Jos mä uin vielä yhden kierroksen?

Maanantai meinasi eilen alkaa ikävästi, kun huomasin, että oon noussut ihan väärällä jalalla ylös. Se ei ole maanantaisin mulle mitenkään normaalia, mieluummin kiukkuan vaikka tiistaisin, mutta maanantait on sääntöjeni mukaan aina kivoja. On oltava! Piste. Heh, itseasiassa tällekin hassulle ololle oli syynsä. Jouduin täyttelemään vähän pidempää kaavaketta netissä ja homma ei sitten sujunutjaan ihan niin hyvin. Kirjautuminen ei onnistunut ja kun piti vastailla johonkin, niin mikään ei toiminut. Aikani siinä taistelin, kunnes lopetin kesken ja päätin, että koko päivää en voi tätä tuhlata. Selvästi mun suurin ja isoin ongelmani angermanagementin kanssa on tietokoneet ja ongelmat niiden kanssa. Ongelmat nyt lähinnä on sitä netin kanssa taistoa joskus, mutta joskus tulee näitä, kun sivut eivät toimi. Eivätkä ainakaan silloin, kun teet jotain myöhässä ja se pitäisi jo olla valmiina eilen ;)

Tulin tästä taistelusta jotenkin tosi huonolle tuulelle ja mietin, että nukun koko loppupäivän. Oikein vihastutti se omakin reaktio, kun olisi pitänyt voida vaan jättää se homma ja tuhahtaa. Niin, en mä siis tosiaan ollut herännyt väärällä jalalla, ainostaan noussut sängystä tämän episodin jälkeen. Vai olikohan mulla jo valmiiksi huonoa energiaa mieli täynnä, kun avasin aamulla silmät? Siitäkö se kiukustelu johtui?

Hah, kuten huomaatte, tässäkin iloisessa huushollissa on joskus joku märrimöykky ja yleensä se olen minä. Onneksi nää mun hetket kestää about sen 10 minuuttia ja sitten taas ollaankin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Saatan lähteä kävelemään ja palatessani muistelin, että mitäs mää äsken itselleni vaahtosinkaan? Unohdan koko jutun ja itseasiassa maanantainakin me keksittiin sitten lähteä lenkkeilemään ja pian olin jo tosi hyvällä tuulella. Tehtiin ulkona 2,5 tunnin kävely kauppahallille, jonka päälle menin vielä innoissani uimaan, kun oli niin energinen olo. Hyvä kun edes muistin aamun kiukkupuuskaa, maanantai alkoi todella olla tässä vaiheessa maanantai. Eli siis mulle se ehdottomasti viikon paras päivä. ;)

IMG_8350

Sitten vähän vielä uintitarinoita, kun onnistuin tsemppaamaan itseni ylittämään omat odotukseni moninkertaisesti. :)

Kirjoittelinkin maanantai aamuna uinnista jo vähäsen ja mainitsin uineeni 1500 metriä. Tällä kertaa ajattelin, että uin lenkin päälle sellaiset 350 metriä, eli altaan kymmenen kertaa ympäri. Alkuun tuntui vähän nihkeältä uida, tajusin että kädet on aivan loppu maanantain uinneista. En tietenkään ollut venytellyt välissä, kuten yhä harvemmin muistan tehdä. Kun olin uinut noin 300 metriä, mietin, että no 400 metriä kuulostaa paljon paremmalta. Uin sitten sen. Kun tämä luku täyttyi, olin nousemassa ylös altaasta ja tajusin, että apuaaa miten kylmä ilma on! Aurinko kyllä paistoi, mutta edellisen päivän lämpö oli vaihtunut kylmäksi viimaksi ja mun oli nopeasti mentävä takaisin veden alle. Oli ihan jäätävän kylmää. Päätinkin, että jatkan vielä uintia, koska vesi oli niin lämmintä. Siirsin kärsimystä myöhemmäksi.

Lähdin siis kauhomaan kohti 500 metriä ja tästä eteenpäin jatkoin uimista aina 100 metriä kerrallaan. Ajattelin, että no ehkäpä 600 metriä saa riittää, pitäisi varmaan jo mennä syömään. Kun tämä luku lähestyi, alkoi yhtäkkiä soida Aviciin todella hyvä biisi, jonka nimeä en kyllä nyt millään muista. Tuli siitä niin hyvä fiilis, että en vaan voinut lopettaa. Eli siis biisi loppuun ja lisäkierroksia. Tässä vaiheessa oltiinkin sitten menty yli 700 metrin, jolloin alkoi uusi biisi, joka sekin oli hyvä. Uinti sujui, joten mitäs sitä lopettamaan. Uidaan nyt vielä 800 metriin, ainakin oon todella ylittänyt omat tavoitteeni tälle päivälle.

Arvatkaas mitäpä tapahtui, kun 800 metriä oli täynnä? No, radiosta alkoi soida spaissareiden Spice up your life (hahaha, mitä musaa siellä meidän altaalla oikein soi! :D ) ja en vain voinut lopettaa kesken. Tuli sellainen olo, että jos nyt lopettaa ennen kuin kilsa on täynnä, niin eihän siinä ole järkeä. Selitin itselleni, että kun lähden, niin jää harmittamaan, kun jätän uimatta niin pienen pätkät. Ehkä joskus tekin teette lenkeillä samaa, että tsemppaatte itseänne vielä pienen matkan eteenpäin sanomalla, että ”no ei nyt näin lyhyttä matkaa voi jättää juoksematta” tai toisinpäin ”ei nyt näin nopeasti voi lopettaa, pitää nyt hetki vielä jatkaa” ja sitten todellakin jatketaan? Mä ainakin teen sitä tosi usein. Tavallaan huijaan itseäni eteenpäin erilaisin keinoin, jos voimia onkin enemmän kuin olen alunperin ajatellut.

Tällä kertaa se tsemppaus toimi. Kilometri tuli helposti täyteen ja ellei mun kasvoilleni olisi lentänyt tuulen voimasta vikalla kierroksella vettä, olisin varmaan jatkanut uimista. Näin heinäkuun rapuna mun pitäisi olla todellinen vesipeto, mutta sitä en todellakaan ole. En nauti vedestä kasvoillani ja siksi uimatyylinikin on mummouintia ja pääni pidän visusti veden pinnalla. Tällä uintireissulla matka loppui siihen, kun nenään meni vettä kesken kierroksen ja pärskin loppumatkan hulluna. Se tapahtui tosin ihan sopivaan aikaan, nousin nimittäin yös ja tajusin, että vatsa kursii huutaen ruokaa. Oli lähdettävä syömään.

Hitsit olin tyytyväinen itseeni! Maanantai alkoi ikävästi, mutta lopulta se oli jo ennen kello kahtatoista pelastettu. Huippua! :)

IMG_8355

Kuulostiko edellinen tarina tutulta? Tuleeko lenkistä usein vähän pidempi kuin mitä piti, jos esimerkiksi musiikki saa jalat liikkeelle entistä paremmin tai tahdotte saada aikaan tasamatkan? Koska eihän nyt voi jättää juoksematta sitä vikaa satasta, se jäisi kalvamaan mieltä ;) 

 

2 vastausta artikkeliin “Jos mä uin vielä yhden kierroksen?

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s