Jumppahaikailua

En olisi uskonut, että sanoisin näin pitkään pitkään aikaan, mutta mulla on ikävä jumppatunteja. Sellainen ihan oikea ikävä, kaipuu tuntuu oikeen tuolla rinnassa asti. Kuvittelin, että mun jumppavuoteni olisivat ohi, mutta ei. Ne taitavat olla vielä edessä, aion tehdä nimittäin come backin heti kun asettaudun aloilleni johonkin maailman kolkkaan asumaan. Sitä ennen voi tietty aina vierailla saleilla eri maissa ja käydä fiilistelemässä eri tunteja. Se ei silti aja samaa asiaa, koska on ihan eri asia mennä aina eri salille kuin omalle salille. On eri asia käydä aina eri ohjaajien tunnilleilla kuin omien ohjaajien tunneilla.

Mun jumppailunihan alkoi alkujaan joskus vuonna 2010, kun menin ensimmäisiä kertoja meidän äidin kanssa mukaan Power Steppiin ja Zumbaan. Zumba ei niinkään innostanut, mutta Power Step oli hauskaa ja aloin käydä jollain muillakin tunneilla. Pian mukaan tuli Bodypump. Vuonna 2011 kävin pumpissa varmaan 2-3 kertaa viikossa, niin sekaisin siihen lajiin menin. Eikä siinä hommassa siis mitään järkeä ollut, mutta ei kaikessa tekemässäni kai aina olekaan. Hauskaa ainakin oli. Eikös se ookkin se pääasia treenissä? :)

Vuonna 2012 (tai aiemmin?) taisin löytää Bodycombatin. Se oli rakkautta about heti ekan kerran jälkeen <3 Paras laji koskaan, niin ihanan hikinen ja tehokas. Tunti meni aina tosi nopeasti ja teki mieli mennä joka päivä uudestaan. Alkuun en tainnut jaksaa pomppia ihan niin korkealle kuin mitä muut kanssajumpparit jaksoivat, mutta pian pääsin samaan tahtiin ja lyönnitkin alkoivat sujua. Meidän Iso Omenan Espoon Satsilla oli aivan hullu meno ja pari vuotta kävinkin niillä tunneilla 1-3 kertaa viikossa. Oli vaan niin hauskaa ja meno oli ihan kreisiä. Siis oikeasti ihan kreisiä. Huutoa, karjumista ja ihmeellistä älinää. Mutta juuri sopivia tunteja mun makuuni. Täydellisiä tunnin treenejä, joissa hiki lensi ja oli joka kerta super hauskaa. Kaikki tekivät täysillä mukana, jokainen tahtoi ylittää itsensä joka kerta.

Selän loukkaantumisen jälkeen combat tosiaan jäi, mutta palautin sitä myöhemmin kuvioihin uudestaan. Kun ei ollut hetkeen omaa vakkarisalia, oon kokeillut joillain Helsingin keskustan saleilla combattia ja alkuun ihmettelin, että miksen innostu näillä tunneilla yhtään. Sitten palasin taas omille tutuille tunneille ja tajusin taas homman jujun. Ero oli kuin yöllä ja päivällä. Rakastuin uudestaan lajiin, ymmärsin, että tässäkin lajissa kaikki on kiinni ohjaajasta ja siitä, mikä tunnelma ympärillä on.

Jumpassa on se hassu juttu, että kaikkialla tunnit eivät ole samanlaisia. Vaikka musiikkin olisi aivan sama ja liikkeet aivan samoja, niin tunnelma välttämättä ei ollut. Tiedän, että toiset tykkäävät jumppailla rauhassa ja omalla paikallaan, mutta kun on itse tottunut vetämään aivan täysiä ja koko ryhmän kanssa veren maku suussa, on ollut vaikeaa innostua enää muusta. Oon nimittäin esimerkiksi combatissa tottunut siihen, että kun liikutaan sivuttain, niin sitten myös liikutaan. KAIKKI liikkuu. Kun hypätään, niin HYPÄTÄÄN. Ja kun lyödään, niin myös oikeasti LYÖDÄÄN. Joillain saleilla ohjaajat puhuu hiljaa, musiikki on hiljaista (jos on lujempaa, niin joku pyytää laittamaan sen hiljempaa) ja hyvä että ihmiset edes hengittävät tunneilla. Hehe, okei vähän ehkä liioittelen, mutta siltä se on tuntunut. Siksi sitä ei oo itsekään saanut niistä jutuista oikein kiinni, kun ryhmä ei intoile mukana. Joillain saleilla tunnit otetaan myös ihan liian täyteen ja tuntuu, ettei mahdu tekemään kunnolla. Se harmittaa ja siksi ne salien vierailut on jääneet vain yhteen kertaan.

Ymmärtääkö siellä joku mun fiilikseni? Tiedättekö te sen tunteen, kun ohjaaja on super hyvä, saa porukan mukaansa ja kaikki tekee täysillä viimeisillä voimillaan?

Jos tiedät mistä puhun, niin se tunne on parasta koskaan. Ymmärrän siis, että kaikilla meillä on oma makumme treenissä ja niin pitääkin olla. Onneksi onkin erilaisia ohjaajia ja erilaisia saleja. Kaikille löytyy jotain. Toisilla tullaan vähän silloin tällöin jumppailemaan, kun taas toisaalla tullaan treenaamaan. Jumppa voikin olla vaan jumppaa tai sitten se voi olla kova treeni, kaikki on kiinni itsestäsi ja siitä miten täysillä intoudut tekemään. Itselle on käynyt niin, että niille rauhallisemmille tunneille ei tee edes mieli mennä. Tämä pätee oikeastaan ihan kaikissa lajeissa, mutta tottakai eniten niissä missä pitäisi jaksaa ottaa kovia spurtteja, hypätä mahdollisimman korkealle ja tehdä yli omien rajojensa. Bodybalancessa tyyli voi esimerkiksi olla vähän toinen ;)

IMG_4118

Jumppaintoilu taisi kadota joskus tuossa 2014, kun aloin käydä enemmän vain salilla. Taisin mä edelleen käydä combatissa, mutta sekin jäi siinä vaiheessa, kun selkä meni. Ja no, sitten loppuikin hetkeksi ihan kaikki. Tässä parissa vuodessa liikuntamuodot on vaihdelleet paljon ja oon tehnyt juuri niitä asioita millonkin on tehnyt mieli. Juossut, käynyt tanssitunneilla, kävellyt, käynyt salilla ja milloin mitäkin. Paljon eri lajeja, mutta jumppatunnit on jääneet. Nyt niitä on taas kova ikävä.

Jumppailuaikoina olin parhaassa kunnossa, missä olen koskaan ollut. Puolikas maraton tuli juostua noin vaan keskellä viikkoa, olin muutenkin todella aktiivinen omassa arjessani. Aerobinen kunto oli loistava. Nyt on pitkästä aikaa sellainen olo, että voisin hyvin hommata sen kunnon takaisin. Juoksua onkin jo harrastettu vähän ja vaikka laskettelu ei tunnu raskaalta muualla kuin välillä reisissä, niin kaipa siinäkin sydän välillä hakkaa niin, että kunto paranee. Kevät onkin hyvää aikaa parantaa kuntoa ja sitten kun asetutaan pidemmäksi aikaa johonkin asumaan, voin ottaa salikortin. Haaveilen niin paljon siitä, että voisin käydä taas pitkästä aikaa kerran viikossa combatissa (tai kaksi?!) ja kerran pumpissa. Haluaisin siis palata takaisin jumppapirkoksi, oikein ylpeänä voin kertoa kaipaavani sitä elämää <3 :)

Varmaan huomasittekin jo, että tässä postauksessa oli käytetty vähän vanhempaa kuvamateriaalia. Olkapäästä puuttuu jotain ja näytän astetta enemmän jumppapirkolta näissä vanhoissa kuvissa muutenkin ;)

45ed2-img_0010

Kaikki eivät tykkää ryhmäliikunnasta, mutta mulle se on tosi rakas laji ja vasta nyt ymmärrän miten ikävä sitä onkaan. Onneksi kesällä viimeistään ollaan taas pidempi aika jossain (Suomessa ehkä ;) ) niin sitten voi ottaa salikortin ja jumpata niin paljon kun sielu sietää. Sitä odotellessa voi vaikka kiertää pitkin maailmaa juosten ja kävellen. Hommata kuntoa siinä samalla vähän paremmaksi, niin jaksaa pomppia mahdollisimman korkealle siellä jumpassa sitten.

Jumppahaikailut on nyt haikailtu, aika lähteä sunnuntain ”pitkikselle”. Tavoitteena on juosta 5-7 kilometriä, sama kuin viime sunnuntaina juostiin Pidempiä reittejä ei ole tullut vielä juostua, selkä on ollut niin hyvässä kunnossa, etten viitsi ottaa riskejä. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa :)

Ihanaa sunnuntaita kaikille! 

13 thoughts on “Jumppahaikailua

  1. Jee, hyvä että joku vielä puhuu jumppaamisen puolesta! Mun mies aina nauraa, kun oon yks jumppajumppajumppa koko nainen ja käyn joka päivä jossain eri tunneilla. Grit Plyo on kiva, crosstrainingit, kaikki toiminnaliset ylipäänsä ja sit combat. Lisäksi käyn myös joogassa, että vähän rauhottuu. Innostun myös siitä, jos on tosi kova meno, pääsee johonkin ihan toiseen maailmaan. Kotona oon joskus melkeen ihan masentunut, mutta kun saa aikaiseksi lähtee liikkeelle, tulee heti hyvä olo. Yks mun lemppariohjaaja sanoikin, että jos vielä kerran jätän tunnin väliin, niin se tulee raahaamaan mut kotoa. oon siis sille sanonut, että masentaa aina kun jää kotiin. Hah. Toivottavasti se kans sit tulee hakemaan kotoa! :D

    Oisko siellä matkassa mahdollisuus mennä jumppaamaan? Jossain isoissa kaupungeissa?

    Tykkää

    1. Hahah! Oot vissiin nähnyt Sami Hedbergin sketsin? Aina naurattaa se ”jumppajumppajumppa” lausahdus.. :D

      Ehkä sun ei kannata jättäät tunteja väliin, kun itsekin huomasit miten surullinen fiilis siitä tulee. Kannatttaa käydä silloin kun on innostunut. Jossain vaiheessa voi tulla aika, ettei niin innosta, joten ota kaikki ilo tästä hetkestä nyt irti! :)

      Mietin ihan samaa, että voisihan täälläkin käydä tunneilla. Täytyy tsekata seuraavien kaupunkien salit, jos niihin pääsisi vaikka päivälipulla. Kiitos vinkistä! :)

      Tykkää

  2. Mulla on kans jumppia ikäväää! Nykyinen työ vie kaiken ajan eikä mitenkään olisi ajallisesti mahdollista käydä niillä omilla lempparitunneilla niin on pitänyt lopettaa jumppailu :(. Bodypump, Bodybalance ja spinning <3

    Tykkää

    1. Onpa harmi!! Ehkä myöhemmin pääset taas takaisin tunneille? Jos löytyy aikaa, että kävisit edes yhden illan viikossa jumpassa? :)

      Tykkää

  3. Haha, tunnistan itseni tästä niin hyvin!:D
    Tulin juuri Combatista ja vetelen iltapalaa samalla kun lueskelen blogeja.
    Ne, jotkai eivät ole käyneet Les Mills -tunneilla hyvän ohjaajan johdolla eivät voi ymmärtää sitä fiilistä. Tänään tunnin veti Ibrahim, joka ohjaa tunnit englanniksi ja on aivan mielettömän energinen ja huumorintajuinen kaveri. Hänellä on iso afro ja vielä isompi hymy. Ja vaikka tunnilla antaa kaikkensa ei sinne meneminen tunnu ahdistavalta. Siinä tuntee olevansa kuin osa suurta laumaa, jonka antama energia tekee olon hyväksi.
    Jumpat ovat kovaa treeniä ja itse olen aina hyvässä kunnossa aktiivisen ryhmäliikuntakauden jälkeen. Tanssin aktiivisesti vuoden tässä välissä, mutta ikävöin salaa Attackia ja muita tunteja Esportissa. Nyt kun olen palannut en halua luopua enää pitkään aikaan!
    Aurinkoa sinne Alpeille!

    Tykkää

    1. Äh, heti tuli kade, kun kerroit mistä olet tullut. Mäkin tahdon combattiin!! ;D Mullakin viime vuosi sisälsi enemmän tanssitreenejä kuin salijumppia. Ehkä myöhemmin voisin ottaa ohjelmaan molemmat, niin ei tarvitse valita :)

      Aurinkoa myös sinne, paljon iloa treeneihin!!

      Tykkää

  4. Hei Marissa! Mä niin tiedän, mitä sä tarkotit ku kirjotit niistä ohjaajista. Oon just nyt ihan kriisitilanteessa ku mun lemppari ohjaaja on kesäkuuhun asti poissa :((
    Jotkut ohjaajat saa luotua saliin sellaisen fiiliksen, ettei sitä edes voi käsittää. Se on vaan niin mahtava tunne kun ohjaaja saa sut tsempattua sellasiin suorituksiin, johon ei ois uskonu pystyvänsä. Sit ku menee jonkun toisen ohjaajan tismalleen samalle tunnille, tuntuu et jotain puuttuu. Tuntuu vaan jotenkin väärältä, vaikka kuinka yrittäisi antaa uudelle ihmiselle mahdollisuuden.Tulee vaan kokoajan mieleen, mitä se oikea ohjaaja ois sanonu tai tehny siinä kohtaa.
    Pakko vielä kertoo, et näin sut kerran combatissa leppävaaran satsissa ;) Siitä on kyl jo varmaan vuos aikaa. Oli niin hassua nähä sut livenä, ku oon lukenu sun blogia jo monta vuotta.
    Muistaisitko/ haluaisitko kertoa niitten sun suosikkiohjaajien nimiä? Ties vaikka oltais käyty samojen ohjaajien tunneilla.

    Mukavaa kevättä!!

    Tykkää

    1. Voi eii, onpas tylsää!! Tiedän niin sun tunteesi! Onneksi tässä on enää pari kuukautta, mutta voni vanhana salinarkomaanina niin hyvin tuntea sun tuskasi, kun ei malttaisi olla poissa. Kuka sieltä on nyt poissa, vai onko sulla eri sali kun Sats? ;) Hauskaa, että törmättiin. Oisit vaan moikannut siellä tunnilla. Vaikka joo, eipä sinne hölöttämään tulla, vaan TREENAAMAAN ;)

      Mä oon tykännyt kaikkein eniten Markuksen ja Tiun tunneista. Markus vetää tosi vauhdikkaita tunteja ja siellä innostun melkein kaikkein eniten, mutta Tiu on taas ollut kaikinpuolin ehkä paras eri lajeissa. Osaa opettaa tosi hyvin, vaikka tehdäänkin nopealla temmolla, pääsee uudetkin tyypit aina juttuun varmasti mukaan. Sen lisäksi yksi Terhi veti tosi hyviä tunteja, samoin yksi Pia (joka ei ehkä enää ole edes Satsilla?!) ja samoin mun ystävä Eija pitää ihan super energisiä combat tunteja! Se on sellanen pienikokoinen voimapakkaus, joka saa paljon kehuja tunneistaan. Ketkäs on sun lemppareita? Onkohan sinne tullut joitakin uusia joita voi kehua, jos joskus teen come backin Satsille?! :)

      Tykkää

      1. Kiva ku vastasit!! Kyl muaki harmittaa jälkikäteen ku en saanu suutani auki sillon kerran. Olin vaan jotenki niin hämmästynyt ku näin sut ja oon muutenkin vähän ujo ;) Ehkä ens kerralla sitte!
        Mul on pelkästään leppävaaran satsin jäsenyys. Se ohjaaja, joka on nyt pois, on yks Ida. Aivan ihana ja tsemppaava ohjaaja!! Se ohjas ainaki pumppia ja energyä.

        Onpas hauskaa, ku säki tunnet Tiun ja Markuksen! :) Mä oon vasta viime aikoina oppinu tykkäämään Markuksen tunneista, ennen mä en tykänny ollenkaan. Sen tunneissa vaan ärsyttää se, ku ne on aina niin täynnä. Mutta Tiu on kyllä ihan paras!!! Mä saan siitä vaan niin paljon energiaa :) Tiun Combat tunneilla tulee aina tehtyä ihan täysillä. Se aina huutaa ja kattoo niin pelottavasti, et ei sielä uskalla laiskotella ;D. Harmi vaan et Tiu on siirtyny pitskuun ja tekee vaan sijaisuuksia Leppävaarassa. Voitko muuten kuvitella, et Tiu ohjaa sitä uutta barre-tuntia!!! Must oli tosi hankala kuvitella Tiu pitämässä baletti tuntia, mut viime viikolla kävin sen barressa ja hyvinhän se sen ohjas ;)
        Noi muut ohjaajat oli mulle ihan vieraita. Pitäis varmaan käydä vierailemassa muissaki keskuksissa, ni pääsis kokeilemaan niidenkin tunteja. Jos sä oot kehunu niitä, ni ei ne voi olla huonoja ;)

        Tykkää

        1. Ai niin! Mun piti viel mainostaa sulle yhtä leppävaaran balance ohjaajaa ;) mäkään en ennen tykänny mistään rauhallisemmista tunneista. Oon kokeillu kaikenmaailman joogatunteja ja pilatesta, eikä mikään niistä innostanut. Sit menin Marin balance tunneille ja jäin heti ihan koukkuun! Mari osaa pitää niin ihania tunteja ja kaikki kehuu niitä. Tuu ihmeessä kokeilemaan, jos joskus vaan pääset ;) ne tunnit ei oikeesti tunnu tylsiltä

          Tykkää

  5. Toi on kyl niin totta, että ohjaaja vaikuttaa tosi paljon! :) Mä oon itte ollu viimeeks ryhmäliikuntatunnilla joulukuun puolen välin tienoilla. Vuodenvaihteessa lemppariohjaaja vaihtoi keskusta, ja sit oli muutenkin jotenkin motivaatio hukassa Combatin suhteen, niin päätin sitten pitää taukoa. Tällä hetkellä potkunyrkkeilytreenit ja oma treeni x2 viikossa tuntuu hyvältä, mutta joskus kyllä teen vielä paluun Combatin pariin! :)

    Tykkää

    1. Välillä tekee ihan hyvää olla jostain lajista erossa, itsekin sen nyt huomaa miten sitä lajia kaipaa. Ehkä sulla on sitten entistä innokkaampi come back, kun pääset taas senkin treenin makuun. Nyt nautit muista lajeista, niin kun sulla riittää! :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s