Voittamaton olo!

Me ollaan täällä harmiteltu jo muutaman päivän ajan pilvistä ja sumuista säätä, eikä rinteeseen ole ollut mitään asiaa. Lunta on satanut lisää koko ajan, mikä on ihan loistojuttu, sillä rinteet paranee ja heti kun sinne mäkeen pääsee, laskut on entistä parempia. Siinä on vain yksi pieni mutta. Laskettelu on itselleni kaikista eniten nautinnollinen laji ja vaikka joku varmaan laskisi hampaat irvessä vaikka minkälaisten myrskyjen keskellä, niin myönnän olevani vähän vaikea tämän asian suhteen. Tahdon laskettelun olevan pelkkää hauskanpitoa, joka tuntuu kaikista parhaalta, kun sää on selkeä ja näkee mihin laskee. Lasken lujaa ja huomaan, että rupean heti himmailemaan, jos näkyvyys on huono. Pelkään liikaa, että en näe jos joku hyppää päälle. Siksi se ilo katoaa heti, kun vauhti laskee ja joudun rauhoittumaan. Kyllästyn ja tahdon lähteä alas.

No, eipä tuolla rinteessä kovin moni muukaan ole ollut näillä ilmoilla. En odota aurinkoa, mutta olisihan se ihanaa, jos tänään lumisade lakkaisi ja pilvet nousisvat pikkusen vain ylemmäs. Oli niin hieno ilma reissun ekalla viikolla, että voi kunpa saataisiin se jo takaisin. <3

IMG_5762DSC01090 IMG_5756DSC01096 DSC01101 DSC01111 DSC01113 DSC01116 IMG_5814

Laskettelu on mulle jotain sellaista, jota on vaikea kuvailla. Kun rinteissä on kunnolla tilaa, näkyvyys on hyvä ja lumi alla tuntuu juuri sopivasti mukaansa tarraavalta, tulee olosta voittamaton. Tiedän, että kun vauhti kiihtyy, alan hymyillä. Tiedän, että kun rinne tuntuu omalta, ovat sukset allani varmat ja lasken vahvoin vedoin ja tiedän koko ajan mitä tapahtuu. Tiedän myös, miten hyvältä se tuntuu. Voittamattomuus tja olo siitä ulee kaikesta siitä, mitä tunteita laskun aikana herää. Ilo, jännitys, sykkeiden nousu. Varmasti kaikki se johtuu osittain siitä, että kun tietää mitä tekee, ja tietää osaavansa sen oman juttunsa, voi myös hymyillä leveästi ja nauttia siitä vauhdista jonka ne sukset tuo. Haluaisin kovasti yrittää joskus myös lautailla, mutta enpä tiedä. Katoaisiko mun voittamaton olo sitten? Yli 20 vuoden laskuvuodet katoaisivat ja olisin taas aloittelija. Voihan rähmä, se ajatuskin jo siitä vähän hirvittää. Puhumattakaan siitä turhatumisesta mikä siinä hetkessä varmasti heräisi.

Tai sitten pitäisi vain yrittää. Voihan se olla, että senkin taidon oppisi nopeasti? Pääsisi sitten Suomessakin joskus laskemaan. Sukset on Suomessa nääs vähän turhat, siellä ei rinteissä riitä pituus, mutta laudalla voisi edes temppuilla. Haha, menisi vaan kymmenen vuotta, että pääsisi sille tasolle. Mutta, olisipa syy lähteä mäkeen myös Suomessakin, oppimaan lisää nimittäin :)

Arvatkaas mitä? Kurkkasin juuri säätiedostusta ja se näyttäisi lupaavan pelkkää aurinkoa tälle päivälle. JES! Mahtavaa. Mulla alkoikin olla jo aivan liian terve ja toimiva kroppa, kun kaikki laskujumit on alkaneet kadota tauon aikana. Tahdon ne pian takaisin! ;)

IMG_5724

 

Tänään päästään taas monen taukopäivän jälkeen mäkeen, mikä on aivan mahtavuutta. Voiko tästä viikko enää paremmaksi muuttua? Kuvia päivältä voitte seuraille instassa (@marissaleh), sinne kun aina ensin pumsahtaa. Toivottavasti energiani tarttui teidän aamuunne, toivottavasti teillä on yhtä hyvä fiilis juuri nyt kuin mullakin on.

Superia torstaita!

6 thoughts on “Voittamaton olo!

  1. Ehdottomasti kannustan kokeilemaan lautailua! Itse koitin ekan kerran vasta viime talvena ja suksiin ei kyllä oo enää paluuta! Vaikka en vielä kunnolla osaakkaan, ni se on helpompaa mitä kuvittelin. Mulla oli pitkään haaveena kokeilla lautailua, mut aina se tuntu niin pelottavalta ja mietin et ikinä en uskalla. suksilla laskettelu vähän kyllästytti, koska se tuntu niin helpolta eikä antanu haastetta, senkun vaan viiletti aina menemään..Kerran sit vaan päätettiin kaverin kanssa et nyt kyllä koitetaan ja rakastuin samantien <3 suksilla laskettelussa ei oo musta oikein samanlaista haastetta mitä lautailu antaa. Eli eikun rohkeasti vaan!! :)

    Tykkää

    1. Miten kiva kuulla sun kokemuksia! Oot ensimmäinen omista tutuistani, joka sanoo noin. Kaikki on aina ollet niin vannoutuneita suksien kanssa, että lautailu ei oo tuntunut kuulema yhtään samalta :D Mutta, kaikkea pitää kokeilla ja antaa mahdollisuus (ja lautailu näyttää tosi hauskalta!!) niin pitäähän sitä kokeilla joskus. Haastetta suksilla menossa kyllä itselleni riittää, kun vain otetaan vaikeampia olosuhteita tai esimerkisi lähtee offareille laskemaan, mutta siltikin kiinnostaa uusi laji. Parasta olisi se, että sitä voisi harrastaa myös Suomessa, suksien kanssa, kun siellä ei oikein voi laskea, menee niin tylsäksi homma. Voihan olla, että itsekin tykkään lautailusta yhtä paljon kuin sinä. Sait sen kuulostamaan ihanalta harrastukselta :)

      Tykkää

  2. Komeet on maisemat!
    Hei, ainahan sitä voi kokeilla uutta eikä ne 20 vuotta suksilla mihinkään katoa. Jos vaikka tykkäisitkin lautailusta niin sittenhän sulla olis kaksi huippulajia: toinen mitä opetella ja toinen jonka pariin palata kun kaipaa sitä tunnetta itsevarmuudesta. :)

    Tykkää

    1. No niinhän se on, ja pitäisikin aina kokeilla uutta.Aiemmilla kerroilla ongelma on ollut, että on ollut niin lyhyt aika laskea ettei ole raaskinut luopua siitä edes hetkeksi, että voisi räpeltää laudan kanssa. Ehkä nyt vihdoin, kun aikaa todella on, niin saan myös aikaiseksi lautailukoulun. Kiitos kannustuksesta! :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s