Höpöttelyä

Huomenta ihanat, kuinka siellä menee? <3

Eilen käytiin katsomassa paria asuntoa ja heräsi jo ihan tunne, että näissähän voisi olla jo potentiaalista omaa kotia. Kodikas olo, hyvä sijainti ja vielä kunnolla tilaakin. Lähtötilanne on tosiaankin se 59 neliötä ja haave olisi päästä tästä kasvattamaan sitä kotia vähän. Enemmän tilaa ja mahdollisuus laittaa vaikka treenit kotona pystyyn, jos siltä tuntuu. Olis ihana jos olisi niin paljon tilaa, että mahtuisi vähän jumppailla kotonakin, eikä aina tulisi nurkat vastaan. Täällä nimittäin isken itseni aina johonkin seinään ja menee hermo, kun on kyynärpäät mustana ennen kuin musiikki on edes ehditty laitttaa päälle. Haha. Tottakai toivon, että sali löytyisi läheltä uutta kotia, koska kyllä se vaan vaikuttaa niin paljon menemisiin, jos matka on lyhyt. Tunnen itseni ja jos matka venähtää älyttömän pitkäksi, niin räntäsateella ei vain samalla tavalla tule lähdettyä pitkälle. Niin helppoa se on, kun tuntee itsensä. Siksi on parempi kaavailla tätäkin asiaa jo muuttovaiheessa, niin ei tule sitten harmituksia, kun musta tuleekin kotihiiri, joka treenaa lähinnä hauista nostamalla ruokakulhoa nassun eteen tai veivaamalla pullataikinaa sokerin nälässään ;)

Oltiin Petran kanssa lauantaina Helsingissä ja samalla muistettiin vähän kuvailla toisiamme. Meiltä tämä tapa ei tuu ihan luonnostaan ja kestää aina hetken, että edes kehdataan iskeytyä kuvattavaksi keskellä vilkasta katua.  Apua, ihmiset tuijottaa. En taas kyllä tajua, että miten voi olla koko ajan niin pimeää, että Iphonen kamera ei enää tuota yhdenyhtä kuvaa. Nämäkin kuvat on kauhean rakeisia ja pimeitä. Voi nyyh sentään. Pitääkö jo siirtyä käyttämään kunnon kameraa, että kuvia kehtaa laittaa tänne näytille?

IMG_6803IMG_6807

 

Sanoinhan teille, että laitan pian korot jalkaan ja rupean aikuiseksi! Tajusin, että mullahan on läjäpäin syksykenkiä, joilla mennä viilettää ja joissa on korot. Yhtäkkiä musta tulikin taas tosi pitkä ja näytän jopa ihan naiselta Koroissa on se joku ihmeellinen juttu, että pituus kasvaa ja samalla olo tulee paljon itsevarmemmaksi. Nokka nousee sopivasti pystyyn ja alkaa ehkä jopa vähän hymyiyttää kävellessä enemmän. Suosittelen kokeilemaan. Vaikka joo, ekoja kertoja jos laittaa korot jalkaan, niin itsevarmuus on siitä kaukana ja hymy vaihtuu itkuun. Ainakin mitä oon kuullut kokemuksia kaveripiiristä. Itsehän tepastelin jo kaksi vuotiaana äidin kymmenen sentin koroissa, joten kokemusta on sellaiset 24 vuotta. Siinä jo vähän askel harjoittuu ;)

Tykkään paljon kiilakoroista, koska niillä kävely ei oikeastaan edes tunnu koroilla kävelemiseltä. Jos laittaisi normaalit kymmenen sentin korot heti jalkaan pitkästä aikaa, niin voitte varmaan kuvitella sen jalkakivun pitkän päivän jälkeen? Pohkeisiin tulisi ainakin kova paine, joten niiden treenaus jäisi ainakin hetkeksi väliin. Toisaalta pitäiskin ehkä harkita tätä, koska en oo aikoihin muistanut treenata pohkeita salilla. Hoituis sekin jalkatreenin osio ihan vaan kadulla kävelemällä. :D

IMG_6806

 

Uudesta kodista (sellaisesta, joka joskus vielä on, koska äidin sohvalla en aio viipyä pitkään :D) vielä puhuakseni, niin yksi haave sijainnin suhteen on myös läheltä löytyvä uimahalli. Se on tainnut tulla useinkin esille puheissani, kun on ollut kyse selästä ja sen parantumisesta. Vesijuoksu olisi yksi tosi suositeltava laji, samoin uinti kaikissa muodoissaan. Muistan, kun olin viime vuonna Thaimaassa ja tuli siellä uitua joka päivä. Ah, sitä oloa! Selkä oli toimiva ja liikkuva, mulla oli tosi hyvä olo. Lämpökin siellä auttoi tilanteeseen, mutta uinti teki todella suuren osan parantumisesta siihen aikaan. Siksipä siis haaevilenkin kovin etelään pääsystä talvella, koska viime kerran fiilikset oli niin hyvät.

Paria asuntoa ollaankin myös katsottu, joissa on uima-allas talon saunatiloissa. Apua, miten kätevää se olisikaan! Alakertaan aamulla uimaan ja samalla vaikka salille, joka sekin löytyy samoista tiloista. Täällä lähistöllä on itseasiassa aika paljon taloja, joista löytyy uimahallit talon tiloista ja vieläpä suht suuret sellaiset. Tosi luksukselta se omaan korvaan kuulostaisi, vaikka en tiedä tulisiko siellä sitten myös käytyä. Jos se vesi onkin tosi kylmää ja en uskalla mennä sinne? Käyttääköhän niitä kukaan muukaan? Eikö uinti oo vähän liian aliarvostettua ja sitä tehdään rannallakin vain vilvoittelu mielessä? ”Vain mummot käy vesijuoksemassa”, kommentoi yksi tuttavani, kun kerroin näistä mun haaveista. No, musta tuntuu olo muutenkin ihan mummolta jo tässä iässä, niin mitäs se yksi vesijuoksu siihen haittaa tekee. Täti-ihminen sitten oikeen asenteella. Kertokaa mulle vinkkejä lisääkin, että miten tätiydytään oikein kunnolla ;)

IMG_6816

 

Välillä pohdin tosi paljon, että mitä voin täällä höpötellä. Varsinkin tällälailla kun ajaudun vain höpöttelemään, niin tulee kyllä pohdittua, että meniköhän nyt ihan överiksi. Omista ajatuksista löytyy niin paljon eri aiheisia juttuja, että oon vähän lahjaton niitä rajaamaan pois. Tuntuu, että kaikella elämässä on merkitystä ja ne pienetkin jutut josta voisi ehkä jättää kirjoittamatta, joutuvat silti riveille mukaan. Kai vahingossa, osittain tahalteen. Hyvinvointi on mulle se ykkösasia kirjoitusaiheissa ja tahtoisin voida siitä jauhaa kaikintavoin. Onneksi hyvinvointi on kaikille tosi erilaista ja siinä missä mulle hyvä olo tulee onnistuneesta treenistä ja esimerkiksi siitä, että onnistun kirjoituksissani saamaan oikeita sanoja aikaan, niin toiselle se voi tulla jostain muusta. Yritänkin höpötellä tosi erilaisista jutuista, koska eikai mikään elämän osa-alue ole turha. (?) Toisten arkea on kiva seurailla, joten ehkäpä joku tahtoo seurata myös tätä omaani. Joka tosin on ehkä vähän tälläistä tavallisen tallaajan arkea ja kuten kuvistakin näkee, niin aika harmaata on meno tällä hetkellä. Sumuista, synkkää ja harmaata. Pienellä annoksella hymyä sekin harmaus onneksi piristyy, eikös vaan? :)

Eikä se harmaus niin haittaa, vesisade on ainut joka saa mut vähän käpertymään itseeni ja mieluummin jään sisälle kuin menen kastelemaan ulos sokeripalan luonteeni. En tahdo sulaa sinne ulos ja siksi on helpompi suunnatta mieluummin salille kuin lähteä tuonne ulos saaman naama kieroon asentoon. Tässä kyllä kovasti tälläkin hetkellä pohdin, että pitäiskö mennä vaan kävelemään vähän väkisinkin ja sen jälkeen maistuis taas aamiainen paljon paremmalta. Vielä ei oo yhtään nälkä ja ihan harmittaa, kun kaapissa ois vaikka mitä syömistä mutta just nyt ei maistu. Jos ihan lyhyt kävely vaikka vain? 

Aamupäivällä meinasin mennä pilatekseen Elixiaan ja siitä salille vielä kaverin kanssa hetkeksi. Kiva saada seuraa mukaan, oon niin tottunut käymään yksin, että kaverin kanssa on varmaan taas vähän parempi asenne treenailla. Illalla onkin taas muutamia asuntonäyttöjä ja lisää kavereita. Kiva päivä tiedossa, paljon puuhaa ja menoa.

Mitäs siellä tehdään ja mitä kuuluu kukkuluuruu? Oliko liian höpöttelevä tälläinen postaus? ;) 

10 vastausta artikkeliin “Höpöttelyä

  1. Hih, mä jäin miettimään sitä et jos asuttas vierekkäin niin sä soittaisit mulle aina, kun sataa ja sulla olis ruoka loppu ;) Luonnollisesti olisit tervetullut syömään ja käyttämään meidän kotikuntosalia, koska sellainenhan mun on pakko joskus saada :D

    Tykkää

    1. Kääk, siis meidänhän pitää muuttaa nyt pian lähekkäin. Voitais tehdä yhteinen kuntosali sinne meidän paritalon väliin ja käytäs siellä koko porukka. Ja yhteinen walk in closet, joku ihan jäätävä :D

      Tykkää

  2. Ihanaa näin aamuisin lukea sinun piristäviä blogipäivityksiä. Päivä lähtee käyntiin mukavasti. :) Tykkään seurailla muiden arkea, joten tällaiset päivitykset ovat mieleisiä. Olen seuraillut blogiasi parisen kuukautta, mutten ole kommentoinut muistaakseni mitään koskaan. Olet ihanan positiivinen ja iloinen persoona, ja minusta on huippua lukea välillä blogeista muutakin, kuin vain niitä treeni- ja ruokapostauksia. ;) Jatka samaan malliin! :)

    Ps. Olen tehnyt itse uimavalvojan hommia uimahallissa ja kyllä siellä käy nuoretkin yhtä lailla vesijuoksemassa, että eikun vaan kokeilemaan rohkeasti! ;)

    Tykkää

    1. Oi, ihanaa kuulla! Höpöttelyä siis kehiin jatkossakin.Tosin tieteisteksi ei olekaan ehkä mulle se ominaisin juttu, höpöttely enemmänkin :D Tervetuloa mukaan juttuun, toivottavasti osaan jatkossakin pysyä yhtä positiivisena!

      Uimaan mars, heti kun saan itseni raahattua halliin. Oon nyt liian pitkään vain puhunut siitä, pitäis alkaa toimia :D

      Tykkää

    1. Hih, liittyihän se tietty aiheeseen kun päätin esitellä teille nuo kuteet ;) Takki on Vero Modasta, mies osti sen pari viikkoa sitten mulle piristykseksi kun oli ollut kamalan huono päivä. Ei hullumpi lahja miehekkeeltä :P Siellä voisi vieläkin niitä löytyä, tosin on menneen syksyn malli!

      Niin ja kiitos;)

      Tykkää

  3. Moikka! Tullut tässä hiljattain mieleen, että käytkö vielä ihan kokopäivätöissä? :-) kun tuntuu että oot aina pitkin päivää viilettämässä joka paikkaan ;-) hyvä kun ite kerkeää töihin ja takas :-D mutta tosiaan uimahalli samassa talossa olis ihanaa! Tuntuu että itellä se suurin kompastuskivi on juurikin se matka sinne. Ja mukavaa puuhaa kunhan ensin tottuu siihen veden kylmyyteen :-)

    Tykkää

    1. Moi :)

      Oon odotellut, että koskahan joku kyselee tästä aiheesta. Olen itseasaissa lopettamatta työssäni tässä lähiaikoina ja kerron tulevista suunnitelmista aivan pian julksestikin. Mutta juu, kuviot on muuttumassa ;)

      Uinti olisi ihanaa, mutta se MATKA. Liian pitkä kiertotie, enkä saa tunnin matkaa uinnin takia tehtyä. Mutta. Ehkä vielä ryhdistäydyn :)

      Tykkää

  4. Tällainen höpöttelypostaus oli päinvastoin ihana! Mä tykkään, kun blogissa näkyy elämä. :) Arvaa muuten, luinko ensin pikkusen väärin tuon, kun kirjoitit haluavasi laajentaa kotia. ;) Vissiin tarkoitit sitä pinta-alaa. :D Mutta kun nyt kerran tulit kysyneeksi lukijoiden kuulumisia, niin mulle kuuluu opiskelua, opiskelua ja opiskelua. Hommaa on tosi paljon, mutta ei siinä – mitä vaativammaksi menee, sitä enemmän mä oon innoissani. Kai se sitten tuli valittua oikea ala. :D Ja sitten kans treeniä ja maalaamista vesiväreillä. :)

    Tykkää

    1. Sulla on Maria ihan oikea ala, hommaa riittää, mutta tuut siitä olemaan kiitollinen sitten myöhemmin kun oot ahertanut. Aika menee lopulta nopeasti ja veikkaan, että valmistuessa kaipaat jopa vähän takaisin sinne koulun penkille ;)

      Kiitos Maria ja kiva kun kävit pitkästä aikaa kommentoimassa <3

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s