Ruokavaliostani, joka on muuten ihan sekaisin!

Jo vuosia sitten mulle naurettiin kaveripiirissä, kun olin se jolle ruoat oli aina sitä ainaista kanaa ja raejuustoa kurkun kanssa. Se oli kai vähän kummaa, kun muut veti sipsiä välipalaksi ja kavereilla oli kädessä usein Picnicin patonki. Omat herkut oli porkkanaa dipillä ja joka päivä söin pieniä annoksia karkkia. Siihen on niin kova addiktio ollut jo pienestä, että sen syömistä on ollut vaikea välttää. Tuli siinä muutamat ruokailut korvattua karkeilla, kun ei voinut olla ilman ja kaikkeahan ei tietenkään voinut syödä ettei vaan liho… Ja se näkyikin sitten veriarvoissa ja voinnissa. Keho ei varmaan ollut ihan niin hyvinvoiva, mitä kuvittelin sen olevan. Kuvittelin syöväni terveellisesti, vaikka totuushan oli jotain ihan muuta. Nuorena sitä ei niin tiedostanutkaan, kun jaksoi paahtaa vaikka kuinka vähillä energioilla eikä tuntunut missään. Iän myötä kroppa viestii heti ongelmista ja ongelmat huomaa heti nopeammin. Huomaa heti, että sillä ruoalla todella on väliä. Ei voi tehdä miten huvittaa vaan siitä kärsii niin aivot kuin voitikin. Hirveen tervellistä hommaa se siis oli silloin joskus ennen, onneksi oon oppinut paremmille tavoille.

Tai no joo, mun ruokavaliohan on tällä hetkellä ihan sekaisin. Tajusin sen eilen illalla, kun pohdin, että mistä mun vatsakipu ja ähky oikein johtuu. Miksi mulla on näin ällöttävä olo taas kerran? Miksi en jaksa lähteä lenkille vaikka tekisi mieli? Ei siinä kauan mennyt syömisiä pohdiskellesssa, kun tajusin, että makaroonilootastahan se kaikki taitaa johtua. Tehtiin eilen pitkästä aikaa makaroonilaatikkoa ja vaikka tiesin, että mulle se pasta ei oo mikään paras tapaus vatsalle, niin piti sitä silti syödä. Suht iso annoskin vielä, koska tahdon yrittää syödä koko ajan mahdollisimman normaaleja määriä kaikkea. En tule varmaan ikinä tottumaan pastoihin, kun se saa aina aikaan tällaisen olon. Niin ja itsehän tämän kai ole aiheuttanut, kun olen rajoittanut omia syömisiäni. Voisin itseasiassa kirjoitella tästä aiheesta lähiaikoina lisääkin, syömisistä kun on tullut paljon kyselyitä ja toiveita. En nyt tänään sen pidemmin avaa aihetta, mutta siis vuosikausia olin syömättä kaikkea hiilaria ja vältin pastaakin kuin ruttoa. Rasvasta puhumattakaan. No, siinä kävi sitten niin, että en sitä oikein voi enää syödä. Vatsa ei kestä. Ihan oma virhe, omat rajoitukset aiheuttaneet nämä kivut. Niin ainakin luulisin.

DSC_0175 DSC_0184

Eikä tämä nyt ole se ainut ongelma tässä mun ruokavaliossani, vaan siis kun.. kaikki on vähän ja paljonkin sekaisin. Syön mitä sattuu, milloin sattuu ja ihan miten ikinä sattuu. Haha, jos nyt noin voi sanoa! Opin mieheeni tutustumisen jälkeen syömään paljon vapaammin ja tein aika ison remontin ruokalautaselle. Olen miettinyt miksi se tapahtui ja epäilen, että tahdoin olla enemmän hänen kaltaisensa. Normaalimpi. Etten miettisi ja laskisi syömisiäni, edes alitajuntaisesti. Etten aina söisi koko ajan terveellisesti ja olisin välittämättä välillä ravintoarvoista ja rasvoista. Koska vaikka olen jo pari vuotta syönyt ihan terveen hyvin (en siis liian terveen hyvin, vaan terveelisen terveen hyvin) niin en ole tehnyt sitä kunnolla. No, kun mies sitten jo suhteen alussa ojensi eteen pekonia ja kermaa ja käski vispata, niin minähän vispasin. Ruoan valmistuessa laitoin vielä ruoan suuhunkin. Ihan kiltisi ja vastaan laittamatta. Söin ja mietin. Jossain vaihessa lopetin miettimisen. Tiedättekö miksi? Koska mitään ihmeellistä ei tapahtunut vaikka vähän söinkin erilailla. Vatsa oli välillä vähän ehkä ähkyssä ja välillä rasva teki siitä kipeän, mutta siitäkin selvittiin. Niin ja näytti se vatsa välillä ehkä vähän paisuneelta, mutta se oli siinä. En muuttunut ihmisten silmissä, en menettänyt ystäviäni, en menettänyt persoonaani. Olin kai jopa iloisempi, kun en kieltäytynyt enää mistään ja tuntui, että olen parempi ihminen. Kai se rajoittaminen alkoi tuntui liian raskaalta, vaikka sen teki ihan omasta tahdostaan. En koskaan joutunut laittamaan itseäni siihen muottiin väkisin, vaan tein sen ihan vapaasti. Siltikin on ollut kiva huomata, että kaikkea pystyy syödä jos vaan tekee mieli ja joku tarjoaa. Eikä mua vieläkään houkuttele kovin epäterveelliset jutut, eli ei huolta. Kermaa voi syödä välillä, pastaa voi syödä välillä ja kaikkea muutakin voi syödä välillä. Myös sitä karkkia. ;)

Rehellisesti sanoen, tahtoisin jo vähän takaisin ruotuun. Enää se ei onnistu niin helposti ja tuntuu, ettei jotenkin intressit kohtaa sen suhteen täysillä, että yrittäisin muokata ruokavaliotani jostain syystä. Vaikka päättäisin, että nyt yritän vähän päästä tästä masun pömpöstä eroon, niin voi miten se päätös unohtuu jo tunnissa. En vaan enää mieti sellaisia juttuja ja peiliä ei tuu katottua ollenkaan niin ahkerasti. Välillä joo, mutta ei sillä silmällä kuin ennen. Ympärillä hehkutetaan erilaisia diettejä ja rajoituksia ruokavalioissa ja itse yritän pyrkiä kaikesta sellaisesta eroon. En usko, että jokaisen täytyy vältellä maitoa ja glueiinia, vaan uskon että kun niitä välttelee, niitä ei voi lopulta enää oikeastikaan syödä. Keho tottuu mihin se laitetaan tottumaan. Kaikki rajoittaminen estää sua lopulta valitsemasta vain tahdon mukaan ja kun syö esimerkiksi vain saadakseen unelmien bikinikropan, hämärtyy todelliset arvot elämässä. Se itse eläminen unohtuu, vain ruokalautanen on mielessä. En tahdo olla mukana tekemässä kaikesta vain ulkonäön kannalta tärkeää, enkä tahdo olla malli kenellekään siitä, että vain pepun muodolla on väliä. Siksi tässä blogissa ei seurata minkäänlaisia laihdutuskuureja, eikä hankita ensi keväänä bikinivartaloa, vaan täällä hankitaan jotain ihan muuta. Ehkä terveempi mieli on paljon isompi ase hyvinvoinnin kannalta ja se, että on sinut itsensä kanssa. Kroppakin yleensä näyttää omissa silmissä kaunimmalta, kun uskoo itseensä ja syö tarpeeksi terveellisesti jotta keho toimii. Vatsan kipujen vuoksi välillä yritän miettiä syömisiäni, mutta muista syistä en niitä tahdo enää miettiä. Jaksan urheilla, olen suht voimakas ja energinenkin. Kaikki on siis ihan hyvin.

Ja siis kyllähän mä syön paljon hyviäkin juttuja. En nyt ihan täysin voi alkaa haukkuman itseäni, vaikka juuri nyt tuntuukin, että olen ihan sekaisin näiden mun syömisten kanssa. Onneksi siis myös hyviä valintoja eksyy vielä lautaselle. :)

DSC04250 IMG_0261

DSC_0073Ruokavalio on kokenut siis aika isoja muutoksia ja nyt yritän tässä jotenkin selvityi näistä sekavista ajatuksista. Jokapaikassa toitotetaan erilaisista ruokavalioista, syödään niin himskatin terveellisesti, että melkein itsekin välillä sorrun ajattelemaan, että elän epäterveellisesti. Että olen jotenkin huono, kun en pidä kirjaa syömisistäni ja olen ihan vaan tavis. Syön makaroonilaatikkoa ja syön välillä lihapullia. Yleensä tosin syön kyllä vaan raejuustoa, koska se on edelleen mun lempiruokaani kaikissa muodoissaan. Mitähän mulle kävisi, jos siitä tulisi samanlainen villitys kuin rahkasta. Lopettaisinkohan senkin syönnin, kun olen kaikkea liian muodikasta ja suosittua vastaan? :D Hehe, toivotaan, että ette ihmiset ei innostu liikaa kesosta. En voisi elää ilman sitä ihanuutta <3

Eilen illalla juotiin kaakaota tyytyväisenä ennen nukkumaanmenoa (pari vuotta sitten en olisi ikinä nähnyt tekeväni noin ilman pitkää morkkista!) ja yhtäkkiä huomasin miettiväni, että täähän on kauheen epäterveellistä. Tuli sellanen olo, että voiko näin nyt tehdä. Aloin miettiä kaikkia näitä muutoksia mitä on tapahtunut ja miten mun kroppa on muuttunut. Miten mun ajatukset on muutuneet. Oonko mä jopa liian vapaa nyt, syönkö mä ihan kun possu? Pitäisikö olla rajoitetumpi, kun musta kuitenkin myös otetaan mallia? Pitäisikö näyttää parempaa esimerkkiä itselleen ja muille?

DSC04540

Nojoo, eikai tässä hätää ole. En mä nyt niin huonosti syö, että pitäisi tälläisiä oikeasti miettiä. Olen edelleen tarkka ja mietin kyllä mitä suustani alas laitan, mutta se sellainen hullu tarkkuus on poissa. Ihmeellisintä on myös se, että pystyn syödä suunnitelematta ja oikeasti vain avata jääkaapin ja katsoa mitä siellä on. Enää ei tarvita etukäteen pohdittuja listoja eikä mitään sinne päinkään. Syön vapaasti ja mieli voi pääosin todella hyvin. Kuten tästä sekametelipostauksesta kuitenkin huomaa, niin olen vähän hakusessa näiden muutosten kanssa. Kun on pitkään syönyt tiettyjen kaavojen mukaan, on rasvan ja hiilarin tuonti ruokavalioon ollut vaikeaa. Liian rasvainen ruoka sattuu vatsaan ja tekee huonon olon. Hiilarit sama juttu. Uskon silti, että jos jaksan pitkään taistella vastaan, niin totun niihin kyllä takaisin. En jaksa miettiä enää ainakaan vain senttejä kehossa, kun ei ne anna mulle mitään vastinetta elämääni hyvinvoinnin kannalta. Enemmän voin hyvin, kun tiedän olevani rento ja normaali. Koska en tahdo olla millään tavalla erilainen kuin muut, vaan tahdon oikeastaan olla vain ihan tavis Marissa. Juoda kaaota hyvällä omalla tunnolla ja mennä nukkumaan masu täynnä makaroonilaatikkoa. Hihihi. 

Ruokavaliostahan mun piti höpötellä, mutta lopulta aloin vaan puhua painosta ja ulkonöstä. Damet, miten nää mun aiheet menee aina näin sekaisin!

Kuinka siellä syödään? Uskallatteko herkutella ihan normaaleilla kotiruoilla ja syödä kaikkea mitä tekee mieli? Tuleeko teille syyllisyys, kun ette ole kaikkien hittijuttujen perään tai esimerkiksi proteiinipannarit ei maistu vaikka muut niitä syö kaksinkäsin? Pitäsi olla gluteiinitonmaitodonmautonjavielähajutonkin ja minä en ainakaan ole. Oletko sinä? Hiih. :D

46 thoughts on “Ruokavaliostani, joka on muuten ihan sekaisin!

  1. Moikka!

    Nyt oli jo ihan pakko tulla kirjoittamaan sulle! Kaikki nää sun viimeaikaset kirjotukset mm. masennuksesta on iskeny ja kovasti ja nyt vielä tämä! Täytyy vain sanoa, että iso KIITOS! Kun kirjotit avoimesti sun fiiliksistä.

    Itsellä on sama tilanne juuri nyt meneillään.. Ja pää on sekasin! Useampi vuosi tiukkaa kontrollointia ja vaikka ulospäin se ei näkynyt ( olen ollut normaalipainoinen ) niin pää ei ole ollut terve. tuntuu että en osaa elää ilman A4 paperia jossa näkyy ruuat, tai kun en vättele jotain ruoka-ainetta tai ole jollain muulla dieetillä. Turhauttaa kun kaikkialla toitotetaan juuri maidotontagluteiinitonta yms.. ja varmasti auttaisi painonpudotuksessa ja omassa olossa, mutta tällä hetkellä vihoviimeinen asia mitä haluan tehdä on vältellä mitään ruokia. Haluan sen oman itseni takaisin joka söi ja liikkui, eikä miettinyt niitä sen enempää ja voi hyvin. Nyt edelleen ajattelen ruokaa/liikuntaa jatkuvasti, vaikkakin syön vapaasti. Kroppa ei ihan ole siihen tottunut, vaan kerää nestettä ja kehonkoostumuskin on muuttunut reilusti :/ sekös se tässä vielä oman sotkunsa tuokin.. Kun ei halua dieetata eikä ajatella ulkonäköä pelkästään, mutta ahdistaa kun peilikuva muuttuukin ei toivottuun suuntaan.

    Kääksis kun tuli pitkä kirjoitus, anteeksi siitä! Osuit vaan niin naulankantaan että piti tulla jakamaan omia tuntemuksia kanssa :) ja muuten, nyt ensimmäistä kertaa moneen vuoteen olen menossa ulkopuoliselle puhumaan syömisongelmistani ja olen jotenkin tosi helpottunut. Enään ei tarvitse lähipiiriä rasittaa jatkuvasti ja toivottavasti oma pääkin saisi levähtää hiukan liiasta pohdiskelusta. Olet ihan huikean motivoiva kirjoittaja ja aina odottelen että mitähän sieltä nyt tulee, annat ajattelemisen aihetta ja ehdottomasti hyvällä tavalla, kiitos! :)

    Tykkää

    1. Kiitos kommentista Noora, hyvä vaan kun uskaltauduit avautumaan omista fiiliksistäsi! Musta on tosi fiksua ajatella, että jos on yhtään altis liialliselle kontrollille, niin ei edes anna itselleen siihen mahdollisuutta. Yrittää pysyä siinä mahdollisimman normaalien valintojen tiellä ja sitten joskus kun tietää oikeasti voivansa vain välttää yhtä tiettyä asiaa, niin yrittää sitten niin jos olo sitä vaatii. Kyllähän osalle meistä vaan on niin, ettei kaikki vatsalle sovi ja kaikkea ei pidä syödä. Ymmärrän kuitenkin täysin sua ja sun ajatuksiasi, kuulosti tutulta miten kehokin muuttuu siinä kun yrittää muuttaa ruokailutottumuksia entiselleen. Onneksi ajan kanssa siihen tottuu ja lopulta se koostumus onkin ihan normaali. :)

      Onneksi pääset juttelemaan! Tekee sulle hyvää ja kun pystyt jo nyt näin monia asioista myöntämään ja ajattelemaan näin järkevästi, niin siitä todella on hyötyä sulle. Jos kieltäisit kaiken, niin juttu olisi varmasti toisenlainen. Paljon tsemppiä sulle Noora kiitos ihanista sanoistasi! Hali! :)

      Tykkää

  2. Tuo tietoinen välttely on niiiin tuttua. Esim. viikonloppuna kun mies halus juuri tota makaroonilaatikkoa kaikkine pekonisuikaleineen ja juustoraasteineen niin jäi miulta kyllä syömättä. Siitä seoksesta laitoin suuhuni jauhelihaa ja pekonia. Ja siihen perään kukkakaali-parsaKOSKASITÄVAANKUULUUMUKASYÖDÄ-kaalia ja porkkanaa.
    Ei sillä, ettenkö ois tykänny omasta annoksesta, mutta kyllä siinä kohtaa mietti että miksi kieltäydyn.
    Tykkään ruuasta, mutta silti se on samaan aikaan peikko…Jos syön muutaman karkin, tulee morkkis…(vaikka syömishetkellä aattelen ”mie oon niiiin ansainnu tän!”)

    Että..ihan ei ole kohdallaan, mutta ehkä vielä joskus :)

    http://sanzureenaa.blogspot.com/

    Tykkää

    1. Ymmärrä Sanna kyllä sunkin puolen asiasta, koska oot juuri tehnyt isoja muutoksia elämässäsi ja ruokavaliossa, niin ei oo helppo muuttaa takaisin. Tiedän, että tahdot varmasti pysyä sillä ”paremmalla tiellä” ja varmasti pelottaa että mitä käy kun muuttaa yhtään tapoja. Yritä ajatela, että oot päässyt pitkän matkan ja saanut tosi hyviä tuloksia, ja niistä pitää olla tyytyväinen. Et voi joka viikko edetä tuloksissa, koska sitten pian sua ei olisi olemassakaan kun olisit jo niin hoikka. Siksi pitää nauttia siitä mihin oot päässyt ja kiittää itseäsi välillä niillä pienillä herkuilla, kun kerran niistä niin nautit. Ei herkut oo elämässä kiellettyjä vaikka niitä niin parjataankin.

      Tsemppiä Sanna!! :)

      Tykkää

  3. Tästä aiheesta mulla ois kyllä niin paljon sanottavaa, voisin raapustella monta sivua juttua.. :D Entisenä syömishäiriöisenä kun on myöskin tullut käytyä läpi ties minkälaisia vaiheita ruokavaliossa. Ensin sitä, että ainoa asia joka syömisessä merkkas oli kalorit, eli kunhan tarpeeks alhasilla mentiin niin samapa tuo mitä sieltä suusta alas meni. Sitten kun tuosta suosta nousin ylös ja opin syömään enemmän ja vapaammin, niin kappas vaan kun sen ruokavalio muuttu vähitellen ihan älyttömäks ja todellatodella hiilaripitoiseksi, leipää yms. kulu aika reippaasti. Ja annoskoot kasvo loppujen lopuks aika isoiks myös. Näky ja tuntu olossa, voit ehkä kuvitella :D

    Sitten kun tohon pelleilyyn meni hermo ja päätin, että nyt loppu, niin sitten vedin sillee kerrasta poikki, lakkasin ostamasta leipää kotiin, en käyttäny alkoholia lähes lainkaan piiiitkään aikaan, ja söin tyyliin kananmunia, lihaa, kasviksia, raejuustoa ja rahkaa vähän aikaa. Sittemmin nous myös kiinnostus kaikkia raakajuttuja kohtaan ja olin ihan fiiliksissä terveellisistä elämäntavoistani, kunnes jossain kohtaa heräsin siihen todellisuuteen, et nyt menee ehkä vähän liian terveellisesti. Liikuin myös aika paljon tuollon ja nuo kaksi yhdistettynä, niin paino oli huomaamatta taas lähtenyt laskuun ja muutenkin olin tosi rajottunu olo syömisten kanssa, kun suunnilleen ahdisti, jos en saanut syödä tietyin väliajoin ja muiden seurassa syöminen oli kans vähän vaikeeta, kun ei saanutkaan sitä omaan ruokavalioon sopivaa ruokaa. No, onneks jouduin tuossa vaiheessa viettämään kesän mun vanhemmilla, jossa ruokailu taas lähti vähän käsistä (koska jääkaappi jossa aina ruokaa, eikä todellakaan pelkästään niitä järkevimpiä vaihtoehtoja.. :D), ja siellä sai taas aika mielenkiintosen olon niitä ruokia syömällä.

    Ja nyt on vihdoinkin alkanut tuntua siltä, että sellanen ruokavalion perusta on järkevällä pohjalla, eli koen syöväni suht terveellisesti ja hyvin, vaikka aina toki parannettavaakin ois. Mutta tosiaan, pystyn myös ihan ongelmitta tehdä kavereiden kanssa ruokaa ja syödä ilman sen suurempaa morkkista lettuja tai pizzaa tai karkkia tms. Eli kai tässä vois sanoa, että sellanen kultainen keskitie löytynyt vähitellen, tietdän suunnilleen mikä on hyväksi ja mikä ei, mutten jaksa ottaa stressiä! Tai sanotaanko niin, että elämä näyttää nykyään niin kivalle ja ympärillä on ihania ihmisiä ja ties mitä, niin ruuan rooli ei näyttelekään enää niin suurta osaa arjessa ;D

    Pahoittelut tästä äärettömän pitkästä ja todennäköisesti myös sekavasta kommentista, selkeän tekstin tuottaminen ei oo ikinä ollu mun vahvin laji haha :-D

    Tykkää

    1. Ah, kultainen keskitie <3 Mitenkäs sinne pääsisivät kaikki? Taitaa olla monelle vain unelmaa, kun alkaa olla niin hämärtynyt se todellisuus ja tuntuu, että keskitie kulkee jo jossain ihan liian korkealla. Tavoitteet on jossain, mihin kukaan ei yltä jos tahtoo elää normaalia elämää. Media antaa ihmeellisen kuvan siitä mitä pitäisi olla ja mitä pitäisi syödä, me bloggarit tietty tehdään tässä kaikessa oma suuri työmme. Toivottavasti pystynkin itse antamaan vähän enemmän sellaista oikean keskitien mallia. Kaikkea kohtuudella ja omaa kehoa kunnioittaen, eikös vaan? :)

      Kiitos sulle pitkästä kommentista, näitä teidän juttuja on niin mukava lukea. Piti oikeen etsiä aikaa, että sain kaikille teille vastattua oikeen kunnolla! :)

      Tykkää

  4. Elämässä ei voi aina miettiä, mikä on terveellistä ja mikä on epäterveellistä <3 En mäkään niin oo aina osannut ajatella, vaan kyllä se vaati aika monta vuotta ennen kuin oppi syömään "normaalisti". Opin syömään "oikeaa" lämmintä ruokaa ilman huonoa omaa tuntoa vasta eksän kanssa seurustellessani eli joskus 22-vuotiaana? En totta puhuen muista, mitä mä oon syönyt ennen sitä.

    Makaronilaatikosta. Se ei oo ollut entisensä sen jälkeen, kun Niko opetti korvaamaan munamaidon Koskenlaskijalla. Ei oo kevyttä, mutta en vaihtais kyllä enää poiskaan, on vaan liian hyvää <3

    http://lungelady.blogspot.fi

    Tykkää

    1. Hih, muistan sun vinkit makaroonilaatikkoon!! Täytyy kokeilla joku päivä, ei taida olla tosiaan ihan kevyin loota se ;) Entäs jos makaroonit korvaa sillä koskenlaskijalla?? ;)

      Kiva, että ollaan voitu jakaa niin paljon näitä kokemuksia. <3 Kuten huomaat, ei oo harvinaista että nykyään on ongelmia syömisessä!

      Tykkää

  5. kesällä söin rasvatonta, vähäkalorista ja hiilaritonta murkinaa ja nyt olen vasta saanut ne takaisin ruokavalioon. onneks en ehtinyt tätä superepäterveellistä dieettiä harrastaa kuin sen 2-4kk (hämärää muistikuvaa), ja keho kestää niitä samalla tavalla kuin ennenkin. varovasti aloitin lisäillä, esim. aluksi lisäsin aamupalalle skyrin+parsakaalin lisäksi hiukan banaania ja pari lusikkaa kaurahiutaleita. isoilla aterioilla 1/4 peruna ja muita juureksia. nyt tästö aloituksesta on 3kk ja syön ihan perusruokaa. ruisleipää menee se 3-6 viipaletta päivässä, hedelmiä yksi, marjoja 1,5dl, pastaa/riisiä/perunaa/bataattia yms. vähintään reilu desi / 2-3 kpl munankokoisia jne. ja aamupalana on aina iso maitopuuro. rasvaa en vältä muuta kuin rasvaista lihaa, josta en koskaan oo tykännytkään :) eli esim. pähkinöitä menee päivässä pari kourallista, aamupalaa leivän päällä ja 10% jauheliha on kovassa käytössä. huonot rasvat tukkii mun kehoa ja sitä se ei vielä kovin siedä: söin twixin ja muutaman suffelipuffin yhtenä iltana illanvietossa ja seuraavana päivänä olin aivan tukossa ja jäätävä hedari eikö helpottanut millään! no tosin, kohtuudella kaikkea :) se pari palaa riitti mulle tosi hyvin!
    ja joo tosiaan oikeesti kannattaa vaan yksinkertasesti syödä sitä mitä keho ei osaa oikein käsitellä! kuten sanoit, kaikkeen tottuu. :)

    Tykkää

    1. Tosi hyvä Armi!! Juuri noin oon usein neuvonut muuttamaan ruokiaan, jos on pitkään syönyt huonosti ja ruoka alkaa tuntua peikolta. Pikkuhiljaa lisäilee annoskokoja ja ottaa eri laatuja ruokavalioon mukaan. Sulla kaikki on käynyt nopeasti ja tulipa tosi hyvä mieli, kun oot päässyt yli liiasta välttelystä. Lopulta onkin hyvä vältellä vaan niitä itselleen sopimattomia juttuja, mutta syödä kaikkea muuta.

      Paljon tsemppiä sulle Armi ja kiitos kun jaoit täällä omat kokemuksesi! :)

      Tykkää

  6. Ihan uskomattoman hyvä teksti! :D Oon niin samaa mieltä! Ja etenkin tuo, kun moni välttelee nykyään kaikkea kun muka tulee maha kipeeksi. Okei. Maha VOI tulla jollekin kipeeksi jostakin, mut ihan oikeesti ollaan unohdettu se , että joskus on normaalia, että maha on täynnä, poksuu tai kurisee. Se ei ole vakavaa! Mutta se on jos ite aiheuttaa ruoka-yliherkkyyden ja joutuu ” kärsimään ” koko loppuelämän siitä ja syytä ei löydy yms ja siitä voi tulla epävarmuutta ja pelkoakin, vaikka ei olisikaan vakava juttu kuitenkaan. Mielen päälle vaan voi olla vaikeaa noudattaa dieettejä koko ajan koko loppuelämän.
    Jossain terveyslehdessä luki kerran, että mahan ”pörinä” osoittaa sen, että se toimii! Ja että kuituja on saatu yms. Ite oon kans alkanu paljon vapaammin syömään enkä laske joka päivä edes huvikseen kaloreita. Ihanaa! :) Nautin tästä niin paljon! :)

    Tykkää

    1. Kiitos Sara!! :) Ja siis oot nyt aivan oikeassa siinä, että kaikki tuntemukset oo kipua. Kyllä vähän pitää mahassa tapahtuakin ja ellei nyt ala ihan kivuilta olemaan sängyn pohjalla valittamassa, niin kyllä ne pienet tuntemukset voi kestää. Yleensä vasta sitten, jos oikeati huomaa tietyistä raaka-aineista kunnon kipuja, niin niitä voisi alkaa vältellä. Itsekin nyt yritän selvittää, että onko viljat mulle huonosta vai oonko itse aiheuttanut sen, että ne tekee kipeää. Eiköhän se tässä selviä… Välillä on vaan vähän liian suuret kivut, eikä ihan vaan pelkkää normaalia pörinää ;) hiih.

      Kiitos kivasta kommentista, kiva kuulla tälläisiä iloisia kokemuksia ja onnistumisia! :)

      Tykkää

  7. Mä tykkäsin myös tästä tekstistä! Tosi ihanaa, että tuot tälläistä tervettä näkemystä tänne blogimaailmaa jatkuvasti. Ja kirjoitat niin laajasti eri asioista, etkä aina vaan ruoasta. Olet mun yksi lemppareista!! <3

    Tykkää

  8. Itse koitan nykyään pitää herkkupäivän v.loppuisin, koska jossainvälissä huomannut, että tekee mieli nakertaa jotakin herkkua joka päivä. Ihan normaalista kotiruoasta olen aina pitänyt ja oikeastaan pizzalla käynnit, hesepullat ja kebabit ei ole ikinä ollu mun juttu :) mielummin siellä kebabbilassa vedän nassuuni fetasalaatin kuin rasvaisen herkkupizzan :D kyse on vain siitä että en vain oikeastaan kaipaa sellaisia herkkuja. Mielummin vedän sitä makaronilaatikkoa napaani ison annoksen hyvällä omatunnolla :D

    Kyllähän se tavallinen kotiruokakin lihottaa kun sitä tarpeeksi suuria annoksia syöja sen huomasin itse, kun elin vielä parisuhteessa. Tuli ihan huomaamatta syötyä samanlaisia isoja annoksia kuin poikaystävä. Tosin en saanut ONNEKSI hankittua itselleni ylipainoa, vaikka muutama kilo tuli liikaa. Nyt onneksi osaan olla ottamatta isoja annoksia jollon myös vointi on parempi. Maha ei satu ja pystyy liikkumaan normaalisti ruokailun jälkeen :D

    Tätyy sanoa että nyt oli kyllä hyvä kirjoitus, koska tuntuu, että monella bloggaajalla painottuu ravintoasiat juuri tuohon gluteenin karttamiseen. Mun mielestä ruoka on nautinto <3

    Tykkää

    1. Olipas hyviä ajatuksia, kiitos! Mullekaan ei sellaiset ns. huonot ruoat oo koskaan maistuneet ja todellakin syön kebabbilassa mieluummin fetasalaatin :D Mulle vaan tuottaa nuo normiruoatkin välillä vielä vaikeuksia saada nassusta alas ja esim ne makaroonit tekee kipeää. täytyy selvitellä, että onko kivut itseaiheutettuja vai pääsisikö niistä eroon, koska todell amielelläni söisin hyvällä omalla tunnolla kunnon kotiruokaa ja olisin välittämättä siitä mitä joku siitä ajattelee. Nykyään kun on melkein rikos syödä pastaa ja vaaleaa vehnää :D Ruoka on kuitenkin nautinto, kuten sanoitkin, ja on ihanaa että voi syödä laajasti ja monipuolisesti. Erilaisia juttuja ja sellaisia, mistä itelleen tulee hyvä olo. Myös mielelle siis hyvä olo, ei vain vatsalle siitä, että syö ainoastaan kaikista terveimpiä juttuja.

      Kiitos kommentista, mahtavaa, että kotiruoan kannattajia löytyy! :)

      Tykkää

  9. Ihan loistava teksti, ja niin hyvä vastapaino kaiken näiden kitudieettien rinnalle. Itsekin hetki sitten kirjoittelin nimenomaan suoliston hyvinvoinnista, ja siitä miten nykypäivänä mietitään ihan liikaa proteiini sitä ja proteiini tätä. Mites se suoliston hyvinvointi, mitä suolisto tarvitsee, mitä sinä tarvitset?

    Itsellä kanssa pieniä muutoksia ruokavalion kanssa meneillään, tai no siis ehkä juuri siinä rentoudessa – pystyn syömään enemmän ulkona syyllistämättä itseäni (ainakaan kovin paljoa), nautin melkein päivittäin raakasuklaata, ja olen kyllä mussuttanut enemmän irttareita kuin pitäisi, nyt sen takia ehkä pieni ryhtiliike ja irttareitta jouluun. Mutta helposti se pää menee sekaisin kaikessa ruokavaliohössötyksessa, ja on oikeastaan aika pelottavaa, miten sitä alkaa miettimään oikeasti terveellistä kotiruokaa tehdessään että onkohan tässä nyt liikaa sitä tai tätä :O Välillä katselen somesta kuvia timmimimmeistä, joilla sikspäkki näkyy, ja mietin että voi kunpa itselläkin. Samaan hengenvetoon mietin taas mitä kaikkea uhrauksia se vaatii, mitä se tekee hormonitoiminnalleni, ja päädynkin siihen tulokseen, että näin on kuitenkin aika kiva – mietin jonkin verran miten syön (terveellisyys tulee aika selkärangasta), liikun niin kuin itsestä tuntuu, mutta nautin myös elämän pienistä asioista, kuten ruoasta.

    Niin kauan kuin on terve, eikä ole syitä rajoittaa tiettyjä ruoka-aineita, tai ei kärsi ylipainosta, mielestäni on tärkeämpää että itsellä on hyvä olla, juuri sellaisena kuin on, eikä ota turhaa stressiä ruokavaliosta :)

    Tykkää

    1. Luinkin sun tekstin, tosi hyvä, että näitä asioita nostetaan esille! Suolisto on tärkeä aihe, koska se on vähän sellainen juttu, että kun se ei voi hyvin, ei voi koko kehokaan. Suolisto alkaa reagoida moneenkin asiaan, kun sitä kohtelee huonosti tai sen totuttaa syömään vain tietynlaista ruokaa. Ruokavaliohössötys menee mulla tällä hetkellä vähän yli ymmärryksen. Sitä on tullut nyt pyöriteltyä omassakin mielessä liikaa jo vuosikymmenen verran ja sitten vielä siitä touhotetaan joka paikassa muutenkin. Alkaa kyllästyttää kaikki rajoittaminen ja kieltolista! Hihih. Siksi varmaan itsekin nyt oon ajan kanssa vähän kasvanut fiksumpiin ajatuksiin ja tajuan, että ei kroppa kaipaa van yhtä ja ainutta juttua, vaan monipuolisuus on tärkeintä. Kaikille ei sovi tietenkään kaikki, mutta kun välttelee, niin sitten ne ei lopulta sovi ainakaan :D

      Stressittömyys olisi parasta, se ettei pohdi liikaa ja vain nauttii elämästä kaikinpuolin. Niin kauan kun syö ilman sen suurempia pohdintoja, yleensä kroppa voi kaikista parhaiten. Kiva kuulla, että sullakin on alkanut tulla rennompi asenne ja annat itses nauttia enemmän. RAvintolassa kuuluu käydä hyvällä omallatunnolla samoin välillä vähän napsia raakasuklaata. Ei sitäkään silti liikaa, kuten jotkut tuntuu tekevän. Ei sekään ole suurissa määrin nimittäin sen terveellisempää kuin normi suklaakaan. Ei vaikka nimi onkin tosi hittijuttu ;) Ihanaa Joulun herkutteluaikaa Nana, tammikuussa voi sitten taas vähän ryhdistäytyä ;)

      Tykkää

  10. Mun mielestäni tärkeintä on se että nauttii siitä ruoasta mitä syö ja syö hyvillä mielin niin paljon kuin tekee mieli. Jos tuntuu että ruoasta pitää stressata tai olo on jotenkin rajoittunut omassa ruokavaliossa niin silloin varmaan kannattaa miettiä ruokavaliota uudestaan. Itse en menisi soimaamaan kenenkään ruokavaliota vaan mun mielestä jokainen saa syödä niinkuin itse parhaaksi näkee. Tärkeintä on että voi syödä hyvillä mielin ja nauttien:)
    http://www.karhusportscience.com

    Tykkää

    1. Niinpä, hyvillä mielin ja niin, että nauttii. Nostin tämän aiheen esille lähinnä siksi, että itsekin oon pitkään ollut sokaistunut niistä rajoituksista ja siitä, että muka pitäisi olla jonkunlainen. Syödä vain tiettyjä juttuja ja vain kaikista terveellisempää. Ruokailuista tuli suoritusta, kuten muustakin elämästä. No, kun miettii sitä kehoa mikä silloin on ollut kun olen kokenut syöväni hyvin (mulle terveellisin ruoka maistuu suussa parhaalta ja todella syön sitä ihan omasta tahdostani) niin silti keho on voinut huonosti. Hormintoiminta on ollut poissa, keho on ollut niin ruipelo etten koskaan voisi saada lapsia ja muutenkin olen ollut heikompi, kun mitä kunnon ravinnolla voisin olla. Siksi siis puhun tästä, koska sitä voi helposti sokeutua sille omalle hyvälle olelle, joka on kyllä kevyt ja mukava, mutta ei naisen esimerkiksi kuulu mennettää hormitoimintaansa ja olla täysin rasvaton. Näin käy monelle ihan vahingossa ja ei tule ajatelleeksi miten se vahingoittaa omaa kehoa. Itse olin siis siinä tilassa ja nyt tajuan jo, etä tahdon olla kunnon nainen ja elää myös niin että keho toimii ja voin joskus ne lapsetkin saada :)

      Syödään nauttien ja niin, että on hyvä olo ja keho toimii oikein! <3

      Tykkää

  11. Tosi hyvä teksti, Marissa! Hienoa, että joku kerrankin sanoo ääneen myös sen puolen, että ruoka-aineita rajoittamalla voi hankkia itselleen yliherkkyyden. Mä olen vakaasti kultaisen keskitien kannattaja eli kaikkea kohtuudella. Tai siis: jokainen syököön ihan miten itse kokee parhaaksi, kunhan ei kokisi siitä ahdistusta esim. juuri liiallisen rajoittamisen takia.

    Henkilökohtaisesti olen aika ylpeä siitä, että syön nykyisin ”vapaasti” ja luotan siihen, että ruokavalio on kunnossa ilman kamalaa kyttäämistäkin. Pidin nimittäin pitkäääään ruokapäiväkirjaa (koska halusin seurata makrojakaumaa ja myös sitä, etten saisi 3-4 vuotta sitten pudottamiani ylimääräisiä kiloja takaisin) ja siitä oli vaikea totutella pois. Elämä on kuitenkin helpompaa ja mukavampaa ilman, enkä tosiaankaan halua elää lopunikääni niin, että punnitsen tai mittaan kaiken syömäni.

    Tykkää

    1. Mun piti vielä lisätä, että musta oli aika hauska, kun White Trash Diseasen Nata kirjoitti joskus jonkun poikapuolisen kaverinsa kysyneen, että mitä ihmettä se turvotus on, kun eikö jokaisen maha vähän pömpötä syömisen jälkeen. Niin totta. Aika harvalla meistä on 24/7 pyykkilautamaha, ja on ihan normaalia, että jos syö ison aterian, se myös näkyy vähän (tai vähän enemmän) mahan koossa. (Enkä nyt tietenkään tarkoita sitä, että näyttää pitkälti raskaana olevalta, jos syö jotain itselleen todella epäsopivaa.)

      Tykkää

      1. Haha, ihan listava tuo Natan miehen kommentti!! Miehet kyllä varmaan vähän ajattelee, että ”mitä pyöreempi masu ruoan jälkeen, sen parempi olo” :D Kunnolla vaan ruokaa masuun niin on täysi olo ja tuli syötyä hyvin. Hih. Itse vähän kärsin siitä täydestä olosta, mutta onneksi siihenkin tottuu. Ennen kun tuli syötyä vain pieniä annoksia ja nyt kun vatsa kasvaa erilaiista ruoka-aineista, niin en tosiaan pysty samaistua tuohon Natan miehee. :D

        Kiva, jos pystyt pysyä siinä keskitiellä. Ei välttämättä ole huono idea kirjata ruokia ylös, jos se omalle itselleen sopii. Itsellä se menee liian tarkkailun puolelle ja tiedän, että voisin alkaa soimata itseäni. Siksi on hyvä, että kaikki tekee ne itselleen sopivat suunnitelmat ruoan suhteen ja jos tietää, että helposti voisi syödä vähän liikaakin ilman niitä listoja, niin sitten vaan lista kaapin oveen. Kyllä se keskitie löytyy kaikille ajan kanssa, ainakin meistä suurimmalleosalle!

        Tykkää

  12. Reilu 8v. pahaa masennusta ja syömishäiriöitä sairastaneena sanon, että tämä blogikirjoitus oli sitä, mitä juuri minä ja varmaan moni muukin tarvitsi! Olet todella upeanoloinen ihminen ja roolimalli. Olet rehellisen, aidon ja positiviisen oloinen ja uskallat pohtia monenlaisia vaikeitakin juttuja. Syömiset on monelle todella vaikea asia ja toivon pääseväni samanlaiseen suhtautumiseen ruoan suhteen kuin sinä eli olemaan vapaampi rajoituksista ja seuraamaan omaa kehoani ja mieltäni syömisen suhteen. Toivon, että jatkaisit samalla linjalla ruokailujesi kanssa sen sijaan, että alkaisit ruokailujasi taas kontrolloimaan ja liikaa analysoimaan. Siitä on niin vaikea päästä pois… Uskon, että olet varmasti nyt paljon onnellisempi, kuin silloin, kun kaikki oli liian kontrolloitua. Niin kun sanoin, olet todella upea roolimalli monelle naiselle. :) Kiitos siitä ja upeasta blogistasi!

    Tykkää

    1. Kiitos Irps, olipa kauniita sanoja. Teidän lukijoiden tsempit kyllä saa vain lisäpuhtia siihen, että jaksan näistä aiheista kirjoittaa ja olla avoin! Iso kiitos kun jaoit sunkin ajatuksia tänne. Tiedän miten paljon vie aikaa parantua ja löytää se oma kultainen keskitie kehon ja ruokailuiden suhteen. Toivon sulle paljon tsemppiä ja voimia yrittämiseen, kyllä se oma mieli vielä tulee mukana ja voit pian paremmin kuin koskaan ennen! <3

      Tykkää

  13. En juuri koskaan kommentoi mihinkään, mutta nyt on aivan pakko! Hienosti kirjoitettu teksti, ja voin samaistua niin moneen kohtaan! Mulla itselläni on syömisen kanssa myös ollut aikamoista poukkoilua suunnasta toiseen. Vaarallisesta alipainosta keräsin normaalipainoon kiloja lähinnä epäterveellisesti syömällä. Sitten iskikin kauhea ahdistus ja aloin syödä super”terveellisesti” (= mahdollisimman vähän, välttäen juuri hiilareita yms ja liikuntaa toki runsain mitoin). Tätä jatkuikin jonnekin toissakesään asti, jolloin tutustuin uusiin ihmisiin ja enää en jaksanutkaan olla se, joka kahville mentäessä ”on juuri syönyt” (en siis halunnut syödä kavereiden nähden mitään ruokaa, vaan odotin nälissäni että pääsen kotiin pupeltamaan salaatinlehtiä..) ja ottaa vain sen kahvin. En jaksanut enää laskea jokaikisen suupalan ravintoarvoja ja pyöritellä kaloreita mielessäni. Söin vapaammin, juuri niin kun halusin. Taustalla kokoajan tiesin syöväni epäterveellisesti ja huonosti (vaikka söin perus kotisafkaa, juuri esim. jotain makaronilaatikkoa tai lihapullia ja perunamuussia), vaikka muut (siis kaverini, suomeksisanottuna ”normaalit” ihmiset, eikä fitness-sali-terveysintoilijat) ajattelivat varmasti ihan toisin. Ja kuten sinäkin sanoit, ei mikään muuttunutkaan. Ei musta tullut sen huonompaa ihmistä millään tavalla. Toki saatoin kerätä muutamia kiloja, mutta mitä sitten? Tällähetkellä pienen ruokaremontin jälkeen koen olevani aidosti tyytyväinen. Syön terveellistä ruokaa, liikun paljon ja tunnen oloni kokoajan hyväksi. Huomaan myös, että nytkun mäkkärin autokaista ei kuulukaan joka perjantaille, se tuo huonon olon, ja syönkin miellummin kotona kanawokkia. En tee sitä sen takia, että siinä olisi vähemmän kaloreita, tai että ajattelisin olevani parempi ihminen, vaan sen takia että siitä tulee parempi olo ja haluan täydestä sydämestäni tehdä juuri niin.

    Mulla piti olla joku pointti tässä, mutta se taisi kadota pitkän vuodatuksen myötä.. :D Heh. Mutta päällimmäisenä ehkä se, että ihanaa lukea jotain tämmöistä kaakaon juomista ja makaronilaatikon syömistä terveen ajatuksen kanssa :) Terveisin lopen kyllästynyt maidottomiin, glutenittomiin, rasvattomiin, pelkkääparsakaaliajasuperfoodeja -ruokavalioihin! :D

    Tykkää

    1. Hih, kyllä mulle selvisi nopeastikin sun pointtisi tekstissä ;) Kiitos kun avasit omia ajatuksiasi, kokemuksia todella tarvitaan ja se, että te ootte näinkin ahkerasti käyneet täällä kommentoimassa, kertoo että löytyy paljon ajatuksia tästä aiheesta. Ei olla yksin sen kanssa, että ruoasta puhuminen alkaa ahdistaa ja tuntuu, että kaikki valinnat on väärin. Melkein kaikki ruoka-aineet alkaa olla kiellettyj ja saisi syödä vain superruokaa raakana ja suoraan purkista. Hih. On tervettä kyseenalaistaa tietyt ruoat ja välttää sitä mäkkärin autokaistaa, mutta siinä vaiheessa kuns e kanawokkikin on huono juttu, niin ehkäpä voisi miettiä onko kaikki ok. Mulle nimittäin kanawokin syöntikin on ollut pahasta, tai siis omalle mielelle pahasta vielä silloin joskus ;) Onneksi nykyään pystyn ajatella, että terve ruoka on ravinteikasta ja antaa voimaa liikkumiseen. Kun syö hyvin, jaksaa urheillla enemmän ja aivot tekee enemmän töitä. Kunnon ruoalla olen parempi, energisempi ja voin oikeasti paljon paremmin kaikin tavoin. Sinäkin vaikutat siltä, kun kommenttiasi lukee. Tosi kiva, että oot huomannut miten paljon hyvää ruoka antaa, eikä ole vain paha peikko kaiken muun elämisen keskellä.

      Kiitos kun jaoit sun kokemuksia, tästä tuli todella hyvä mieli! <3

      Tykkää

  14. Mäkin tykkäsin tästä tekstistä tosi paljon. :) ja sun blogia jo piiiiiiitkään seuranneena (ja vaik oon aina tykänny täst tosi paljon!!) nii oon erityisesti kiitollinen tästä suunnasta mihin tää on mennyt. En tiiä ootko samaa mieltä, mut mun mielestä oot kasvanut tai ainakin sun ajatukset on muuttunu jotenkin fiksummiks nii paljo täs parin vuoden aikana. :) vaik mitä mä täältä huutelen, kun ite oon tämmöne 21v. junnu x)

    No enivei, ainakin näistä jutuista tulee nykyään vaan ja ainoastaan hyvä mieli! Oon niin samoilla linjoilla tän asian suhteen. Haluun olla tyttö, joka voi syödä normaalia ruokaa ilman rajotteita, huonoa omatuntoa ja morkkista, ne on niin nähty jo!

    Kivaa joulunodotusta!!:)

    Tykkää

    1. Kiitos ootpa ollut tarkkaavainen ;) Oon täysin samaa mieltä sun kanssasi ja juuri jokin aikaa sitten havahduin siihen, että todella oon muuttunut paljonkin. Koko ajan sitä kehittyy ja oppii itsestään lisää, myös teidän lukijoiden kommentit on oikeasti auttaneet paljon oman itsensä löytymisessä. Ajatukset on kai fiksumpia kun niitä on nyt tarpeeksi pyöritellyt. Kiva, että se on jollekkin myös näkynyt ;)

      Ihanaa Joulua sulle Sanni, kiitos kivasta kommentista! :)

      Tykkää

  15. Oon samoilla linjoilla muiden kanssa, tää oli ihan huippu teksti!
    Aloin seurata sun blogia pari viikkoa sitten ja nyt oon innostunut kommentoimaan, koska sulta saa aina ihanan vastauksen haha <3

    Mä oon painiskellu samojen asioiden kanssa jo jonkin aikaa, tunnen itteni vähän huonoksi ihmiseksi kun syön normaalisti :D Aika perusruokaa ja välillä herkkuja, mutta ihan kohtuudella. Ruoka on hyvää ja saan suurta nautintoa ruoanlaitosta, joten miksi edes haluisin kituuttaa jollain nälkäkurkidieetillä voiden huonosti? Oon onnistunu tiputtamaan kiloja lisäämällä liikuntaa ja karsimalla turhaa huonoa rasvaa. Toimii! :)
    Oon tosi huolissani yhdestä mun ystävästä, joka on ottanu nää fitness-ruokavaliohömpötykset ihan liian tosissaan, koska hänen ruokavalionsa on tosi rajoittunut ja se rajoittaa hänen elämäänsä tosi paljon muutenkin. :/

    Tykkää

    1. Vau, tervetuloa mukaan seuraamaan! Kiva jos sain sut koukutettua ;) Ja tottakai aina vatsaan, vaikkakin se välillä venähtää kun tahdon antaa kunnolla aikaa ja ajatusta kommentteihin. Eilen illallakin piti jo vastata teille tänne, mutta kun oli liian vähän energiaa, niin päätinpä odotella aamuun :)

      Et ole yhtään huono ihminen, vaan mun silmissäni ainakin normaalisti syöminen on tosi loistava juttu! :) En tahdo enää seurata vain erikoisia ruokavalioita, enkä usko itse siihen, että välttely tuo tulosta pitkällä tähtäimellä. Päinvastoin. Siksi se normaali ruoka on mulle tosi tärkeä juttu ja toivon, että itsekin voin vielä joskus ilman kipuja syödä ihan kaikkea. Kun syö sitä normiruokaa hyvin ja tyytyväisenä, jaksaa ehkä sitten liikkua enemmän. Sillä ne ylimääräset grammatkin sitten lähtee, kun vaan liikkuu ahkerasta ja samalla syö hyvin. Kyllä keho palaa omaan painoonsa jos syö fiksusti ja turhia stressaamatta. Stressi painosta nimittäin vaan kerää painoa, eikä sitten ole yhtään hyvä olla.

      Pidä kaveristasi huoli, ei oo ihme, jos lähtee mukaan ”hömpötyksiin”. Niin meistä tekee moni! Hyvä vaan, että sinä näytät sitä tervettä mallia! :)

      Tykkää

  16. Ihan huikee postaus ja hyvä aihe!
    Ihe oon kyllä niin normiruoan kannattaja, että ei mitään rajaa. Perus kotiruoka : sitä syödään aina kun porukoilla käy, aika usein myös koulussa on tarjolla jotain esimerkiksi kanakastiketta tai lihapullia. Jos ihe teen, tulee toki kokkailtua jotain terveellisempää.
    Kun aamupala on puuroa, välipalat yleensä ruisleipää+kasviksia tai ihan vaan hedelmiä ja iltapala rahkaa, on se päivän yks lämmin ruoka ihan jees olla ”epäterveellisempi”, eli se normiruoka. Mieluummin syön normaalia ruokaa kuin rupeaisin hirmu tiukasti rajottamaan itteäni, mielen hyvinvointikin on tärkeää, ja miulla siihen vaikuttaa myös se hyvä ruoka.
    Joulun jälkeen on kuitenkin pakko kokeilla ensin maidoton, sitten gluteeniton ruokavalio. Ihan vaan oman terveyden takia, liikaa outoja oireita ihossa ja mahassa.

    Tykkää

    1. Jihuu, kiitos Jenna! Ja kiitos kun jaoit täällä sun tervettä ajatustasi ruoasta. Ei oo enää nykyään normaalia, että pystyy ajatella noin fiksusti ja kuunnella omaa kehoaan järkevissä määrin. Ja tottakai kannattaa kokeilla erilaisia ruokavalioita, jos yhtään epäilee ettei jokin asia sovi omalle keholle. Kyllä se sieltä lopult selviää ja oppii, että mitkä tekee itselleen hyvän olon ja mikä ei sovi. Joskus selviääkin, että kivut olivatkin vain stressiä tai muuta turhaa. :) Kiitos kommentista! :)

      Tykkää

  17. Kuten monella täällä, niin on mullakin aika samoja fiiliksiä ollut vuosien varrella. Veljes myötä oma ”terveellinen” ruokavalio koki aikamoisen remontin. Mulle se ei ollut helppoa. Itkin, huusin ja olin todella vihainen, lopulta kuitenkin opin syömään, kun sitä multa vaadittiin. Ja lopulta olin jopa tyytyväinen siihen, että pystyin syödä aikalailla kaikkea ruokaa. Olin usein aivan turvonnut ja olo oli tukala. Sekin helpotti ajan myötä. Se on todella inhottava fiilis, olla vatsa ihan pingottuneena ja sellainen vetämätön olo. Vaikee hymyillä kun kehossa on paha olla. Mahdoton jopa. Mun oli lukittava korvat kaikilta dieetti jutuilta ja muilta ruokavalioremontti hässäköiltä. Vertasin itseäni liikaa. Tunsin itseni jollain tavoin epäonnistuneeksi, kun olin antanut itseni repsahtaa.
    Miksi muut sai tehdä tommosta ja huolehtia itsestään ja miksi mä olin muuttunut possuksi. En ois ikinä pystynyt syömään muiden edessä, kuten veljes seurassa pystyin. Ainoa paikka missä mua ei hävettänyt, koska toinen piti sitä ihan normaalina. Jopa vaati sitä multa.
    Opin kuitenkin ajattelee ja olemaan ylpee siitä, etten syönyt enää kovin teollista ruokaa. Mikään ei ollut kevyt versiota, mikään ei ollut valmista purkista. Puhdasta hyvää ruokaa, jossa rasvaa ei varota ollenkaan. Eikä mitään muutakaan liiemmin…
    Ja onhan sen vaan hyvää:)

    Tykkää

    1. Ja edelleen mua ärsyttää todella paljon et normaali ruokaa pidetään epäterveellisenä vaihtoehtona. Mut kai sekin ärsytys laantuu ja jokainen saa ajatella mitä tahtoo. :D

      Tykkää

      1. Mä oon niin ylpee siitä, että sä opit pikkuhiljaa syömään paremmin ja juurikin sitä tavallista kotiruokaa. Voin vaan kuvitella miten sut on laitettu tekemään se väkisinkin, kun vastassa oli niin järkipeärinen ihminen jolle tuollaset tunneasiat on aika vaikeakin ymmärtää. Tavallaan eksyit kai siis ihan oikeeseen seuraan, koska siitä on ollut sule pitkän ajan kanssa apua. Oot oppinut toista katsoessa, ettei ruoka oo peikko vaan se antaa voimia. Voimia kun sillä yhdellä nimittäin riittää ja ne ei taida loppu koskaan. Musta on ihan mahtavaa, että söitte niin monipuolisesta ja kaikkea tosi tavallista (erikoistakin). Itsekin oon veljeltä oppinut sen, että kaiken ei pidä olla rasvatonta vaan usein kaikki paremmat valinnat on niitä vähemmän käsiteltyjä juttuja joissa rasvat on tallella ja samalla muutkin ravintoaineet. Harvoin enä syön mitään rasvatonta, kaikki menee normirasvoilla ja kohtuudella.

        Kiitos Carolina sun ajatusten jaosta meille muille, moni kaipaa tsemppiä näihin asioihin ja on hyvä kuulla ajatuksia niiltä, jotka on pitkään kamppailleet ruoan kanssa. Haleja!

        Tykkää

  18. Mulla on ollut viime aikoina aika samat fiilikset kun sulla. Kaikilla on joku dieetti tai rajoitus menossa ja kun itse pyrin syömään kaikkea kohtuudella, niin silti tuntuu että on jotenkin ihan väärällä polulla kun en noudata mitään ruoka-aatetta. Uskon myös tuohon mitä sanoit, että kun jotain ruoka-ainetta alkaa vältellä, lopulta sitä ei pysty syömään juuri sen takia, että keho tottuu olemaan ilman tuota ruoka-ainetta. Tästä joskus kirjoitinkin, että kun gluteenittomuudestakin on tullut trendi ja sitä noudattavat sellaisetkin ihmiset, joiden sitä ei tarvitsisi noudattaa, niin lopulta se voi aiheuttaa enemmän negatiivisia kuin positiivisia vaikutuksia :)

    http://elamaaliikunnalla.blogspot.fi

    Tykkää

    1. Muistan kun kirjoitit aiheesta ja nyt mun on pakko mennä lukemaan se teksti uudestaan!! Kiitos muistutuksesta ;)

      Tykkää

  19. Voi luoja miten samat fiilikset! Tuntu melkein kun olisin lukenut omaa tekstiäni :D.

    Sairastin vakavaa syömishäiriötä, paino putosi vaarallisen alas, enkä silti nähnyt mitään ongelmaa. Koko elämä pyröi syömisen ympärillä ja laskin jokaikisen suupalan ja punnitsin onko se TERVEELLISTÄ. Kasviksia ja rahkaa & raejuustoa sai syödä, ei oikeen muuta. Pastaan päin en edes vilkaissut.

    Sitten tapasin nykyisen poikaystävän, joka on hyvässä kunnossa ja syö miten sattuu. Aluksi pelotti ihan sairaan paljon. Mun eteen kannettiin pekonilla täytettyjä hampurilaisia ja kermasia pastoja, enkä mä voinut kieltäytyä, kun sitten ois pitänyt selittää. Sillon tajusin, että se mun ruokatarkkailuhan oli sitä epänormaalia käytöstä, eikä suinkaan se, että syö välillä karkkia ja pitsaa.

    Noh, mitä vuoden aikana on tapahtunut kun ”oon antanut periksi” kaikelle tälle ruualle? Mun lihakset on kasvanut, oon saanu elämän iloni takaisin ja jaksan treenata paremmin. Okei, on mulla tullut fläbääkin, mutta osaan nykyään ajatella sen olevan vain merkki kaikista kivoista jutuista joita oon kokenut ruuan parissa.

    Kiitos ihan mahtavasta blogista (ja varsinkin tästä kirjotuksesta!)

    Tykkää

    1. Tuohan se pahin onkin, kun ei itse näe miten pahaksi tilanne menee. Puolustelee omia valintojaa ja puhuu vain terveellisyydestä, vaikka se oikeasti menee ihan överiksi. Tunnen itsekin pari ihmistä, joille ruoka on täysin fanaattinen juttu ja he näkevät syövänsä terveellisesti vaikka samalla näen jo ulkomuodosta, että totuus ei ole sitä mitä he luulevat. Toisella kuukautiset kadonnet, toiselle lähtee hiuksia päästä. Voiko se siis olla terveellistä kun syö liian vähän ja liian kevyttä ruokaa? Ei. Harmi vaan kun sille sokeutuu. Onneksi itse olen jo niin paljon terveemmäällä puolen!

      On kyllä tosi hyvä, että opit niin paljon mieheltäsi ja aloit muuttamaan tapojasi. Miehet kun osaa useimmiten syödä niin rennosti ja samalla kuitenkin onnistuvat kasvattamaan veistosmaisen kropan ja treenaamaan ahkerasti. Vaikka söisivät mitä hamppareita, niin tuntuu että he ovat hirmu vahvoja. Ruolla ei leikitä miesten keskuudessa ihan samoin tavoin ja se on musta tosi ihailtavaa. Naiset ei tietty kuluta ihan samoja määriä ja siitä tulee helposti stressi kun haluaisi itsekin voida syödä yhtä paljon ja samalla kehittyä kamalasti. Naiset kuitenkin joutuu vähän enemmän seurata ruokiaan kun meille rasva kestyy vähän eri tavoin. Onneksi sulle on löytynyt apua miehen seurasta, tuli tosi hyvä mieli lukea samoja ajatuksia mitä itsekin on käynyt läpi. Kiitetän meidän miehiä, että he on saaneet meille vähän tervempiä ajatuksia päähän ;)

      Tykkää

  20. Muutoin syön varmaan kaikkea, mutta maha ei tykkää gluteenista eikä maidosta, joten niitä välttelen :) Samoin liian sokeriset tuotteet tekee mulle oksettavan olon tai mahan sekaisin…niitäkään ei viitsi aina syödä, joskus ;)

    Tykkää

  21. Heippa! Nyt vasta ehdin tämän postauksen kunnolla lukemaan! :) Hyvä kirjoitus ja mielenkiintoinen aihe! Nykyään tuntuu siltä, ettei paljon muusta puhutakaan kuin ruokavalioista ja dieteistä. Mulla oli nuorempana myös sellainen vaihe, että laskin todella tarkkaan kaloreita, merkkasin niitä ylös ja lähinnä keskityin kaloreiden määrään (vähyyteen) enkä ollenkaan miettinyt sitä, saanko ruuasta tarpeeksi monipuolisesti ja riittävästi hyviä ravintoaineita. Omalla kohdalla syömisten tarkkailu ei koskaan lipsunut syömishäiriön puolelle, onneksi, mutta ei siihen varmaan paljon olisi vaadittu! Viimeisten vuosien aikana olen alkanut löytää itseäni paremmin myös syömisten suhteen. Tietomäärä ravitsemuksesta, ja siitä mikä sopii itselle on karttunut tosi paljon myös elintarviketieteiden opiskelun myötä. Nykyään syön tosi monipuolisesti ja perusterveellisesti (koska olo pysyy parhaimpana kun syön paljon vihanneksia, kasviksia,hyviä proteiineja, marjoja, vähän leipää jne.), mutta herkuttelen myös! Kunhan herkuttelu pysyy kohtuullisena, niin ei siitä todellakaan tule morkkiksia! :) Tiedän sen, että jos yhtenä päivänä syön vähän enemmän, kroppa kyllä korjaa tilanteen seuraavana päivänä automaattisesti, silloin ei tee mieli syödä niin paljon, ja tilanne tasaantuu. Avain on mielestäni vain oman kropan kuuntelu, mutta se ei tietysti ole niin helppoa, ja toisinaan onnistuu paremmin. Omalla kohdallani kohtuus kaikessa kuvaa aika hyvin syömistäni. Olen selkeästi kyllä vähentänyt vilja- ja maitotuotteita, mutta en aio ainakaan toistaiseksi lopettaa niiden syömistä, ne kuuluvat mielestäni osaksi monipuolista ruokavaliota, ja jos ne eivät ongelmia aiheuta, en näe syytä, miksi ne kannattaisi poistaa ruokavaliosta! :)

    Sorry, super pitkä kommentti! Pitäisi varmaan tästä aiheesta kirjoittaa taas omaankin blogiin! :D Kivaa viikon jatkoa sinne neiti pirtsakka! :)

    Tykkää

  22. Hei ihan mahtavaa!!
    Pakko oli tulla kirjottamaan kiitos hienosta tekstistä :)
    ihan liikaa ympärillä kaikkea ulkonäkö-laihuusihanne juttuja, jotka sekottaa pahasti
    päätä jo syömishäiriön omanneena.
    Samaistun moniin sun juttuihin, vaikka asioita vielä työstetään.
    Kultainen keskitie ja mielen hyvinvointi on tärkeempiä kun bikinikroppa, tylsä elämä, pakkomielteet ja ystävyyssuhteiden kariutuminen.

    :)kivaa joulunodotusta!!

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s