Tämä aamu

DSC05908

Tähän aamuun heräsin 5:15, silloin kun ikkunan raosta ei vielä kuulunut mitään ja aurinkokin paistoi jostain pilvien välistä. Hieroin silmiäni, vaikka tiesin, että vielä ei saisi nousta ylös. Pitäisi vielä vähän nukkua. Uni on tärkeää juuri nyt, ei saisi ponnahtaa ylös kesken unien. Kello viiden aamut ovat tuttuja. Herään usein, mutta nukahdan kyllä puolen tunnin päästä uudestaan. Päätän nukkua, kunnes toisen kello soi. Sitten vasta pestään hampaat ja juodaan kahvia.

Nyt ollaan jo kello 7:08 kohdalla ja kahvit on kupissa. Kuulen jo metron äänet ikkunasta ja pilvetkin on vallanneet taivaan. Nukuttiin ensimmäinen yö meidän kesäkodissa, täällä siis missä oon koko kuukauden rauhallisesti remontoinut nurkkia kuntoon. Nyt on lattiat paikoillaan, maalit seinissä ja melkein kaikki listatkin jo kohdillaan. Ja hei, kiitos kun kysyitte, oon jaksanut remppailut ihan hyvin. Olossa ei ole mitään vikaa ainakaan nyt, välissä ehti vähän paikat olla ruosteessa ja kumartelusta otti selkäkin vähän osumaa. Vai olikohan se tuo yhtäkkiä kokoa kasvanut masu, joka sai selän vihapäälle? En tiedä, ainakin masu on kasvanut. Ja siinä on yhtäkkiä ihan hassu napa! Sellainen, missä ei ole kuoppaa. Vain sellainen tasainen pieni epätasaisuus, jota silitellessä tuntuu tosi hymyilyttävältä. Oma napa on kadonnut, hih.

Tänään on listalla kodin siivoamista, yhden kaapin maalaaminen sisältä, pian Villen kiskominen ylös sängystä töihin, kauppareissu, kirjoittelua, myöhässä olevan jääkaapin odottelua, leffailta ja toivottavasti yksi piiiitkä kävely. Selkä kaipaa nyt liikettä ja tänään päätin olla taas kunnolla ahkera. Viime viikot on menneet ihan muissa touhuissa ja vähän harmittaa etten ole ehtinyt olla ulkona. Okei, oon myös ollut vähän laiska ja väsynyt anemian vuoksi. Onneksi raudan avulla se on alkanut hellittää, eikä tänä aamuna ole esimerkiksi yhtään heikko olo. Tekee mieli olla vauhdikas ja aikaansaava.

Arvioisin, että kello 8:44 olen lähdössä ulos. Ehkä kahdeksi tunniksi jopa ja ehkä ihan yksin pitkästä aikaa. Ah, olisipa se ihanaa. Luonto, minä ja mun ajatukset. <3

Sellaisia hetkiä tähän aamuun. Mitäs teille tänään kuuluu? :)

10 thoughts on “Tämä aamu

  1. Mulle tehtiin n. 2kk ennen kuin aloin odottaa tähystysleikkaus ja yksi reikä tehtiin napaan. Siinä on arpi ns. vähän navan päällä. Mua aina naurattaa kun vauva puskee pepullaan tota napaa ylös. Yrittääköhän se pullauttaa sen? Hihi. :) Toistaiseksi napa on yhä sisällä kun tuo arpi varmaan estää sitä pullahtamasta ulos. Mut sitä napa koloa ei enää oo. Niin outoa. :D Yks ilta myös kauhistuin, et mikä ”viilto” mun mahassa on. ”Nytkö se repee”- fiilis tuli. Sit tajusin, että mun vanha napakorun reikä on ”pikkasen” venynyt. :D On tää jännää. Nätti masu sulla. <3 Mullakin pysynyt iho tasaisena. Muutama haalea raskausarpi näyttää nyt ilmestyneen mun masun ns. alle, mut tuskin enää mitään isompia tulee. Iik! Tsemppiä! :)

    Tykkää

    1. Haha, voi eii! Toivotaan, että pääset pian sinne synnärille, niin ei vahingossa tuu siitä navasta pian beibi ulos :D Mieti miten hauska muisto tuokin tulee olemaan, kun myöhemmin sitä mietit. Miten vauva muuttaa meidän kehoja, lopulta jopa kokonaan. Kai oot ottanut videota näistä hetkistä, kun tyyppi puskee sieltä ulos? Voi olla hauska näyttää ne sitten vanhempana sillekin :D

      Tykkää

  2. Olen äidinkielenopettaja nyt viidettä vuotta ja olen aivan rakastunut työhöni! Nuoret ovat niin valloittavia ja sinun pitäisi nähdä ne kaikki tekstit mitä heiltä syntyy! Joskus mietin, että katoaako se kaikki luovuus aikuisissa? Omilla kursseillani olen lukenut niin mieleenpainuvia tekstejä, että välillä luen niitä vedet silmissä ja joskus nauraen vatsa kippurassa. Kun sitten kehun nuoria, niin he ovat hiljaisia ja eivät osaa itse ottaa kehuja vastaan, punastuvat. Yritän parhaani mukaan kehua heitä, että käyttäisivät lahjojaan hyödyksi tulevaisuudessa. Somen myötä kirjoittaminen tuntuu supistuvan niin tyngäksi, ei enää käytetä aikaa ja luovuutta. Kirjoittaminen on upea taito, ole kiitollinen että olet saanut sen. Minäkin olen, vaikka vähän erilaisia tekstejä kirjoitan ja en näin julkisesti. Runoja paljon ja pöytälaatikossa on monta romaania valmiina, tosin vain omaan käyttöön. Elämänkerta pitäisi vielä kirjoittaa, saas nähdä saanko joskus aikaiseksi.

    Hauskaa, että oletit heti alussa että tämä teksti on turha (ettei moni lukisi, tai siis näin ymmärsin sinut) ja silti näin paljon on tullut kommentteja. :)

    Tykkää

    1. Moikka! Olitkohan tarkoittanut tämän kommentin tuohon aiempaan tekstiin? :) Ainakin vaikuttaisi siltä. No, vastailen tähän alle kuitenkin :)

      Oon miettinyt ihan samoja asioita kun sinäkin. Pääset varmaan näkemään tosi hyvin nuorten arkea, kun olet tuollaisessa työssä. Malttaako nuoret enää muuten istua pitkiä aikoja paikoillaan? Onko oppitunnit vaikeita? Mulle oli nuorempana ainakin tosi vaikea olla pitkään paikoillaan ja voin vaan kuvitella miten tilanne olisi nykyään, jos olisin kännykän kanssa koulussa. Olisi varmaan vieläkin malttamattomampi :D

      Pöytälaattikkoromaanit on tuttuja, vielä kun saisi jonkun niistä valmiiksi kokonaan ;)

      Ihanaa kesää sinne ja kiitos kun kävit kommentoimassa! :) <3

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s