Miksi ei pidä laihduttaa liian nuorena?

Kehoon liittyviä ajatuksia puhuinkin teille jo eilen ja vähän vihjasin, että jotain olisin kirjoittamassa aiheesta. Tämä teksti on suunnattu kaikille nuorille tai samalla teille, joilla niitä nuoria sieltä kotoa löytyy. Miksi ei kannata laihduttaa liian nuorena? Ja vaikka sen vastauksen tietäisikin, niin miksi silti toimitaan toisin? 

Kaikki meistä eivät tiedä vastausta edelliseen kysymykseen, vaikka se varmaan joillekin päivänselvältä asialta kuulostaakin. Siksi kokosin yhteen muutamat omat ajatukset joita on vuosien aikana herännyt mieleen. Oman kokemuksen kautta kerrottuna, tottakai. Ympärillä puhutaan jatkuvasti terveelllisestä syömisestä, fitneksestä elämäntapana ja siitä miten ulkonäkö on kaiken a j o. Vaikka niin ei ääneen sanottaisi, niin siltä se ainakin monesti vaikuttaa. No, ei ole ihme, että nuori sortuu ajattelemaan samoin ja ottaa elämäntavakseen keskittyä vain ulkonäköön, kun ei ymmärrä, että niissä ajatuksissa voisi keskittyä myös vain hyvään oloon. Tänään siis muutamia ajatuksia tukemaan sitä ajatusta, miksei kannata laihduttaa. Eikä ainakaan nuorena.

IMG_1790

En tiedä kuvittelenko vain, vai ovatko nuoret ihmiset muuttuvat pikkuhiljaa hieman fiksummiksi? Tupakkaa taidetaan polttaa paljon vähemmän kuin ennen ja mitä on tähän terveellisyys ja hyvinvointiboomiin uskominen, myös nuorille alkaa valjeta, että on parempi vaalia terveyttä kuin vain hoikkaa uumaa. Suurin osa tuntemistani naisista on joskus laihduttanut, osa rehelliseti myöntänyt asian ja osasta se nyt vain paistaa se läpi ihan kertomattakin. Laihuutta ihannoitiin silloin kun minä olin nuori, nykyään se ihannoitu kroppa on lihaksikas. Samalla silti äärettömän hoikka, lähes rasvaton. Onko tilanne silti erilainen? Haetaanko lihakkuutta syömällä hyvin vai tehdäänkö se ehkä niin, että yritetään olla mahdollisimman hoikkia, jotta ne vähätkin lihakset näkyy joita salilta haetaan? Tehdäänkö se terveellisesti vai kärsiikö nuoren ihmisen keho kriittisessä kasvuvaiheessa?

Tässä muutama ajatus siihen, miksi ei kannata laihduttaa nuorena.

MIKSI EI KANNATA LAIHDUTTAA KESKEN KASVUIÄN?

1. Tahdotko menettää rintasi tai vaikka osan pituudestasi? Tai siis menettää sen, mikä olisi sinulle normaalisti tulossa, mutta estät sen omilla valinnoillasi? Esimerkkinä toimin minä, joka tiedän tehneeni tämän virheen ja väitän, että suurin syy rinnattomuuteeni on laihduttamisessa. En ole saanut kunnon ravintoaineita 12 vuoden iän jälkeen ja vaikka geeneissä on pienirintaisuutta, niin rehellisesti voin kertoa, että minulla ei ole rintoja lähes ollenkaan. Tahdotko sinäkin, että niin käy? Samoin käy kaikelle muullekin kasvulle, kun nuorena jättää syömättä ja leikkii ruoalla. Ei se ole vitsi, kun sanotaan, että keho ei kasva kunnolla jos ei syö. Se on aivan totta. Hiukset eivät kasva, kynnet eivät kasva, eikä kasva muukaan kroppa kun ei syö mitään. Ja vaikka kuinka kuvittelisit nyt, että tahdot aikuisena näyttää ruipelolta, niin se ei pidä paikkansa. Jokainen aikuinen tahtoo näyttää aikuiselta. Ei lapselta, jolla on vanhuuden kiristämät kasvot luurangon jatkeena.

2. Tuhlaat kallista aikaasi, jonka voisit käyttää elämästä nauttimiseen. Nuoruus on lyhyt, se aika kun saat olla vielä lapsi on todella rajallinen. Ehdit vielä stressata koko elämäsi ja ehdit todellakin viettää unettomia öitä erilaista ongelmien suhteen. On kamalaa miettiä sitten minun ikäisenäni, että menipä sekin kouluaika ihan pieleen ja opiskelut hukkaan, kun mietin vain niitä lukuja vaa’assa. Koska tiedätkö mitä? Ne vaa’an lukemat eivät koskaan tule tekemään sua onnelliseksi. Mitä enemmän esimerkiksi laihdut, sitä enemmän tahdot pudottaa painoa. Alat lopulta olla voimaton ja mikään ei riitä. Kaikki se alkaa kiertää kehää ja pian vuosien jälkeen et muista mitään muuta tapahtuneesta kuin mitä kroppasi sanoi. Asiat menettävät painoarvonsa ja vain painollasi on väliä. Onko sitä sitten kiva vanhana muistella? Onko mukavaa muistella nuoruutta lukujen kautta? Muut miettivät ihmisiä joita ovat tavanneet ja mitä ovat saaneet aikaan. Sinä mietit peilikuvaasi. Eikö kuulosta melko ikävältä? Tätä puolta kun asiasta pohtii, voi ehkä tajuta että elämää ei ole tehty hukattavaksi. Sitäpaitsi, mitä jos saat huomenna kuulla, ettet enää elää viikkoa pidempään. Olisiko sulla ehkä sellainen olo, että elämässä olisi sittenkin ollut jotain tärkeämpää kuin se laihduttaminen?

3. Vatsa ei ota pian vastaan enää kunnon ruokaa. Kun välttelet nuoresta saakka erilaisia ruoka-aineita, käy lopulta niin, että saat kaikesta vatsasi kipeksi. Aiheutaa erilaisia vatsavaivoja ja mitakin ongelmia, kun yrität palauttaa myöhemmin ruoan takaisin ruokavalioosi. Vaikka tällä hetkellä kehoitetaankin vaikka minkälaisiin eri ruokavalioihin, ei se nuorelle ole järkevää. Monipuolinen lautanen on oikeasti hyvä asia, eikä ole mitään syytä vältellä ruoka-aineita vain huvin vuoksi. Itse olen tehnyt nyt kovan työn, että saan takaisin kaikki ruoka-aineet ruokavaliooni. Vatsaan sattuu ja koskee, mutta en silti suostu uskomaan etteivät ne aineet sovi minulle. Ajan kanssa osaan olenkin jo tottunut, mutta liiat määrät sattuvat. Siltikin tahdon vielä voida sanoa olevani kaikkiruokainen, enkä vain turhuuden vuoksi vältellä ruokia joita meillä kaikilla on oikeus syödä. En ainakaan sen vuoksi, että pysyisin laihana.

4. Keho ei enää toimi, kun sillä liian kauan leikkii. Tämä on jatkumoa edelliseen kohtaan. Aion kertoa teille lähiaikoina erään tytön tarinan ortoreksian takaa, jossa kuulette siitä miten käy kun kropalla leikkii liikaa. Olisiko sinusta mukavaa, että kun laihdutat pitkään ja valikoitu ruokasi tarkkaan vaalien kehoasi, lopputuloksena olisi sairaus joka tekee sinusta lihavan? Ihan vain syömättäkin. Kyllä, kilpirauhasen vajaatoiminta on arkipäivää ja se ei ole leikinasia. Eivätkä ole mitkään muutkaan sairaudet jotka aiheutamme itsellemme näillä valinnoilla. Se voi olla myös sinun tulevaisuutesi, jos et ajoissa mieti asioita järjellä. Keho ei ole leikinasia, se on ainut voimavarasi ja sitä pitää kunnioittaa ja arvostaa.

5. Menetät ystäväsi. Kun elämäsi alkaa pyöriä vain lukujen ja rasvan katoamisen ympärillä, alat menettää ihmisiä ympäriltäsi. Eristäydyt, et anna aikaasi kenellekään ja uskottelet itsellesikin ettei kukaan tahdo olla seurassasi. Näin käy todella monelle ja vaikka ulkoapäin joku kuvittelee sun olevan onnellinen, olet jotain aivan päinvastaista. Masennut yhä enemmän siinä samassa ja otat itsestäsi yhä kovemman otteen. Kierre vie sinua yhä kauemmas ihmisten seurasta ja pian olet aivan yksin. Ainakin alat tuntea niin.

6. Se siitä itsetunnosta. Kun tarpeeksi kauan laihdutat ja arvostelet itseäsi, et enää tiedä todellista arvoasi. Meillä on yksi ja ainut keho, eikä uutta enää saa kun sillä vanhalla tarpeeksi kauan leikkii. Itsetuntosi katoaa nopeasti, kun seuraat vain painoasi ja toteutat itseäsi ruoan kautta. Anoreksia, bulimia, ortoreksia ja ties mitä sairauksia meillä nykypäivänä on. Ehkä olet turvautunut siihen ajatukseen, että sinulla on syömishäiriö? Ehkä et osaa päästää irti? Tiedän miten vaikeaa se on ja miten turvautunut siihen ajatukseen tahtoo olla. Et kuitenkaan tule olemaan koskaan itsevarma ihminen, jos annat sairauden taluttaa sinua mukanaan. Niin kauan kun annat ruoan määrittääa arvosi, ei sinulla ole kunnon itsetuntoa. Tämä näkyy ympärillesi ja vaikuttaa muuhun elämääsi. elämää, jota sinulla ei oiekastaan ole.

 Vaikka tämä kaikki kuulostaisi sinun kohdallasi vielä kaukaiselta, se ei välttämättä ole sitä jos annat tilanteen jatkua pitkään. Mieti, mitä olet valmis uhraamaan ulkonäön vuoksi. Onko kaikki tämä sen arvoista? 

Tietenkin tiedän sen, että mun sanani tässä asiassa ovat todella vähäiset. Jos joku nuorena keksii olla huono ja riittämätön, hän alkaa tehdä asialle jotain. Vanhemmilla on tässä iso osansa, koska kyllä ne äidin sanat merkitsevät tässä kaikessa todella paljon. Jos äiti oikein tuuppaa laihduttamaan, niin tottakai tytär tekee sitä. Eikä tietenkään voi puhua vain tytöistä, sama ongelma pojillakin.

IMG_1791

Kannustaisin vanhempia huomioimaan omien lastensa tapoja toimia ruokailuissa ja kotona. Syöttekö yhdessä? Onko lapsilla tapana syödä aina itsekseen ja he kieltäytyvät kaikesta tarjotusta? Syödäänkö vain ulkona ja vaikka vain herkkuja? Piiloudutaanko isojen vaatteiden alle? Kaikki pienetkin jutut voivat olla merkki huonosta itsetunnosta ja siitä, että ollaan menossa ikävään suuntaan. Toki epävarmuus on nuorena ihan normaalia, mutta se ei vahvistu vain laihduttamalla. Siihen tarvitaan paljon enemmän tekoja ja menestymistä ihan muissa asioissa. En itse koskaan tuntenut omaa oloani sen paremmaksi, vaikka kuinka lahduin. Vasta ennen sairaalaan joutumista kun olin aivan pikkuinen ja heikko, masentunut monin tavoin, koin olevani tarpeeksi huonossa kunnossa. Koska kyllä, sitäkin siinä sairauden vaiheissa kaipaa, että kerrankin edes onnistuu jossain. Vaikka sitten siinä sairastamisessa. Jollain tapaa tavoittelin kai sitä huonoa kuntoa, että mun huono oloni näkyisi vaikken sitä itse tajunnutkaan. Niin ja siinäkin tilassa olin häpeissäni, koska ajattelin, että vien paikan sairaalassa muilta jotka tarvitsevat sitä oikeasti. Olin mielestäni vain epäonnistunut elämässä.

En enää muista niitä ajatuksia niin tarkkaan joita nuorena kävin läpi. Muistan vain sen ahdistuksen mikä omassa kropassa oli. Tunsin olevani elefantti lasikaupassa koko ajan, tahdoin vain piiloutua.

***

Älä laihduta, älä yritä olla muuta kuin mitä olet. Älä myöskään äitinä laihduta näkyvästi lapsesi edessä ja puhu siitä kovaan ääneen. Se tarttuu toisen mieleen ja saattaa jäädä loppuelämän tavaksi. Siksi minua vähän hirvittääkin tämän hetken dietit, fitnesshömpötykset ja muut jutut jotka aivan varmasti vaikuttavat myös lapsiin. Näkeväthän he vanhempansa laihduttavan koko elämänsä ajan. Minä ainakin mieluummin näyttäisi lapselleni aivan muita asioita. En vain kehoani, sillä en tahdo sen olevan myös tuleville lapsilleni nuoruuden ongelmakohta. Koska mitä sillä kauniilla kropalla saa tässä maailmassa. Ei ainakaan mitään kovin arvokasta.

IMG_1806

Hyvä näitä on täältä huudella jos vahinko on jo päässy sattumaan, mutta ehkä saan tällä jotain ajatusta aikaan. Painolla on tapana muokkaantua omaan kohtaansa jossain vaiheessa ikää ja totuus nyt vain on se, että jokainen meistä ei ole kropaltaan huippumalli. Vaikka sanotaan usein, että luut ovat kaikilla ihan samanlaiset, niin kyllä ne oikeasti ovat jokaisella eri malliset. Ei jokainen voi saada 60 sentin uumaa vain sormia napsauttamalla ja jokaisella ei lantio vain laihdu sellaiseksi kuin niillä kapeimmilla naisilla on. Kun syöt normaalisti ja vaikka jätät osan turhista herkuista pois (älä missään nimessä kaikkea!) niin voit paljon paremmin. Kultainen keskitie on kaikkein paras valinta.

En kai voi muuta sanoa tähän kaikkeen, kun että kokemus on opettanut, että kaikki se laihduttaminen nuorena oli täysin turhaa. Miten monta tuntia mulla onkaan elämästä mennyt hukkaan. Kamalaan paljon aikaa hukkaan ja minkä takia, ulkonäön? Huoh. Kyllä tuntuu pahalta miettiä sitä. Tuntuu pahalta ajatella, että olen uskonut kaiken muka olevan niin pinnallista ja että paino muka arvottaisi mut ihmisenä jollain tapaa. Ei se arvota. Eikä arvota muuten suakaan. Yhtään asiaa en ole ulkonäölläni tässä elämässä saavuttanut, enkä toisaalta tahtoisikaan saavutaa.

Eläkää, nauttikaa ja muistakaa viettää nuoruus sellaisena kuin sen kuuluu olla. Aikuisena ehtii stressata ja murehtia, nuorena kannattaa keskittyä kivoihin asioihin. Vaikka kuinka telkkarissa pumpataan rautaa ja syödään parsakaalia, niin ei sitä kaikkea tarvitse seurata. Nekin ihmiset tajuavat vielä joskus, että elämässä on aivan muita asioita, kuin se keho ja laihuus. Viimeistään sitten, kun sen kehon uhkaa menettää. Tosin silloin se voikin olla jo liian myöhäistä.

Ajatuksia? 

 

ps. yritin googlata aihetta, miksi ei pidä laihduttaa ja tuloksena oli satoja erilaisia syitä ja tapoja laihduttaa. Argh! 

31 thoughts on “Miksi ei pidä laihduttaa liian nuorena?

  1. Loistava ja ajatuksia herättävä teksti! Pidin erityisesti kun uskalsit ottaa kantaa aikuisten näyttämään malliin, voi kun tämä asia saisi lisää huomiota. Vanhemmallani oli nimittäin anoreksia, tämä näkyy arkielämässämme yhä. Nuorempana en siitä välittänyt/huomannut enkä enään. Mutta tuo pirullinen 1.5 vuotta aloitettuani lukion… Omaa identiteettiä etsimässä, uusi ystäväpiiri ja halu olla kuin muut. Kyllähän sitä laihduttiin 8 kiloa, mutta samalla loppui naistenpäivät ja rintojen kasvu. Nykyään 10 kiloa painavampana, lihaksikkaampana ja 100x tyytyväisempänä vieläkin kärsin tästä typerästä virheestäni… Ei sitä keholla kannata siis alkaa leikkimään! Kaikista ”hauskinta” on, että itselläni ”lihominen” on ollut haastavampaa kuin olisin ikinö kuvitellut! Noh ainakin voi hyvissä mielin syödä kakkuja :-D

    Tykkää

    1. Kiitos Veera, että näit tämän hyödyllisenä tekstinä. Yllättävän moni pystyy samaistua näihin ajatuksiin ja ihan varmasti vanhemmilta nähty malli tarttuu todella monelle, koska sieltähän se kasvumalli otetaan. Onneksi sulle on löytynyt noin hyviä ajatuksia tähän ja kuulostaa, että voit jo paremmin. Tsemppiä kakun syömiseen ;)

      Tykkää

  2. Vitsit miten mulla oiskaan sanottavaa tästä aiheesta, mutta kännykällä naputtelu ei innosta ja pitäis painaa pää tyynyyn muutenkin :D Sanonpahan nyt kuitenkin sen, että muakin kaduttaa nuorena ruuan ja painon kanssa tapahtunut pelleily. Olin kylläkin jo joku 17v sen alkaessa, mutta silti. Rinnat on mullakin aivan olemattomat. Kaikki se sittemmin kerääntynyt lisäpaino onkin sitten ottanut osotteekseen jalat ja pyllyn :D En kyllä haluaisi kenenkään joutuvan siihen kierteeseen, jossa ruuasta tulee vihollinen ja jossa ulkonäön tarkkailu on jatkuvasti läsnä :/ Sillä on helposti niin kauskantoiset seuraukset.

    Ihanaa miten kirjotat tärkeistä asioista, otat asiallisesti (ainakin mun mielestä) kantaa aiheeseen. Oot ihan huippu nainen! :)

    Tykkää

    1. Kiitos Memmi, ja hyvinhän jaksoin ajatuksia näpytellä kännykälläkin. ;) t. kohtalotoveri lisäpainon kertymisen osoitteissa. Pylly ja jalat osaa ottaa osansa :D

      Tykkää

  3. Hyvä kirjoitus ja samaa mieltä olen, että on sääli heittää nuoruusvuodet hukkaan painosta ja kropasta murehtiessa. Itsekin olin aika lailla syömishäiriön partaalla, ruoka oli johonkin aikaan vihollinen ja mieltä riivasivat kaikenlaiset pakkomielteet ja täydellisyydentavoittelu – muissakin kuin vartaloon liittyvissä asioissa. Kuitenkaan en juuri nykyään murehdi noita ”menetettyjä” vuosia. Kaikesta huolimatta olin laihduttuani paljon tyytyväisempi itseeni, ostelin ihania vaatteita ja olin iloinen ettei minun enää tarvinnut peitellä mitään. Lisäksi tuon vaiheen myötä löysin aidon kiinnostuksen terveelliseen ruokavalioon ja liikuntaan, ja uskon että sen ansiosta olen niin hyvässä kunnossa kuin olen nyt. Okei, ei mullakaan juuri tissejä ole eikä naisellisia kurveja, mutta mitä sitten? Nykyään tykkään itsestäni juuri tällaisena kuin olen, ja sellaisena kelpaan myös muille.

    Tykkää

    1. Tosi fiksusti ajateltu! Noinhan se pitäisikin ajatella itseasaissa, ettei kadu niitä vuosia ja ottaa siitä kaikesta opikseen. Kyllä minäkin itseasiassa tahdon muistaa ihan ne kaikki vuodet joita oon elänyt ja kaikki ihmset siinä matkanvarrella. Siltikin se puoli on hyvä kertoa aihesta, koska ehkä joku joka tällä hetkellä on syventymässä liiaksi kehonsa pauloihin, ymmärtää että siitä ei ole nopeaa ulospääsytietä ja aikaa vain valuu hukkaan. Ja vaikka puhuin kurveista ja tisseistä, niin perimmäinen tarkoitus oli puhua siitä miten keho menettää aivan valtavasti kasvuiässä, kun sille ei anna ravintoa. Ei ole kenellekään fiksu laihduttaa liian nuorena, ei vaikka jälkikäteen pysyisikin olemaan itseensä tyytyväinen sairaana ja keho huonossa kunnossa :/

      Toivottavasti ymmärsit pointtini oikein, ei ollut tarkoitus sinua kohtaan sanoa mitään moitteita. Oikeasti vaan erittäin ihailtavaa, että pystyt ajatella oin vahvasti. Vau! :)

      Tykkää

  4. Tää oli kyllä hyvä postaus. Itsekin pari vuotta sitten, 14-vuotiaana, päätin yllätysllätys laihduttaa, ja kaikki kävi just noin kuin kirjoitit. Nyt vasta oon alkanut sillai kunnolla paraneen ja ajatteleen realistisesti, nyt ymmärrän oikeasti mikä on tärkeää. Mutta jep, täälläkin näistä virheistä kärsitään edelleen, hormonitoiminta on aivan sekaisin ja menkat ovat olleet poissa jo toista vuotta. Ei kylläkään varmaan kauhean harvinaista enää nykyään… :/

    Ihanaa, että olet noin positiivinen ja iloinen aina, pelkkä blogiin vilkaisu piristää päivääni! ♥

    Tykkää

    1. Kiitos Ilona. Tsemppuä jatkoonkin, ei oo harvinaisia ajatuksia tosiaan yhtään. Pirteää viikonloppua <3

      Tykkää

  5. Erittäin tärkeä teksti! Minäkin miehenä facebookin kautta eksyin lukemaan. Tarkkailen lapsiamme paljonkin sillä tiedän miten huonosti näissä asioissa käy. Tytöt ovat onneksi fiksuja mutta en sano etteikö kuka vain voi ajautua näiden asioiden parissa liiallisuuksiin. Ei nuori ymmärrä tämän päivän hömpötyksiä. Ottaa ne aivan liian vakavasti.

    Kirjoitat tärkeiden asioiden äärellä, nuorissa on meidän tulevaisuus!

    Tykkää

    1. Kiitos, oon aivan samaa mieltä. Nuorista meidän maailma lähtee kasvamaan ja jos se jo sieltä asti lähtee ”mädäntymään” niin mikäs tulevaisuus tällä pallolla sitten on ollenkaan. Ei mikään :/

      Upeaa että katsot lastesi perään ajatuksella!

      Tykkää

  6. Hyvä kirjoitus! Voin kertoa,että laihduttamisella kasvuiässä voi olla vakavampiakin seurauksia kuin pienet rinnat,olleskaan vähättelemättä tuotakaa seikka. Nimittäin oma kokemus on se,että aineenvaihdunta meni sekaisin,kun laihdutin n. 50 kg parikymppisenä ja sairastuin harvinaiseen autoimmuunisairauteen. Tuota ei ole lääketieteellisesti ttodistettu,mutta oma fiilis sanoo sen,että näin pääsi käymään. Joten hienoa,että tuot seikkaa esille!

    Tykkää

    1. Kyllä Maarit, oot ihan oikeassa. Siitä vähän vihjasinkin tuossa kun puhuin kilpirauhasesta ja miten sen toiminnan saa nopeasti tuhottua liikaa leikkimällä. Samoja vaikutuksia on koko kehoon liiallisella laihduttamisella ja jojoilulla, enkä tiedä onko vielä edes havaittu kaikkia sairauksia joita se kehoon tuottaa. Jokainenhan nyt ymmärtää jo sen, että kun naisella loppuu kuukatiset, niin eihän se ole enää terve. Harmi kun sullakin on käynyt niin ikävästi jo nuorena. Näistä asioista pitääkin puhua ääneen, että mahdollisimman moni ehkä ymmärtäisi ne ikävät puolet heti alussa. Vaikka vaikeaahan se on.. kaikkien ajatus kun perimmiltän kuitenkin on, että ”ei mulle nyt mitään käy tietenkään, ne on ne muut” … :/

      Tykkää

  7. Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta! Myös aikuisten laihduttaminen ja ulkonäön palvonta menee mielestäni usein aivan ylettömyyksiin, ei sellainen jatkuva nipottaminen varmasti ole kenenkään psyykelle hyväksi, ja tosiaan antaa myös nuorille mallia siitä, että ulkonäkö olisi muka niin hirvittävän tärkeä asia elämässä. Ja vaikka nykytrendi onkin superhoikan sijasta lihaksikas, koen asian aika lailla niin, että yksi rajoittava ihanne on vain korvautunut toisella, itse asiassa vielä vaativammalla: ennen riitti laihduttaminen, nyt pitäisi sitten olla sekä hoikka että lihaksikas, mitä on vielä vaikeampi saavuttaa :D

    Tykkää

    1. Jeps, ihan oikeessa olet. Toisaalta näen että nykyään kuitenkin puhutaan enemmän terveellisestä ruoasta ja sen tietoisuus on lisääntynyt huimasti. Ennen tiedettiin enemmän syömättämyydestä :/

      Tykkää

  8. niin hyvin kirjotettu teksti! Itsekkin tossa 13 vuotiaana noin puoltoista vuotta sitten päätin että oompa läski ja vähensin ruokamääriä ja skin terveellisemmin ja pakotin itteeni sinne lenkille. Olin just alkanu saamaan niitä murrosiän muotoja ja vähän rasvaa(oon aina ollut hoikka), niin laihduin sitten 5 kiloa ja hetken päästä loppui nuo naisten päivätkin. Onneksi tätä vaihetta ei kestänyt kovin kauaa ja nykyään aattelen ruuasta ja kropastani vain positiivisia asioita. Oon saavuttanu kilot takasin ja haluan vielä lisää pelkkänä rasvana ja myös lihaksena. Mutta voin kyllä myöntää että osuin just sopivaan aikaan tolla laihdutuksella, että tais mennä viimenkin mahollisuus saada tissit. Mutta onneks nykyään kroppa pelaa normaalisti ja mm. sun blogia lukiessa saan aina lisää inspiraatiota terveeseen terveellisyyteen ja oman kehon rakastamiseen!

    Tykkää

    1. Kiitos kommentista marsu. Ei kaikki mahdollisuudet saada kurvikasta kehoa välttämättä ole menetetty, mutta jos jatkat terveelliesti ja monipuolisella ruokavaliolla, saa ainakin kehon palautumaan paremmin. Kuukautisten menetys nyt on jo yksi niin selvä merkki huonosta kunnosta, jota moni ei edes ymmärrä. Kyllähän nyt horminien pitää toimia. Tsemppiä sulle terveempiin ajatuksiin jatkossa ja pidä tuo asenne!! :)

      ps. mun lapsuuden lempinimi on ollut kotona marsu. Hih.

      Tykkää

  9. Kiitos, Marissa, että jaksat puhua tästä tärkeästä aiheesta. Toivoisin tosiaan, että vanhemmat muistaisivat olla puhumatta omasta kropastaan negatiivisesti lastensa kuullen (tai no, mieluiten kenenkään kuullen!), koska kyllähän siitä nopeasti seuraa se, että lapsi ajattelee itsessään olevan jotain vikaa, kun kerran siinä vanhemmassakin muka on. Minäkin yritin laihduttaa ensimmäistä kertaa jo 12-vuotiaana, koska äitini oli dieetillä, ja podin tosi pitkään typerää traumaa, että mulla on iso takapuoli, koska isosiskoni valitti hänellä olevan iso peppu. Eikä muuten ollut. Kummallakaan meistä.

    Tärkeä pointti on myös tuo, että itselleen voi aiheuttaa yliherkkyyden tiettyihin ruokiin, jos niitä välttelee. Nythän on trendikästä jättää maitotuotteeet ja viljat pois, minkä ymmärrän, jos niistä tosiaan saa oireita, mutta jos näin tekee huvin vuoksi, voipi olla ettei kroppa enää kestäkään niitä myöhemmin, vaikka haluaisi palauttaa ne ruokavalioonsa.

    Tykkää

    1. On yllättävää, miten paljon perhesuhteet näihin asioihin vaikuttaa ja ihan yksikin lause voi laukaista nuorena todella huonon olon. Mulla on vähän samanlaisia kokemuksia, vaikkakin ihan tahattomia perheen suunnalta niin silti ne itse muistaa aina. Siitä syystä varmaan osittain onkin joutunut vertailemaan itseään muihin jo nuorena ja on hakenut sitä omaa paikkaansa. Väärin keinoin tottakai.

      Kiitos jälleen hyvistä ajatuksia Ilana!

      Tykkää

  10. Moi.
    Kirjoitan ekaa kertaa sulle. Oon pitkään lukenut blogiasi. Usein tekstisi kolahtaa muhun, mutta tällä kerta oikeasti kolahti!
    Tiedän täysin mistä puhut. Itselläni on kokemusta ruokavammailusta seitsemisen vuotta. Olen onneksi löytänyt vapaasti syömisen, mutta todellakaan en pysty vieläkään syömään ns. Kaikkia normaaliruokia ja aina välillä päässä kummittelee ”tarvitsenko oikeasti tätä suupalasta”.
    Itselläni todettiin myös kilpirauhasen vajaatoiminta ja uskon täysin syyn olevan ruokavammailussani. Painoni todella nousi 20kiloa, keho oli aivan loppu sekä minä itsekin.. onhan kilpirauhanen koko kehon työntekijä, vaikuttaa siis kaikkeen!
    Odotan mielenkiinnolla tekstiäsi kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavasta tytöstä.
    Go Marissa! Ja kiitos blogistasi!

    Tykkää

  11. Pakko jälleen kiittää erittäin hyvästä kirjoituksesta! :) Asia herätti ainakin minun mieleeni paljon ajatuksia..

    Tykkää

  12. Moikka!
    Ihan huippu teksti. Tosi monessa kohdassa olin, että ”joo-o, kunpa olisin voinut lukea tuon vuosia sitten…” Vaikka toisaalta.. mieli on jännä; kun se johonkin jämähtää (asiat ovat menneet liian pitkälle), eivät ulkopuolelta sanotut sanat merkitse mitään…
    Mutta tosi ihanan jutun kirjoitit. Hyviä ja arvokkaita muistutuksia edelleen, vaikka en olekaan enää ”nuori”. Kiitos tästä. Toivon, että se kolahtaa myös muihin.
    Kiitos myös monista muista jutuista; olen käynyt jo jonkin aikaa lueskelemassa kirjoituksiasi. Vaikutat oikein valoisalta ja elämäniloiselta ihmiseltä!
    Iloa eloosi! :)
    T. Eve

    Tykkää

  13. Ääh. En sitten tullut ajatelleeksi, että nimi tulee tuohon näkyviin… :D Jos sopii, niin voisitko poistaa edellisen kommenttini? Kiitos… :D

    Tykkää

  14. Aivan mahtava teksti Marissa, täyttä asiaa! Olen seuraillut sun blogia pitkään ja tykkään kovasti. Oot niin iloinen ja hymyilevä persoona, että sun postauksia ja kuvia katsellessa alkaa itseäkin väkisellä hymyilyttää :) Tää teksti inspiroi mua itseäkin kirjoittamaan ulkonäköpaineista ja täydellisyyden tavoittelusta täältä 16-vuotiaan näkökulmasta x) http://loveyourselffirst-maiju.blogspot.fi/2015/04/taydellisen-epataydellinen.html?m=0

    Ihanaa kevättä ja kesänodotusta sulle! :)

    Tykkää

  15. ”Eksyinpä” oikealle sivulle oikealla hetkellä. Olen tässä muutamana päivänä skipannut yhden aterian ja sättinyt itseäni syömisestä. Tää teksti avasi mun silmät, kiitos! ♡

    Tykkää

  16. Heippa! Oon 15v ylipainoinen tyttö ja mä haluaisin kovasti saada edes vähän painoa pois eikä välttämättä niin nopeasti mut kuitenkin..Ja haluun saada painoa pois ilman että vaarannan omaa kehoani, niin mä mietin että jos syö vähemmän, liikkuu enemmän nii laihtuuko sillä? Tää ei oo varmaa oikee paikka kysyy mut halusin kuitenki kysyy:D Tää sun teksti oli kyllä huippu !

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s