Saatko kiinni ajatuksesta?

Joskus mä mietin, että mistä se oikein lähtee. Mistä saan virtaa tehdä ne asiat, joiden lopuksi voin kellahtaa sohvalle kumoon ja olla tyytyväinen itseeni? Enkä siis puhu nyt mistään suurista asioista. Siitä, että saa pistettyä ne tiskit koneeseen, soitettua kaverille pitkän päivän jälkeen ja ihan kuulkaa vaikka vaan kokattua Villen lempiruokaa. Koska ei se ole mikään saavutus, pitäähän meidän molempien syödä. No, okei sitä en tee kyllä usein. En mä edes tiedä mikä sen lempiruoka on, se kun syö ihan kaikkea, kuten mäkin. Siitä mä sainkin ajatuksen, että ehkä se motivaatio on ihan kaikkialla. Siinä hetkessä kun päätän tehdä jotain, siinä tunteessa kun lopetan. Kun näen mitä sillä saa aikaan, että ryhtyy. Itelle tulee hymy, ehkä myös jollekkin muulle.

Aloitan, teen, lopetan. Mutta entäs jos homma jääkin kesken? Niin, joskus käy myös niin. Olen joskus vähän saamaton. Ristikko on puoliksi tehty ja kirja on jäänyt tylsyyttään kesken. Mutta ei, en tosissaan jätä koskaan lenkkiä juoksematta loppuun. Enkä ainakaan tiskejä laittamatta koneeseen, siitähän tulee kaaos. Vaikka sekin on kuulema hallittu kaaos, on joku sanonut. Kun kaikki on aivan sekaisin, sitä keskittyy elämässä vain kaikkeen muuhun. On olemassa kuulema tärkeämpiä asioitakin hoidettavana. No, minä en ainakaan keskity, jos kodin on vallannut mikä vaan kaaos. Oli se kuinka hallittu tahansa.DSC06031Motivaatio täytyy kai kaivaa joskus aika syvältäkin. Tiättekö esimerkiksi sillon, kun on niin poikki, ettei jaksa edes puhelinta ottaa käteen? Pitäisi muka tehdä vielä jotain, eikä saisi luovuttaa. Niinä hetkinä olisi tosi tarpeellista saada joka personal nosturi, joka ei pelkästään veisi treenille, vaan saisi myös toimimaan ihan muutenkin. Käskisi liikkeeelle, kertoisi mitkä asiat nyt ainakin olisi hyvä tehdä. Koska kuten me kaikki tiedetään jo vuosien kokemuksella, vain nousemalla pysyy liikkeessä. Kaikki on ihan helppoa, kun vaan ryhtyy. Ottaa hanskat käteen ja ryhtyy kitkemään sitä nurmikkoa, eikä vain mieti istumassa asiaa. Joskus käy nimittäin niinkin, että miettii liikaa ja asia alkaa tuntumaan liiankin vaikealta. Lopulta se jää tekemättä ja sama homma toistuu seuraavana päivänä. Lopulta nousee syyllisyys, kun ei ole tehnyt sitä asiaa. Ja missä vika lopulta? Ei vain ole saanut motivoitua itseään suoritukseen.

Jos se lähtee siis siitä, että mä tiedostan niin usein, miten hyvä olo tekemisestä tulee? Miten hyvän olon saa, kun on koko päivän puuhastellut ja illalla pääsee nukkumaan pää tyhjänä tehtävälistoista. Ainiin ja muistattehan sen, ettei kaikkea tarvitse tehdä kerralla. Jos tavoitteet on ihan liian korkealla, tulee helposti ahdistunut olo. Sekin voi latistaa suoritusta. Jos se lista tekemisen kohdalla on liian pitkä, ei vain saa aikaseksi.

Niin ja toisaalta, jos taas ei mieti liikaa sitä tekemistä, vaan tekee ensin, niin ehkä sen saa enemmin tehtyä. Valittamalla se ei ainakaan tule tehdyksi. Tulee vaan paha mieli. Sulle eniten tietty, mutta joskus myös muille. Siksi tekeminen voisi olla joskus helpompi vaihtoehto ja kas vaan, lista olisi tehtävistä tyhjä. Ihan noin niin kuin huomaamatta.

DSC06109

Oma motivaationi ylipäänsä ihan kaikkeen taitaa lähteä tuolta jostain syvältä pääkopasta. Tahdon tehdä paljon, koska se tekee aina seuraavasta hetkestä helpompaa. Jostain syystä huolehdin aina siitä huomisesta. Mietin, että jos teen tämän nyt, niin huomenna voin olla väsynyt jos tahdon. En pysähdy. Ja niin niitä väsyneitä päiviä on yhä vähemmän. Tyytyväisyyskin lisääntyy omaa itseään kohtaan, kun tietää tehneensä parhaansa niin monessa asiassa.
Juuri nyt mua motivoi aika moneenkin asiaan tuo pieni kaveri, joka kasvaa mun sisälläni. Ei se ole ehtinyt vielä isoksikaan, kun olen jo valmis tekemään vaikka mitä sen eteen. Oon valmis unohtamaan täysin itseni ja katsomaan maailmaa sen silmillä. Toivonkin kovasti, että myös se näkee tän maailman ihan yhtä sairaan kauniina kuin minäkin näen. Ja motivoituu yhtä helposti asioihin. Sitä toivon myös todella paljon.

Saitko kiinni ajatuksesta? En mäkään aina ymmärrä omaa ajatusmaailmaani, joten ei haittaa jos se ei sullekaan ihan auennut täysin. Siksi tässä kirjoitetaan. Että joskus sinä ja minä ymmärrettäisiin vähän enemmän toisiamme. Niin ja muita! Muitakin meidän pitää ymmärtää.

Mikä sua muuten hei motivoi elämässä? Sinä itse vai joku ihan muu? 

11 thoughts on “Saatko kiinni ajatuksesta?

  1. Moi. :) Olipa hyvä teksti. Samoja juttuja olen miettinyt viime aikoina paljonkin. Olen samaa mieltä siitä, että turhat analysoinnit on parempi jättää ja sen sijaan ryhtyä vaan hommiin. Lykkäämällä kynnys tarttua asiaan vaan kasvaa. Oli se sitten iso tai pieni. Ja tekemätyömät hommat jää kummittelemaan päähän, vaikkei niitä aktiivisesti miettisikään. Tekstistäsi motivoituneena menenkin nyt pesemään meidän suihkukaapin, joka on odottanut kuurausta ja jo ihan liian kauan, kun homma on vähän hankala… :) Kiitos siis sinulle!

    Niin ja lämpöiset onnittelut teille uudesta tulokkaasta!

    Hanna

    Tykkää

    1. Kiitos Hanna ja miten kiva, että löysit sieltä samoja ajatuksia kun itselläskin :) joskus tuntuu, että ajattelee niin sekavasti, ettei siitä saa heti lukija kiinni. ;)

      Mites kävi suihkukaappien? Toivottavasti tuli puhtaita. Itsellä on tänään kanssa siivoilua tiedossa, kun kirppispäivä mitä ilmeisemmin jäi väliin ja on aikaa muuhun. Sadepäivä on mitä parasta aikaa puunata paikkoja kuntoon :)

      Kiitos, ihanaa kesää sinne! <3

      Tykkää

      1. Puhdasta tuli ja mielikin tosi hyväksi. Eikä siihen lopulta edes mennyt niin kauan.

        Kiitos samoin sinne! :)

        Tykkää

  2. Mä olen sellainen, etten mieti pätkääkään, vaan teen kaiken mahdollisen heti, mihin vuorokauden tunnit vain riittävät. Mottoni ”älä jätä huomiseksi sitä, minkä voit tehdä jo tänään” on vähän sudenkuoppainen, sillä aina keksii lisää ja lisää tekemistä. Jos en muuta keksi, niin pesen jääkaappia toistamiseen tai hinkkaan uunia apinanraivolla.. Kasikerroksessa kun asun, niin intoudun joskus menemään portaita ylös alas naapurien riemuksi 😆.
    Raskauden ekat kuukaudet, kun voin todella pahoin, olivat siksikin tuskaista aikaa, etten kyennyt kuin makaamaan. Nyt kun olo on taas hyvä, en malttaisi levätä lainkaan, vaan perus suorittaja-suski on täällä taas. Toivottavasti lapsi rauhoittaa vähän menoa 😃

    Tykkää

    1. Hehe, kuulostaa tosi tututlta! :D Oon ollut aina vähän samanlainen ja jo nuoresta asti vähän liiankin touhukas. Töissä sitä sitten on oppinut sitä tiettyä rentoutta, että osaa myös jättää jotain tekemättä, kun tietää ettei ne työt tekemällä lopu. Ihan siis siksi, että ei sitten stressaa sitä, jos työlista ei lopukaan ihan heti. Mutta oon ihan samoilla linjoilla sun kanssa, että mieluummin hoitaa niitä hommia ahkerasti ja voi rauhassa nauttia työnjäljestä. Meinasitko, että oot mennyt naapureiden avuksi puunaamaan? Ai vitsi, sulla on varmasti kiitolliset naapurit :D ne oikein odottaa, että koska sulla loppuu kotona hommat kesken ja tuut heille avuksi :D

      Tykkää

      1. Joo en mä naapureilla puunaa, mutta juoksen portaita kasiin, alas, kasiin, alas, kasiin… :D Ja kiitollisuutta siitä ei kyllä saa, pikemminkin murahduksia, että onko pakko tampata kolmatta kertaa aamu seiskalta ovien takaa. Mutta kun jää vauhti päälle! Tosin sitten kun vauva tulee, on ihan hyvä, että hissikin löytyy. Sitten voisin sen toimivuutta testata :D Mun pitäis kanssa oppia tuota töissä rennosti ottamista. Oon vähän liian suorittaja ja monesti töiden jälkeen ihan karmeen poikki. Mutta vaikka mulla on laskettu aika vasta 9.1, olen päättänyt jäädä lokakuun alussa jo kotiin, etten vahingossa tapa itteäni työnteolla. Varsinkin voin kuvitella, että tällai 37v ensisynnyttäjä tarttee vähän voimia tuleviin koitoksiin.

        Tykkää

  3. Kyllä sain ajatuksesta kiinni. Monesti aikaansaamattomuus tai aikaansaaminen lähtee mulla ainakin aamusta. Millainen aamu on ollut. Eilen kun heräsin ja vatsa kramppaili, otin buranaa ja jäin sänkyyn makoilemaan. Kun kivut lakkasi ja olo oli taas hyvä, en saanut kuitenkaan aamun energiasta kiinni vaan rötväilin puoleen päivään. Tuollaisen jälkeen vasta vaikea onkin saada päivän energioista kiinni.
    Parhaat energiat päivään saan siis aamusta :)

    Tykkää

    1. Oon ihan samanlainen Outi! Aamut on ihan parasta aikaa ja ennen mulla (ennen Villeä :D ) oli aina just aamusin heti alottaa siivoukset ja laittaa kaikki nätiksi. Ja siitä se päivä lähti kivasti käyntiin kun ekat tunnit ahkeroi, lenkkeili tms. Loppupäivä meni jotenkin aina paljon energisemmin. Nykyään yritän myös samaa, mutta tää raskaus vähän muuttanut rytmiä laiskemmaksi ;)

      Tykkää

  4. Kuulostaa kyllä todella tutuilta pohdinnoilta! Itse stressaan välillä ihan hirveästi kaikista tavallisista arkisista jutuista, joita pitää tehdä. Päässä kasvaa hirveä lista, mitä tänään vielä pitää tehdä. Sitten kun aloittaa, huomaa, että eihän ne välttämättä olleetkaan niin isoja juttuja ja pienessä ajassa on voinut saada jo monta asiaa listalta pois. Välillä taas on pakko todeta, ettei aika yksinkertaisesti riitä kaikkeen, mutta maailma ei kaadu, vaikka jonkun ”tehtävistä” tekisikin vasta huomenna. Kuulun myös siihen ryhmään, joka ajattelee, että kun tänään teen mahdollisimman paljo kaikkea, niin jonain muuna päivänä voi ottaa iisimmin. Usein kuitenkin niille muillekin päiville tulee niin paljon tekemistä, ettei sitä aikaa jääkään sen enempää rentoiluun. Toisaalta välillä toki tulee sitten niitä päiviä, että voi tehdä oikeasti just sitä mitä haluaa. Vaikka välillä haaveilee sellaisista päivistä, jolloin ei tarvitsisi tehdä yhtään mitään hyödyllistä, niin paljon parempi fiilis jää kuitenkin touhukkaasta päivästä kuin laiskasta päivästä. Laiskan päivän jälkeen tuntuu siltä, että meni päivä ihan hukkaan. :D Oivoi, välillä kyllä tuntuu, että ajattelee ihan liikaa. :D

    Tykkää

    1. Just niin, maailma ei kaadu siihen jos ihan kaikki ei oo tehnynä. Ja monella käy myös niin, että ne vaan miettii sitä omaa listaansa ja sitten kaikki jää tekemättä, kun se lista on liian pitkä :D Lopulta helpointa olisi vaan alkaa tekemään ja sitten lopettaa, kun ei enää jaksa. Aina voi jättää hommia huomiseksi, kunhan niin ei tee joka päivä ;) Tasapaino tässäkin asiassa on ehkä tärkein, että kunhan ei itse tee stressiä siitä tekemisestä ja tekee asioita oman ehtimisen ja omien voimien puitteissa :)

      Ja hei, tuttu tunne. Välillä tulee tosiaan pohdittua ”vähän” liikaa asioita. Mut tietkö, sehän tarkottaa sitä, että muut saa pohtia vähän vähempi ;) x)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s