Eroon leivästä

Remontointi loppui suureksi osin viikonloppuna ja se tarkoitti myös sitä, että samalla meillä loppui huonosti syöminen. Tai eikai se huonoa ole ollut, vähän vaan välinpitämätöntä omaa kehoa ja oloa kohtaan. Tiedättehän te sen, kun on kova kiire ja pitää taistella aikataulun kanssa, niin silloin helposti jättää ruokapuolen melko hunningolle. Ei niin jaksa välittää ja helposti palkitsee itseään hyvin tehdystä työstä erilaisilla herkuilla. Meillä ei ainakaan ole ollut kovinkaan paljoa aikaa tehdä itse ruokaa ja kun on koko ajan tekemässä hommia, on kulutus ollut myös suuri. Ei oo tarvinnut juurikaan miettiä mitä suustaan alas laittaa, kunhan edes muistaa laittaa. Välillä heräsinkin yöllä ihan karmeeseen nälkään ja tottakai jääkaappi ammotti silloin aina tyhjyyttään, kun ei oltu ehditty käydä kaupassa. Kerrankin söin jotain vanhoja karkkeja laatikon pohjalta, kun jääkaapissa olisi ollut vain sipulia ja ketsuppia. Eli ei ehkä kovin hyvää yöpalaa siihen hätään. Tosin ei ne tahmaiset vuoden vanhat kaatissäkin karkitkaan kovin hyviä olleet :D

Muistatteko kun kirjoitin syykuussa aiheesta ”Miten oppisi syömään rennosti”? No, se on kai osa tätä kaikkea. Ei niin jaksa välittää aina mitä syö, kunhan on vatsa täynnä ja hyvä olo. Rentous on hyvä asia, mutta kun se menee liian pitkälle, pitää osata itsekin tehdä korjausliike. Pitää ottaa taas ajatus mukaan syömiseen, eikä syödä ihan liian rennolla otteella ;)

Meidän rempparuokaa oli kuukauden kaikki illat (joskus päivätkin) Subin patongit. Hah! Oon kuullut huhua, että tämä toimii monen muunkin rempparuokana. En ollut niitä kai koskaan ennen tätä maistanut kuin ihan suullisen verran ja nyt kun pääsin testaamaan useita eri vaihtoehtoja, niin kaksi makua kelpuutin omaan suuhun. Arvaatteko mitkä maut? ;)

IMG_3860Olen aina enenn ihmetellyt, että miksi ihmiset oikein syö niin paljon Subin patonkeja. En oo ymmärtänyt miten ne on hyviä, joka on varmaan johtunut siitä etten oo niihin aikoihi syönyt yhtään leipää ja siksi ne on maistuneet vähän puisilta. Ja itseasiassa moni maku maistuikin, kunnes sain  maistaa tonnikalaa. Sihen vielä kunnolla sitä punaista tulista maustetta väliin ja iso kasa jalapenoja, niin ah ja nam. Jatkossa en muuta suostunut syömäänkään ja me kurvattiin aina lähtiessä illalla Subin kautta. Helppoa ja nopeaa. Täytti kurnivan vatsan.

Helppoa se on ehkä ollut, mutta mun iho ei nyt voi hyvin ja on muutenkin melko turpea olo. Jälkimmäinen voi toki johtua liikunnaan puutteestakin, mutta uskon, että itse pystyy melko hyvin tunnistamaan oman kehon muutokset ja mulle ei vaan tuo liika leivän puputtaminen sovi. Oon nyt vuoden (vai jo kaksi?) yrittänyt sitä syödä enemmän ja liikaa on liikaa. Nyt seis hetkeksi ja paluu muihin välipaloihin. Täytyy taas vaan totutella omiin tuttuihin tapoihin, joista olen kunniakkaasti opetellut eroon. Aika hauskalta tuntuu kirjoittaa tästä aiheesta, koska mun on ollut alkujaan ihan opeteltava syömään leipää ja muuta hiilareita ja nyt sitten pitää taas opetella hetkeksi pois. Nyt ainakin tiedän niitä kokeilleena, että oma iho voi huonosti ja olo on muutenkin ehkä liian höttönen, kun syön niitä liikaa. Siksi siis tästä nyt kuukausi eteenpäin ilman ja katsoaan onko siitä hyötyä. Jos ei ole, niin veikkaan, että syynä on vaan ihan tämä oma kroppa ja hormonien tuottamat näppylät naamassa. Olen onneksi alkanut hoitaa ihoa myös paremmin, joten jospa silläkin olisi joku hyöty. Toivotaan niin :)

Vaikka ollaankin syöty huonosti ja vähän herkuteltukin silloin tällöin (Valkosuklaata on eksynyt koriin kaupassa lohdutuksena kiireestä muutamaankin kertaan) niin silti lounaat töissä on tullut syötyä terveellisesti ja monipuolisesti. Ei tässä siis aivan hunningolla ole eletty. Jotain on tehny oikein ja oon muistanut valita myös hyviä juttuja lautaselle :)

IMG_3463

Mietinkin, että oon pitänyt leipälakkoa aiemminkin ja sehän oli viime keväänä. Kirjoitin tekstin ”Leipälakko”, johon teiltä tuli tosi hyvin kommentteja ja moni tuntui olevan aivan samaa mieltä leivän syömisestä.. Tässä välissä leivän syönti olikin aika vähäistä ja nyt kun se syksyllä lisääntyi niinkin paljon, että päivässä oo välttämättä muuta syönytkään kuin leipää, on aika taas opetella pois. Ainakin vähentää kunnolla, jos ei muuta.

Tänään on tiedossa työpäivä, kampaaja, lenkkiä työporukalla ja illalla on vielä treffit vanhan ystävän kanssa, jonka kanssa ei olla nähty ihan liian pitkään aikaan. Olen odottanut tätä iltaa nyt viikon ja tänään tuntuu jotenkin erityisen hymyilyttävältä mennä töihin. Kiva päivä tiedossa. <3

Superia keskiviikkoa teillekin kaikille sinne! 

psst..kiitos tsempeistä remonttiin! Kyllä tämä loppukiri jaksetaan, enää vähän on jäljellä ja sitten saa huokaista helpotuksesta – me tehtiin se! :)

6 vastausta artikkeliin “Eroon leivästä

  1. Jään leipään koukkuun nykysi aika helposti vaikka ennen en syöny lähes koskaan :/ :D. paahdettu ruisleipä ja päälle raejuustoa plus normijuustoa ja kurkkua on taivaallista <3

    Tykkää

    1. Ruisleipä on vaan jotain niin hyvää. Sitä ei siksi saa nyt ostaa kotiin tai käy huonosti kun sen paketin avaa ;)

      Tykkää

    1. Muistan, että sullekaan ei oikein leipä sovi ja ootkin tuohon aiempaan postaukseen myös kommentoinut aiheesta. Oon monesti ihaillut miten monipuolisesti syöt vihanneksia. usein miettinyt, että pitäisi itsekin taas parantaa tavat ja nyt vaihtuukin sitten leipä kasviksiin. :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s