Sano, puhunko mä ihan liikaa?

Huomasittekos, että me ollaan pian ehditty elellä tätä vuotta jo puolisen vuotta? Aika hurjaa. Niin hurjaa, että olen ihan varma siitä, että seuraava puolikas menee ihan yhtä nopeasti kun tää ensimmäinenkin. Vaikka niinhän se sanoo, että iän myötä kaikki muuttuu koko ajan vain vauhdikkaammaksi ja aika vilahtaa kuin silmien edestä ohi. Eikä varmaan auta yhtään se, että onnistun aina haalimaan uutta puuhaa ja elämässä tuntuu tapahtuvan näitä käänteitä aina ihan itse mitään tekemättäkin. Uusimpana nyt tämä meidän tuleva kaveri. Aivan varmasti tekee arjesta jatkossa vieläkin vauhdikkaampaa. Mitenhän sen ajan saisi sitten pysähtymään niin, että oikeasti osaisi ottaa kaikesta ilon irti? Niin, että osaisi nauttia jokaisesta hetkestä. En tahdo hukata siitä hetkeäkään.

Kiva, että tykkäsitte meidän Allun kortista teille. Hän tuolla potki kauhean iloisena, kun luin kommentteja ääneen, joita olitte kirjoittanut. Herra hykerteli onnea. <3

Viime päivät on olleet täällä täynnä ystäviä, remontointia ja myös mahdollisimman paljon lepäilyä. Olo on edelleen ollut anemian takia heikko ja maanantaina sain jalkaani kovan krampin, joka ei meinannut millään jättää mua rauhaan. Selkäkin vähän vihoittelee. Mutta, en tahdo tähän postaukseen liiaksi kertoa näitä raskauden tuomia oireita, kerrotaan ne sitten ihan erikseen ja pysytään tänään vähän positiivisemmissa jutuissa ;)

dav

On muuten aika ihanaa odottaa tulevaa syksyä yhdessä ystävän kanssa. Monnan beibi on odotettu syntyvät lokakuun lopussa, meillä syyskuun alussa. Parisen kuukautta on siis eroa, mutta eihän sitä koskaan tiedä koska vauvelit päättävät ilmestyä maailmaan.  Vaikka syntyisivät lähekkäinkin. Ainakin tätä aikaa on ihana kulkea läheisen ihmisen kanssa. voi jakaa kaikki arkiset ilot ja surut. (Suruja on onneksi aika vähän, mutta ainakin niille on aina kuunteleva korva lähellä!) <3

Remppakin on sujunut hyvin, pian muutetaan! Nimittäin tänään!! Jes, vihdoin päästään nauttimaan aamukahvit rauhassa omissa nurkissa, eikä olla sotkemassa isovanhempien keittiötä :)

IMG_9440IMG_9445 (1)

Kyselin tuossa mun ystävältäni eilen, että puhunko mä sen mielestä aivan liikaa. Sen vastaus oli jotenkin ihanan hellyyttävä; ”Ei Marissa, sä oot vaan sellasta innostuvaa sorttia ja kun oot oikeessa seurassa, ei sun pulinaa saa enää tauolle. Ja se on hieno asia, on hienoa olla oikeaa seuraa” <3

Niin, oikeassa seurassa sanat löytyvät nopeasti ja tekee mieli kertoa ihan kaikki, mitä mieleen herää. En usko olevani aina ihan liian puhelias, välillä vaan mietin kotiin palatessani, että puhuinkohan hei taas ihan liikaa. Yleensä tosin ymmärrän miettiä sitä juuri sen kautta, että oikeassa seurassa vain tekee mieli puhua niin paljon. Kertoa ihan kaikki. Jakaa asiat, koska ne on tärkeitä. Kun se toinenkin on.

Tänään ei kuitenkaan jäädä pulisemaan sen enempää vaan siirryn pian aamulenkille. Pitkästä aikaa ulos puuron jälkeen, katsotaan saisko vaikka tunnin kierreltyä ulkona. Aurinkoa teidän päiväänne! <3

psst… voit seurailla juttujani myös instagramissa ja snäpissä: marissaleh

2 vastausta artikkeliin “Sano, puhunko mä ihan liikaa?

  1. Mäkin mietin aika usein ystävien tapaamisen jälkeen, puhuinko liikaa. Ja oon kysynytkin ja vastaus on ollut ei. Uskon siis että tuo pitää paikkansa mitä ystäväsi sanoi. Kiva kun pääsette omaan kotiin!

    Tykkää

    1. Niin se varmasti pitää. En usein mieti sellaista, mutta joskus sitä vain pulpahtelee niin paljon, että jälkikäteen tekee mieli kysyä, että eikai nyt sentään ollut ihan liian hurja puhumaan ;)

      On ihana muuttaa. Koti näyttää kivalta jo nyt :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s