Kerää ympärillesi hyvää energiaa!

Me ollaan kaikki tosi erilaisia ihmisiä. Onneksi kuitenkaan jokaisen ei tarvitse kulkea ihan yksin, vaan meitä erilaisia ihmisiä myös yhdistää tosi monenelaiset piirteet ja tilanteet elämässä. Tietynlaiset ihmiset ovat kiinnostavia juuri sun mielestäsi ja herää mielenkiinto tuntea niitä ihmisiä enemmän. Joitain ihmisiä aletaan helposti kutsua jopa ystäviksi. Ne on niitä tärkeitä ihmisiä, joille tahtoo kertoa aina kaiken ja joiden kanssa oleminen tuntuu aina yhtä hyvältä. Mulla on ystäviä ollut elämän aikana ihan hurja määrä ja vaikka osa niistä ihmisistä on jäänyt menneisyyteen, en silti koe sitä niin musertavana asiana. Jokaiselle heistä on ollut oma paikansa mun elämässäni ja ajoittain ajattelen heitä kaikkia edelleen. Mulle ihan jokainen on ollut tärkeä ja muistoja on niin paljon, että kuvistakin voisi kerätä kaapillisen erilaisia albumeita. <3

Tämän hetken elämässä mun ympärilläni on omasta mielestäni jopa ihan liikaa hyviä ihmisiä. En tiedä mitä olen tehnyt, mutta musta tuntuu jotenkin ihan äärettömän onnekkaalta, että voin kutsua niin montaa ihmistä ystäväkseni. Niin monen kanssa synkkaa enemmän kuin hyvin ja tekis mieli viettää kaikki aikani näiden ihmisten kanssa. En siksi eilistä päivääkään malttanut viettää kotosalla, vaikka kirjoittelin siitä miten kiva kotiin on tulla. Oli pakko nähdä heti kaikkia kavereita, koska viikon ikävä oli kasvattanut kauhean puheripulin ja piti päästä juttelemaan! (Voitte varmaan arvata tästä mun tekstien pituudesta täälläkin, että en ole oikeassa elävässä elämässänikään kovin hiljainen ja niitä sanoja riittää myös kasvotusten aikalailla. ;) )

Onneksi ystäviäni se ei ilmeisesti haittaa, että puhun paljon, vaan saan papattaa juuri sen verran kun tuntuu tärkeältä. Eilen oltiin blogisiskoni Monnan kanssa treenailemassa ja sentään sen ajan osasin olla hiljaa (edes osittain) ;)

10807136_10152798694705351_800824346_n

10578755_10152798817760351_1183737091_o 10752054_10152798817795351_1061972575_n 10799384_10152798694190351_645360378_n

Monna teki meille tosi hyvän treenin ja sain ihan uusia juttuja kokeiluun. En oo esimerkiksi ikinä seissyt päälläni ja nuo käsien päällä istumisetkin oli ihan uutta. Lopussa taas mun vuoro oli keksiä jotain vatsalihasjuttuja ja saatiinkin aika hyvä tuntuma molempien masuihin. Tosi kiva oli treenata uudessa seurassa ja kun Monna kertoi olevansa tosi hyvissä fiiliksissä omien treeniensä suhteen, sain itsekin intoa nyt talven ajaksi.

Siinä me keskusteltiin treenin aikana samalla ties mistä. Välillä naurettiin kuin hullut ja välillä oltiin kauhean vakavana. Enemmän taisi kyllä se nauru raikua Märskyssä, molemmat kun ollaan niin tosi vitsikkäitä. Tai siis kuvitellaan ainakin olevamme ;)

Kiitos Monnalle kivoista kuvista! Meillä oli vähän erikoisempia osa näistä meidän treenijutuista ;)

10799558_10152798694360351_1815314329_n

Tuntuuko susta, että sulla on välittäviä ja hyviä ihmisiä sun ympärilläsi? Saatko ystävistäsi energiaa kun tapaat heitä, vai tuntuuko joskus siltä, että ystävyys ottaa paljon enemmän kuin se antaa? Oon huomannut, että aika usein käy niin, että ystävät on helposti juurtuneet toisiinsa kiinni, vaikka oikeasti eivät tee toisilleen enää edes hyvää. Ei tahdota puhua kauniisti ja jopa haukutaan toista selän takana. Kauheaa käytöstä, mutta kun siihen on tottunut, niin sen antaa vain olla. Onhan moni huonossa parisuhteessakin pitkään, kun ei jakseta tai uskalleta hakea muutosta. Ei oikein edes tajuta, että se kaikki tekee omalle ololle todella pahaa. Molemmilla voi olla huono olla.

Istuin tänään kahvilassa ja kuuntelin kolmen nuoren naisen juttelua keskenään. Heillä oli hetken hauskaa, mutta kun kolmas lähti pois, alkoi kahden muun naisen välillä aivan kauhea juoruaminen. He puhuivat tästä lähteneestä tytöstä todella ikävään sävyyn ja mun olisi tehnyt mieli sanoa, että hei ootteko tosissanne, onko tämä nyt reilua? Alkuun ollaan niin hyvää ystävää ja kun toinen kääntää selkänsä, niin ääni muuttuu sivaltavaksi ja katkeraksi. Niin ällöttävää käytöstä, että teki mieli vaihtaa paikkaa. Tälläistä olen itsekin kokenut joskus ja en ole koskaan sitä voinut sietää. Sellaiset ihmiset olen jättänyt elämästäni pois heti jos se ei ole puhumalla muuttunut mihinkään. Joskus keskustelu voi auttaa, mutta usein tälläiset ihmiset eivät lopeta millään.

En voi hyväksyä pahaa ilmaa ihmisten välillä ja mun näkemykseni ystävyydestä on ihan erilainen. Jos on ystävä, niin eikös siitä ihmisestä pitäisi voida puhua vain hyvää? Eikö sen ihmisen lähellä toivoisi voivan hyvin ja ehkä tahdottaisiin vain kehua, jotta se toinen voisi vielä paremmin? Kritiikin voisi sanoa päin naamaa, eikä läyhätä selän takana suurennellen ja tilannetta pahentaen. Itse ainakin ajattelen näin ja oli se sitten kuinka naivia kenestä tahansa, niin mulla on korkeat kriteerit siiitä mikä on ystävyys ja se ei tule muuttumaan. En tahdo kerätä huonoa ilmaa ympärilleni, koska siitä ei seuraa kuin pahaa mieltä. Tahdon olla ympäröity välittävillä ihmisillä ja sellaisilla ystävillä jotka tahtovat mulle vain hyvää. Samaa kun tahdon heillekin. Ystävät ansaitsevät vain kehuja, halauksia ja paljon muita siirappisia juttuja. Hihih. 

10443778_10152798694140351_15604661_n 10807975_10152798695605351_888858213_n

Te aika aika usein kysytte, että mistä saan kaiken energiani ja iloni. Moni tuntuu miettivän, että miten olen niin onnellisen oloinen aina vaan, vaikka eihän nyt aina voi kaikki olla vain hyvin. No ei voikkaan olla ja kyllä joskus on vähän vaikeampaa hymyillä, kun vaikeudet kasaantuu. Syy iloon ja onnellisuuteen johtuu kaikesta siitä mitä mun ympärilläni on. Oma positiivinen asenne auttaa tottakai todella paljon, mutta se, että lähellä on nykyään vain hyviä ihmisiä, on kaikkein tärkeintä. Ikä on opettanut, että pahaa ilmaa ei kannata kerätä, koska se vain lisääntyy. Olen päättänyt, että läyhääjät ja pahan puhujat saavat elää omaa elämäänsä ja minä elän omaani. Tahdon jakaa mun iloani niille, jotka sitä arvostavat ja tahtovat antaa sitä myös huomaamattaankin takaisin.

Eikö ole aika simppeli päätös? Eikö omaa hyvinvointiaan kannata vaalia kaikin keinoin? 

Suosittelen jokaista miettimään omaa ympäristöäään ja sitä, että saako siitä itselleen sitä mitä kaipaa. Teleeko sulle hyvä olla kun tapaat ihmisiä ja vietät aikaa sun lähimmäisten kanssa? Jos ei tule, niin ehkä siitä voisi puhua. Ehkä joku muu voisi tehdä sulle vähän paremman olon ja arvostaisi sua enemmän? Ei ystäviä tietenkään tule vastaan jokaisen nurkan takaa ja kyllä mullakin on kestänyt, että löydän ne luotettavat ja omanlaiseni ihmiset ympärille. Tällä hetkellä en vaihtaisi heistä ketään pois, mutta en myöskään uskalla kieltäytyä koskaan tapaamasta myös uusia ihmisiä. Jokainen ihminen on tutustumisen arvoinen ja mitä enemmän saan hyvää energiaa ja hymyjä vastaani, sitä paremmin itsekin voin.

10743488_882232278455913_407292331_n

Olen mä kuullut itsestäni vaikka mitä puheita ihan tässä viimekin kuukausina, mutta en jaksa välittää. Jos joku puolituttu jaksaa tuntematta mua ollenkaan, puhua musta jotain tuolla ympäri kyliä, niin siinähän puhuu. Mulle itselleni on tärkeämpää levittää hyvää energiaa kuin huonoa. Tahdon mieluummin kehua ja antaa toiselle hyvän mielen kuin että mut muistettaisiin siitä että juoruan tuolla vain ympäriinsä pahoja sanoja. Tulisi vain vähän tyhmä olo puhua muista pahaa, kun tässä maailmassa sitä pahaa riittää ihan tekemättäkin.

Ehkä jollain heräsi pisto sydämessään tätä lukiessa. Ehkä huomasit, että olet turhaan puhunut pahaa ihmisestä joka ei ole sitä ansainnut. Et ole ansainnut itsekään, ei ole kukaan meistä.  

Hyvä energi jakautuu vain sitä antamalla, ei ottamalla sitä. Tämän aamun pointtina siis se, että kerätkää ympärillenne ihmisiä jotka antavat teille hyvää oloa ja joiden kanssa teistä tuntuu kuin voisitte hymyillä lopun elämäänne. Mulle onnellisuus on suurilta osin juuri sitä, että vietän aikaani oikeanlaisten ihmisten kanssa ja samalla voin itsekin paljon paremmin. Hyvä olo ihan oikeasti lisääntyy. Kokeilkaa vaikka. ;)

Tulkaahan kertomaan teidän parhaita muistoja ystävistä ja siitä, mitä arvostatte omissa ystävissänne? Olisi ihana kuulla onnellisia juttuja ja hymyillä hetki teidän ajatuksillenne ihmisistä ympärillänne! :)

Ihanaa viikonloppua! <3 

12 vastausta artikkeliin “Kerää ympärillesi hyvää energiaa!

  1. Ihana kirjoitus Marissa! <3
    Olet kyllä huippu. Ja mehän siis ollaan vitsikkäitä! ;) :D

    Munkin mielestä ystävyys on sellainen, minkä pitäisi antaa.
    Ja aivan 100% ystävyyden pitäisi olla sellainen asia, että siinä "viihtyy". Ettei toisesta tarvi läyhätä muille sitten selän takana ties mitä.
    Eilen ei tästä aiheesta puhuttukaan, mutta mulla olis tästä monta sanaa sanottavana. :D

    pus! Otetaan treenit pian uusiks ja muutenkin nähdään taas pian. <3

    Tykkää

    1. Kiitos Monna! Todellakin otetaan, koska mulla on sellaset kivut nyt yläkropassa, että jos me nyt tehtiin vaan kevyt treeni nini tahdon tietää että mikä on raskas :D :D

      Oot huippu <3

      Tykkää

  2. Mun yksi ihanista muistoista on se, kun tapasin sut ja Petran ekaa kertaa. Muistan, kuinka jännitti ihan hulluna. Onneksi uskalsin. :’)

    Ihana nähdä huomenna. <3

    Tykkää

  3. Oon niin samaa mieltä tuon kanssa, että monet ihmiset vaan juuttuu vanhojen kavereidensa kanssa ”suhteeseen”, vaikkei se enää palvele kumpaakaan. Se on tosi harmillista! Oma paras kaverini on tosin jo lapsuudesta asti, 6-vuotiaasta itseasiassa :) Vaikka emme näe usein, jatketaan samasta pisteestä kun aina ennenkin ja ymmärrämme toistemme ne vähän huonommatkin puolet. Vaikka molemmat ollaan kasvettu ihan hirmusesti jopa eri suuntiin, on meillä silti niin paljon yhteistä sekä menneisyydessä, että ihan omissa hölmöissä luonteissamme ja huumorintajuissamme, että tiedän ettei tää ystävyys lopu ikinä(:
    Silti joillain ihmisillä tuntuu olevan se ajattelutapa, että eihän kaveruussuhdetta voi päättää, koska ollaan tunnettu kymmenen vuotta. Sitten puhutaan pahaa toisesta selän takana. Saatan ihekin kirota tän parhaan ystäväni käytöstä hänen selän takanaan, mutta sanon sen kyllä myös hänelle päin naamaakin. Kaikkiahan joskus kaverin tavat ärsyttävät, mutta ne on niitä pieniä hetkiä joille nauraa jälkeenpäin;D
    On niin helppo selitellä toisen käytöstä ja huonoa oloa, mitä hän aiheuttaa. En kannata vanhojen kaverisuhteiden lopettamista, mutta niiden ei saa antaa mennä liian ilkeiksi, vaikka toinen tunnetaankin läpikotaisin. Joillain onkin niin, että paraskaveri satuttaa eniten. Ja se on ihan väärin : (
    Onneks siulla on mahtavia ihmisiä ympärillä, ihekin saan just nyt olla onnellinen omista läheisistäni ja se on mahtavaa(:

    Tykkää

    1. Ihanaa, että sullakin on pitkäaikainen ystävä! Ollaan monesti puhuttu parin lapsuuden kaverin kanssa, joista toisen olen tuntenut itseasiassa jo ihan sairaalasta synnytyksestä asti (okei tätä en itse muista :D ) että se ystävyys ei katoa mihinkään vaikka ei vuoteen näkisi. Sama juttu jatkuu aina mihin on päästy ja toinen on aina mielessä vaikka ei niin nähtäisikään. Se kyllä tuntuu sellaiselta todelliselta sydänystävyydeltä <3

      En kannata välien katkaisemista itsekään, ei ainakaan riidoissa. Joskus vain käy niin, että kun yhteydenpito vähenee ja puheluita ei enää tule, niin samanlaiset välit eivät enää ole mahdolliset. Tälläisissä tapauksissa on aina oma syynsä, että miksi niin käy, eikä sitä saisi koko elämäänsä murehtia. Pari kertaa on käynyt mullakin niin, että vanhat ystävyydet on heränneet vuosien päästä henkiin kun elämät on taas kohdanneet. Ystävyydet ja kaikki ihmissuhteet kaipaa aina tietyn ajan elämästä ja oikein hetken. Oon kyllä niin kiitollinen jokaisesta ihmisestä joka on tullut mun elämääni <3 :)

      Tykkää

  4. Hyvin kirjoitettu Marissa, taas kerran! :) On tosi tärkeätä elämässä, että ympärillä on ihmisiä, joiden seurassa voit olla oma itsesi, joihin voit luottaa ja tiedät, että ne ihmiset tykkää susta, vaikka välillä olisi huonompikin päivä. Ne ihmiset tukee sua sun päätöksissä, ja kannustaa silloin, kun sitä tarvitset. Ne ihmiset antaa sulle rakkautta, ja iloa niin paljon, että ilman niitä elämästä tuntuisi puuttuvan iso pala. Sellaisia rakkaita ihmisiä on mulla myös onneksi tosi paljon, perhe, ja monta hyvää ystävää, ja olen heistä tosi kiitollinen <3

    Se on kumma, kun ihmiset ihmettelee, kuinka toinen (esim. sä) voit olla niin positiivinen ja iloinen. :) Mä en ihmettele sitä ollenkaan, koska se syy siihen heijastuu sun tekstien läpi. Sä olet oikeasti valinnut sen tien, että suhtaudut asioihin mielummin positiivisesti kuin negatiivisesti, ja se asenne vaikuttaa ihan älyttömästi! Ei aina kaikki tosiaan ole ihanaa ja jeejee, mutta usein jos hetken joku asia pistää surulliseksi tai veetuttamaan, niin pohjilmmiltaan positiivinen ihminen kääntää senkin jollain tapaa positiiviseksi, ja silloin asia on helpompi hyväksyä ja käsitellä. :)

    Huh…sun kirjoitus-ja puheripuli tarttuu :D Nyt lopetan, hyvää viikonloppua!! :)

    Tykkää

    1. Kiitos Karoliina, sinä se osaat aina puhua niin nätisti! Ja löydät asioista juuri ne jutut, joita itsekin mietin. Ihmiset on elämässä kaikkein tärkeintä <3 On muuten ihan totta, että kun päättää ajatella asioista valoisammin, niin myös tapahtuu. En jaksa niin murjottaa ja miettiä turhaan, koska jostain syystä uskon siihen, että kaikella on tarkotuksena ja asiat tapahtuu syystä. Ne ihmiset jotka vaan valittaa ja on ikäviä, yleensä löytyvät helposti toisensa seuraan ja valittavat ihan sitten vaan keskenään :D

      Luulen, että sinä oot yhtä positiivinen ja se,että liikut niin aktiivisesti auttaa siinä. Kun pysyy vauhdissa ja kroppa on kunnossa, niin energiaa kyllä riittää ja mieli pysyy positiivisena. Hyvä me! ;) <3

      Tykkää

    1. Hih, hauska nimi! Mua on kanssa sanottu joskus samalla nimellä yhden tytön kanssa, meidänkin nimetkin sointui samoin yhteen :D

      Tykkää

  5. Ihana kirjoitus täynnä lämpöä <3
    Ystävien kanssa ei tarvitse aina sanoja. Varsinkin vaikeina hetkinä ei sanoilla ole merkitystä vaan läsnäololla. Muistan ikuisesti kun eräs ystäväni isäni onnettomuuden jälkeen haki mut mun mammalasta pois sen surun keskeltä ja kaupan kautta vei mut joenrantaan syömään ja piti huolen että mä syön. Muistan vieläkin mitä söin, söin vispipuuroa. En muista mitään mitä puhuttiin, tärkeintä oli se tunne…
    Tää tarina nyt vaan tuli mieleen jostain syystä, varmasti ikävästäkin tuota ystävää kohtaan…

    Tykkää

    1. Läsnäolo on oikeasti se kaikkein tärkein ja välillä vain, se, että soittaa. Ei tarvitse kysellä, kunhan näyttää että välittää. Kuten sun ystäväsi näytti sulle, kun tarvitsit sitä kaikkein eniten. Onneksi oli tuki lähellä <3

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s