Tasan vuosi sitten

Tasan vuosi sitten ei tapahtunut mitään kummallista, oli kai aivan tavallinen kesäkuinen päivä. Tavalliset treenit aamulla, päivällä töitä ja illalla kavereita ja miehen kanssa ruoanlaittoa. Muistan tämänkin kuvan aamun kuin eilisen. Silmät ristissä salille kello kuudelta aamulla, takaisin seitsemältä koko kroppa täysin hereillä. Tässä taidettiin suunnata sinne salille aikalailla heti heräämisen jälkeen, eli hammastahnaa oli vielä huulissa ja vatsanpohja ammotti tyhjyyttään.

Onko teillä yhtä uninen olo, kun lähdette aamulla ulos? ;)

IMG_0924 IMG_0925Kukapa ei olisi viisi minuuttia heräämisen jälkeen hieman uninen. Onneksi aamutreeni herättää ja sen jälkeen ne simätkin on apposen auki. Oli varmaan vielä enemmän auki, kun olin kumonnut treenin päälle tämän vihreän mönjän. Hehe, en ole tainnut enää aikoihin syödä näin kammottavan näköistä aamiaista. Marjat maistuu huomattavasti paremmalta aamiaiskipossa kuin tälläiset vihreät superfoodit joiden nimeä ei osaa edes lausua.

Osaatko arvata, mitä kipossa on ollut? ;)

IMG_0868

Kesäkuu 2014, samat vaatteet ja sama nainen. Ainut mikä kuvassa erottaa minut tästä vuodesta, on eri maisema. Uusi koti toi mukanaan vähän eri maisemat kuvailla, mutta sama likka se on kuvissa ja sama kaupunkikin. Töihin lähdössä ja täynnä virtaa. Kuten olen tänäkin aamuna.

IMG_0929 IMG_0934

Tilanne vuosi sitten, mutta aivan sama ihminen katselee kuvista takaisin kuin mua peilistä tänäkin aamuna katsoo. En huomaa itse eroa ulkomuodossa, enkä oikeastaan tiedä onko ajattelutapakaan niin suuresti muuttunut. Tottakai tässä välissä on ollut paljon tapahtumia ja olen oppinut paljon uutta, mutta suurempaa eroa en voi väittää tapahtuneen. Sama likka, samat vaatteet, aika samat sapuskatkin nenän edessä. Enää en syö noin kamalan vihreää ruokaa, mutta samaa rahkaa edelleen. Samat lusikat lappaa ruokaa suuhun, ihan samalla ruokahalulla.

Ensi viikolla vaihtuu taas vuosi, eli vietän syntymäpäiviäni. 27 vuotta kilahtaa mittariin ja kuten puhelinmyyjäkin jo mulle fiksuna vinkkasi, alan lähennellä kolmeakymppiä. Eh, lähennellä tosiaan juu. Ei ehkä olla vielä ihan siinä pyöreässä luvussa saakka, mutta tottahan tuo on. Sen tajuamisen jälkeen aloin taas miettiä, että pitääkö jonkun muuttua kun on 30 vuotias? Eipä kai. Ehkäpä mulla on kolme vuotta aikaa vielä miettiä sitä ja leikkiä kaksikymppistä. Tai siis olla sellainen ja olla miettimättä turhaan mitä kolmekymppisen kuuluu olla. Ei kai sen nimittäin kuulu olla yhtään mitään, ei ainakaan erilainen kuin mitä tänään olen. Ainoastaan kai astetta fiksumpi kuin parikympppinen, mutta sitä taidan olla jo nyt. Olenhan. 

Rauhaisaa sunnuntaita! <3

 

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s