Erityisherkkä vai vain tunteellinen?

Luin tämän jutun keväällä MeNaisista, kun muutamakin tuttava linkkasi sen facebookin seinälle. Jutussa puhuttiin elämästä liian herkkänä ja siitä miten itseasiassa jopa 20 prosenttia ihmisistä on luonteeltaan erityisen herkkiä. Melko suuri luku, enkä oikein ole nyt varma miten itse suhtautuisin tuohon tutkimustulokseen. Jokainen nimittäin onnistuu kyllä löytämään tuolta itseensä sopivia luonteenpiirteitä, mutta vain harva varmasti totetaa kaikki sopiviksi. Luitko jo artikkelin? Löytyikö sulle sieltä ahaa -elämys ja huomasit, että sovit kuvailuihin kuin nenä päähän?

Löytyi sieltä muutamia osuvia kohtia mullekkin. Sen tosin jo tiesin jo otsikkoa lukiessani, koska herkkyys on omassa elämässä aina näkynyt vahvasti. Olen herkkä moninkin tavoin ja elämä on aina näyttänyt mulle sekä ne surut, että ilot todella vahvasti. Mittari nousee nopeasti sataseen, kun innostun ja surun hetkellä piiloudun yksin jonnekkin mistä kukaan ei voi mua löytää. Ja vaikka olen herkkä, tiedä myös olevani vahva monella tapaa. En esimerkiksi muutu surulliseksi ja heikoksi, jos tiedän, että joku kohtelee mua täysin epäoikeudenmukaisesti. Osaan pysyä tilanteesta kartalla ja pidän puoleni. En luovuta ja jää jalkoihin. Erityisen herkäksi koen itseni vain joskus, kun näen pahuutta ympärilläni tai johonkuhun sattuu. Joskus myös tuntuu ettei moni ymmärrä tuntemuksiani ja näen asioita, joita toiset eivät huomaa. Pystyn aistimaan aivan liian helposti surua ympärilläni samaan aikaan, kun toinen ei huomaa mitään. Vahvaa empaattisuutta se kai on, kun tahtoo kuunnella ja todella kuulee mitä se toinen sanoo. Vaikka toinen olisi vain hiljaakin, joskus se jo riittää.

Tunteellisuus ja herkkyys on aina ollut sekä mun onneni, että myös hankaluuteni. Niiden piirteiden kanssa saa aina olla vähä varuillaan ja vaikka ei ole haittaa, että eläytyy todella vahvasti ihmisten tunteisiin, on se joskus todella raskasta. Ei jokaisen taakkaa ole mukava kantaa mukanaan, mutta ei ole vaihtoehtojakaan. Ei silmiä ja korvia voi niin vain sulkea.

Herääkö sulla tunteet pintaan, kun näet kadulla jonkun, jolla on paha olla? 

IMG_1188

Muhun sattuu kun johonkuhun toiseen sattuu. Tuntemattomiin tai tuttuihin, olen aina ihan veitsen terällä kun joku kärsiin. Myös joku ihminen, joka on mulle ollut ikävä tai ilkeä, on siinä tilanteessa täysin havoittuvainen, jos näen, että hän kärsii. Kärsin ihan yhtälailla. Eläydynkin aina todella vahvasti eri tilanteisiin ja pakko sanoa, että oon siitä myös tosi kiitollinen. Vaikka mä joskus mietin, että olisi ihanaa olla täysin tunteeton, en lopulta toivo sitä ollenkaan. Tiedän, että on hyvä pystyä lukemaan tilanteita ja luovia tiensä läpi erilaisissa tilanteissa. On myös hyvä, että on meitä jotka välittävät ja tuntevat aina niin vahvasti, vaikka se joskus rankkaa olisikin. On parempi olla empaattinen ja vahva tulkitsija tunteissa kuin että kaikki se olisi päinvastoin. En tiedä olisinko oma itseni jos en olisi sellainen. Olisiko elämä oikeastaan enää minkäänarvoista, jos jäisi kaikki ne tunteet tuntematta?

Moni usein ihmettelee, miten jaksan hehkuttaa jotain pieniä asioita. Kun eihän niillä ole mitään merkitystä. Olen joskus kuin pieni lapsi ja liika hymyilykin tuntuu olevan monille todella suuri ongelma. Toi ei tiedä elämästä mitään, kun se hymyilee niin paljon. Tämä luonteenpiirre on siihen vahvasti yksi suuri syy, että pystyn tuntemaan niin paljon herkemmin ja osaan nauttia hetkestä. Myös se, että on nähnyt paljon ikävää ja surrut niin itsensä kun toistenkin puolesta, on antanut enemmän voimia nauttia niistä hyvistä asioista. Ne tuntuvat todella arvokkailta, kun tietää että ihan pienetkin asiat merkitsevät onnellisuuden kannalta. Mä todella tunnen kaikki ne tunteet laidasta laitaan ja osaan nauttia ihan pienimmistäkin onnentunteista. Moni ei välttämättä näe miten paljon hyvää ympärillä tapahtuu, koska ei vain osaa herkistyä tilanteelle. Ei osaa tuntea vahvasti, pelaa vain järjen kanssa.

Mulle jokainen pieni ele on suuri tunne ja nautin äärettömän paljon jokaisesta hetkestä. Ehkä tähän kulminoituu se herkkyys. Olen herkkä tuntemaan ihan kaiken.

IMG_1216

Mitä tulee vielä tuohon artikkeliin, niin siinä ei itseasiassa ollut muhun itseeni kovinkaan paljoa yhtäläisyyksiä. Osan allekirjoitan, mutta puolet siitä meni vähän ohi. Luulen, että jokainen voisi löytää siitä kirjoituksesta itseensä jotain, varsinkin tuo kritiikinottokyky tuntuu olevan ihan meistä jokaiselle vaikeaa. ;) Ensikuulemalla jokainen taitaa ottaa vähän itseensä, kun kuulee kritiikkiä, mutta on toinen asia osaako asiaan suhtautua, kun sitä saa pohtia hetken itsekseen. Herkkä ihminen tuskin pääsee kritiikistä koskaan yli, ellei osaa käsitellä asiaa oikein. Pitää osata suhteuttaa asiat, eikä ottaa niitä niin henkilökohtaisesti. Toivon ainakin itse, että osaan tehdä niin. Kyllähän kritiikkiä pitää osata ottaa vastaan, ilman sitä ei kehity mihinkään suuntaan. Ei työelämässä, eikä kotona.

Tällä lomallakin taas huomaa, miten paljon tunteiden mukana sitä elää. Teen kaiken elämässäni tunteella ja ainut asia mikä määrittää jotain asioita järjellä, on raha-asiat. Elämiseen kummallista kyllä, tarvitaan rahaa, joten ihan joka asiaa ei voi päätää sekuntien tunnemyrskyllä. Kaikessa muussa mun elämääni kuitenkin ohjaa tunteet. Joskus vähän liikaakin, mutta yleensä lopulta ratkaisut on olleet oikeita. Joskus sen huomaaminen kestää hetken, mutta kyllä sen sieltä lopulta tajuaa. Kyllä sydän ja tunteet oikeasti tietää mitä tekevät. Varmaan sinäkin oot sen joskus huomannut?

Herkkä, tunteellinen ja emptiakykyinen. Sellaiseksi moni varmasti mua kuvailisi ja niin taidan todeta itsekin, kun olen tätä asiaa pallotellut mielessäni. Niitä sanoja on ihan mukava miettiä, tietää ainakin, että pystyy elämään täysillä ja antamaan itsestään paljon muille ihmisille. Empaattisuus on hyvä asia, ei siitä pidä koskaan päästä pois. Yhdessähän täällä eletään, ei yksin. Ilman empatiaa tuskin enää tapahtuisi mitään hyvää. Kuten ei tapahtuisi ilman tunteitakaan.

Tunteikasta sunnuntaita täältä etelän lämmöstä! <3

19 thoughts on “Erityisherkkä vai vain tunteellinen?

  1. Olen joskus itsekin pohdiskellut, että olenko ”erityisherkkä” tai ”liian herkkä”, kuten itse asiaa toisinaan pohdin. Luin artikkelin, mutta en myöskään allekirjoita kaikkia noita piirteitä itsessäni.

    Empaattinen, herkkä, kiltti (joskus liikaakin) ja itken niin ilosta kuin surustakin. Toisinaan on raskasta, kun reagoi asioihin niin voimakkaasti – ehkä tunteellinen on tässä kohtaa hyvä sana – siis voimakkaan tunteellisesti. Yleensä se uuvuttaa ja liian usein sorrunkin ajattelemaan, että herkkyys on negatiivinen asia, taakka… Silloin pitäisi yrittää muistaa, että eihän se ole! Mihin tämä maailma päätyisikään ilman empatiaa ja herkkyyttä :) Ehkäpä herkkyys ei olekaan taakka, vaan rikkaus. Viittasitkin tuohon täysillä elämiseen ja itsestä antamiseen – tahdon itsekin uskoa niihin! :)

    Tykkää

    1. Hih, joo puhu vaan liiasta kiltteydestä! En tajua miten sitä aina päättää, että nyt pysyy lujana mutta Ei. :D Koen myös olevani vain todella tunteellinen ja elän aina vahvasti aistien varassa. Useimmitenhan se on ihanaa, mutta kuten sanoit, usein myös todella raskas taakka. Herkkyys on todellakin rikkaus, me pystytään elämämään varmasti täysillä ja antamaan kaikkemme elämälle <3

      Tykkää

  2. Sun kuvailus oli kuin mun kuvailua <3
    Nyt on paljon ollut puhetta tuosta erityisherkkyydestä, mutta en koe olevani sellainen. Olen todella herkkä, mutta myös vahva omalla tavallani, aistin tunteita ympärilläni, eläydyn niihin helposti ja tunnen tunteet itsekin voimakkaina. Olen tunteellinen ja empaattinen…. Kovaksi en haluaisi, mutta on ihan hyvä että sinisilmäisyyteni on vähentynyt vuosien saatossa, enkä ole enää niin vietävissä kuin joskus. Olen siis oppinut myös tunnistamaan aitoutta ainakin paremmin mitä joskus, jos nyt näin voisi sanoa….

    Tykkää

    1. Sulla on kyllä outi aivan varmasti paljonkin noista erityisherkän piirteistä, mutta en silti usko että se on mikään ongelma sun kohdalla. Musta on ihanaa, miten säkin osaat eläytyä niin vahvasti ja koet toisten tunteet niin nopeasti. Niistä asioista sussa juuri tykkään <3 :) Uskon olevani aika paljon samanlainen ja luulen ainakin tunnistavani ihmstyypit nopeasti ja kuvittelen myös lukevani helposti ihmisiä. Aitous paistaa ihmsissä nopeasti läpi, ainakin hetken tutkiskeltua sen huomaa. :)

      Tykkää

        1. Eihän niitä kaikki voikaan huomata. Uskon näkeväni sussa paljonkin herkkyyttä, paljon hyviä asioita jotka tekee susta juuri Outin :)

          Tykkää

  3. Tuo linkkaamasi artikkeli on siitä huono, ettei se anna oikein kunnollista kuvaa HSP:stä.. Se on niin paljon muutakin kuin pelkkiä vahvoja tunteita – se on ennen kaikkea hermoston erilaisuutta suhteessa moneen muuhun. Siksi erityisherkkyyttä ja tunteellisuutta ei oikein voi rinnastaa keskenään, kun jälkimmäinen on vain yksi osa HSP:tä.

    Tykkää

    1. Niin se taitaa olla huono kuvaamaan koko asiaa, mutta sopi hyvin tähän pohjaksi mitä yritin sanoa koko kirjoituksellani. Mietin nimittäin lähinnä sitä, että jos esimerkiksi sinä koet olevasi erityisherkkä, mutta sulta puuttuukin noista kuvailuista piirteistä puolet (et esimerkiksi olisi empaattinen ja tuntisit vahvasti vain itseesi liittyvissä asioissa), niin olisitko sittenkään erityisherkkä? Ehkä oletkin vain todella tunteellinen? Moni kun niin helposti menee jonkun tietyn ajatuksen perässä ja kun joku sanoo, että sinä olet tällainen, niin sitten sitä ollaan. Ei enää olla valmiita astumaan muotista ulos, vaikka muottia ei oikeasti edes olisi olemassa. Mieluummin jättäisin analysoinnit, jos ei olla aivan varmoja että tosiaan on kyse jostain isommasta asiasta ja ongelmasta. Näkisin, että monella on kyse vain todella vahvoista tunteista, joita voi myös oppia käsittelemään. Niiden kanssa voi oppia elämään, eikä kaikilla ole varmasti kyse hermoston erilaisuudesta. Tätä pohdin, eli sitä olisiko kyse sittenkin monilla meistä vain vahvoista tunteista, eikä suoraan eristyisherkkyydestä. En pohtinut sitä mitä kaikkea tuo erityisherkkyys on.

      Vaikka pakko sanoa, että eikös erityisherkkyydessä ole kyse juuri tunteista, tuntemuksista, herkkyydestä ja juurikin yliherkkyydestä. Jos suomeksikin tätä kutsutaan nimellä tunne- ja aistiherkkyys, niin eikös ne sitten liity todella vahvasti toisiinsa? Eikö juuri ole vahvaa tunteellisuutta ja hermosto ja tunteethan linkkautuvat suoraan toisiinsa? Jos selitin nyt ihan outoja, niin sitten en ymmärtänyt sun kommenttiasi, hih :)

      Tykkää

      1. Ymmärsin kyllä tekstisi pointin, mutta kiva, että avasit sitä vielä lisää ;) Mun kommenttini pointti oli siinä, että omaan korvaani särähti tuo kahden asian rinnastaminen/vertaaminen, kun ne eivät ole käsitteellisesti samantasoisia. Ehkä mua siis häiritsi se, ettet ehkä ollut ihan kartalla siitä, mitä erityisherkkyys on ja kuitenkin käytit sitä niin vahvasti tekstisi pohjana. Oma juttunsa on vielä se, että puhut ongelmasta, diagnoosista ja yliherkkyydestä, ihan kuin erityisherkkyys olisi negatiivinen asia. Mutta siihen en puutu enempää.

        Erityisherkkyyttä on monenlaista. Se, että itseään ei löydä kaikista kohdista tuossa artikkelissa, ei tarkoita etteikö silti voisi olla erityisherkkä. Ja vaikka tunnepuolella osaisi ns. kääntää volyymia pienemmälle, eikä ulospäin vaikuttaisi kovin tunteelliselta, niin siltikin voi olla erityisherkkä. Joillakuilla korostuu se hermoston erilaisuus ja erityisherkkyys aistien kautta. Kuullaan, nähdään jne. enemmän kuin muut, mikä saa ylikierroksille ja väsyttää.

        Musta se analysointi on hyvä asia. Jos on erityisherkkä tietämättä sellasta piirrettä olevan edes olemassa, saattaa eläminen olla aika hankalaa. Kun tietää miksi toimii tietyissä tilanteissa niin kuin toimii ja mistä omat reaktiot johtuvat, oppii ehkä hyväksymään itsensä paremmin ja sitä kautta myös näkemään oman erityisherkkyytensä vahvuutena.

        Tykkää

        1. Noniin, nyt ymmärsin vähän paremmin mitä säkin tahdoit sanoa Marika! Lyhyet kommentit usein jättää niin paljon kysymyksiä ja siksi laitoinkin tuollasen kilometri kommentin. :D

          Meillä on selvästi eri näkemys vain asiasta ja tuo mitä puhuin, oli lähinnä omaa pohdintaa asioista. Samaa mieltä oon kyllä ehdottomasti, että jos ei asiaa itsessään tunnista, on vaikea työstää sitä tai oppia elämään edes asian kanssa. Ymmärrys tuo aina helpostusta elämään. Erityisherkkyys on monin tavoin vahvuus, eli ei en näe sitä negatiivisena. Siinä mielessä näen, että se koetaan useinkin ongelmaksi. Ja miksei koettaisi, kun se tuottaa paljon raskasta oloa ja työtä. Mä ainakni koen herkkyyteni ja vahvat tunteeni joskus isonakin ongelmanana. Vaikka se siis sulle olisikin vain hyväksi koettu piirre itsessäsi, niin moni meistä näkee ne ongelmana, koska eivät osaa käsitellä niitä kaikkia vielä täysin. Juurikin haluaisin osata käsitellä empaattisuutta, mutta se tuntuu joskus mahdottomalta. Siksi tämä on joskus ongelma itsellekin, vaikka en tiedä olenko erityisherkkä vaiko jotain siltä väliltä. Vertailla en halunnut, vain pohtia että mikä edes on erityisherkkyyttä jos jopa viidesosa väestöstä on sitä…Se on iso luku.

          Mutta, ehkä tällaisesta aiheesta voi jutella joskus kasvotusten jos törmätään, menee liian vaikeaksi avta mielen sopukoita lauseiksi. Hienoa että oot miettinyt näitä asioita ja nyt pystyt varmasti työstämään niitä omalla kohdallasi paremmin. Elämä muuttuu varmasti paljon palkitsevammaksi :)

          Tykkää

  4. Oon aina pitänyt itseäni tosi herkkänä ja mullakin tulee aina muiden mielestä tosi paha mieli. Joskus sitten yhden kaverin kanssa mietittiin asiaa ja kun tuo artikkeli ilmestyi niin analysoitiin toisiamme. Minä menin aika vahvasti kaiken tuon piikkiin, mutta yksi kaveri olikin kaikkea tuota mutta empatia osio puuttui. Hän on siis ilmeisesti aivan muuta ja suree ja on super herkkä (ottaa kaiken itseensä, kuvittelee aina muista ikäviä asioita eikä luota kehenkään yms. Lopulta juoruaa muista kun on ilmesesti niin paha olla) mutta sitten ei pysty muita surra ollenkaan. Ei siis ihan mene tämän ”sairauden” vai miksi tuota erityisherkkyyttä sanoisi. Piirre? Luonnekysymys? Ainakin itseäni ymmärrän paremmin nyt.

    Mielestäni on hyvä olla herkkä ja empaattinen. Sitä tässä maailmassa tarvitaan <3

    Tykkää

    1. Niin, luonnekysymys se kai on, jos on erityisherkkä. Ehkä sitä juuri pohdin tässä tekstissä, että onko kaikki tosiaan erityisherkkiä jotka niin ajattelevat, vai olisiko kyse sittenkin vain vahvasta tunteellisuudesta. Jos nimittäin ei kykene empatiaan (minäkin tunnen erään naisen, joka kokee olevansa todella erityisherkkä, mutta ei ole empaattinen yhtään ja miettii vain aina omaa napaa ja unohtaa ympäristön ja kaiken muun) niin on vaikea kutsua silloin tällaista ihmistä erityisherkäksi. Vaikka omalla tavallaan tottakai onkin, jos kerran ottaa kaiken itseensä niin helposti ja kokee elämän vaikeaksi kaikkien tunteidensa kautta. Harmillisia piirteitä, mutta uskon että tällä ihmisellä on ainakin todella vaikeaa itsensä kanssa ja jos hän saa tästä erityisherkkyydestä itselleen ratkaisun ja osaa sitä kautta työstää itsensä kanssa, niin todella hyvä. Ehkä sinunkin tuttusi vain hakee jotain syytä sille, miksi tuntee niin vahvasti? Juuri tuo juoruaminenkin usein on tunteellisuutta ja sitä, että haetaan ymmärrystä. Ainakin jotenkin yritän sen sellaisena nähdä…Nämä on monimutkaisia asioita, mutta kyllä, pystyin hyvin samaistumaan kuvailuusi, koska tiedän samanlaisen ihmisen.

      Hyvä jos sulla löytyy empaattisuutta ja herkkyyttä, ne ovat hyviä piirteitä Tiina <3

      Tykkää

  5. Hyvä teksti, herätti täälläkin ajatuksia. Oon myös tosi herkkä ja aina surkuttelemassa ja tarkkailemassa ympäristöä. Mitenhän siitä pääsisi eroon, eikä aina olisi niin tunteiden orja? Eivät muutkaan tunnu ajattelevan kuin itseään.. Vaikka oikeassahan olet. Ei elämä olis mitään ilman tunteita.

    Tykkää

    1. En tiedä pääseekö siitä mitenkään kokonaan eroon, mutta tuossa alempana on Meri kommentoinut, että hän on oppinut elämään asian kanssa ja erottamaan omat tunteensa omista? Useinhan kun tarkkailee ympäristöä (teen sitä itsekin koko ajan) niin sitä helposti ottaa ne muiden tunteet omikseen ja siksi on niin vaikea olla. Pitäisi vain yrittää sivuuttaa ne ja oppia elämään omia tunteita ja ajautuksia. Vaikeaa, tiedän sen. Itsekin vielä opettelen. Ne muut kun vähän välittää useinkaan meidän muiden tunteista, joten parempi vaan olla ihan omissa tunteissaan, eikös vaan :) <3

      Tykkää

  6. Itsekin olen miettinyt, että olenko erityisherkkä.. Ainakin olen todella herkkä ja tunteellinen. Onhan se välillä raskasta, kun tuntee niin syvästi kaiken ja niin usein tuntuu että voisi alkaa vain itkeä. Joskus itkettää ilman mitään isompaa syytä edes, ja tuntuu että täytyy vain saada itkeä, että saa jotenkin paremman olon. En voi ikinä tapella kenenkään kanssa mistään, koska alkaisin heti itkeä, jos pitäisi sanoa toiselle vastaan. :D Se voi toki olla hyväkin juttu, mutta onhan se ärsyttävää, jos haluaisi sanoa jotain eikä pystykää. :D Ennen ajattelin herkkyydestäni pelkästään negatiivisesti, mutta nykyään osaan nähdä siinä jo hyvääkin. On hienoa, että pystyy tuntemaan niin vahvasti kaikki tunteet: ilon, onnellisuuden, rakkauden.. Uskon ainakin, että elämäni on sen ansiosta ”parempaa” ja antoisampaa kuin vähemmän herkkien. :)

    Tykkää

    1. Mulla on ollut ihan sama ajatus nuorempana, että herkkyys on vain huono asia. Juurikin se, että tuntee niin vahvasti eri asioita, on todella palkitsevaa. Uskon, että me eletään ainakin täysillä joka hetki :)

      Jos et löydä itsestäsi muita erityisherkän piirteitä tosi vahvasti, niin ehkä sulla voisi mennä tämä vain vahvan tunteellisuuden ja empaattisuuden puolelle? Mulla se taitaa olla enemmänkin sitä. Ja turhapa sitä on liikaa analysoidakaan. Ollaan mitä ollaan, mutta pääasia että ollaan juuri omia itsejämme, eikös niin <3

      Tykkää

  7. Olipa ihana teksti ja hyvä kuvaus! :)
    Olen seurannut blogiasi jo jonkin aikaa ja tykännyt postauksista paljon: sun positiivinen elämänasenne on tarttuva!

    Olen erityisherkkä, testeistä olen saanut melkein täydet pisteet. :) Muiden tunteet, ympäristön kauneus, ilo ja suru, ne kaikki vaikuttavat minuun voimakkaasti. Ja toisaalta liikenteen melu, kirkkaat valot tai kiire väsyttää ja stressaa. Samalla olen iän myötä oppinut paremmaksi erottamaan muiden tunteet omista, sillä liika muiden tunteisiin eläytyminen on pidemmän päälle raskasta.

    Mutta eikö olekin mahtavaa iloita pienistä asioista: silloin voi hymyillä erityisen paljon! :)

    Tykkää

    1. Samaa mieltä Meri! Pienet ilot tekee elämästä niin paljon helpommin kokonaisvaltaisesti onnellista. Osaa nauttia enemmän. Musta on tosi upeaa, että oon onnistunut noin hyvin oikeasti sisäistämään asiaa ja oikeasti olet hyötynyt siitä, että tiedät olevasi erityisherkkä. Jos asiat tiedostaa, niin ainakin varmemmin niiden kanssa oppii elämään. Mulla on vielä matkaa siihen, että oppisin herkkyyden kanssa jättämään muiden tunteet sivuun, sillä se on kieltämättä tosi raskasta. Varsinkin kun useimmiten onnistuu eksymään seuraan, jossa on juuri päinvastaisia ihmisiä ;)

      Kiitos kovasti kehuista, tulipa hyvä mieli tästä sun kommentistasi. Muista pitää huoli omista tunteistasi ja pysy juuri noin elämäniloisena kuin olet :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s