Treeniongelmia

Voi rähmä sentään! Olin juuri lenkillä ja sehän loppui taas lyhyeen. Varmaan olen teille joskus maininnut siitä, että mulla on todella alhaiset verenpaineet? No, ne ovat taas tässä vaivanneet viimeiset pari kuukautta ja olo on ajoittain melko heikko ja jalat meinaa silloin tällöin myös lähteä alta omille teilleen. Tapani mukaan join siis suolavettä tänäkin aamuna ennen kuin lähdin ulos. Siitä on tänä kesänä tullut jo tapa ja se onkin itseasiassa toiminut melko hyvin. Söin pienen aamiainen ja eilen illalla olin vielä syönyt kunnon ruokaa ja lakujakin, joten kehossa piti olla kunnolla rakennusaineita päivään. Siltikin, jalat meinasi lähteä alta kahden kilometrin matkaamisen jälkeen ja sydän ei oikein tahtonut pysyä matkassa. Se siitä urheilusta. Eikun takaisin kotiin. Mähän tahtoisinkin vaan maata koko ajan paikoillani tekemättä mitään.. :D

Tänään kieltämättä alkaa melko paljon jo turhauttaa ajatus, että on aivan rapakuntoinen. Sama ongelma on toistunut jo pitkään ja siihen kun lisätään selkäongelmat, niin alkaa jo pikkuhiljaa tuntua siltä, että universumi tahtoo tehdä musta ihan sänkypotilaan. Enkä nyt vielä sanoisi, että olen aivan rapakuntoinen, onhan mulla ihan ok jaksaminen. Kävelläkin jaksan reippaalla tahdilla vaikka kuinka pitkään, esimerkiksi nyt vaikka sen 27 kilometriäkin joka meni kevyesti kehon yhtään väsymättä. Muut lajit onkin sitten eri asia ja juoksukuntoa ei enää ole ollenkaan.

Että sellaisia treenikuulumisia tällä hetkellä. Tuntuu ettei mistään tuu mitään ja voisin vaan istua jäätelöllä rannassa koko ajan. Sitä oon muuten tehnytkin. Tällä viikolla mennyt viisi jädeä. ;)

IMG_8605

Se siitä valituksesta, eihän kaikki nyt sentään ole niin huonosti. Sen 30 päivää kuukaudesta pystyn nimittäin hyvin pysyä siinä ajatuksessa, että ei sillä kunnolla ole niin suuri merkitys, kunhan nyt vaan pysy pystyssä ja jaksaa kävellä. Selkäkipujenkin kanssa on tottunut taas elämään, ne kun pahenevat aina kuukautisten myötä ja viime viikollakin makasin yhden kokonaisen päivän täysin apaattisena paikoillan kun selkä ja pää olivat samaan aikaan niin kipeät. Ihanaa tämä naisen elämä joskus, eikö vaan? :D

Valitusvirsi laulettu, kuulikohan siellä kukaan mun hetkittäisen turhautumiseni? Toivottavasti teillä ei ole ainakaan tätä ongelmaa ja pääsette nauttimaan aurinkossa ja lämmössä liikkumisesta. Yritän tässä juuri syödä kunnolla suolaa ja hiilaria, niin paranee olo piankin ja pääsen ainakin ulos nauttimaan päivästä. Ihan joka päivä ei ole näin huono fiilis tästä asiasta ja olen oppinut elämään hyvin ilman jatkuvaa liikkumistakin, mutta välillä tulee sellainen olo, että ei tämä vaan ole reilua. Pitää nyt vaan yrittää pitää tsemppiä yllä ja vaikka sitten vaan kävelee päivästä toiseen kauheat määrät. Tärkeintä varmaan pysyä vaan liikkeessä, edes sitten tasaiseen hiljaisempaan tahtiin :)

IMG_8465Tänään meinasin lähteä tosiaan ulos, uusi kirja olisi luettavana ja aamun hesarikin tuossa odottelee pääsyä rantakassiin. Illalla äidin ja siskon kanssa grillailua, sillä veli lähti Ruissiin ja toi koirat meille hoitoon. Kotona siis ollaan, mutta täällä meren rannassa on varmasti oikein ihana olla ja nauttia kauniista kesäpäivästä.

Energiaa lauantaihin, nyt äkkiä ulos nauttimaan kesän kauniista hetkistä! 

 

ps. Kuten eilen sanoin, niin tästä tulee vielä mun onnenvuoteni. Uskon vakaasti, että tänä vuonna nämä kaikki ongelmat selätetään, eli selänkin kunto paranee kuin huomaamatta. Eikös vaan! ;)

5 vastausta artikkeliin “Treeniongelmia

  1. Mulla on sama ongelma! Aina ollut huono verenpaine ja helposti heikottaa. Ei ollut ennen nuorempana, mutta nyt vanhemmiten. Urheilen aina iltaisin. Etkös puhunut, että olet viime aikoina liikkunut enemmän iltaisin? Ehkäpä se sopii paremmin tämän hetken kuntoosi.

    Voimia! Tiedän miten ikävää tuo on :(

    Tykkää

    1. Iltaisin juu nykyään enemmän. Onneksi siihen tottuu, vaikka enemmän nauttisin liikkumisesti aamuisin. Mukava kuulla, että on kohtalotovereita.

      Kiitos tsempistä, voimia meille molemmille! :)

      Tykkää

  2. Tästä kesästä tuli ihan erilainen kuin olin unelmoinut. Selkäni meni töissä kesäkuun alussa ja siitä lähtien olen yrittänyt selvitä päivä kerrallaan. Edistystä on tapahtunut hitaasti mutta varmasti. Nyt pystyn päivässä kolmisen kilometriä kävelemään hitaasti, kun alussa kilometri oli aikalailla maks. Selkätukivyötä käytän liikkuessa. Onneksi nyt on hyvät ilmat, joten auringosta voi nauttia ja se jos mikä piristää. Täytynyt oppia hidastamaan ja liikkumaan rauhassa.

    Tykkää

    1. Voi että, tosi ikävää :( Selkäoneglmat on niin inhottavia, pari vuotta mennnyt niitä miettiessä ja jo tässä alkaa olla tottunut siihen, ettei aina voi tehdä sitä mitä tekisi mieli. Kävely on tottakai tärkein asia, tsemppiä sulle kuntoutumiseen. Kärsivällisyyttä lepoon, muista että lepo on myös tärkeää vaikka tekisi mieli kovasti liikkua. Koita jaksaa Satu! <3

      Tykkää

  3. No höh! Vaikka pystyisikin liikkumaan ja jotain tekemään, mutta jos ei pysty niihin treeneihin/liikuntoihin kuin haluaisi niin turhauttaahan se, vaikka pitäisikin olla tyytyväinen, että pystyy sentään liikkumaan…
    Sä alatkin olemaan pian jo tän kesän jädeherkkujen asiantuntija :D

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s