Postikortti Santorinilta

Luulitteko jo, että unohdin kirjoittaa teille matkalta kortin? Ehei, se oli vain jumiutunut postiin. Tällä kertaa kortti Santorinilta kesti useamman viikon löytää perille, mutta nyt se on vihdoin käsissäsi. Lisää kirjoittamiani kortteja löydät postauksen lopusta. :)

IMG_2413

Moikka äiskä ja kaverit! 

Täällä me nyt ollaan Santorinilla. Tiedätte sen paikan, sama joka postikorttikuvissa aina vilahtaa. Ne siniset kupolit ja kauniit maisemat. Siellä me nyt ollaan, tuossa kuvan lähellä kirjoitan tätä korttia. Istun maassa ja ihmiset kulkee virtana ohi. Täällä on ruuhka. Sitä ei näy niissä korteissa ja mainoskuvissa. Eikä siis vaan ruuhka-aika, vaan täällä on aina ruuhka ihan sama minne käännyt niin joku on sussa kiinni. Kainalossa on aina joku tai silmäkulmassa näkyy kyynärpää. Ei tarvitse juurikaan olla yksin, jos siinä nyt jotain hyvää on. Musta ei kyllä ole. Siksi oon tykännyt muista kohteista enemmän. Tänään on lomapäivä 17 ja jos saisin toivoa, tämä loma ei loppuisi ikinä. Tiedätte siis, että kivaa on ollut. Ollaan oltu kaksin ihan koko tämä aika ja vain kerran tai kaksi oltu hetki erillään. Eikä ole hermostuttanut kun ihan vähän, mutta ehkä se on normaalia, kun toinen on vieressä koko ajan. Siis KOKO AJAN. On siityä hyötyäkin. Mun ei ole tarvinnut yksin kantaa laukkuja mihinkään ja aina on mukana joku, jolla on taskut. Mulla ei aina oo taskuja, joten Ville on auttanut ottamalla rahaa mukaan ja laittanyt myös joskus mun kännykän taskuunsa. Ottanut sen sitten esiin, kun otetaan selfieitä tai muita hienoja kuvia. Eniten selfieitä. Niin ja on sen kanssa ihan kiva matkustaa, kun ei tarvitse yksin pähkäillä busseja ja muita. Uskaltaa enemmän. 

Tällä lomalla me ollaan uitu kauheen paljon, hypitty aalloissa, syöty ainakin monta kiloa jäätelöä ja naurettu sille miten ihmiset ei muka syö iltapalaksi vohveleita. Joskus ei olla syöty ruokaa yhtään, kun ei ole tehnyt mieli. Me ollaan oltu tosi monessa paikassa. Kuljettu lautoilla yli meren ja nautittu niiden laivojen mukavista penkeistä ja ilmastoinnista. Yhdessä oli kyllä vähän liian kylmä. Ollaan me kävelty myös ihan hirveästi ja mulla tuli monet rakkalat jalkapohjiin. Yhdet lenkkarit ja rantasaadalit kuluivat pohjista rikki ja heitin ne pois. Uskotteko siis jo, että kävelty on? Ainiin, täällä on asteita 34 ja välillä ei tuule yhtään. Silloin on HIKI, mutta uiminen auttaa. Me juututtiin kerran jumiin mopolla rantahiekassa ja sinne piti tulla hinaus, mutta sitä ei tulltukaan. Vuokrausmies huusi meille puhelimessa ja sanoi sanoja mitä ei ymmärretty. Ehkä ihan hyvä. Sitten italialaismiehet työnsi meidät pois ja sanoin niille montakertaa grazie mille, koska en osannut sanoa mitään muuta. Ne oli ystävällisiä. Ja vahvoja. Se mopoauto tai mikä härveli se nyt oli neljän renkaansa päällä, painoi kamalasti. Myös Rethymnonissa oltiin tosi ystävällisiä. Majatalon isäntä oli tosi halattava tyyppi ja se sai mut iloiseksi. Siellä oli muuten yksi torakka rapuissa. Muualla ei ollut. Vaikka yksi yö me mietittiin onko siellä talossa jotain ötököitä ja sitten me alettiin kuvitella, että niitä oli. En niitä sitten ollut. ihoa kutitti, en saanut unta. Ville sanoi, että se on mielukuvitusta. Ja sitä se oli. Ville yleensä tietää vastaukset asioihin. 

Täällä on ollut tosi lämmin, mutta ei yhtään kertaa niin kuuma, että olisin valittanut. Kyllähän te tiedätte, että välillä kun mulla on liian kuuma, niin en kestä sitä. Täällä Thirassa Santorinilla oli kyllä kamalan kuuma, kun oltiin ahtauduttuna tuhansien muiden turistien kanssa niille pikkukaduille. Aasialaiset sohi sateenvarjojensa kanssa silmiin ja amerikkalaiset kulki bikineissä pitkin katuja. Tai sitten ne oli brittejä. Täällä Santorinin hotellin aamiaisellakin britit on uikkareissa, että kai ne sitten kulkee joka paikkaan ilman vaatteita. Vähän hassuja. Me ollaan pidetty vaatteet päällä, vaikka onkin aika kuuma. Jos muuten menette Kreikkaan, niin menkää Naxokselle. Se oli kiva saari. Ei siksi, että meidän hotellin omistaja kulki aina kalsareissa hotellissa, mutta siksi että siellä oli hyvä olo. Ja hyvää ruokaa. Pitaleivät maksoi kaikkilla vain kaksi euroa. Halpaa ja tsatsikia sai niin paljon kun tahtoi lisää. Syötiin me joskus muutakin. En nyt muista muuta kuin jäätelöt ja vohvelit, mutta kyllä me syötiin. 

Ylihuomenna on aika lähteä kotiin, mikä on vähän kyllä tylsä juttu. Olisi kiva jäädä tänne aurinkoon ja päästä aina uimaan aamuisin. Myös meidän päiväkirjan kirjoittamista tulee ikävä. Ollaan sellaista tehty aina aamuisin. Tarinoitu juttuja. Sitä on ehkä kiva lukea sitten joskus ja nauraa. Villellä on muuten kauniimpi käsiala kun mulla. Aika hassua. No ihan hyvä oikeastaan päästä kotiin, koska kaikki kirjat on jo loppu. Otin meidän hotelistakin pari ekstraa, mutta nekin meni. Yhdeksän kirjaa. Niin ja hyvä mennä kotiin, koska Ville alkaa olla jo ihan liian musta ja sen ei tarvitsisi mustua enää yhtään tai sitä ei enää näe pimeässä. Meinasin lähettää sen kotiin meidän ekan viikon jälkeen, kun tulin  niin kateelliseksi. Näytän sen vieressä ihan albiinolta, vaikka ette ehkä usko. Siksi on hyvä tulla kotiin. Siellä Villestä tulee taas vaalea ja mua ei enää ärsytä yhtään. 

Nähdään kohta taas kotona!

Halauksin Marissa.

Postikortteja on lähetetty aiemmin Thaimaasta (ensimmäinen) New YorkistaPariisista, Milanosta, Lontoosta, Porista ja nyt sitten täältä Kreikan reissulta.

4 thoughts on “Postikortti Santorinilta

    1. Kiva, että tykkäät. Näitä on hauska itsekin jälkikäteen lukea.Tulee mieleen juuuri ne parhaat jutut :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s