Luonnollinen minä

Meistä kenestäkään saisi tuskin koskaan vangittua kaikkia niitä tuhansia ilmeitä, joita kasvoilla eri tunnetiloja läpikäydessä näkyy. Tuskin saisi muitakaan eleitä, kehon värinää ja ympärille kohdistettua energiaa. Sitä, kun joku hymyilee, mutta ei oikeasti hymyile. Ei kamera sitä tunnista, eikä välttämättä sekään joka on samassa tilassa läsnä.

Luonnollisuus on musta todella kaunista. Se kun ihmiset paljastavat todellisen minänsä, unohtavat maskit ja ovat täysin omana itsenään edessäsi. Niin tai kuvissa. Rakastan esimerkiksi kaupungin arjesta napattuja kuvia, joissa näkyy ihmisten luonnolliset ilmeet ja peittelemätön tavallisuus. Tai miksi sitä nyt kutsuisi, sellaiseksi kun kukaan ei yritä mitään, on vain. Mun mielestä juuri se tavallisuus on aina ollut kaikkein kiehtovinta, sellainen riisuttu totuus. Karutkin kuvat, ei liian laitetut.

Mitä on oikeastaan olla aito ja luonnollinen? Joku voi väittää, että mä en ole sellainen. Joku voi sanoa susta samaa. Totuus kuitenkin on, että vain sä itse tiedät millainen olet aitona ja missä tilanteessa se muille näkyy. Uusi ympäristö voi saada sut huonoon valoon ja muutut nopeasti. Et enää osaa hymyillä kuten silloin kun olet parhaan ystäväsi kanssa, kauniit kasvosi katoavat ja kehosikin näyttää miten vaikea on olla siinä tilassa. Etkä välttämättä edes itse huomaa sitä, mutta joku muu voi huomata. Väärässä tilanteessa ei oikein osaa hallita itseään ja vaikka luulisi olevansa oma itsensä, ei siihen pysty ilman todellista rentoa ja luonnollista olotilaa. Ei aitoutta voi väkisin tuoda esiin, se kyllä tulee sieltä itsestään.

En osaa sanoa, koska sen asian tajusin, mutta luonnollinen olo on myös erittäin paljon kiinni siitä, mikä olo mulla itselläni on itseni kanssa. Pelkkä ympäristö ei vaikuta, ei se kenen seurassa on. Minä itse vaikutan. Vasta viime vuosina olen voinut sanoa rehellisesti, pidän itsestäni juuri tällaisena ja se näkyy myös varmasti niille jotka ovat seurassani. Se näkyy aina tunteiden purkauksista sinne kasvojen ilmeisiin ja eleisiin saakka. Kun on hyvä olla itsensä kanssa, on paljon helpompaa olla luonnollinen.

Niin, tuli nyt vain mieleen, kun liian usein puhutaan siitä mikä on epäaitoa ja mikä ei. Kuka on luonnollinen ja niin pois päin. Se taitaa olla monelle niin erilainen asia, että turhaa siitä ainakin on kiistellä. Tuskinpa meikin ja botox-pistosten määrä sitä määrittää, enemmänkin omat ilmeet ja luonnollinen olotila. Se, että todella voit sanoa olevasi luonnollinen oma itsesi.

En taida nyt sen pidemmin kirjoitella, kun menee niin sekavaksi nämä mun ajatukseni kun ajattelen asiaa. Lähinnä kai yritin sanoa, että jokainen nainen on kaunis omana itsenään ja ainakin omaan silmään juuri se tavallisin ja maalaamattomin pinta on kaunein. Sellaisena kauniin luonnollisena, jokaisella ilmeellä.

Luonnollista kauneutta sunnuntaihin! 

4 vastausta artikkeliin “Luonnollinen minä

  1. Luonnollisuus on kaunista, ei esittäminen. Sitä täällä pääkaounkiseudulla eniten näkee. Kauniita kuvia!

    t.tiina

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s