Kolme tapaa tavata ystävä

Ehkä joku saa tämän kirjoituksen myötä rohkeutta tavata uuden ihmisen, tai huomaa, että ystävän tapaaminen ei kerro aikaa tai paikkaa.

Perjantai on sopiva päivä puhua ystävyydestä. Tämän viikon aikana mulle on silmiin sattunut monta lehitjuttua liittyen yksinäisyyteen ja siihen, miten on vaikeaa löytää itselleen oikeanlaista seuraa. Ystävyyksiä ei synny meille kaikille kovinkaan helposti ja joskus voi olla vaikea edes myöntää sitä, että on yksinäinen. Monella voi olla iso kasa kavereita, muttei yhtäkään kunnollista ystävää, johon voisi luottaa täysin. Oon kirjoitellut aiemmin monta juttua ystävyydestä ja ihmissuhteista ja nyt ajattelin jatkaa kertomalla pari omaa tarinaani siitä, miten olen ystäviäni tavannut. Jokainen tarinoista on erilainen, mutta niin on myös jokaisen ihmissuhdekin. Ei ole oikeaa tapaa tavata ihmistä, eikä ole myöskään yhtä oikeaa keinoa saada itselleen oikeanlaisia luotettavia ihmisiä elämäänsä. Mennään kuitenkin postauksen luvattuun sisältöön, eli pääsette tapaamaan muutaman ystäväni.

Ensimmäisenä  pääsette tapaamaan ystäväni Kadrin.

Tapasimme muistaakseni vuonna 2007. Paikkana oli Espoon aikuislukio, oppitunti x. Kävin tuohon aikaan aikuislukiota työn ohella, jotta lukio tulisi käytyä loppuun vaikka olinkin jo eksynyt työelämään. Ensimmäinen muistikuva Kadrista on se, kun kehuin muistaakseni hänen laukkuaan. Juttelimme ehkä muutaman sanan, mutta ei sen enempää. Seuraavalla kerralla kehuin hänen housujaan ja sen jälkeen jatkoimme juttelua enemmänkin. Haha, tainnut olla aika tyylikäs Kadri jo siihen aikaan, kun oon jatkuvasti ollut sitä kehumassa jostain. Aika cheesyä mun mielestäni, mutta näemmä se on toiminut! Pian olimmekin jo kuin paita ja peppu ja oltiin tosi paljon toistemme seurassa. Tuosta parista lauseesta siis alkoi meidän ystävyys ja vaikka kaikki se lähti känytiin vain muutamasta sanasta, niin en olisi osannut odottaa löytäväni niin hyvää ihmistä mun elämääni. Tapasin ihmisen joka tuntee asioita yhtä vahvasti kuin minä, on yhtä positiivinen ja on halunnut olla mun ystävä kaikkien vaikeuksienkin jälkeen. Tuo viimeisin varmaan tärkein. Kivahan se on, jos toinen tahtoo olla ystävä, vaikka itse on joskus ollutkin hankala ;)

Ollaan tunnettu siis jo pitkään ja vaikka välillä ollaan oltu pitkiä aikoja erossakin, niin täytyy sanoa ettei se ystävyys sieltä katoa. Yksi välirikkokin on koettu, mutta se johtui vain kahden vahvan luonteen tavasta ottaa siipeensä ja puhumalla se selvitettiin. Kirjoittelen toiste enemmän siitä, miten välirikoista voi selvitä ja miten ystävyyksiä voi korjata isojen riitojenkin jälkeen. Kiteytettäköön tästä ystävyydestä muutamalla sanalla, että ilman toistemme palavia luonteita, emme olisi tässä. Rapuja molemmat, herkkiä ja tuleen leimahtavia rakkauspakkauksia. ;)

Tämän tarinan opetus: ystäviä saa, kun uskaltaa avata suunsa. Joskus ihan vahingossakin. 

526297_10151853006654808_125651506_n

Toisena tapaatte ystäväni Petran. 

Petran te tiedättekin. Toinen bloggaajaneiti, joka on lyhyesti sanottuna mun paras ystäväni ja yksi fiksuimmista naisista jonka tunnen. Ehkä jo tiedättekin, että me ollaan tavattu blogien kautta, eli täällä netissä. Nykyään ei ole enää kummallista, että ihmiset tapaavat toisiaan netin kautta. Ennen saatoin kammoksua nettitreffailua, mutta nyt ymmärrän ihan täysin, jos jotkut kertovat tavanneensa netissä toisensa. Jos tahtoo oikeasti löytää samanhenkisiä ihmisiä ymprilleen, on oltava rohkea ja välillä jopa etsiä vähän. Tässäkään tilanteessa en tosin etsinyt, vaan meidän ystävyys tuli kuin vahingossa mun elämääni. Juteltiin ensi ainakin vuoden verran blogien välityksellä ja sitten tavattiin livenä aamiaisella. Taisin ehdottaa tapaamista, jos muistan oikein. Sen aamun jälkeen ei oikein ollakaan oltu pitkiä aikoja erossa ja nyt meillä on jo vaikka mitä tulevaisuuden haaveita yhdessä. Viestitellään päivittäin ja parilla yhteisellä matkallakin oltiin yhdessä. Seuraava on jo kalenterissa. Moni sanoo, ettei aikuisiällä pysty löytämään sydänystävää, mutta olen tästä ihan eri mieltä. Kun toisen arvomaailma kohtaa omasi kanssa ja huomaa, että on vaan yksinkertaisesti niin helppo olla, niin miksipä ei. Siitä se ystävyys syntyy. Sille pitää vaan antaa mahdollisuus, eikä saa torjua vain jos vanhat tapahtumat sanovat ettei voisi. Kaikki vanha pitää unohtaa ja se pölyinen arkisto ikävistä kokemuksista haudata.

Petran kanssa tie on ollut helppo ja samalla ollaan molemmat haettu pitkään paikkaamme toisen elämässä. Häntä ei varmaan loukkaa, jos kerron teille, että on meilläkin ollut vaikeutemme löytää se vahva luottamus ja oppia tuntemaan toisemme. Uskon kuitenkin, että Petra ainakin nyt parin vuoden jälkeen jo vihdoin tietää, että olen kuin järkkytämön kivi, enkä tule koskaan lähtemään hänen viereiltään ja kunnioitan ystäviäni todella paljon. Petra on luotettavin ihminen jonka olen koskaan tavannut, enkä sellaista ihmistä voisi koskaan kadottaa elämästäni. Jos meidän ystävyytemme voisikin kiteyttää, niin sanoisin meidän olevan kuin yksi ihminen kahdessa kehossa. Sielunkumppaneita, jos siihen sanaan on uskominen. <3

Tarinan opetus: netissäkin voi tavata hyviä tyyppejä. Ei välttämättä aivan sokkona, mutta tutustuminen voi olla helppoa ujommallekin tapaukselle, joka ei niin uskalla olla uusien ihmisten lähellä oma itsensä. Netissä on helppo tarrata hetkeen ja kaksi erakkoluonnettakin voi kohdata ilman jännitystä ja muodostaa ystävyyden :)

DSC07534

Kolmantena tapaatte ystäväni Eijan.

Tämä seuraava energiapakkaus on sellainen nainen, jota ihailen suuresti. Hän ei varmaankaan itse aina tajua, miten osaava ja upea ihminen onkaan, mutta ainakin multa satelee ropinalla plussapalloja, kun hänestä puhutaan. Hän ei ole tosiaan mikään seinäruusu ja voittaa melkeinpä mutkin naurun kovassa äänessä (huom, vain melkein!) ja osaa olla näkyvä ja huomiota herättävä persoona.

Tarina miten tavattiin, on taas ihan erilainen kuin edelliset. Kävin pitkään Eijan combat -tunneilla Satsilla ja siellä huomasin, etttä hän vaikutta tosi rempseältä tyypiltä. No, meille etsittiin silloin töihin apua ja koska mulla tuli jotenkin tunneilla käynnin jälkeen sellainen olo, että Eija voisi olla sopiva uusi tyyppi meille, pyysin häntä tapaamaan mua. Toki vähän alustin asiaa ja kyselin kiinnostaa uudet työkuviot, mutta muuten hän kyllä lähti tapaamaan mua ihan tuntematta yhtään mihin on lähdössä. Tuon illan jälkeen meille sitten syntyikin kaveruus ja vaikka me ei usein ehditä nähdä hänen kanssaan, niin pidän häntä ystävänä ja mun on jotenkin tosi helppo aina jutella Eijan kanssa. Saan mahdottomasti energiaa siitä kun me tavataan ja samalla mullakin tulee aina tosi rento ja hyvä olo. Vahvoissa ja fiksuissa naisissa on jotain, mikä saa mut itsekin aina vahvemmaksi. Vähän hassu tapa miten meidän kaveruus lähti käyntiin, mutta ei taas voinut arvata mitä siinä käy. Onneksi kävi miten kävi.

(Jos en oo näitä asioita sulle Eija koskaan ennen kertonut, niin nyt kerroin, hah! Kiva, että ollaan tutustuttu. Oot tosi huikee tyyppi!)

Tämän tarinan opetus: Uuden ystävän voi tavata todella yllättävässä paikassa. Jos joku uusi tuttavuus pyytää sua mukaan uuteen paikkaan tai sattuu hetki, jolloin ehkä sä voisit kutsua jonkun kivan oloisen tyypin vaikka lasilliselle – tee se. Koskaan ei tiedä minkälaisia ihmisiä löydät lähellesi. Jokainen ihminen elämässä on tutustumisen arvoinen ja yhden tunnin ”treffit” voi mahdollistaa jotain ihan uutta sun elämääsi. 

11391285_10153122599404864_528516938111449511_n

Ja kun tämä on tällainen hehtaaripostaus jälleen kerran, kun mulle tuntuu olevan aina niin äärettömän vaikeaa sanoa asiat lyhyesti ja ytimekkäästi, niin vielä loppuun täytyy sanoa, että on myös upeaa miten monet ihmissuhteet säilyy vuosikausia ja aina sieltä nuoruudesta saakka. Viimeisenä esittelen teille mun pitkäaikaisimman ystäväni, joka on kulkenut mun kanssani aina sairaalasta saakka tänne päivään. Ollaan synnytty mitä ilmeisimmin melkeinpä virekkäisissä huoneissa Naistenklinikalla, tosin viikon erotuksella. Kysessä on mun ihana ystäväni Pauliina.

Pauliinan kanssa me oltiin lapsena jo ihan paita ja peppu, kunnes jouduin ikäväkseni muuttamaan ekan luokan alussa Espooseen. (Hyi, silloin se oli kamalaa lähteä asumaan johonkin landelle! ;) ) Me ei itseasiassa pidetty kuin hetki yhteyttä, kunnes kiireet vei mukanaan ja ei nähty vuosikausiin. Pitkään menikin erossa ja vasta teini-iän myöhäisessä vaiheessa laitoin Paupille viestiä tai kirjeen, en muista kumman, ja me taas tavattiin. Sen jälkeen me ollaan pidetty jatkuvati yhteyttä. Ei usein, mutta aina kun tavataan, niin se tuntuu siltä kuin oltaisiin juuri nähty toisemme viimeksi eilen. Tällaiset ihmissuhteet onkin musta kultaa, jotka on kantaneet ihan nuoresta saakka ja se ystävyys ei katoa, vaikka toisen kanssa ei näkisi päivittäin.

Tarinan opetus: jos sulla on vanha ystävä, jonka kanssa et oo nähnyt vuosikausiin ja olette joskus nuorempana olleet läheisiä, ota rohkeasti yhteyttä. Joskus voi käydä hassusti niin, että se ystävyys säilyy läpi koko elämän. Ja sitä, jos jotain tulee arvostaa ja vaalia. 

IMG_5275

Siinä perjantain sulosanat ystävyydestä, ehkäpä näiden voimin jaksaa jokainen kiitää kohti ystävyydentäyteistä viikonloppua. Siinä olikin neljä tarinaa kolmen sijaan, mutta kukapa näitä laskee. Hih. Olkaa rohkeita ja jättäkää ennakkoluulot narikkaan, joskus ystävyys voi muodostua ihmisen kanssa, josta ette aluksi pitäneet ollenkaan ja joskus se ilmestyy elämään kuin vahingossa. Ehkä teillä on jo ystävä lähellä, mutta ette ole antaneet hänelle mahdollisuutta? Ehkä joku on jo näyttänyt teille vihreää valoa tulla lähelle, mutta olette pelänneet liikaa? Jokatapauksesa, olkaa rohkeita ja ennakkoluulottomia. :)

Niin ja jos tahdot tietää tarinan siitä, kun tapasin parhaan (miespuolisen) ystäväni, voit lukea sen täältä ”Ikuisesti sinkku”. Kyseessä tottakai siis oma mieheni. Se onkin kaikista paras tarina se, jos minulta kysytään! ;) <3

Onko sulla joku hauska tarina miten olet tavannut ystäväsi? Jaa se eteenpäin ja rohkaise muitakin tapaamaan ihmisiä uusin keinoin! :)

22 vastausta artikkeliin “Kolme tapaa tavata ystävä

  1. Ihana juttu perjantaille! Vielä kun pääsisi ujoudesta yli ja uskaltaisi tutustua herkemmin. En ikinä uskaltaisi puhua tuntemattomille noin.. :D ehkä vielä joskus.

    Tykkää

    1. Ehkäpä vielä joskus. Ei kaikkien kyllä tarvitsekaan. Luultavasti eteesi sattuu joku, joka puhuu ennen kuin sinä ehdit. Ja silloin kannattaa kuunnella :)

      Tykkää

  2. Mun mielestä on jotenkin ihanaa miten ootte ystävystyneet Petran kanssa. <3
    Siis yhtään väheksymättä näitä kahta sulle tärkeää Eijaa ja Kadria. Mutta niin kun oon lähiaikoina teille sanonut, niin te vaan jotenkin "sovitte yhteen". Ihan kuin hyvä pariskunta. Mutta ystävinä.

    <3 pus

    Tykkää

    1. Heh, me ollaan sellainen vanha pariskunta jo. Kunhan ei vaan aleta nahistella samalla tapaa ;) Kiitos Monna rakas <3

      Tykkää

  3. Kauniita sanoja. Ystävyyttä pitää vaalia, kuten sanoit. Pitää olla myös tosi rohkea, koska muuten jää helposti yksin. Eikä saa liikaa miettiä asiota vaan mennä vaan mukaan ja uskaltaa! Hyvä teksti marissa :)

    Tykkää

  4. Ihana teksti, mulla tuli ihan tippa linssiin <3 Onhan sitä ystävyyttä välillä hyvä testata, että miten vahva se on – kestetään pienet ja suuremmatkin kolhut, yhdessä :)

    Oot rakas!!! <3

    Tykkää

  5. Juu, aloin sun postauksen innoittamana miettiä, missä olen mun nykyisiin ystäviini tutustunut ja tosiaan lukiossa, töissä, yliopistolla, jooga-tunnilla ja sitten muissa sekalaisissa harrastuspiireissä. Ehkä tärkeintä on se, että tykkää itse olla siellä paikassa ja vähän ihailee sitä toista ihmistä jollain tavalla. Mä olenkin ”ihmetellyt”, miten mä olenkin onnistunut saamaan omiksi ystävikseni juuri ne ihmiset, joita olen eri elämäntilanteissa ihaillut eniten.

    Yksinäisyyteen auttaa sitten mun mielestä myös se, että miettii miten itse voi olla hyvä ystävä ja miettii myös ihan realistisesti, mitä annattevaa itsellä on toiselle ihmiselle. Helposti voi vaatia muilta ihmisiltä sellaista, mitä ei itse kuitenkaan pysty antamaan…

    Tykkää

    1. Taitaa mennä niin, että jos oikeasti osaa ihailla ja arvostaa niitä ystäviään, niin se ystävyys myös säilyy. Joskus kun katsoo joitain ihmisiä, jotka ovat keskenään jonkinlaisessa kisailu-asetelmassa ja kadehtivat toisiaan, ei ystävyys välttämättä ole kovin palkitsevaa.

      Sun loppulauseesi oli tosi hyvin sanottu. Erittäin pohdittavan arvoinen asia :)

      Tykkää

      1. Kisailu ja kadehtiminen tekee ystävyydestä helposti raskaan. Hauskaa, miten osasit tuoda esille asian toisen puolen :-) Kieltämättä on joskus haastavaa miettiä, mikä omassa elämässä ja asenteessa on pielessä, että voi rakentaa parempia ihmissuhteita omassa elämässään.

        Mä ihailen paljon sun elämänasennetta Marissa ja tykkään siksi lukea sun blogia. Varmasti lukijoiden joukossa on paljon samoin ajattelevia :-)

        Tykkää

  6. Oi ihana teksti! 2viikon tauon jälkeen pääsin taas lueskelemaan! :) Totta jokainen sana! ja tais muuten olla joko matikka tai fyssa se tunti ;D oot ihana <3

    Tykkää

  7. Olipa jotenkin ihastuttava juttu!
    On aina yhtä ihana kuulla, kuinka ystäviä voi saada (täällä Suomessakin!) vielä aikuisiällä, ja mitä ihmeellisin tavoin. Itse olen muutaman vuoden kriiseillyt sitä, että opiskeluvuosien ystävät ovatkin satojen kilometrien päässä.. ja mitäs nyt? Jäänkö ihan yksin? Erakoidunko? Enkö kelpaa?
    Mutta kummasti sitä on ystäviä kertynyt, ja kuinka ihania.. Töistä, vanhojen tuttujen yhteydenottoja, leireillä, hierojalla käydessä, illan vietoissa… Ja yhtäkkiä huomaa, että myös tänne on tullut sosiaalista elämää!

    Tykkää

    1. Kiitos Eve, kiva kuulla että tykkäsit <3 Ja sun kertomaasi oli niin kiva lukea. Ihanaa, että olet antanyt ympäriltä löytyville ihmisille mahdollisuuden tutustua suhun ja olet löytänyt hyviä ihmissuhteita :)

      Tykkää

      1. Tulipa mukava mieli tästä ja toisesta vastauksesta kommentteihini! Kiitos! :)
        Kiva, että jaksat panostaa postausten kirjoittamisen lisäksi kommentteihin vastaamiseen. Tulee mukava ja huomioitu olo. :)

        Tykkää

        1. Ihanaa kuulla Eve!! <3 Tottakai vastailen! Jos ei teitä kommentoijia olisi siellä toisella puolen ruutua ollenkaan, tuskin kirjoittaisin. Joskus jo joku postaus jää ilman kommentteja, olen siitäkin jo ihan masiksessa :P Hih. Eli ihanaa, kun jaksatte nähdä vaivaa ja kertoa omia ajatuksianne! :)

          Tykkää

  8. Voi vitsi miten ihania tarinoita! Oot tosi rohkea tutustumaan ihmisiin. Itse oon todella huono siinä.

    Mä ihan hirveesti haluaisin tutustua yhteen ihmiseen, mutta se tuntuu mahdottomalta. Nimittäin mun PT:hen. Niin ihana ja fiksu nainen, etten kestä. Tykkään hänestä niin kovasti ja olis mahtava tutustua muutenkin, mutta tuskinpa asiakassuhde pystyy muuttumaan ystävyydeksi.

    Tykkää

    1. Olisiko se aivan kamalaa yrittää saada häntä lähtemään vaikka kanssasi kahville? Voisit avata ajatustasi ja sanoa, että pidät hänestä ihmisenä. En tietekään tunne tapausta, mutta kokemuksesta on pakko sanoa, että yrittänyttä ei laiteta. Kynnys kysymiseen voi olla suuri, mutta kukapa sellaisen ottaisi minään muun kuin kohteliaisuutena. Kannustan ottamaan asian esille ja toivon, että löytäisit siihen rohkeuden. Se on jo ensiaskel uuteen ihmissuhteeseen :) <3

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s