”Sikoja lihotetaan maissilla”

On se jännä juttu miten tietynlainen yksi lause tai vain ihan huomaamaton sanan painotus voi vaikuttaa mieleen. Siis ihan vain yksi sanakin. Katse varmaan nyt vielä enemmän, jos se on oikeaan aikaan osuva. Iskee sinne minne pitääkin ja onnistuu saamaan kohteensa katumaan tekoaan. Se yksi pieni hetki voi varsinkin nuorena jäädä elämään ajatuksiin ja voi vaikuttaa loppuelämän päätöksiin aivan liikaa. Tahtomattaankin, siis ihan vahingossa, jos sattuu vielä olemaan oikealta henkilöltä kuultu. Eihän sitä silloin voi millään unohtaa.

Otetaan esimerkki. Mun yksi suurin herkkuni oli syödä pienenä koulun jälkeen maissia. Nappasin pussukan pakkasesta, lämmitin hellalla ja lisäsin voita. En ihan vaan pientä nokaretta, vaan aika paljonkin. Kotona meillä syötiin illalla vasta aina kahdeksan yhdeksän aikaan ja sitä ennen piti keksiä jotain syötävää. Muistan kerran istuneeni maissilautasen kanssa ja jostain kuului tuo otsikostakin löytyvä lause, perään vielä sellainen harkittu, merkitsevä katse. Sikoja. Lihotetaan? Niinpä kai. Taisi muuten lusikka jäädä puolitieten suusta sinä iltapäivänä.

Ja siihen loppui muuten myös maissinsyönti.

IMG_5841Ja se kesti aina siihen saakka, kunnes täytin 26 vuotta. Oon mä sitä varmaan jotain pieniä paloja joskus järsinyt, kun mökillä on grillattu, mutta kyllä se maissi on jostain syystä aina saanut saman kieltävän lauseen, kun joku on sitä sattunut tarjoamaan. ”Joo en mä tykkää siitä, syö sä vaan”. Totuuden nimissä aika moni meistä varmasti tykkää maissista. Voita pintaan ja suuhun, hyvältähän se maistuu. Maistuu nykyäänkin, kunhan oon vain opetellut unohtamaan ne tietyt mielen pinttymät. Esimerkiksi siis tuon lauseen, joka on vähän liiankin elävänä jäänyt mieleen. Ei tietenkään pahalla tarkoitettu, mutta nuorelle lapselle ehkä aika rajusti ilmaistuna. Sehän tarkoitti siis, että juuri mä olen possu. Sellainen oli olokin.

Maissia menee nykyään taas ruokien joukossa ja ei niin haittaa vaikka sitä tulisi syötyä useamminkin. Kyllä mä joka kerta taidan vielä miettiä tuota lausetta, koska se on vaan sattumoisin ollut niin iso asia joskus silloin lapsena. Eihän se maissi ole mitään ravinteikkainta, eikä sitä tarvitse ihan joka ruokailulla syödä, mutta joskus nyt ainakin. Silloin kun tekee mieli. Välillä vaan sattuu olemaan äärettömän helppo kipata pannulle erilaisia kasviksia pakkasesta, maustaa se seos ja lorauttaa soijaa päälle. Maistuu hyvältä ja vasta tulee täyteen.

Pahoittelut jos toin jonkun teistä mieleen tuon lauseen, jota ei tietenkään kenenkään meistä pitäisi ajatella. Oikeastihan ruoalla lihotetaan ketä tahansa meistä, mutta jos sitä syö kohtuudella, niin ei ehkä ole niin kamalaa joskus syödä niitä ei niin ravinteikkaitakin juttuja. Turha jostain maissista on potea huonoa omaatuntoa. Tämä aihe on pyörinyt mielessä, kun jälleen olen tajunnut miten ajatusmaailma on muuttunut vuosien takaisisesta neuroottisesta syömisestä. Enää sellaisilla ajatuksilla ei ole tilaa. Ei niin jaksa miettiä, vaikka ne ajatukset välillä nostaakin päätään. Onneksi ne on vaan vanhoja ajatuksia.

Nykyään sitä vaan syö kun tekee mieli. 

8 thoughts on “”Sikoja lihotetaan maissilla”

  1. Mäkin oon joskus uskonut tohon hulluuteen että maissi ja perunat ynnä muut ois pahasta. Huvittaa nykyään kun perunaa saattaa mennä vaikka pari kiloakin päivässä :D Ja eiväthän ne myöskään mitään ravinneköyhää ruokaa ole vaan täynnä vitamiineja ja mineraaleja!
    http://www.karhusportscience.com

    Tykkää

    1. Niin sitä vaan mieli iän myötä muuttuu.. Onneksi tekeekin niin. Sama juttu perunan kanssa, tosin nykyään en ikinä muista syödä sitä. mutta ah, uudetperunat <3

      Tykkää

  2. Asiasta kukkaruukkuun, itsehän luin otsikon seuraavasti: ”SISKOJA lihotetaan maissilla” :D

    No jaaa…. :D Mutta grillatut maissintähkät ja voita, oi nams! Kesäruokaa! <3

    Tykkää

  3. Hahhahhah. Sun veljes jakoi tuon samaisen lauseen mun kanssa joskus ruokapöydässä ja jäi kyl maissit siihen. Osui just väärään aikaan tuo kommentti ja uppos kyllä tosi syvälle. Nykyään unohdettu ja näin jälkeenpäin naurattaa. Mutta jännä kuinka joku pieni, ihan mitätön kommentti tai lause voikaan vaikuttaa.

    Tykkää

    1. Heheh, se on tainnut kuulla saman lausahduksen… voin vaan kuvitella tän tilanteen teilläkin :D :D

      Tykkää

  4. Mie muistan muutaman tilanteen, jotka ei sinänsä liity ittessään ruokaan vaan sokeriin ja voihin. Muistan joskus, kun halusin pienenä laittaa puuron päälle sokeria, muut laittoi hilloa. Siinä muut sitten naureskeli, et ahhah Jenna haluaa olla kunnon sokerihiiri ja laittaa ihan vaan sokeria. Siinä pienenä ihmisenä ihmettelin, että aijaa, tässä on jotain väärää. Vaikka ihan samalla taitaa siinä hillossa olla sokeria, ei sitä pienenä tajunnu.. :–D
    Sama voin kanssa. Joskus käytin tosi vähän voita koulussa hapankorpulla, kun opettaja tuli sanomaan ”Käytähän Jenna enemmän voita niin saat vähän lihaa luitten ympärille”. Siihen loppu sitten se voin käyttö kokonaan:D Voi=Lihaa luitten ympärille. Hyvää opettaja varmasti tarkottanu, mutta hyvin sitä itte sai käännettyä tuonkin ajatuksen. Meni kauan, että uskalsin lisätä voita leivälleni. Piti opetella se paahtoleivän kautta, kun se voi suli siihen niin sitä ei nähny, haha:D
    On se kumma, miten toisten kommentit saa outoja ajatusmalleja aiheutettua..

    Tykkää

    1. Hehe, on nämä kyllä hauskoja kuin miettii. Tuo hillokin ihan tosiasiassa pelkkää sokeria, mutta eipä sitä nuorena sitä osaa ymmärtää. Miettii vain olevansa erilainen kuin muut ja takertuu siihen yhteen lauseseeseen. :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s