Jokaisella ihmisellä ja kohtaamisella on merkitys!

Illalla en tiennyt mitä kirjoittaisin tänään. Oli tosi sekava olo päivän remonttisähellyksestä ja kaikesta tapahtuneesta, enkä oikein saanut muodostettua mieleen kuvaa sen hetken fiiliksistä. Eikä sillä, eihän mitään etukäteen tarvitsekaan tietää, mutta yleensä mulla on jo jokin haisu siitä, mikä seuraavana aamuna ehkä voisi kutkutella tarpeeksi mieltä kirjoittamista ajatellen. No, tänään herätessäni kello 7:07, mieli olikin taas kirkas: ihmiset. Tänään on loistava päivä kirjoittaa ihmisistä ja siitä, miten itse ajattelen teistä/meistä/heistä ja ihan kaikista.

Usein kuulee, kuinka moni harmittelee sitä miten vääriin ihmisiin he ovat tutustuneet. Miten ikävästi on käynyt, kun on viettänyt aikaa väärässä seurassa. Harmitellaan, että on mennyt vuosia hukkaan, jopa koko nuoruus. Tottahan tämä varmasti onkin ja ainakin mitä itse mietin nuoruudessani, niin olen todella tyytyväinen, etten eksynyt aivan vääränlaisiin porukoihin. Huumepiirit olivat itselleni vieras käsite, koska enhän edes suostunut polttamaan tupakkaa. Sekin oli itselleni jo liikaa, vaikka taisin olla yksi ainoista joka siihen ei siihen aikaan sortunut. Kaipa olin ihan ok sen asian kanssa, etten olut cool jos en polttaisi. Ehkäpä kaverit eivät hölpötykseltäni huomanneet, että olin se ainut joka ei vedä röökiä huulet lommolla. Tupakka ei kuitenkaan ollut nyt se aihe, vaan ihan muut ongelmat. Yksikin ihana ystäväni lapsuudesta meni aivan vääränlaiseen seuraan jo ylä-asteelle siirtyessämme ja tällä hetkellä tiedän hänen olevan vieroituksessa. Tälläiseen seuraan en tietenkään kenenkään tahdo joutuvan ja sitä pitääkin harmitella, mutta tänään ajattelin puhua aiheesta vähän eri näkökulmasta. Jokaiseilla kun on merkitys meidän elämäämme, oli se sitten negatiivinen tai positiivinen. Kaikilla ihmisillä ja tapahtumilla on jokin tarkoitus ylipäänsä tapahtua.

IMG_3888

”Mikä ei tapa, se vahvistaa.”

Edellinen lausahdus kiteyttää sen, mitä ajattelen ihmissuhteista. Mulla on ollut ihan hirmuinen määrä ystäviä elämässäni ja kun oon asiaa miettinyt tässä vuosien aikana, niin on jokaisesta ihmisestä ihan todella iloinen. Osa kuuluu elämääni edelleen, osa kuuluu vain facebookin seinällä näkyvissä tapahtumissa. Osa ei kuulu sielläkään, jos tiet ovat erkaantuneet jo aikaa sitten. Kaikki ovat kuitenkin vaikuttaneet mun muistoihini nuoruudesta ja tehneet musta juuri sen mitä olen nyt. Tottakai oma luonteeni vaikuttaa asiaan ja omat teot ovat olleet vaikuttamassa tapahtumiin, mutta kyllä koen että niillä ystävillä ja tutuillakin on ollut vaikutuksensa. Suurikin vaikutus. Me kaikki yhdessä ollaan luotu oma tapahtumaketjumme ja osa ystävyyksistä on säilynyt, osa ei. Ihmissuhteet on antaneet mulle aina paljon ja oon viettänyt elämäni parhaita hetkiä hyvässä seurassa.

Muistan ne ekat poikaystävät, muistan koulun liikuntatunnit kavereiden kanssa kilpaillessa, muistan sen miten mut valittiin hymytytöksi kuudennella luokalla. Muistan ekat baarikäynnit parhaiden ystävien kanssa, kun ei meinattu millään malttaa keskittyä kouluun, kun koko ajan piti miettiä mihin mennään juhlimaan. Oli niin hauska jännittää, että päästänkö me baariin sisälle alaikäisenä ja sitten kun oltiin täysikäisiä, piti jännittää päästäänkö K24 paikkoihin. Hauskoja muistoja.

Muistan miten oli vaikeaa olla teini-ikäinen, mutta ystävä halasi kivun pois. Muistan miten muillakin oli paha olla ja yhdessä me yritettiin tehdä tästä maailmasta parempi paikka elää. Muistan myös, miten ystävyydet vaihtuivat, kun tapasin uusia ihmisiä ja huomasin, että yhtäkkiä onkin parempi olla toisenlaisessa seurassa. Muistan miten muhun sattui naisten juoruaminen ja pahat sanat, muistan myös toisaalta miten ne samat ihmiset on saaneet mut nauramaan ja nauttimaan elämästä enemmän kuin koskaan. Samat tyypit onnistuivat mut saamaan elämäni parhaat naurut, mutta myös karvaimmat itkukohtaukset petettynä ja loukattuna. Ehkä ajattelemattomuuttaan, osin myös johtuen nuoresta iästä kun ei vain tajua.

rp_10583715_10152739351733287_886712334_o.jpg

Päällimäisenä mielessä ihmisuhteistani on se, että vaikka ne ovat tehneet välillä tosi hyvää, ovat ne myös satuttaneet mua ihan kauheasti. Lapset ovat pahoja toisilleen, mutta niin ovat teini-ikäisetkin. Kerroinkin jo teille joskus aiemmin, että ylä-asteella paras ystäväni vei poikaystäväni, toinen ystäväni kutsui kaikki muut syntymäpäivillensä mökkireissulle paitsi minut. Varmaan jokainen ymmärtää, että tällaiset asiat jättävät jälkensä? Eräs ystävä taas puhui kaikki henkilökohtaset ongelmani eteenpäin ja silloin kun olin sairaalassa nuorempana, hän haukkui minut huomionhakuiseksi. Hän ei edes tiennyt syytä sairaalassa olooni, mutta ehti juo juoruta asioitani eteenpäin. Oh well, kaikilla omat syynsä, hänelläkin oli varmasti oma hyvä syynsä tehdä niin. Tämäkin asia on mielessäni ikuisesti, enkä voi sitä unohtaa. En silti vello siinä ajatuksessa ja ajattele tästä ihmisestä pahaa. Koen vain oppineeni, että jatkossa ehkä mietin tarkemmin kehen luotan. Kuka sen luottamuksen ansaitsee.

Nyt aikuisiällä olen myös kohdannut tilanteita, joissa ”ystävä” onkin ollut hyödynhakija. Otetaan irti kaikki mitä saadaan ja sitten kun pitäisi antaa takaisin, niin takki kääntyy. Eräskin ihminen esitti todella pitkään ystävää, mutta kun paine oli kova ja kyse oli hänen maineestaan työelämässä, päätti hän levittää minusta kamalia valheita ja aiheuttaa isojakin ongelmia. Tilanne oli kamala ja muistan monet hetket kun mietin ihan oikeasti, että tämänkö kohtelun olen todella ansainnut. Mietin monet illat, että mistä ihmiset saavat syynsä satuttaa toista ja tietentahtoen tehdä pahaa? Miksi joku jätetään yksin ja poljetaan maahan? Miksei kaikki meistä ole yhtä hyviä vaan minä olen jotenkin huonompi? No, onneksi mun lähimmät ystäväni tietävät, että mikään niistä ikävistä asioista ei ole totta ja että olen juuri se mitä itse muille kerron. Hyvä ihminen. Mutta kyllä se aiheutti paljon hallaa. Tuntuu edelleen todella petetyltä, kun matto vedetään jalkojen alta. Tuntuu äärettömän pahalta.

Mistä ihmiset saavat syynsä satuttaa toista ja tietentahtoen tehdä pahaa? Miksi joku jätetään yksin ja poljetaan maahan? Miksei kaikki meistä ole yhtä hyviä, vaan minä olen jotenkin huonompi? 

Mutta toinen puoli näissä tapahtumissa on se, että olen myös vahvistunut. Kaikkien ikävien sattumien kautta, joissa luottamus on petetty ja joku on ollut jotain muuta kuin mitä sanoi, olen oppinut. Esimerkiksi olen oppinut kantapään kautta, että ihan jokaiseen ei voi luottaa ja pitää olla hieman sulkeutuneempi. Vaikka itse tahtoisin olla aina kaikkien ystävä ja auttaa jokaista, niin siinä ei ole järkeä. Ei jokainen kykene siihen vastavuoroisuuteen mitä minä odotan, eivätkä välttämättä tahdokaan. Mun naivi luonteeni on saanut tässä useinkin kolauksen ja koska maailma nyt vaan on nykyään niin kilpailupainotteinen ja moni valitsee mieluummin sen maineen kun valinnaisen ystävänsä, niin näin se vaan nyt on. Omilla valinnoilla voin toki yrittää omassa elämässäni muuttaa sen asian, mutta useimmiten se kyllä näkyy vain pettymyksinä. Tästäkin tilanteesta tämän naisen kanssa opin siis, että ihan jokaiseen ei vaan voi luottaa. Kasvatti taas kriteereitäni sen suhteen, että kenen kanssa liikun ja kehen luotan.

En jokaiseen, en edes kovin moneen. Vain harvat ansaitsevat luottamuksensa. 

DSC04570

Tässä nyt ne suurimmat mitä tulee aiheesta mieleen. Parisuhteista en viitsi edes alkaa kertomaan, mutta kyllä niistäkin on opittu jotain. Enää en alistu suhteeseen, jossa seison veitsen ja seinän välissä, enkä enää ala suhteeseen, jossa huumeet sekoittavat toisen pään. En suostu toisen sanojen vangiksi, enkä anna kenenkään haukkua mua maanrakoon ja kertoa miten huono ihminen mä olen tähän maailmaan. Nuo edelliset asiat eivät kuulu elämääni, eikä toivottavasti kuuuluvan sinunkaan. Koska niihin alkaa uskoa, eikä se tee kenellekään hyvää, että toinen saa sut aivan tolaltasi ja rikkoo koko uskon elämään. Mutta joo, oppiihan niistäkin. Vahvistuu, kasvaa ja kestää ensi kerralla enemmän. Toivo tietenkin on siinä, ettei tarvitse kestää. Että osaa valita hieman paremmin ja eksyy seuraan joka arvostaa ja kohtelee paremmin. Eksyy seuraan, joka luottaa siihen että sinä välität ja antaa sille välittämiselle tilaa ja tekee itse samoin.

We are afraid to care too much, for fear that the other person does not care at all.

– Eleanor Roosevelt

 

Jokainen ihminen, joka on viettänyt mun kanssani aikaa, on varmasti jollain tapaa mun muistoissani. Ne joita en enää näe viikoittain tai edes kerran vuoteen, ovat silti mun ajatuksissani ja muistan kaiken mitä on tapahtunut. Kaikki te olette vaikuttaneet todella paljon siihen mitä olen tällä hetkellä ja te olette jollain tapaa myös osa minua. Oonhan teidän kanssanne viettänyt niin paljon aikaa, että väistämättä siinä itsekin muotoutuu ja oppii jatkuvasti uutta. Monet fiksut asiat oon oppinut ystäviltäni, joko vanhoilta tai nykyisiltä. Eikä se, että joku on entinen ystävä ja emme enää tapaa, tarkoita mitään huonoa. Kaikki ihmisuhteet kuuluvat eri elämänvaiheisiin ja me tarvitaan tietynlaista yhtäläisyyttä ihmisten kanssa joiden kanssa me vietetään aikaa. Ehkä vielä kohdataan myöhemmin uudestaan, jos sille on aika ja paikka. Ei sitä pitäisi ottaa niin vakavasti, jos joku suhde tulee päätökseen kuin vahingossa, tai jopa riidan kautta. Itse en ainakaan muista ketään pahalla, en edes niitä jotka ovat jostain kumman syystä päätyneet mua mustamaalaamaan tai haukkumaan ilman syytä. Kaipa heillä on ollut joku oma syynsä tähän, liian heikko itsetunto ja liian vähän omia mielipiteitä joita jakaa. Koska ainahan siihen on joku syy, että alkaa toista haukkumaan tai juoruamaan toisesta. Vahva ihminen ei sellaiseen nimittäin alistu, ei hän koe tarvetta polkea ketään maanrakoon. Pelko puhua totta lähtee aina jostain, mutta syitä nyt on tässä tekstissä alkaa miettimään sen enempää. Otetaan se aihe esille sitten toisella kertaa.

Tekstin pääpointtina kuitenkin se, että jokainen ihminen elämässäni on ollut tärkeä. Ihan kaikki teistä.

rp_IMG_5471.jpg

Vaikka olen ollut loukkaantunut monta kertaa ja olen pahoittanut mielen, kun mun luottamukseni on petetty, en silti tahdo muistaa vanhoja asioista pahalla. Herätin viime vuoden puolella henkiin vanhan ystävyyden, joka oli pitkään ollut jäissä. Meillä oli molemmilla elämässä vaikeita hetkiä ja onnistutiin loukkaamaan toisiamme pahastikin. Seurasi välirikko, eikä syytä siihen edes kannata enää miettiä. Onni tässä kuitenkin on se, että molemmat ollaan pohdiskelevaa sorttia ja lähtökohtaisestai tahdotaan oppia joka päivä jotain uutta. Siksipä siis ystäväni aloitteesta me taas palattiin takaisin vanhoihin hyviin aikoihin ja herätettiin eloon se, mitä molemmilla oli ollut ikävä. Hyvää ystävyyttä, joka oli tuonut niin paljon hyvää molempien elämään. Luvattiin, että kohdellaan toisiamme paremmin. Ja luulen, että molempien sanat tässä pitää. Ainakin tahdon kohdella häntä nyt paremmin ja ansaita ystävyyden suuremmalla luottosuhteella. <3

En ole täydellinen ihminen, ei ole meistä kukaan. Olen varmasti onnistunut loukkaamaan monia, mutta niin on tehnyt moni myös mulle. Näin se elämä nyt vaan kulkee ja erilaiset elämäntilanteet saa meidät tekemään välillä vähän vääriä valintoja. Se ei silti tarkota, että ne kaikki ihmissuhteet jotka on olleet ikäviä, pitäisi deletoida muistilevyltä kokonaan pois. Poista kuvat kansioista, viivata nimet yli päiväkirjoista. Ei. Ne tietyt ihmiset on joskus opettaneet sulle jotain, antaneet sulle ajan ja paikan. Ne ihmiset varmasti on siinä tilanteessa sua arvostaneet jollain tapaa, että ovat sulle antaneet aikaansa. Samoin sinä olet arvostanut heitä.

Mun ajatuksissani elämä kulkee tietynlaisissa sykleissä ja niissä sykleissä ei aina voi olla jokaista ihmistä tästä maailmasta. Mitä jos sulla olisi samat ystävät ja ihmiset elämässäsi lapsesta sakkaa? Kuinka ehtisit tutustua satoihin eri ihimisiin ja kuinka ehitisit keskittyä uuden työn tuomiin kavereihin? Et mitenkään. Siksi niiden syklien mukana pitää kulkea ja pitää nauttia siitä mitä on nyt. Ei jokaisen ystävyyden tarvitse kadosta, jokaisena vuotena ei vaan välttämättä ehdi nähdä ihan joka viikko. Ei välttämättä edes kerran vuodessa. Siltkin ne ihmiset varmastikohtaa taas uudeleen, joiden on tarkoitus kuulua sun elämään. Kyllä niille sitten löytyy oikeat ajat ja paikat jotka sen ystävyyden tai kaveruuden ansaitsevat.

IMG_6928

Mistä teksti sai alkunsa? Siitä, että viime viikolla törmäsin kahteen vanhaan työkaveriin. Heräsi ikävä ihaniin ihmisiin, joita en ole nähnyt kuukausiin. Törmäsin myös eilen vanhaan lukiokaveriini ja samalla tyttöön jonka kanssa hengaltiin paljon teini-iässä. Mielessä alkoi heti pyöriä nämä ajatukset ja se, miten paljon muistoja mulla kaikista eri vuosista onkaan. Miten paljon ihania ihmisiä oon kohdannut, miten paljon toisaalta myös moni on tahtonut vain käyttää mun kilteyttäni hyväksi. Kaikesta on kuitenkin tosiaan opittu jotain ja jokaiselta oon saanut jonkinlaisen kohtelun. Samalla oon kasvanut ihmisenä parempaan suuntaan.

Pahoittelut jokaiselle ihmiselle jota olen elämässäni loukannut, suuret kiitokset niille jotka ovat eläneet mun kanssani niitä parhaita päiviä, jotka tulen aina muistamaan. Kuten sanottu jo otsikossa; jokaisella ihmisellä ja kohtaamisella on merkitys.

Kiitos kaikille, kun olette tehneet musta sen mitä nyt olen <3

 

***

Seuraa minua // Blogilistalla // Bloglovinissa // Facebookissa

13 thoughts on “Jokaisella ihmisellä ja kohtaamisella on merkitys!

  1. Ihana kirjoitus! Mullekin tuli monta super hyvää ja toisaalta joitain tosi ikäviä vanhoja hetkiä mieleen kun luin tätä. Ihmissuhteet antaa ja ottaa varmaan eniten tässä elämässä. Siks ne kai onkin meille niin tärkeitä. :)

    Tykkää

    1. Mullakin tuli, kauheasti kaikkia muistoja tulvi mieleen kun mietti aihetta. Onneksi enemmän hyviä muistoja :)

      Kiitos Tuuli, ihanaa viikkoa! :)

      Tykkää

  2. Voi upeus tää postaus teki mut niin onnelliseksi! Lähetän ihan uskomattoman määrän halauksia ja rakkautta täältä pallon toiselta puolelta. Oot ihan käsittämättömän kaunis ihminen – niin ulkoa kuin sisältä – ja oon superonnekas kun oot ollu osa mun elämää niin monta monituista ihanaa vuotta. Pian onkin jo kesä niin sitten nähdään vihdoin ellet halua tulla tänne vaikkapa kylään ennen sitä ;)

    Tykkää

    1. Kiitos Paupi <3 toivon että kaikki te ihmiset, jotka kuulutteu mun elämään edes kaukaa läheisesti, tietädätte, että tahdon tosissani pitää kaikki teidät elämässäni. Sutkin, vaikkakin vähän kauempaa ja vaikkei juuri nyt olla nähty koko ajan. Kunpa asuisit "ihan vähän" lähempänä ;) <3

      Tykkää

  3. Ihana ja paljon ajatuksia herättävä kirjoitus. Itsekin ajattelen, että jokaisella ihmisellä omassa elämässäni on ollut tarkoitus ja jokaisen ihmisen ja ihmissuhteen kautta voi oppia jotain uutta.
    Kun vähän sivusit tuota parisuhde asiaa ja kirjoitit että ehkä oppii sietämään ensi kerralla enemmän, niin itselle kävi aikoinaan niin, että opein karttamaan tiettyjä piirteitä, opein mitä halusin ja mitä en parisuhteelta. Tähän toisaaltaan vaikutti sekin että seuraava suhteeni oli jotain aivan muuta :)
    Tuli muuten mieleen Jussi Hakulisen laulu Vieraskirja. Mulle välillä tulee joistain teksteistä mieleen joku laulu :D
    Paljon ajatuksia heräsi, mutta tässä nyt joitain…

    Ihanaa viikkoa Marissa <3

    Tykkää

    1. Voi ei, piti lukea ihan uusiksi koko teksti etten vaan ole kirjoittanut mitään hassuja. Koska siis en missään nimessä tarkoita, että pitäisi sietää enemmän. Oon varmaan kirjoittanut taas tuttuun tapaani vähän epäselvästi. Hih. Mulla on käynyt ihan samoin kuin sullakin, että on huomanntu tässä vuosien aikana, että millaisen kumppanin tahtoo ja minkälaisia tyyppejä ei suostu sietämään hetkeäkään. Kaikesta siis on opittu :)

      En oo kuullut tuota biisiä, mutta pakkohan se on mennä etsimään. :) Ihanaa viikkoa sinnekin <3

      Tykkää

      1. Juu, et varmasti sitä ihan noin tarkoittanutkaan :)
        Käy ihmeessä kuuntelemassa, ainakin youtubesta pitäis löytyä :) Mä osaan varmaan kaikki Hakulisen biisit :D

        Tykkää

  4. Aivan ihana kirjoitus! Vaikka teksti oli pitkä, se ei häirinnyt sillä se oli niin mielenkiintoinen! :) kyllä ne läheisimmät ihmiset vaan ovat ne kaikkein tärkeimmät, tekevät susta kokonaisen, jos nyt niin voi sanoa :D ;)

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s