Postikortti Krabilta

DSC00883 Täällä me hei ollaan nyt! Tuleekohan kortti varmasti perille? Vähän epäilyttää tää thaimaalaisten asioiden hoitaminen, se kun ei oo aina niin justiinsa. Korttia kirjoitan Krabilta, tultiin tänne yöbussilla. Siinä bussissa penkit sai ihan makuuasentoon ja pystyi nukkumaan melkeen koko matkan. Paitsi silloin aina kun pysähdyttiin syömään. Siis keskellä yötä. Bussin mies kävi myös tuomassa meille ruokaa ja herätti aina ihmisiä jotka jäi matkasta pois. Viltitkin saatiin. Koko ajan vaan syötiin jotain. Aika hauska bussimatka. Ei ainakaan jäänyt nälkä.

Ollaan oltu monissa paikoissa, mutta kaikita kivoin oli ehkä Hua Hin. Tavallisin paikka, ihan tavallisia ihmisiä ja normaalia elämää. Kukot lauloi aamulla ja kadulla kulki lehmiä ja hevosia. Torakoita onneksi ihan vain vähän. Ei ollut tuk tukkeja joka nurkassa tai thaimaalaisia miehiä huutamassa korvaan. Halvat hinnat, iso aamiaisbuffa maksoi 3 euroa. Toista oli Krabilla, kun täällä turisteja pitää houkutella joka paikkaan ja hinnat on kalliimmat. Hyttysen puremia on saatu aika paljon, mutta ne ei kutita, kun ne raapii heti rikki. Näin muuten yksi päivä kun tosi monta aasialaista änki yhteen pieneen pakettiautoon. Ehkä 20 päätä, penkkejä kuusi. Ne taitaa tykätä läheisyydestä, suomalaiset olisi jo juosseet karkuun. Vähän kun ne juoksee tuolla kadullakin heti jos joku tarjoaa jotain. No välillä kyllä juostaan mekin, koska se yksi baarin mies halailee meitä joka kerta kun kävellään ohi. Yleensä me ei huomata sitä ja sitten se iskee. Kertoo olevansa mailman paras halaaja, mutta ei se kyllä ole. Maailman paras lääppijä. Puhuu sitäpaitsi Tampereen murteella, kun yrittää puhua meille Suomea. Käyköhän täällä sitten paljon tamperelaisia?

Ruoka on ollut taas tosi hyvää! Aika paljon kanaa ja kojurukaa on syöty ja kaikkea vähän omituista. Allergioita nää ei täällä ymmärrä, kun pyytää salaatin ilman mitään kalaa tai äyriäisiä, niin aina siellä on ainakin iso ravun pää. Listoillakin kasvisruoissa on aina jotain kalaa. Onkohan kala niille kasvis? Niin ja jos ette tienneet, niin thaimaalaiset syö aina lattialla. Tuolla ne istuu pitkin lattioita ja syö keskenään viltin päällä. Yhden viltin päälle melkein astuin ja meinasin talloa jonkun kääryleet. Onneksi en astunut, ois mennyt hyvää ruokaa hukkaan. 

Pari hassua juttua on ihmetyttänyt. Esimerkiksi, että kun miten joku voi syödä sellaista hedelmää, joka haisee niin pahalta? Jos sitä Duriania syö, niin eikö pääse hotelliin takaisin? Sen tuonti hotelliin on kielletty, niin ei kai sitten saa tulla enää sisälle, kun sitä syö? Jos vahingossao röyhtäisee, niin jää kiinni. Vaikka en mä röyhtäile. En ainakaan niin kuin ne Bangokilaiset naiset meidän ekan hotellin aamiaisella. Ne oli tosi ylpeitä, sellaisia hienoja leidejä jotka käveli vähän leuka pystyssä. Sitten ne röyhtäillen käveli aamiaispaikan halki. Ei kauhean naisellista. Parasta lomassa on ehkä ollut taas uiminen ja syöminen. Tekisi mieli koko ajan vaan syödä, on niin hyviä ruokia. Ainakaan ei olla pasty pahasti laihtumaan. 

Nyt täytyy alkaa pakata tavaroita ja lähteä kotiin. Nähdään kotona, on jo kova ikävä!

Terkuin, Marissa

 

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s