Sekavia ajatuksia viikolta

IMG_3095Mitenhän sitä oikein ehtisi sovittamaan treenit, työn, kirjoittamisen, lukemisen, Netflixin (tärkeä!) ja kaverit yhteen elämään. Ei riitä aika. Ja perhekin vielä. Tuntuu ettei ehdi mihinkään ja koko ajan on juostava tekemään jotain muuta. Ei oikein saa otetaa mistään kunnolla. Miten mä ennen aina ehdin? Silloin liikuin tietty enemmän. Oli enemmän energiaa, muistan miten sykin kovalla tahdilla monta vuotta. Nyt oon vanha ja väsynyt, haha. Liikaa asioita mielessä, että ehtisi mihinkään keskittyä kunnolla. Isän kanssa nähtiin eilen, sen kanssa tajusin mistä nämäkin rauhattomat geenit tulee. Se tyyppi ei ole ikinä paikoillaan, pitää olla koko ajan tekemässä. Tunnen fiiliksen. Eikä siitä oikeen opi eroon, paitsi ehkä kattomalla just sitä Netflixiä. Ville sen eron aina huomaa. Joskus kuulemma pystyn olla yhdessä paikassa samaan aikaan, mutta nyt on meneillään huono kausi. Oon häiritsevän rauhaton. Niin. Miten tässä sitten rauhoittuisi? Käskemällä se ei onnistu. Saispa urheilla enemmän. Hiki tuo rauhallisemman olon. Se kun kroppa oikeasti väsyy. 

Pitäisiköhän jotenkin yrittää miettiä mitä sitä oikein syö? Ylähuulessa on finni ja näppylöitä on taas enemmän. Kuulema johtuu hormoneista. Mitenhän niistä pääsisi eroon? Ei voi lopettaa naisena olemista. Pilleritkö? Parempaa ihonhoitoa? Enemmän öljyjä ruokiin? Ruoka on ollut vähän huonolaatuista. Pitäis parantaa. Kauheen vaikeeta löytää tasapaino. Ehkä ne näppylät ei niin haitaa, pitää pitää ihmiset kaukana kasvoista. Ei saa tulla liian lähelle kuikuilemaan. 

Miten muuten etureidet voi tulla kipeäksi kun tekee 20 askelkyykkyä? Siis niin vähän. Miten lihasvoima voi kadota muutamassa viikossa? Kehtaako tätä edes sanoa kelleen ääneen? No nyt sanoin. Ylöspäinhän siitä vaan tullaan. Mutta miten? Pitäisikö ottaa PT? Olishan niitä kavereina. Kehtaanko sanoa mitään tästä olosta. Rapakunnosta. Töissäkin ehdotin sitä juoksemista, tuleekohan siitä mitään. Vetääkö muut mua perässä, jos en pysty? Jos oon vajonnut jo niin alas tän kuntoni kanssa, etten enää nouse. Kävelenhän mä tietty paljon. Tällä viikolla kai jo viiskymmentä. Keskivartalo on lihonut tai sitten sitä on treenattu liian vähän ja asiat pullahtaa sieltä ulos. Nekin asiat on tulleet huonosti ruokavaliosta. Mutta äh, turha sitä on miettiä. Elämää se kai vaan on. 

Kävin ulkona kävelemässä. Olipa lämmintä. Miten syksy on tänä vuonna näin lämmin? Onko se aina? Ja ihmiset on kylmiä. Kylmempiä täällä kuin muualla Suomessa. Ja no muualla maailmassa nyt on ihan eri juttu. Reissun jälkeen sen on taas huomannut. Ei edes moikata. Ei kukaan kysele. Apua kun pyytää, niin tulee suora ei. Hehe, sinänsä ihanaa suorapuheisuutta. Kunpa oppisin itekin. Ei vaan osaa sanoa ei. Niin ja mitäs kun joku kaveri lopettaa seuraamisen Instagramissa, eikö se ole vähän töykeää? Ollaan kavereita ja sitten ei olla. Vai oonko mä vaan outo, jos se tuntuu oudolta. Ehkä muut ei välitä sellasista. Ei kai enää ollakaan sitten kavereita, vai onko se jotenkin eri juttu? Ehkä on vielä vähän eri asia kun Facebookista poistaminen. Hehe, hauskoja juttuja mäkin mietin. Vähän turhia varmaan. Eikai sillä oo niin väliä jos joku lakkaa seuraamasta tai ei oo enää facebookissa kaverilistalla, jos ei muutenkaan oo puhelimen soittolistalla. Eiköhän ne yhdessä vietetyt ajat ja puhelut oo tärkeämpiä. Ei ne ehkä ole niitä oikeita kavereita. Eikä tarvii jokaisen ollakaan. Kemiat ei aina kohtaa. Munkaan hymy ei yltä jokaisen sydämeen. (Höh!)

Koko ajan on kiire. Ei ehdi möllöttää kotona. Eikä muuten siivota. Näkisitte nää pölypallot. Vahingossa katsoin sängyn alle ja siellä on kokonainen armeija. Kotona aina vasta iltamyöhään ja sitten taas mennään. Tänäänkin. Siitä kai ne näppylätkin naamassa muuten johtuu. Sehän on se stressi? Syksystressi. Vaikka justahan olin lomalla. Joku muuten sanoi, että mulla on tekohymy. Sekin kommentoija oli tuttu tyyppi, tahtoi ilmeisesti vaan satuttaa. Mikshän ihmeessä? Onkohan silläkin stressaava syksy? Tuntuu oudolta. Toinen taas sanoi, että mulla on aidoin hymy minkä se tietää. Kumpa se olisi totta. Hymyilen ja nauran niin paljon, ettei ole kovin kiva jos se on kaikkien mielestä tekaistua. Ei mulla oikein jää mitään hymyn ja naurun jälkeen jäljelle. Jos sen kaiken lopettaa, on tyhjää. Ihan tyhjää. 

Miksi muuten keskustan kaduila on kauhean paljon humalaisia ja sekavia ihmisiä? Ei ollut aiemmin. Tai sitten oon vaan herännyt todellisuuteen. 

Sekavia juttuja. Oisko muuten tänään pitkästä aikaa hyvä ottaa koneiden piuhat kiinni seinästä ja unohtaa kännykkä? Voisin yrittää. Jos sitä vaikka rauhoittuis hieman ens viikolle. Ihan sieltä mielen syvimmistä sopukoista saakka. Ei tarttis aina miettiä näitä turhia ajatuksia. Keskittyis vaan siihen (teko)hymyyn. ;) 

IMG_3091

Mitä sä olet miettinyt viime aikoina?

Ihanaa sunnuntaita! <3

15 thoughts on “Sekavia ajatuksia viikolta

  1. Heh, ihan kuin omia ajatuksiani olisin lukenut. Jokainen ajatus oli niin tuttu ja kyllä, tältä viikolta. Hassua….
    Aurinkoista sunnuntaita sinne ja paljon hymyjä ensi viikkoon ;) <3

    Tykkää

  2. Finneistä ei pääse eroon kuin sokerin jättämällä pois ruokavaliosta. Ja sokerit tarkoittavat myös muita hiilareita. Suosittelen tutustumaan LCHF-ruokavalioon.

    Tykkää

    1. Höpöhöpö, eihän sokeri/hiilihydraatit itsessään epäpuhtauksia ihoon aiheuta. Voivathan ne olla yhtenä osatekijänä kyllä, ihon kunto kun on monen tekijän summa. Hiilihydraatinlähteissä on monia iholle tarpeellisia ravintoaineita :) toki nämäkin jutut voivat olla yksilöllisiä, muttei ainakaan mulla oo yhden yhtä finniä vaikka vetelen surutta puuroa, banskua, riisiä ja suklaatakin… ;)

      ~Hilla
      http://thisismycupofcoffee.blogspot.fi/

      Tykkää

      1. Olin juuri kommentoimassa samaa! Mulla ei oo juurikan finnejä normaalisti, mutta pillereiden lopettamisen jälkeen niitä on alkanut tulla kuukautisten aikaan. Eli se taitaa olla tässä nyt se ongelma.. Pillerit varmati ratkaisisivat asian omalla kohdalla nopeasti. Hormonäpyistä en sitten tiedä, niihin vaikuttaa niin moni ravinto. Rasvoja pitäisi ainakin vähän lisätä, niin niistä voisi päästä eroon :) (ja hoitaa ihoa paremmin…:D )

        Tykkää

  3. Muutama pointti:
    A) Et varmasti ole niin rapakunnossa kuin luulet olevasi! Liikut kuitenkin blogista päätellen edelleen paljon ja eikö sitä sanota että se arkiaktiivisuus on juuri tärkeintä? :)
    B) jos tuntuu että vatsa pulloottaa niin sitä ei varmasti ole huomannut kukaan muu! Just katsoin eilen (vai oliko se tänään?) sun instagram kuvaa ja mietin miten kauniin ja sopusuhtaisen näköinen oot.
    c) Sulla on ehkä vähiten teennäinen hymy mitä olen nähnyt!
    Mukavaa sunnuntaita!
    http://www.karhusportscience.com

    Tykkää

    1. Elisa sää oot huippu!! Kiitos kun olet aina niin huomioiva. Oon itsekin omia ajatuksia kohtaan tosi kriittinen, eli en tosiaan oikeasti enää nykyään ota mun kroppaa kovinkaan vakavasti. vaikka kirjoitin jostain vatsan ylimääräisistä renkaista, niin.. siinähän ovat! :D Toki joskus voisi miettiä sitä syömistä vähän paremmin, niin olisi ehkä vähän energisempi olo, mutta ehtiihän sitä taas sitten joskus. Tärkeintä, että nauttii elämästä :) Eikä kukaan juu varmaan huomaa näitä mun omia ajatuksia ulospäin. Aika paljon saa meistä jokainen lihoa, että joku edes huomaa. :)

      Ihanaa viikkoa ja kiitos piristävistä sanoista! <3

      Tykkää

  4. Voi kun minulla on ollut ikävä tätä sun blogia:(. Ei oo nyt reilu kuukauteen kerennyt syksyn kiireiden takia lukemaan blogeja niin paljon kun haluaisi ja erityisesti tätä sun blogia on ollutkin ikävä!. Pikaisesti lukenut postauksesi ja aina ollut tarkoitus palata niihin myöhemmin mutta kummallisesti nämä päivät vaan kuluu. Mutta tänään aion lukea kaikki postauksesi mitkä on jäänyt minulta välistä tai vähän kesken:).

    Ihana taas tuo viimeinen kuva<3. Sinun ihana hymysi sai heti suupielet hymyilemään:)

    Tykkää

    1. Voi Elisa, kiitos. Ihana kommentti! Kauheaa, kun tämä syksy onkin niin kiireinen! Jokaisella tuntuu olevan oikea suma asioiden kanssa mitä pitää hoitaa, eikä mitään ehdi kunnolla. Rauhoittuisiko se tästä pian? Ainakin jouluun mennessä :D

      Paljon tsemppiä ja energiaa sun viikkoihin ja syksyyn! <3

      Tykkää

  5. Hih, jostain syystä kuulin tämän koko tekstin niin siun äänellä :) Hymyä tähän päivään ja alkavaan viikkoon, Marissa! Ns. pidä toi, koska siun hymystä näkee että se jos mikä lähtee sydämestä! Ja onneksi tiedät senkin, että ihan yhtä arvokasta on osata näyttää myös ne kaikki vastakkaisetkin tunteet <3

    Tykkää

  6. Sekalaisia mutta niin tuttuja pohdintoja! Stressi, asioiden arkeen sovittaminen, liikkumattomuuden tuomat tuntemukset… Ja mä oon muuten samanlainen herkkis noiden instagramseuraamisten ja facebookin kanssa :D
    Hassua muuten miten joku voi pitää sun hymyä tekohymynä. Jotenkin näkisin sen näin kuvien välityksellä niiiiin aitona, näkyy oikein silmissä asti :)

    ~Hilla
    http://thisismycupofcoffee.blogspot.fi/

    Tykkää

    1. Tuntuu hyvältä, kun voi samaistua toisen tuntemuksiin. Kiva olla herkkis, kun moni muukin on ;)

      Ihanaa viikkoa Hilla! :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s