Lapsi on lahja, ei hankinta

Vaikka aiheena lapset ja perhe eivät olekaan tämän blogin sivuilla näkynyt aiemmin juurikaan, on ne olleet meidän puheissa jo pitkään. Yksi asia, mikä on mua aina mietitittynyt kovasti, on se miten ihmiset suhtautuvat lasten ”hankintaan”. Tuo sana siksi lainausmerkeissä, että vaikka yleinen sanontahan se on, että lapsia hankitaan, niin ei se nyt ihan niinkään ole. Kuinka moni meistä voi rehellisesti sanoa, että kun päätös lapsesta on tehty, on lapsi sylissä 9 kuukauden päästä? Tai edes vuoden päästä? Ei kovin moni. Monella se ei ole edes vuosien sisällä. Joillakin kestää kymmenen vuotta, toisilla mitään ei tapahdu vaikka yritettäisiin pitkäänkin.

Tunnen monia, joille lasten hankinta on jäänyt vain haaveeksi. Tunnen myös monia, joille lapsi on ollut vahinko tai se todella on saatu hankittua heti kun haave yhteisestä perheestä on syntynyt. Niitäkin löytyy useita, jotka ovat saaneet lapsen elämäänsä odottamalla ensin vuosia ja sitten lopulta adoptoimalla. Tämän jälkeen onkin syntynyt oma lapsi, eikä tiedetä tarkkaa syytä miksi juuri silloin nainen onkin ollut kykenevä tulemaan raskaaksi. Itse arvelisin kehon rentoutumista ja sitä, että asiasta liika stressaaminen on lopetettu. Koska kyllä, keho reagoi kummallisin tavoin stressiin. Myös tekeytyen kykenemättömäksi lapsen saantiin.

Se mitä yritän sanoa, on että kohtaloita on yhtä paljon kun meitä on ihmisiäkin. Siltikin väittäisin, että lapsi on meille lahja, ei vain hankinta muiden hankintojen joukossa. Ei se tule elämäämme käskemällä. Tai siis anteeksi, hän ei tule.

DSC03437

On olemassa tottakai monia syitä siihen, miksi lasten saanti on vaikeaa. Meille lapsen saanti ei ollut itsestäänselvyys, eikä me oikeastaan ehditty asiaa mitenkään kovasti yrittää. Itselläni on taustalla ruoalla leikkimistä ja sairauksia, siksi oletus on ollut se, etten välttämättä saa lapsia. Muistan, että mua kohtaan ollaan oltu aika ilkeitäkin joskus ja todettu, että tyttökulta tuskin sun kannattaa edes yrittää. Ja no, kaipa se jäi mieleen ja osittain uskoin ne uhkailut. Osittain ne uhkailut on myös auttaneet mua kasvamaan fiksummaksi ja kohtelemaan kehoani paremmin. Olen oppinut syömään hyvin ja vuosien aikana tehnyt itsestäni vahvemman, jotta voisin joku päivä olla äiti. Itsepäinen kun olen ja tahdon päättää itse omasta kohtalostani, enkä kenenkään muun, olen tehnyt töitä kaiken eteen ja nyt se on palkittu. Tai ainakin palkinto odottaa muutaman kukauden päässä, kun saan pienen käärön syliini.

Omalla kohdallani raskaus tuli hieman yllättäen, sillä emme sillä hetkellä millään tavalla ajatelleet asiaa. Olin ilman pillereitä noin puolitoista vuotta ja ajatus oli, että jos sieltä tulee lapsi, niin sitten tulee. En tahtonut ottaa stressiä asiasta, sillä tapaan ajatella, että kaikella tässä elämässä on tarkoitus. Myös sillä, jos en saisi lapsia. Olisihan yksin vaihtoehto sitten adoptio. Ja no, sitten se puolentoista vuoden jälkeen sieltä ilmestyikin ne kaksi suloista viivaa raskaustestiin. Voitte ehkä kuvitella sen ilon määrän sillä hetkellä?

Kaikista järjettömin asia mitä olen tässä viime vuosina blogeista lukenut ja ihmisiltä kuullut, on se, miten lapsia ei osata yhtään odottaa. Kun ollaan puoli vuotta yritetty lasta, niin heti ollaan jo menossa lapsettomuushoitoihin. Miksi? Onko joku oletus, että kun päätät saada nyt lapsen, sen kuuluisi tulla sieltä heti? Etkö tullut ajatelleeksi, että lapsen saanti on lahja ja sun kehosi kuuluu olla juuri siihen hetkeen vastaanottavainen, sun mielesi rento ja kaiken sopia muutenkin hyvin kuvaan? Ymmärrän stressin, varsinkin vähän vanhemmilla odottajilla, mutta eikö ole ihan normaalia että joskus asioita joutuu odottamaan? Minäkin odotin elämäni miehen tapaamista 25 vuotta, joten olin valmis odottamaan myös lasten saapumista elämääni.

Joillekin lapsi tuntuu olevan samanlainen hankinta, kuin että päättäisi tilata verkkokaupasta uuden telkkarin. Heti etsitään vikaa, jos se ei samassa hetkessä ole kuskattu ovelle paketissa!

Tottakai asiat on hyvä tutkia, jos lapsen saanti tuntuu kestävän pitkään ja jos ikääkin on jo plakkarissa vähän enemmän, mutta jotenkin musta vain tuntuu, että nykyään ihmiset eivät osaa odottaa tässä elämässä yhtään mitään. Miksi kaikki pitää saada nykyään heti?

DSC03446

Mun tarinani lasten saantiin ei ole todellakaan pahimmasta päästä ja koen olevani todella onnekas, että me olemme saamassa lapsen. Tottakai olin epäileväinen asian suhteen ajoittain, mutta jaksoin myös uskoa. Olen myös parantanut ruokavaliotani vuosien aikana, lisännyt rasvaa kehoon ja yrittänyt luoda stressittömän ympäristön jossa elää. Koska kyllä, kaikki nämä asiat vaikuttavat siihen, tuleeko niitä lapsia. Jos kehossa ei esimerkiksi ole hormonitoiminta kunnossa, ei siellä mikään lapsukainenkaan saa alkuaan. Ei saa stressikehossakaan kovin helposti. Siksi siis näilläkin asioilla on ollut suuri merkitys ja tiedän itse, että jokaisella ratkaisulla ja teolla on ollut vaikutus.

Nyt kiinnostaisi kovasti kuulla, että kauanko teidän yrittäminen lasten suhteen kesti? Vai onko matka vielä kesken ja kauanko se on kestänyt? Jakakaa omia kokemuksianne, sillä kommenttiboksiakin luetaan ahkerasti! Ehkä jos sinä jaat täällä oman kokemuksesi siitä, että lapsi onkin syntynyt vastoin kaikkia odotuksia, joku muu saa siitä lisää uskoa omaan elämäänsä. Ehkä joku keksii tehdä elämäntapamuutoksen vain siksi, että ymmärtää lapsen saannin edellyttävän sitä?

Herättääkö aihe muita ajatuksia? :)

Terveisin, 

Onnekas tuleva äiti -88

 

25 thoughts on “Lapsi on lahja, ei hankinta

  1. Olen ihan samaa mieltä tästä asiasta, vaikka mulla ei ole vielä lapset kovin ajankohtainen asia. Tuntuu, että nykyään oletetaan että se vauva putkahtaa sieltä tasan sen yhdeksän kuukautta ”yrittämisen” aloittamisesta ja jos parikin kuukautta kestää niin huolestutaan. Tietysti ymmärrän myös sen, että jos yrittäminen venyy vuosiksi ja ikää alkaa olla niin on ihan hyväkin selvittää asiaa. Senkin ymmärrän, että aihe on tunteita herättävä ja totta kai nykyaikana niitä pelkoja voi heräillä helpostikin, kun lapsettomuudesta puhutaan ehkä vähän enemmän. Mutta tuntuu silti että nykyään monet ihmiset olettavat että sen lapsen pitäisi putkahtaa sieltä tuosta noin vaan näkemättä itse mitään vaivaa esimerkiksi juuri oman terveydentilan ja hyvinvoinnin eteen. Itse esimerkiksi tiedän hyvin sen, että kilpparivajakkina mun on oltava erityisen skarppina arvojen kanssa siinä vaiheessa, kun raskautta pohtii ja tietysti nyt aiemminkin. Olen yrittänyt motivoida itseäni pudottamaan muutamia kilojakin sen takia että se kaikki on hyväksi tulevaisuudessa esimerkiksi raskautumisen suhteen! :D Vaikka aihe ei olekaan vielä ajankohtainen niin toisaalta, koskaan ei ole pahitteeksi huolehtia terveydestä, ja eihän sitä ikinä tiedä milloin elämä yllättää ja siitä asiasta sellainen tuleekin.

    Tuo on myös ihanasti sanottu että odotit miestäsi 25 vuotta ja olit valmis odottamaan myös lasta. Jotenkin ihanan tervehenkinen ajattelutapa! :D Ja mikä parasta, enää ei ole pitkä aika, kaikki odotus on kannattanut. <3 Tuli jotenkin lämmin fiilis itsellekin että ei mullakaan ole enää kiire, tulkoot se mies ja perhe sitten, kun on oikea aika. :)

    Tykkää

    1. Samaa mieltä, että tottakai kannattaa selvittää jos asiat kestävätkin ja huoli herää. Ei siitä mitään haittaakaan silloin ole, vaikka ei niin vanha olisikaan, koska helposti mieli stressaa myös silloin, jos on epävarmuutta asioista. Sitten jos saakin puhtaat paperit, voi jatkaa huoleti (tai no, niin huoleti kuin vain mahdollista) yrittämistä ja toivottavasti tärppää. Alkuun vain ehkä pitäisi muistaa se, että kaikki ei tapahdu sormia napauttamalla. Kaikki hyvä tässä elämässä tapahtuu usein pienen odotuksen kautta, ja ihan hyvä niin. Tuntuu merkityksellisemmältä :)

      Täytyy muuten sulle kertoa yhdestä tutusta, joka noin viisi vuotta sitten alkoi laihduttamaan, kun tajusi että haluaa ehkä jossain vaiheessa lapsia. Hän oli ylipainoinen ja lääkäri oli sanonut,että kannattaisi miettiä painoa, jos haluaa joskus lapsia tulevaisuudessa. No, hän sai itsensä parissa vuodessa aika hyvään kuntoon ja nyt he odottavat lasta. Hih, musta jotenkin tosi fiksusti häneltä toimittu, kun osasi jo noin etukäteen toimia, vaikka lapsen saanti oli toiveena vasta myöhemmin. Kuulostat yhtä fiksulta puheissasi, vaikka tosiaan en tiedäkään onko sulla millainen painonpudotus kyseessä. Pieni ylipaino ei varmasti nimittäin haittaa. (?) :)

      Hih, kiva kun tuo yksi lause on tarrautunut niin hyvin monen silmiin. Oman miehenikin ”löysin” vasta sitten, kun rupesin odottamasta. Olin päättänyt, että olen yksin, ja sitten hän kävelikin vastaan.. Näemmä siis omassa elämässä vähän kaikki tapahtuu niin, että kun ei enää odota tai mieti asiaa, niin alkaa tapahtua. :) <3 Aivan varmasti sullakin kaikki menee juuri niin kuin on tarkoitettu ja se perhe tulee sieltä ajan kanssa. Odota vain <3

      Tykkää

  2. Musta on hyvä, että tästä aiheesta puhutaan, vaikka koen ettei se ole itseäni koskettanutkaan. Minä tulin raskaaksi kaksi kuukautta ehkäisyn poisjätön jälkeen, mutta ennen sitä olin yli kaksi vuotta syömättä pillereitä. Omalla kohdalla uskon, että se etten syönyt pillereitä enää pitkään aikaan vaikutti siihen että tulin nopeasti raskaaksi, käytännössä heti kun annoimme luvan pienokaiselle saada alkunsa. Lopetin pillerien syömisen ”vahingossa” ja sen jälkeen kestikin vuosi ennenkö kehoni hormoonitoiminta palautui normaaliksi ja sain taas kuukautisen luonnostaan. Luulen siis että jos olisin syönyt pillereitä siihen asti että halusimme yrittää lapsen saantia, olisi raskautumisessa kestänyt paljon kauemmin kuin nyt kesti. Nyt kuitenkin saan olla onnellinen, että rinnallani kantoliinassa tuhisee nukkuva tyttö. <3 Lapsen saanti on lahja! Ja on hyvin ihmeellistä miten pienestä kaikki saa alkunsa.

    Tykkää

    1. Tuo on myös hyvä muistaa, että kun pillereitä on syönyt pitkään, varmasti voi kestää että hormonitoiminta palaa normaaliksi. Ihana kuulla, että teilläkin kävi noin nopeasti kaikki ja saitte pikkuisen elämäänne pidempään odottamatta. Varmasti sillä oli vaikutus, että lopetit pillerit jo aiemmin, koskaan ei tiedä kaunko ne sotkevat kehon toimintoja.

      Kiitos kauniista kokemuksen jakamisesta, tuli hyvä mieli lukea teidän onnesta <3

      Tykkää

  3. Sulla oli tässä tekstissä tosi monia hyviä pointteja! <3 Vaikka itselleni laps(i)en hankinta ei olekaan ajankohtaista juuri nyt (no ei mulla ole kyllä miestäkään, hih), niin kyllä raskaus ja lapsen hankkiminen silti mietityttää. Oman elämäntapamuutoksen taustalla yksi syistä on se, että joku päivä, kun toivottavasti olen raskaana, olisi mun kehoni hyvässä kunnossa. Ja siis hyvässä kunnossa tarkoittaa tässä kohtaa koko kokonaisuutta, niin henkistä kuin fyysistäkin hyvinvointia. Mä oon kyllä koko lyhyen elämäni haaveillu lapsesta/lapsista. Ja nyt kun näkee jotain kuvia tai näkee esim. bussissa pieniä lapsia, niin kyllä se jotenkin aina herättää ajatuksia… Toivottavasti joskus saan kokea sen kaiken! <3

    Yksi asia mikä tuli mieleen on se, että jos vanhempi/vanhemmat toivoo enemmän jompaakumpaa sukupuolta, niin onko se itsekästä? Mulla on ollu itselläni aina haaveissa, että esikoinen olisi tyttö, ja jos hän jäisi ainokaiseksi, niin sitten mulla olisi se tyttö, mistä olen aina haaveillut. Mulla on myös niin, että äidin puolelta esikoiset on ollu tyttöjä jo monen sukupolven ajan. Ei sillä, jos esikoinen joku päivä onkin poika, niin ihan yhtä rakas ja odotettu hän olisi, tottakai. Mä oon just miettiny sitä, että oonko mä nyt tosi itsekäs? Tai se mitä ihmiset musta ajattelee? Mä en oo just sen takia oikein koskaan uskaltanu puhua tästä kenellekkään ja siitä tietääkin vain kaksi ihmistä. Onko sulla Marissa tästä jotain ajatuksia?

    Kaikkea hyvää odotukseen! Toivottavasti kaikki sujuu loppuun asti hyvin! <3

    Tykkää

    1. Hyvin sanottu, kokonaisuus se on tärkeä, ei vain jokin osio hyvinvointia. Uskon, että mulle raskaus on ollut helppo kiitos geenien, mutta myös kiitos oman hyvinvoivan arjen. Se koostuu niin monista asioista, aina sieltä ravinnosta, kehon hyvinvoinnista ja liikunnasta lähtien. Mielikin on koko ajan rento, joten on helppo veittää tätä tulevan äipän aikaa, vaikka välillä olot vähän vaihtelevatkin väsyneestä energiseksi :)

      Aivan varmasti saat joskus sitten lapsia, kun on sen oikea hetki. Mulla syttyi into lapsiin vasta Villen kautta, sitä ennen en edes tiennyt haaveilevani perheestä. Niin se vaan oikea ihminen saa biologisen kellon tikittämään ;) <3

      Ei musta ole väärin, jos toivoo esimerkikso juuri tyttöä. Miksi ei saisi elätellä toiveita jostain tietystä asiasta? Tottakai se olisi väärin, jos kohtelisi sitten poikaa erilailla kuin tyttöä, mutta se on ihan eri asia. Kyllä toivoa saa ja sitten sopeutuu siihen mikä sieltä tulee. <3 Kummatkin yhtä tärkeitä varmasti. Mun on vaikea sanoa, että olisi jotenkin väärin ajatella noin, miten kuvailit. Koska eikö meidän jokaisen ajatukset ole meidän omia ja haaveet henkilökohtaisia? Joskus voi myös käydä niin, kuten mun ystävällä, että kun lapsi syntyi (oli odotettu poikaa ja tulikin tyttö) niin se poika olikin yhtäkkiä paljon hienompi asia. Luultavasit siis mielikin muovaantuu aina tilanteiden mukaan ja aivan varmasti jos sulla esimerkiksi se poika sieltä tulisikin, niin se olisi ihan yhtä rakas. Se haaveilu tytöstä ei silti vähennä sitä rakkautta, jonka varmasti kokisit lastan kohtaan- oli se sitten kumpi vain :)

      Meidänkin äiti taisi vähän toivoa tyttöä, koska olisi halunnut vihdoin päästä ostamaan hepeneitä pikkuiselle. No, en usko että sitä yhtään haittaa pieni poika. Saa ostaa vaan vähän poikamaisempia hepeniä, hiih ;)

      Kiitos Nita toivotuksista, kiva kun kävit kommentoimassa! <3

      Tykkää

  4. Hieno kirjoitus! Meillä on yksi 4v poika joka sai alkunsa heti ensimmäisestä ehkäisemättömästä kierrosta. Tätä ennen oli yksi keskenmeno joka sekin sai alkunsa heti. Kun pojan ollessa 3v päätimme alkaa yrittämään toista, totesimme että ei tämä nyt niin helppoa enää olekaan. Koska aiemmat raskaudet alkoivat heti, olin todella peloissani ja pettynyt kehooni ”miksei se nyt raskaudu heti”. Nyt on kulunut yli vuosi yrityksen aloittamisesta ja olemme käyneet läpi tutkimukset joissa molemmilla kaikki on ok. Olen oppinut miten typerästi ajattelin, että kyllä se toinenkin tulee heti kun tahtoo. Lapsettomuuslääkärimme mukaan raskautuminen on niin monen asian summa, on ajoitus, elintavat ja melkein jopa kuun asento jotka vaikuttavat kaikki. Aluksi olin hyvin stressaantunut asiasta ja aina kuukautisten tullen maailma sortui. Nyt olen oppinut olemaan todella onnellinen jo yhdestä rakkaasta lapsesta, mikä ihana lahja meillä jo on. Toista lasta toki toivotaan edelleen, mutta huomattavasti rauhallisemmin mielin. Olemme jo käyneet läpi kevyitä hoitoja ja syksyllä aloitamme raskaammat hoidot jos siihen mennessä tulosta ei ole tullut. Luottavaisin mielin kuitenkin. Tosiasiahan se on, että nykyään sitä lasta toivotaan heti tulevaksi, valitettavasti luonto vain ei aina toimi niin.

    Onnea raskaudesta, upealta näytät!

    Tykkää

    1. Kiitos Krista :) Ja kiva kun kävit kommentoimassa! Tuli tuosta keskenmenosta mieleen, että ilmeisesti niitäkin on ihmisillä helposti usein, mutta sitä ei välttämättä itse huomaa millään tapaa. Onneksi niin, se voisi tuntua todella karulta, jos tietäisi mitä on tapahtunut, jos niin kävisi monesti. Eräällä naisella keskenmenoja oli seitsemän, ennen kuin onnisti ja he saivat kaksi ihanaa lasta. Onneksi eivät lannistuneet, vaikka tottakai se alku oli ihan kauhean hankala. <3

      Todela hienoa, että lääkäri on osannut oivaltaa asiasta nuo puolet. Jospa nyt ajan kanssa teillä kävisi vähän parempi tuuri ja sieltä saataisiin vielä pikkusisko/veli teidän perheeseen. Älkää missään nimessä luopuko toivosta, aivan varmasti kaikki menee vielä kuten pitääkin <3

      Tykkää

  5. Hyvin kirjoitettu melko vaikeasta aiheesta. Osuit aivan naulan kantaan: pitäisi sekä ymmärtää että hyväksyä että omalla kohdalla voi toteutua kaikki vaihtoehdot, joita raskautumiseen tulee. Paljon on niitä joita onnistaa melko pian, niitä jotka yrittävät vuosia, joita piinaa keskenmenot, mutta myös niitä jotka käyttävät lääketieteellistä ehkäisyä, mutta luonto päättää toisin. Lapset ovat siis todella lahja.

    Tykkää

    1. Kiitos! Onneksi nykyään myös hoidot ovat hyvät ja mahdollisuuksia on paljon. Ei saa luopua toivosta, että se lahja joskus siellä masussa kasvaisi <3

      Tykkää

  6. Ensimmäinen lapsi sai alkunsa 1v3kk ehkäisyn poisjättäminen jälkeen. Noin vuoden kohdalla kysyin jo mieheltä onko valmis testeihin vuodenvaihteessa jos ei ennen sitä saa alkunsa..Tässä vaiheessa Olin ”tikuttanut” ovulaatiotakin jo varmasti puoli vuotta, sen lähes aina löytäen. No kas kummaa joulukuussa, kierrossa jossa en saanut ovulaatiota ”kiinni” on poika saanut alkunsa ja 8pvää sen vuodenvaihteen jälkeen tein positiivisen testin! (Uskon että kk oli stressittömämpi kun en ovulaatiota tunnistanut jne jne) Tyttö saikin alkunsa yrittämättä, kun poika 6kk ikäinen..molemmat yhtä rakkaita <3

    Onnea odotukseen ja lähestyvään synnytykseen! Ihanaa aikaa elämässä! :)

    Tykkää

    1. Voi että, olet nyt jo kolmas viikon sisällä joka sanoo että ehkäisyn jälkeen on mennyt aikaa tuo 1v ja 3kk aikaa että tärppäsi. Meillä meni suunnilleen sama aika, en ole nyt ihan varma kuukausista enää, mutta siis arvelinkin, että hyvin voi kestää jos lapsi on tullakseen. Vähän tosin jo itse odotin, että voisin joutua jonkinlaista hoitoa miettimään, mutta hyvä näin. Ja yrittämättä se usein tapahtuu kai nopeammin, mieli ei ehdi mukaan vaikuttamaan asioihin. Ei ehdi laittaa kapuloita rattaisiin, kun ei kerkiä tuomaan stressiä :P

      Kiitos Jenna, teille myös oikein ihanaa kesää sinne pikkuisten kanssa <3

      Tykkää

  7. Itse olen haaveillut lapsesta jo pari vuotta. Alku vuodesta miulla ja kullallani tuli 12v yhteistä eloa täyteen ja päätettiin jättää ehkäisy (pillerit) pois…nyt sitten odotellaan ja toivotaan, että onni olisi puolellamme vielä jonakin päivänä <3

    Tykkää

    1. Vau, tosi pitkän matkan ootte tehneet yhdessä! Toivon teille samaa, koita pitää mieli avoinna ja rentona, niin mahdollisuudet ovat varmasti entistä paremmat. Toivon teille pian hyviä uutisia ja että saisitte alkaa odottamaan oman perheenne kasvua <3

      Tykkää

      1. Kiitos <3 18 vuotiaina tavattiin. Nyt kolmekymppisinä herättiin ajatukseen, että ei tässä enää ainakaan nuorruta, joten pakko päättää pikkuhiljaa mitä elämältään toivoo. Perhanan menkat alko taas, mutta mitä sitä suotta lannistumaan.
        Onnea teille <3

        Tykkää

  8. Ihana kirjoitus tärkeästä aiheesta! :) Olen pohdiskellut aivan samoja ajatuksia, että kyllähän lapsi/lapset ovat aina lahja – suurenmoinen lahja! Lastensaantia pidetään ehkä jossain määrin itsestäänselvyytenä ja sitten kun mitään ei alakaan kuulumaan, niin hermostutaan, että missä vika. En väitä, että kaikki ajattelisivat noin, mutta tuollaisiin ajatuksiin törmää ajoittain. Itse olen perusterve nuori nainen, eikä minulla pitäisi olla mitään esteitä raskaaksi tulemiselle – mutta mistä minä voin oikeastaan tietää? Vaikka kaiken pitäisi ns. sanotusti ”olla ok”, mistä minä tiedän kuinka vaikeaa/helppoa raskaaksi tuleminen tulee aikanaan olemaan? Toivon ja uskon, että joku päivä saan lapsia, mutta aion suhtautua asiaan nöyrästi ja kiitollisena! Eihän kukaan toivo lapsettomuutta omalle kohdalleen, mutta silti vaan lapsettomia pareja löytyy surullisen paljon :(

    Sanoit ihanasti tuon, että ”odotit unelmiesi miestä 25 vuotta” :) Minäkin odotan vielä omaani, mutta tässäkin pitänee vain jaksaa uskoa ja luottaa! ;)

    Tykkää

    1. Tosi fiksuja ajatuksia Anniina, eihän näitä asioita voi koskaan etukäteen tietää. Yleensä sellainen perusterve ajattelu ja maltillinen mieli jo tuo aika paljon. Sitten kun sinä sen sun oman elämäsi miehen (joita ei kyllä ole vain yksi maailmassa, mutta vaatii oikeaa hetkeä löytää juuri se oikea tyyppi ;) ) niin toivon kovasti, että saatte ajan kanssa oman pikkuisen. Normaali tilannehan se on, että lapsia tulee, joten ei edes kannata etukäteen miettiä muita vaihtoehtoja. Mieluummin stressaa vasta sitten, jos ei pysty saamaan lapsia, ei etukäteen :)

      Kivaa viikkoa! <3

      Tykkää

  9. Yleensähän vuoden ”yrittämistä” pidetään rajapyykkinä tutkimuksiin hakeutumiselle. Tämän vuoden jälkeen, pariskunta täyttää myöskin ”lapsettomuudesta kärsivien” kriteerit. On mielestäni ihan hyvä tässä vaiheessa hakeutua tutkimuksiin, sillä toisilla ”yrittäminen ” luomusti voi olla ns. turhaa.

    On totta, että keho reagoi stressiin ja varmasti jos toive lapsesta on suurimpana mielessä, voi keho toimia tässä ikään kuin itseään vastaan.

    Meillä on se tilanne, että lasta on ”yritetty” reilu vuosi ja loppu kesälle saatiin aika lääkärin ensikäynnille, jospa saataisiin asiaan sitä kautta joitain apuja.

    Tykkää

    1. Oon kuullut myös, että vuosi on sellainen aika joka yleensä odotetaan ja sitten tutkitaan että missähän on vika. Ja hyvähän se on tarkistaa tilanne, varsinkin silloin jos ikää on yhtään enemmän, niin aikaa ei kulu ”turhaan yrittämiseen” jos vaikka apuja tarvittaisiinkin. Siinä on vaan se ikävä osuus, että sitten kun sitä vikaa ei löydy mistään, niin ainut apu usein on koko asian unohtaminen. Se, että ei enää yritetä ja lopulta lapsi tulee kuin vahingossa. Näitä tarinoita olen kuullut niin monesti.. Mutta kuinka lopetat toivomasta jotain mitä tahdot niin paljon? Ei se ole niin helppoa. :/

      Toivon teille todella paljon hyvää tuuria jatkon suhteen ja rentoa mieltä, jos sitä kautta saisi lapsen aluilleen. Kiitos kommentistasi Susanna! :)

      Tykkää

  10. Heippa! Löysin blogisi Elinan blogin kautta ja olen sitä jo tovin lueskellut, mutten ole aikaisemmin rohjennut kommentoimaan. Nyt kuitenkin olen entistä enemmän seurannut tekstejäsi, sillä itsekin olen raskaana ja vauvan pitäisi saapua kuukauden päästä :) Sinullakin taitaa olla laskettu aika melko pian? Sinulla on hienoja oivalluksia monissa teksteissä kuten tässäkin. Itselläni raskaus ei ollut ”suunniteltu” ja se tuli täysin yllätyksenä, mutta olen äärimmäisen innoissani tulevasta pienokaisesta ja ajattelen, että tämä lapsi on lahja ja tällä pienokaisella on tarkoitus tulla tähän maailmaan kun niin päätti minut ja puolisoni yllättää.

    Kirjoitit myös omasta raskausajastasi ja minusta on kiva kuulla että sinulla on raskaus sujunut ilman suuria ongelmia ja olet niin onnellisen ja kauniin näköinen kaikissa kuvissasi :) Itse en ihan noin helpolla ole päässyt. Liikunta jäi alusta asti vähälle pahoinvoinnin ja väsymyksen takia ja nyt en pysty juurikaan enää edes kävelemään. Minulla on myös ollut hieman vaikeuksia sopeutua mahaani joten oli kiva lukea että sinä puolestasi olet kovasti odottanut mahan kasvamista. Luen mielelläni jatkossakin sinun kuulumisiasi :)

    Tykkää

  11. Itselläni tilanne on myös ajankohtainen. Mies on muutaman vuoden puhunut lapsista ja vuosi sitten lopetin pillerit,emme vielä kuitenkaan jättäneet ehkäisyä pois. Noh,nyt olen vuoden odotellut kuukautisia saapuvaksi,mutta kokeiden perusteella hormonit ovat melkein nollassa. Mitään muuta vikaa ei ole löytyny kuin alhainen rasvaprosentti. Painokaan ei ole mikään järjettömän alhainen vaan juuri normaalin alarajoilla. Nyt pitäisi saada painoa muutama kilo ylöspäin ja katsoa onko vaikutusta. Helpommin sanottu kuin tehty,ei niinkään fyysisesti vaan henkisesti. Varsinkin,kun omaan lievää syömishäiriö taustaa.

    Keväästä lähtien ollaankin jätetty ehkäisy pois,kun on tajunnut että tässähän saattaa kestää. Toivon vain etten ole pahempia jälkiä kehooni aiheuttanut :/ Toisaalta itselläni on sun kanssa samanlainen ajatusmaailma,että kaikki tapahtuu niin kun pitää ja sillon kun pitää :)

    Ihanaa loppuraskautta ja tsemppiä viimesille viikoille! :)

    Tykkää

    1. Tsemppiä sulle myös painon nostamiseen ja sen rasvan hankintaan. Sama homma täälläkin, että enpä varmasti olisi nuorempana saanut lasta (ei silloin tosin ollut ajankohtaistakaan) koska hormonitoiminta oli mitä oli ja rasva todella alhainen. Sen eteen on kuitenkin tehty töitä ja nyt tilanne on toinen. Sulla varmasti mahdollista myös ajan kanssa, hyvä että olette huomanneet missä vika voisi ehkä piillä. :) Tiedän, että on raskasta hankkia lisäpainoa ja muuttaa tapoja, mutta aika varmasti korjaa asiaa ja opit kyllä pitämään itsestäsi myös vähän isompana. Pitäähän kehon toimia kunnolla <3

      Paljon voimia yrittämiseen teille :)

      Tykkää

  12. Me ollaan yritetty nyt 1,5v. Neljä kertaa olen raskaana ollut, mutta edelleen on tyhjä syli.. 2 kertaa alkuraskauden keskenmeno ja 2 kohdun ulkoista raskautta. Kuukausi sitten leikattiin viimeisin ku, jolloin vietiin myös munatorvi..
    Olo on erittäin surullinen ja toivoton. :( Mietimme hoitoihin lähtöä, kummassakaan meissä ei ole mitään vikaa ja kaikki on tutkittu.. En tiedä, jos viallinen munatorvi ollut kaiken takana. Kunnallisellahan hoitoon pääsee vasta 2v yrityksen jälkeen, mutta pelottaa laittaa itsensä hengenvaaraan ja jos vaan voi tätä stressiä mitenkään auttaa (hoidolla raskaaksi) , niin se varmasti on sen rahan arvoista..
    Onnea teille kääröstä!

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s