Treenikuulumisia!

Tai selkäkuulumisia kai lähinnä. Miksi näitä nyt voisi oikein kutsua, kun taas tulee parin päivän tauko treeneistä selän oireilun takia. Jostain ihmeestä siihen on iskenyt viiltävät kivut ja yhtään en aio antaa niiden kasvaa. Ihan pienissä määrin onneksi tosin sattuu, joten vielä mitään hätiä. Hyvin olen oppinut tuntemaan itseni ja kroppani, eikä saa leikkiä liikaa tulella. Kun sattuu yhtään, niin sitten himmaillaan.Otetaan ihan vaan rauhassa, niin kohta on taas paljon helpompi olla.

Treeneissä ei oikeastaan mitään uutta, samaa vanhaa lusmuilun ja sadat lasissa sykkimisen välimaastoa. Yritän pysyä liikkeessä, mutta kaiken kiireen keskellä se tuntuu välillä vähän mahdottomalta. Turhalta yhtälöltäkin, kun on niin paljon kaikkea muuta mitä tehdä. Koti on niin kesken, että en saa itseäni lähteämään lenkille, jos on jotain muuta mitä tehdä. Työkin vie mennessään. Selittelyähän tämä on kai osittain, mutta ehkä siinä on joku totuuden poikanenkin. Että ehkä tahdon ihan vain keskittyä olennaiseen, eli itseeni. En nimittäin ole se parhain ihminen asumaan kaaoksen keskellä. Kaikki on saatava valmiiksi ja vasta sitten pystyn hengähtämään kunnolla. Vasta kun astiat on viimeistä myöten oikeilla paikoillaan ja viimeinenkin kenkäpari on löytänyt paikkansa. Vasta sitten voin rennosti käydä juoksemassa lenkin ja nauttia siitä.

**

Vaikka myönnän, että kaikkein parhaita on ne päivät, kun saan itseni liikkeelle.  Jokainen juostu lenkki on saanut aikaan euphorisen olon, jokainen salitreeni on tuonut mitä odotinkin. Nautintoa. Kipeät lihakset kylläkin siinä samassa ja viimeiset päivät olen taas vaappunut kuin ankka. Hehe, syystäkin. Tein niin hullun jalkatreenin, että vieläkin tuntuu kolmen päivän jälkeen. Kamala kipu, samalla niin suloisen ihana. Tiedänpähän tehneeni edes jotain.

Treenit sujuu siis hyvin, vaikkakin vähän hiljaista on ollut kehityksen suhteen. Vakaasti silti luotan, että kevään tullen ne sykkeet taas palaa kuvioihin, kun sille on enemmän aikaa. Kaikki aikanaan ja elämäntilanteen mukaan tässä mennään. Nyt keskitytään kerrankin muuhun kuin urheiluun.

Eikös sitäpaitsi hyvinvointi ole muutakin kuin sykkeet tapissa?

IMG_2323

***

Seuraa minua // Blogilistalla // Bloglovinissa // Facebookissa

4 vastausta artikkeliin “Treenikuulumisia!

    1. Ihan totta, olisit nähnyt kun hiki melkein valui kun laitoin toissailtana kämppää kuntoon monta tuntia putkeen. Että joo, kiitos muistutuksesta :) Kai sitä pitäisi olla itselleen vähän armollisempi ja muistaa, että kaikkea ei tarvitse koko ajan tehdä!

      Mukavaa viikkoa Elisa!

      Tykkää

  1. Kurja kuulla, että selkä on kiukutellut, toivottavasti se siitä rauhoittuu <3
    Joskus sitä voi antaa liikunnan ajan johonkin muuhunkin ja kodinlaitto on kuitenkin kivaa ja aktiivista puuhaa :) ne on ihania hetkiä kun saa jonkun prjektin valmiiksi vaikka siellä kotona, tekis vaan mieli ihailla kättensä jälkeä ja k'äydä vaan katselemassa aina välillä vaikkapa sitä vaatehuonetta :D

    http://outikarita.fitfashion.fi

    Tykkää

    1. Niinpä. Mieluummin juuri nyt keskityn istumaan siellä vaatehuoneen lattialla ihailemassa oman käden jälken. Hih, tuntuu tärkeämmältä kuin kohonnut kunto ^__^

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s