Terve itsetunto ja ajautuksia itsevarmuudesta!

Olen joskus hieman hassunkurinen ja hullu. Tai en ehkä hullu, enemmän hullutteleva. Välillä ujo ja erittäin arka. Silloin lähinnä kun olen yksin jossain tuntemattomassa, eikä kukaan tuttu ole tekemässä oloani turvalliseksi. Jos taas sattuu niin, että olen tutussa seurassa ja oikein ilo yltyy, niin siinä ei kukaan jää kylmäksi. Hymyni on leveämpi kuin monella muulla, kasvoillani on aina valmiina odottava katse toisen suuntaan ja tahdon näyttää muille että mua todella kiinnostaa. Olen utelias, ahkera ja varma itsestäni. Tiedän mistä pidän ja mistä en pidä ollenkaan. Tykkään hyvistä ihmisistä, suorasta puheesta ja siitä että ollaan rehellisiä. Eikä leveillä. Olen herkkä näkemään mitä ympärilläni tapahtuu, olen myös herkkä tuntemaan. Usein toisten tuska tuntuu munkin sydämessä saakka, yleensä tunnen vahvasti myös oman elämäni käännekohdat. Satutan itseni, mutta nostan nopeasti ne tunteet rintakehässä väriseväksi iloksi. Olen luotettava, aina valmis auttamaan ja osaava siinä mitä ryhdyn tekemään. Opin nopeasti. Tahdonkin oppia jatkuvasti paljon. Mutta olen myös kyllä aika äkkipikainen ja helposti turhautuva. En jaksa lukea asioita, jos ne eivät kiinnosta enkä näe niissä mulle sopivaa kulmaa. Keskityn silloin muuhun. Välillä keskistyn itseeni, välillä vaikkapa suhun. Suhun ja sun sanoihisi, jotka usein kiinnostavat aika paljonkin. Tahdon olla läsnä, kuunteleva korva ja hyvä ihminen sua kohtaan. Tahdon olla niin paljon, mutta kaikkeen siihen en aina pysty ja joskus turhaudun. Kun en olekaan täydellinen. Onneksi meistä kukaan ei ole. Ei edes tuntemaan itseään. 

IMG_0519

Ehkä jo arvasitte alun tekstistä, että kyse on nyt siitä itsetunnosta. Siinä näitte mun ajatuksiani tältä aamulta siitä, että mitä juuri minä olen. Miten tunnen itseni vai tunnenko ollenkaan? Onko sulle helppo luetella omia luonteenpiirteitäsi ja avoimesti kertoa muille siitä millainen olet? Onko sun helppo myöntää, että olet äkkipikainen tai jäärä? Annatko itsellesi oikeuden olla myös sellainen? Aika moni eri asia vaikuttaa meidän itsetuntoon ja tuskinpa löytyy sellaista ihmistä jolla se ei millään horjuisi. Ympäristö, ihmisten teot, sun oma menneisyytesi, omat arvot. Ihan kaikki vaikuttaa siihen miten sitä itsetuntoa saa hetkittäin vähän horjumaan. Mullakin se joskus horjuu, sulla varmasti myös. Ellet ole superihminen.

Mun mielestäni tämä on tosi hyvä aihe näin alkuvuoteen, kun tosi monella meistä on uudet kuviot ja moni on aloittanut uudet opinnot tai työn. Itsetunto on tosi monessa asiassa vaikuttamassa meidän elämään ja ihan pienetkin valinnat vaikuttaa siihen, että miten me muille ulkopuolella näytään. Itsevarmana vaiko liiankin heikkona? Ehkä hiljaisena, mutta sitäkin itsevarmempana?

Kuinka monella teistä on terveellä tapaa hyvä itsetunto ja tiedätte oman arvonne? Onko teitä vaikea saada kumoon ja jos joku edes yrittää nokitella, niin nokitatte osuvasti takaisin? Ehkä sua ei edes kiinnosta nokitella takaisin, kun tiedät ettei siitä hyödy kukaan? Entä kuinka moni ei ole aivan varma, että mikä on hyvä itsetunto? Näette sitä ympärillänne ja jollain se näkyy vahvana, mutta teillä sitä ei ole näkynyt kai koskaan. Epäilette, että sellaista ei edes ole. Toiset jopa esittävät, että niillä olisi sellainen, vaikka totuus on, että ei se ulos näkyvä suuri määrä hehkutusta ja nokitellua ole itsevarmuutta. Se on usein todistelua ja epävarmuutta. Meistä jokainen saattaa joskus tehdä sitä. Todistella olevansa kauhean itsevarma ja vahva vain koska muutkin näyttävät olevan sitä. Vain koska haluaa pärjätä tämän kaiken kilpailun keskellä. Kaikessa pitäisi olla paras ja vain ne kaikkein itsevarmimmat vähät välittävät muiden luuloista itsestään. Ovat hiljaa ja tyytyväisiä itseensä. Sellaisina kuin ovat oikeastikin.

Ei se hiljaisuus siis aina ole epävarmuuden merkki. Välillä se on viisautta puhua vain kun oikeasti on asiaa. Se on myös viisautta olla tekemättä itsestään turhaa hälyä.

IMG_0521

Miten oma itsetuntoni on muovautunut tähän tilaan mikä se on nyt? En osaa itseasiassa varmasti sanoa, että olenko itevarma, vai uskottelenko itselleni vain niin. Haha! Ainakin mulla on pitkään jo ollut sellainen fiilis, että tiedän oman paikkani ja todella osaan seistä omien valintojeni ja tekojeni takana. Pidän itsestäni jopa niinkin paljon, etten enää tahdo kenenkään loukkaavan mua ja jos joku aikoo sellaista yrittää, niin annan sen ihmisen jatkaa matkaansa. Viime vuonna vielä jäin toi pahasti muiden jalkoihin ja jouduin suoraan sanottuna aivan tallotuksi, mutta enää en anna käydä niin. Siinäkin tilanteessa itseasiassa yritin kovasti pitää puoliani, mutta valitettavasti en ole paras ihminen huutamaan ääntäni kuuluviin. En osannut kerätä juoruavaa ryhmää ympärilleni, en osannut alkaa haukkua ja levittää pahaa sanaa ympärilleni. Koska en ole sellainen ihminen. Eikä se niin haittaa. Pääsin tilanteesta pois ja myöhemmin pystyin vaan kiitollisena miettimään, että onneksi se kaikki on ohi. Mietin myös, että ne ihmiset varmasti ovat tyytyväisiä itseensä, kun saivat yhden heikomman ihmisen maahan makaamaan. Tuntevat itsensä varmasti nyt itsevarmemmaksi kuin aiemmin. Turha sitä on edes enää pohtia sen enempää. Joku päätti, että on ylempänä kun muut ja päätti, että valheilla saa itsensä nostettua ylemmäs. Ei siinä sen kummempaa.

Siinä tilanteessa opin, että en enää ota sellaista kohtelua vastaan. En aio joutua tilanteeseen, jossa joku päättää että minä olen huonompi kuin mitä hän on. Lähden ja keskityn hyviin ihmisiin ympärilläni. Niitä kun riittää ja ei yhden porukan voi antaa tuhota mua itseäni ja mun loppuelämääni. Ei vaikka silloinkin olisin niin kovin tahtonut näyttää, että en ole se mitä musta yritetään tehdä. Valheista luotu ja juorujen kautta kasvatettu väärään muotoon. Alempiarvoiseksi kuin muut. Koska kukaan ei ansaitse olla toista alempana, ei missään tilanteessa.

Okei, mummo ja vaari on aina astetta ylempänä kuin minä, kuten isovanhempien kuuluukin olla! ;)

IMG_0522

Jos jonkun täytyy todistella mulle omaa itseään ja asemaansa, en yleensä ota tällaista ihmistä kovin vakavasti. Katson suupielet hieman ylhäällä häntä kohti, kuuntelen ja annan hänelle vaikutelman, että hän on minun huomioni keskipiste. Tai en välttämättä edes teeskelentele, onhan hän silloin varmasti huomioni suurikin keskipiste. Sellainen ihminen kun nauttii siitä, että saa huomion täysin itelleen ja tuntee itsensä tärkeäksi. Samalla nostaa hieman itseään ylemmäs ja saa tunteen jota kaipaa. Että on tärkeä. Minulta se taas ei ole ollenkaan pois, jos vähän annan hänen luulla, että katson häntä jollain tapaa ylöspäin. Tällaiset ihmiset eivät vain useinkaan ole niitä vahvimpia todellisuudessa. Usein sellaisilla ihmisillä on jokin syy miksi he katsovat toisia vähän alaspäin, ovat kovaäänisiä ja kehuskelevat omilla onnistumisillaan. Nauravat muiden epäonnelle jopa. Miksi kehua liikaa, jos olet itsevarma? Ei silloin tarvita kehuskeluja. Tiedät olevasi sitä ihan itsekin, etkä kaipaa siitä todistelua muilta. Tai näin ainakin itse asian näen.

Terve kehuskelu on hyvästä, älkää ymmärtäkö mua väärin. Kyllä suomalaiset voisivat oppia myös ripauksen tervettä kehuskeluakin. Saa siihen omaan napaankin joskus vilkaista. ;)

Menipäs taas deepiksi koko homma. Itsetunto on aika syvällinenkin aihe, jos sitä alkaa enemmän pohtimaan. Musta tuntuu, että loppujenlopuksi aika harvalla on hyvä itsetunto. Sellainen ihminen nimittäin ei kovin helposti lyttää muita tietentahtoen maahan ja pönkitä jatkuvasti egoaan, jolla on terveellä tapaa hyvä itsetunto. Sellainen ihminen nimittäin ihan itse tietää oman arvonsa, eikä hänen tarvitse sitä muiden kautta tuoda esiin. Muiden kautta haukkumalla, lyttäämällä tai ivallisesti nauramalla. Ehkä ymmärrätte tarinan punaisen langan, vaikka se vähän mutkitellen tuolla meneekin? Itsetunto ei siis ole vain vahvoja sanoja joukon keskellä, eikä se ole rintakehä rottingilla. Itsetunto on arvostusta sua itseäsi kohtaan ja sellainen tuntuma, että tiedät toimivasi oikein sekä itseäsi että muita kohtaan. Tunnet itsesi ja tiedät mitä teet. Joko olet hiljainen tai sitten olet jotain muuta.

Minäkin olen välillä todella arka, mutta se ei tarkoita ettenkö olisi itsevarma. Jos joku uhkaisi mua tai mun lähimmäisiäni ja pitäisi puolustautua, en pelkää siinä hetkessä yhtään. Olen nimittäin aina valmis puhumaan omalla äänelläni ja sanomaan mitä ajattelen. Ehkä se onkin mulle merkki siitä itsevarmuudesta. En valikoi ihmisiä joiden taaksen menen seisomaan, enkä ole vain tietynlaisten ihmisten kanssa jotta itse näyttäisin paremmalta. Valitettavan moni tekee niin.

IMG_0534

Kuten oon monet kerrat sanonut. Mä en ole täydellinen. En ole itsevarma joka päivä, en ollut sitä esimerkiksi ihan täysin eilen. Olin tilanteessa, jossa ujostutti ja en ollut joka tilanteessa varma mitä puhua. Syytän siitä silti uutta työtäni, en itseäni tai sitä miten itseni tunnen. Uudet asiat saa aikaan helposti pientä vapinaa jalkojen alle ja asento saattaa vähän horjua. Onneksi seison kuitenkin melko tukevasti ja tuo hymy joka kuvissa näkyy, pysyy paikoillaan joka päivä. Sama hassuttelu jatkuu ja olen aina yhtä itsevarmana oma itseni. Ja mun arvoni, ne ovat mulla joka päivä mukana. En esimerkiksi alennu sellaiseen, että lyttäisin muut maahan vain jotta näyttäisin vahvemmalta. En tahdo juoruta, haukkua tai alentaa muita vain että minä saisin tunteen olevani parempi. Siitä en pidä ollenkaan. Eikä vahva ihminen sellaista tarvitse.

Mitä sitten sanoisin teille, jotka ehkä olette epävarmoja päivittäin ettekä saa ääntänne kuuluviin? Yrittäkää ymmärtää itseänne. Tahdotteko varmasti kuulua? Tahdotteko ehkä olla sittenkin se hiljainen ja vain tietyn paikan tullen puhua? Ehkä itsevarmuus on vain oma olemus ja se, että tiedätte millainen olette ja miksi. Ei jokaisen tarvitse olla samaa massaa, ei meistä jokainen edes voi olla. Muistan itsekin nuorempana miten tahdoin osua tiettyyn muottiin, mutta samalla tahdoin olla aivan erilainen kuin muut. Hah, yritäppä siinä nyt sitten pärjätä kun et itsekään tiedä mitä tahdot. Onneksi näin vanhemmiten oon jotenkin tajunnut, että mua itseäni todella on vain yksi, eikä kukaan muu voi millään yltää samanlaiseksi. Vaikka ikuisesti yrittäisin olla joku muu ja olla samanlainen kuin vaikka joku huippumalli, niin eihän siitä tulisi mitään. Tulisin koko loppuelämäni pettymään itseeni. Siksi ehkä painotus on mun neuvoissani vain ja ainoastaan siinä, että yrittäkää ymmärtää itseänne. Kuka te olette ja mikä teille on tärkeää? Minkälaisia ihmisiä tahdotte lähellenne? Millaisena tahdotte näkyä ulospäin?

 

Tärkein pointti terveeseen itsetuntoon; yritä ymmärtää itseäsi. Toiseksi tärkein pointti; ympäröi itsesi hyvillä ja arvostavilla ihmisillä. Kolmantena; opettele nauramaan itsellesi ääneen.

Kunpa osaisin neuvoa enemmän ja kertoa jotain todella fiksuja ajatuksia tähän aiheeseen, mutta enempää mulla ei oikein ole sanoa. On varmasti monta hyvää arjen vinkkiä, joilla pystyy nostamaan itsetuntoa, mutta keskityin enemmän aiheeseen nyt syvemmältä. En pysty hetkessä korjata kenenkään heikkoa itsetuntoa, mutta ei pysty kukaan siihen itsekään. Toivoisin vain että jokainen meistä uskoisi omaan itseensä ja siihen, että meitä kaikkia on vain yksi. Itse huomaan huomioni usein kiinnittyvän kaikkein eniten ihmisiin jotka ovat valmiita seisomaan omien tekojensa takana ja ovat varmoja siitä mitä mieltä he ovat jostakin asiasta. Massaan sulautuvat eivät herätä samaa mielenkiintoa, eivät myöskään ne itseään pönkittelevät (urpot), joiden jalkoihin jää puoli Suomea. Mutta onneksi meidän ei niistä tyypeistä tarvitse välittää. Kyllä tähän maailmaan porukkaa nimittäin mahtuu ja ihan meistä jokainen pärjää ihan hyvin. Tällainen taviskin kuten minä :)

IMG_0519

Kuinka sinä itse rohkaisisit toista olemaan itsevarmempi?

Mitä ajatuksia teksti sinussa herätti? 

 

Seuraa minua // Blogilistalla // Bloglovinissa // Facebookissa

16 thoughts on “Terve itsetunto ja ajautuksia itsevarmuudesta!

  1. Tuli aika ristiriitainen olo omasta itsetunnosta.. Vaikea sanoa, onko itselläni hyvää itsetuntoa… Parantamisen varaa olisi! Pitäisi unohtaa muiden mielipiteet ja keskittyä siihen omaan itseensä ja kulkea vapaasti murehtimatta sen tarkemmin? Siinä taitaa olla vielä kasvamisen varaa, mutta uskon kuitenkin, että vuodet ja elämä opettavat ja sen myötä itsetunto kasvaa. :)

    Tykkää

    1. Vuodet opettavat, se on vaan fakta. Usein vanhemmillekkin ihmisille tulee sellaisia vaiheita elämässä, kun pitää vähän miettiä,että mikäs suunta tässä onkaan menossa. Iän myötä ne valinnat kuitenkin muuttuu helpommiksi. On vahvempi vain elämänkokemuksetn myötä.

      Keskity omaan itseesi, muuta en voi neuvoa. Sinä oot rehellisesti sanoen ainut tärkeä ihminen omassa elämässäsi. Ilman sinua kun sun elämää ei olisi ;)

      Tykkää

  2. Loistava kirjoitus kaikinpuolin! Itsellä on asian kanssa vielä paljon tekemistä. Ulkoisesti itsetuntoni vaikuttaa varmaan tosi hyvältä mutta sisältä se on hyvin heikko. Pelkään aina, että kun jotain hyvää tapahtuu minulle, joku toinen vie sen minulta pois, koska on minua parempi. Tästä ajattelutavasta, pessimistisyydestä olisi pakko päästä eroon, koska se estää minua iloitsemasta minulle tapahtuvista hyvistä asioista, koska pelkään jonkun vievän ne minulta pois!! Tämä juttu piristi, joten kiitos paljon ja energiaa loppuviikkoon!!!:)

    Tykkää

    1. Tsemppiä Henna sullekin, yritä siitä pessimistisestä ajattelutavasta päästä eroon ja mieti, että sinä ihan oikeasti kelpaat juuri sellaisena kuin olet. Ulkopuolella muut näyttävät ehkä paremmalta, mutta usein sekin on vain kuori. Kuori, jota et tahtoisi itsekään. Sen kun joskus huomaa, niin alkaa pikkuhiljaa uskoa itseensäkin enemmän.

      Voimia <3

      Tykkää

  3. Todella hyvä ja ajankohtainen kirjoitus. Vaikka itselläni on jo ikää sekä elämänkokemusta kertynyt, on näissä itsetuntoasioissa edelleen tekemistä. Liian usein vertaan itseäni muihin ja lyttään itse itseäni, kun en ole muiden tasolla. Liikaa myös tulee tavoiteltua sitä, että olisi jonkin toisen, ihailemani ihmisen kaltainen, kun kaiken sen energian voisin käyttää omaan itseeni ja oman elämäni itseni näköseksi tekemiseen. Pitäisi vaan oppia luottamaan itseen sekä siihen, että riitän tällaisena kuin olen, ja että jokainen tekee elämästään oman näköisensä ja se riittää. Lähelläni on paljon kannustavia ihmisiä, mutta ikävä kyllä myös niitä, jotka yrittävät painaa minut maanrakoon ja kohtelevat aliarvioivasi. Tätä tapahtuu erityisesti työpaikalla muutaman narsistisen henkilön toimesta. Vuosien myötä olen oppinut pitämään puoliani, mutta tekemistä riittää ja uusi työpaikkakin on hakusassa. Minuahan ei jyrätä!!! :)

    Tykkää

    1. Juuri tuo, että tulee käytettyä turhaa energiaa sellaiseen mistä ei ole mitään hyötyä, on ihan kummallista ajantuhlausta. Kaikki sitä tekee, itsekin oon tehnyt niin apljon, että ihan harmittaa se ajan- ja energiantuhlaus. Oma itseni kun tuun aina olemaan ja sillä toisella ei varmasti oo lopulta asiat yhtään sen paremmin kuin mullakaan. Ulospäin se vaan näyttää siltä usein vahvasti ja niin sitä tavoittelee turhaan jotain toisen ulkokuorta, joka ei välttämättä ole yhtään sen parempi.

      Yritä pitää puoliasi, tiedän todella mitä narsistinen toisten lyttääminen on. Itsekin joutunut samaan tilanteeseen ja onneksi pääsin pois :/ Voimia Hanne!!

      Tykkää

  4. Siis mahtava kirjoitus! Sain tästä tsemppiä itselleni ja hyviä vinkkejä :) KIITOS. Kirjoituksesi piristävät päivääni tosi usein ja inspiroivat :). En osaa sanoa onko minulla hyvä itsetunto, kai minä olen ihan sinut itseni kanssa, tosin pientä hiomista vielä joissain asioissa. Eniten minua aina mietityttää että kuka minä olen ja tätä työstänkin päivittäin, yritän kovasti löytää itseäni.

    Tykkää

    1. Kiitos! Tulipa iloinen olo, kun niin moni sai tästä jotain ajatuksia edes irti. Paljon voimia sulle sen paikan löytymiseen ja tsemppiä työstämiseen <3

      Tykkää

  5. Kylläpäs täällä näkyy Hannea, Hennaa ja meitä Hannoja kommentoimassa :D täällä yksi Hanna lisää joka tykkäsi tosi paljon teksistä.. Varmaan jo minut muistatkin. Aina kommentoimassa jotain. En tiedä oikein mitä sanoa nyt, mutta teksti herätti paljon ajatuksia. Itsevarmuus tosiaan ei ole vain kova ääni ja varmat sanat. Ehkä hiljaisena olo voi olla hyvästä..

    Kiitos tästä tsempistä Marissa!

    Tykkää

    1. Hehe, samaa kuule katsoin! Hanneja ja hannoja joka paikassa :D

      Kiitos kehuista. Ja paljon itsevarmuutta sun päiviisi <3

      Tykkää

  6. Hieno teksti! Aito ja rehellinen :)

    Itsetunto on loppujen lopuksi aika monimutkainen juttu, ainakin mun mielestä. Kuten sinäkin totesit, ei ole yhtä oikotietä parempaan itsetuntoon tai ei kukaan muu oikein voi parantaa toisen huonoa itsetuntoa.

    Minua ei ole koskaan varsinaisesti kiusattu tai esimerkiksi syrjitty, mutta olen silti itsekin kamppaillut itsetunto-ongelmien kanssa. En halua nyt mitenkään yleistää, että kaikilla kiusatuilla olisi huono itsetunto, mutta aika usein kiusaaminen jättää syvät haavat. Itse koen, että oma itsetuntoni on ”kehittynyt” vuosien varrella, se on kasvanut niin kuin minäkin. Iän myötä koen saaneeni myös varmuutta siitä, kuka minä oikeastaan olen ja millainen minä olen. Minulla on omat hyvät puoleni, mutta myös ne huonommat puolet tai paremminkin ne puolet ja piirteet, joita haluan ja aion kehittää.

    Tuo itselleen nauraminen on muuten omasta mielestäni tärkeä taito! Tai ainakin taito, joka helpottaa ihan päivittäistä elämää ;)

    Vaikka koen saaneeni itsevarmuutta ja kehittänyt itsetuntoni, on kyse kuitenkin prosessista – ei kai ihminen koskaan voi olla liian valmis. Haluan ”oppia” arvostamaan itseäni vielä lisää! Jokainen on tärkeä juuri omana itsenään :)

    Tykkää

    1. Ihan oikeessa oot Anniina, kiusatuille jää arvet, eikä ne sieltä katoa vaikka vuosikausia yrittäisikin. Tietyllä tapaa ne on aina mukana ja niiden kanssa pitää vain oppia elämään. Itsevarmuus kyllä vuosien aikana kasvaa, tottakai riippuen varmasti ihmisestä ja siitä miten on nuorempana joutunut kokemaan. Sellaiset joita on kiusattu koko elämänsä, (kotona ja koulussa esim. ) eivät varmasti koskaan saa tervettä itsetuntoa, jos ei siihen ole apuja. Onneksi nykyään asioihni puututaan ja meille on tarjolla Suomessa todella paljon apua näihin asioihin.

      Iän myötä sitä tosiaan tulee mietittyä tosi vahvasti, että kuka minä olen ja miksi edes olen täällä. Tai ainakin minäkin oon miettinyt, en tiedä sitten muista :D Kaipa niistä pohdinnoista on jotain kehkeytynytkin ja se oma paikka on löytnyt sen myötä. ”Iän myötä” – sanonta ei kai ookkaan ihan humpuukia ;)

      Ihanaa talven jatkoa Anniina, voi hyvin! <3

      Tykkää

  7. Olipa rehellistä tekstiä tosiaan! Tämä tuli hyvään aikaan esille tämä kirjoitus! Olen todella vaikeassa tilanteessa ja haen paikkaani koko ajan kun en tunne ketään ja yritän samalla tutustua. Etsiä paikkaani. Yksin oleminen uudessa tilanteessa ei ole helppoa, eikä minulla ole oikein kykyä kehittää itseäni tässä. Huomaan niin helposti hiljeneväni kun ujostuttaa ja ajattelen olevani jollain tapaa epäkiiinnostava. Mistä lie tuleat ajatukseni, nuorempana en ollut näin epävarma. Eikä pelottanut puhua ääneen, kuten nyt. Ihan alkaa punastuttaa ja kuin pelkäisin muiden ajattelevan minusta jotain pahaa. Tuskin kukaan lopulta kuitenkaan ajattelee?

    Kiitos tästä.. voisit kirjoittaa lisääkin omasta tiestäsi itsevarmemmaksi sinuksi. Tosi mielenkiintoisia aiheita sinulla! Hyvää talvea!

    Tykkää

    1. Niin, tuskinpa kukaan fiksu ihminen ainakaan ajattelee mitään pahaa tuollaisessa tilanteessa. Sitten on ne ihmiset, jotka sattuu ajattelemaan kaikista pahaa ja koko ajan. Mutta heihin on turha omaa epävarmuuttaan nojata, eli antaa niiden olla omassa porukassaan ja teet juuri niin kuin susta tuntuu parhaalta. Toivotan sulle paljon itsevarmuutta paikkasi löytymiseen, ei se aina ole helppo vahvimmallakaan ihmisille.

      Kiitos toiveista ja kehuista, tulipa hyvä mieli Tiina! :)

      Tykkää

  8. Hyvä kirjoitus!
    Itsellä on ollut omat kovat kamppaillut myös aikoinaan itsetunnon kanssa… Koen itsetuntoani hyväksi, mutta onhan niitä epävarmuudenkin hetkiä (kenties kaikilla)

    Minusta ei myöskään ole niihin taisteluihin, joissa tarvii hankkia liittolaisia ja pahalla edistää omaa asiaa tai lytätä jotakuta toista… Kauheaa että joistakin on, se on myös koettu…

    Itselle pitää nauraa ennenkuin muut ehtivät ja sitten nauretaan niiden muiden kanssa :P

    http://outikarita.fitfashion.fi/

    Tykkää

    1. Kaikillahan niitä on joskus. Harvemmin nimittäin kukaan sataprosenttisesti pysty tehdä aina päätöksiä yhtään epäröimättä ja miettimättä omaa itseäänkin vähän välillä. En tiedä mistä tuollanen ihme liittolaisuus tulee, naisten välillä aika usein sitä näkee. Ihmeellistä lastentarha touhua :D

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s