Päivä ilman nettiä, päivä ilman elämää?

Nyt sitten niitä terveisiä netittömältä perjantailta, hyvin meni ja onnistuin tehtävässä yllättävänkin helposti. Samaa en ihan heti suostu tekemään ellen ehdi kunnolla suunnitella mitä sinä päivänä tapahtuu kun päätän sulkea nettiyhteyteni. Tai ainakin teen pieniä muutoksia kokeiluun, kuten laitan sähköpostiin vastaajaksi, että olen nettivapaalla. Sieltä nimittäin löytyi heti tärkeä viesti johon olisi pitänyt vastata. Tai ainakin se olisi ollut kohteliasta. Ehkäpä se ei ollut niin vakavaa, etten ollut heti tavoitettavissa, mutta huomasin että itseäni se harmitti. Olen niin tottunut siihen, että olen aina tavoitettavissa ja aina valmis vastaamaan. No, tällä kertaa se ei onnistunut ja huomasin vasta seuraavana päivänä viestin. Herätti tämä lakko senkin ajatuksen, että mitä jos pitäisi sellaisen päivän, kun olisi ilman ihan kaikkea tekniikkaa. Keskittyisi vain olennaiseen, eli minuun itseeni. Muiden kanssa puuhailuun, itseni kanssa olemiseen ja juttuihin, mihin ei tarvita puhelinta ja muita härpäkkeitä. Se olisi jo astetta vaikeampaa.

Ehkä tämä nettilakko riitti tälle kuukaudelle, ensi kuussa voin sitten kokeilla jotain muuta… ;)

IMG_6008
Mitä olisikaan käynyt, jos nämä bloggaavat tytöt olisivat olleet ilman nettiä, eivätkä olisi päässeet lataamaan tätä kuvaa instagramiin heti kuvan oton jälkeen? :D

Ilman nettiä on tosi vaikea elää. En tarkoita sitä vain sillä, että olen siihen niin riippuvainen, vaan huomasin lakkoni aikana miten moni asia toimii vain netin avulla. Leffasivut on netissä, netflix toimii netillä, viestit kulkee kännyköiden välissä netillä, google toimii netillä… Mitäs muuta kaikkea tulikaan mieleeni. Älytön määrä ajatuksia siinä ainakin heräsi päivän aikana ja huomasin sen heti aamusta, kun nousin ylös ja aloin taas tapani mukaa räplätä kännykkää. Facebook, here I am! No, enpäs ollutkaan vaan laitoin heti kännykän pois kädestäni. Keitin kahvia ja otin käteeni lehden, joka oli viikon odottanut lukemista. Mitäs sitä kännykkää ilman nettiä närpäämään, onhan muitakin asioita mitä tehdä kuin aina aloittaa päivän selaamalla kännykkää. Olin tosiaan napsauttanut kiinni netin kokonaan, joten ei tullut suurempia houkutuksia katsoa viestejä, kun niitä ei edes saapunut kännykkään. Mikään ei nimittäin ole inhottavampaa, kuin nähdä ruudulla viestin numero tai merkki, etkä saa lukea sitä. Äh, niin hullun kuumottavaa, että siihen olis loppunut mun lakkoni heti.

Ajattelin, että jaan tähän vähän ajatuksia, mitä heräsi päivän aikana, koska itseäni aikani huvitti aika paljonkin se määrä, miten paljon asioita liittyi nettiin. Ihan vähän väliä olin parjaamassa itseäni, kun ryhdyn tällaisiin hulluihin haasteisiin. Kaikki on nykyään netissä. Niin ne kaverit kun kaikki tapahtumatkin.

7:00. Mies katselee vieressä Youtubea. Yrittää näyttää mullekin jotain tosi hauskaa juttua. Meinaan jo katsoa, kunnes tajuan, että eihän tätä juttua nyt saa heti aamusta pilata. Läheltä liippasi :D

7:15. Mitä jos menisin lenkille. Onkohan mun spotifyssa tarpeeksi biisejä tallessa kännykässä? Ai, ei ookaan. Ei oo kun nää rauhalliset. Voi ei, enpä taida mennä ilman musiikkia, tähän olis kyllä pitänyt varautua. Ensi kerralla muistan tämän!

9:00. Tajuan, että olen unohtanut perua tunnin Satsin varauksista. Sitä ei voi tehdä soittamalla vaan netti on ainut tapa perua tunti. Mies tekee tämän puolestani ja tunnen syyllisyyttä. Menikö mun lakkoni nyt pieleen, kun jouduin hoitamaan tämän asian heti aamusta? Höh. Olisi pitänyt muistaa tehdä se eilen…

10:00. Oiskohan joku hyvä resepti, mitä tekisin huomenna ruoaksi illalla kavereille? Mikä sopii cashewn kanssa? Eikun joo, mistäs mä sitä katson…

11:15. Miksi netflix on netissä? Tyhmää, juuri kun teki mieli katsoa Dexteriä. Alan epäillä jo koko telkkaria, että onko sekin netissä. Kysyn mieheltäni hölmönä, että voinko katsoa leffan leffahyllystä, onhan se ilman nettiä? :D

12:30. Luen artikkelia Leena Härkösen Lottovoitto kirjasta. Lotosta tulee yllättäen mieleen oma Veikkauksen vakioarvonta jota en ole tarkastanut kolmeen viikkoon. Olen jo avaamassa nettiselainta ja tarkistamassa asian, kunnes tajuan taas. Hiton netti!

12:40. Voisi muuten varata sen leffan ensi viikolle, mutta joo… Enpä taida soittaa maksulliseen palvelunumeroon, odotan kiltisti huomiseen…

13:00. Höh, en voi lukea muiden blogeja. Ihan tyhmää.

14:30. Mietin avaavani koneen, jotta voisin vähän kirjoittaa. En tiedä uskallanko. Jos se menee vahingossa nettiin ja sitten en pysty estää itseäni katsomasta mitä siellä tapahtuu?

17:03. Moneltahan menis bussi keskustaan? Äh, mistäs mä sen näkisin. Eikun vaan suoraan pysäkille ootamaan. Onneksi niitä menee usein. Pitäisköhän hankkia paperinen aikataulu ihan varmuudeksi ensi kertaa varten?

17:30. Sisko pyytää tuomaan pullon hyvää luomuviiniä, Italialaista. Ei enää vastaa viestiin, kun kysyn mikä olisi paras. Googletan, mutta eipähän google setä kerro mulle mitään ilman nettiä. Valitsen viinin myyjän opastuksella. No tämä onnistui onneksi ihan hyvin näinkin!

19:30. Olen illallisella ja en kuule kun puhelin soi. Laitan viestin, mutta en saa vastausta. Vasta myöhään kotona tajuan, että kaveri on laittanut mulle iphonen viestin, joka toimi netillä. Kappas vaan kun se ei tullutkaan mulle perille…

23:54. Enkö jo voisi mennä katsomaan onko mulle tullut whatsuppia kavereilta? Jos en kerro kenellekään, että menin vähän ajoissa?

00:01. Odotin nätisti tasaan asti, kunnes nettiselain napsahti heti auki ja puhelin alkui vilkkua viesteistä. Ihana huomata, että joku on kaivannut minua ja siellä odotti paljon kivoja sanoja. Tuli hyvä mieli <3

IMG_6067
Tämänkin kuvan latasin vuorokauden myöhässä instaan ja arvatkaa oliko vaikeaa, kun piti odottaa seuraavaan päivään ;)

En oo muuten ikinä mennyt illalla nukkumaan niin, että kännykässä on ilman yhtäkään latauskertaa akkua 60 prosenttia tallessa. Hehe, varmaan tuttu juttu jokaiselle älypuhelinta käyttävälle, että akku on aina lopussa? Lataan yleensä kännykkääni useaan kertaan päivän aikana ja nyt kun netti ei ollut käytössä, oli kulutus todella pieni. Siinä taas yksi todiste siitä datasiirron määrästä mikä omalla laitteella tapahtuu. Tälläinen netitön kokeilupäivä todellakin tuli tarpeekseen ja hyvin näin miten riipuvainen olen. En nimittäin tiedä tahdonko olla tällaisesta asiasta riippuvainen. Tahdonko tuntea itseni yksinäiseksi vain siitä syystä, että netti ei joskus toimi? Ruoasta, vedestä ja kahvista voin mielelläni olla riippuvainen, mutta että netistä. Ihan hölmö riippuvuus. Ehkä tätä voisi tehdä säännöllisin väliajoin ja yrittää edes vähän vähentää käyttöä. Jos pitäisi netittömän päivän kerran pariin viikkoon? Kerran viikkoon? Epäilen, että sellainen onnistuu, mutta jos sen laittaisi odottamaan kalenteriin, ehkä se onnistuisi hieman varmemmin?

Tiedättekö mihin nettilakko vaikuttaa kaikkein ikävimmin omalla kohtaa? Tähän bloggaamiseen tietenkin. Tää kaikki tapahtuu netin avustuksella ja ihan vain netin olemassaolon vuoksi on mahdollista kirjoitella näitä juttuja teidän iloksi. Ei siis mikään hullumpi keksintö koko netti, mutta voisihan siitä yrittää vieroittua edes silloin töllöin. Itse myönnän vilkuilevani puhelinta ihan liikaa ja kun esimerkiksi kännykkä katoaa, on ihan pulassa. Iskee paniikki. Tämän lakon aikana sen huomasi todella hyvin, koska joka kerta jouduin laskemaan heti puhelimen pois kädestäni. Kun olin noin kaksikymmentä kertaa katsonut instagramia turhaan yrittänyt mennä katsomaan erilaisia sivustoja, tajusin, ettei sitä tarvitse enää ottaa käteen. Lupaan jatkossa parantaa tapani ja yritän pitää kännykän edes välillä rauhassa. Ainakin kun olen kaverin seurassa tai vietän aikaa mieheni kanssa. Eiköhän jokainen ihminen ansaitse mun seuraani kokonaan, eikä vain puolittain. Onhan se vähän inhaa olla toisen seurassa ja jatkuvasti vilkuilla joskos netissä joku muu tahtoisi mun seuraani. Lupaan jatkossa keskittyä seuraani, en laitteeseen kädessäni. Sen tämä lakko opetti.

Ehkä tästä tulee tapa, ehkä ei. Älkää kuitenkaan ihmtelkö, jos saatte multa meiliin vastauksen, että ”Olen ansaitulla nettivapaalla, minut tavoittaa soittamalla ovikelloa, kävelemällä vastaan kaupassa tai soittamalla vaikkapa puhelimeeni.” Miltäs kuulostaa, olisko ideaa tehdä itsellekin sama vastaus aina silloin tällöin? Yrittäisit kerran kuussa pitää päivän jona lopetat puhelimen äärellä norkoilun ja teet asioita ilman pakkoa olla koko ajan muiden tavoitettavissa? Voisi tehdä ihan hyvää sullekkin, koska itselleni ainakin teki. Tuli jopa ylpeä olo, kun huomasin, että osaan olla ilmankin. Ja kaveritkin pysyi vielä tallessa, vaikka en jatkuvasti ollut niiden kanssa netissä hölisemässä. Kukaan ei hyljännyt mua, vaikka katosin hetkeksi whatsupista ;)

Laitetaanko vakiovuoro kalenteriin netittömän päivän puolesta? Otetaanko yhdessä ensi kuussa sama juttu uudestaan? :)

4 vastausta artikkeliin “Päivä ilman nettiä, päivä ilman elämää?

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s