Erikoinen tapa lapsuudesta

Katselin sitä ypöyksin makaamassa siinä pöydällä. Päältä haukattu paloja pois, pienillä hampailla koluttu. Kuori kadonnut lähes kokonaan. Se alkoi tummua pinnastaan ja muistuttaa enemmän rusinaa kuin oikeaa hedelmää. Se ei ollut enää tuore ja raikas, vaan sen pinnassa oli ruskeaa väriä ja se alkoi näyttää kuivalta. Herkulliselta. Omaan silmääni houkuttelevalta. Maailman maukkaimmalta omenalta, jollaisia sai vain kypsyttämällä niitä pöydällä pitkään. 

Tein sitä päivittäin. Kypsytin omenoita pöydällä ja söin ne vasta siinä vaiheessa, kun niissä oli juuri oikeanlainen pinta. Ensin söin niistä nakertaen kuoren pois ja jätin pöydälle makaamaan. Piiloon johonkin, ettei kukaan vaan veisi sitä pois. Vaalin sitä kuin suurtakin aarretta, ettei sitä vietäisi. Maistelin makeaa pintaa jo mielessäni ja odotin kärsimättömänä, että koska sen saisi syödä pois. Koska se olisi valmis. Opin tunnistamaan juuri oikean hetken ja juuri oikean värin pinnassa parhaaseen makuelämykseen. Kun tuli oikea hetki, söin omenan pois innolla.  

IMG_5447

Joskus joku ihmetteli, että kuka ihme niitä omenoita näin väärin nakertaa ja heitti niitä roskiin. Oli pakko kertoa totuus, ettei niitä enää vietäisi. Ei nimittäin ollut kovin nopeaa kuivattaa niitä omenoita siinä pöydällä ja jos yksi meni roskiin, jouduin odottamaan uutta aivan liian pitkään. Häpeilin tapaani, koska eihän kukaan muu niin tehnyt. Nyt naurattaa, kun muistin tämän vanhan tapani. Löysin oman puoliksi syödyn omenani pöydältä. Kiireessä kai jäänyt, vahingossa herätti muistoja esiin. Omenahulluus ei iskenyt muhun uudestaan, enkä ole ollenkaan enää omenafani. Syön niitä aika harvoin, lähinnä syksyllä kotimaisia. Piti kuitenkin testata vanhaa tapaa uudestaan ja kyllähän se omena on hitsin hyvää kuivana ja ruskealla pinnalla. Sellaista todella makeaa pinnastaan. Ei ehkä maailman hygieenisin systeemi syödä sitä päivien odottelun jälkeen, mutta makuhermoille erittäin tuottava. Vähän liiankin hyvän makuinen. En tosin myönnä tekeväni tätä enää uudestaan. Ehkä tavan on annettava jäädä lapsuuteen. Hauska muisto se ainakin on.

Onko sulla ehkä hauskoja tapoja lapsuudesta, joita tämä teksti herätti mieleen?

12 thoughts on “Erikoinen tapa lapsuudesta

  1. Hehe, voi hassua nakertajaa. :’D Mä en ole toteuttanut tuota ”järjestelmällisesti”, mutta huomannut kyllä, miten maku muuttuu (paremmaksi), kun oon vahingossa jättänyt valmiiksi leikatut omenalohkot pöydälle yön yli seuraavaan päivään.

    Tykkää

  2. ala-asteella koulussa en tykännyt seitistä, mutta kalapuikkojen sitruunainen, paahdettu ja rapsakka pinta oli herkkua! menin aina kalapuikkopäivinä rinnakkaisluokkalaisen pojan kanssa samaan pöytään, kuorin veitsellä puikkoni ja hän sai syödä kalat, koska ei tykännyt kuoresta. mie mussutin kuoret ! ;)

    samoin mandariinilohkoista ensin nakersin sen keskustassa päin olevan sivun auki ja kuorin/avasin reunoilta ohuet kuoret ja söin mehevän hedelmälihan, ilman kuoria. omnomnom.

    ja muistan, kun SB12 -purkat tuli kauppoihin ja mainoksessa se purtiin tietyllä tavalla, hitaasti ja pehmeästi. iskä toi välillä runebergin tehtaanmyymälästä porvoosta suomitryffeleitä ja sitten paloittelin ne kolmeen osaan ja purin kuin mainoksessa, hahha! :D

    tykkäsin myös syödä mamanuudeleita raakana, suoraan pussista kovana otettuna – pureskelin ne aina sydämen muotoisiksi ja sitten söin kuin ahmatti sen pienen syrämmen 8)

    pienenä kans piirsin yksisilmäsiä tyttöjä. en koskaan osannu piirtää silmiä samanlaisiksi joten mikäs siinä, toisen silmän päälle piirrettiin hiukset meneväksi! kuinka kätevää ;)

    oi niitä aikoja 8) <3

    Tykkää

    1. Awww…miten liikuttavaa! Tehän olitte sen pojan kanssa ehkä maailman söpöimpiä, kun jaoitte yhteisen herkun. Aika kiltti kundi, kun antoi sulle parhaan – eli ne päälliset! Taisi olla ihastunut pahasti ;)

      Mandariini, kyllä! Nyökkäsin heti tälle jutulle. Oon tehnyt ihan samaa, että kuorin niitä lohkoja, mutta en muista mistä suunnasta tai että oliko siinä sääntö. Muistan, että ei saanut syödä montaa mandariinia ja siksi niitä piti syödä säästellen, joten kuorin niitä paloja. Samaa tein appelsiinille :P

      Tuo tryffelijuttu on hauska! En edes muista mainosta, mutta voin vaan mielessäni kuvitella tämän teidän hauskan tavan. Ja että mainoksilla ei muka päästäisi vaikuttamaan ihmisiin ;)

      Mamanuudelit oli meillä koulussa yleinen eväs, jota monet söivät. Itse en oo nuudelihullu, mutta veikkaisin, että itsekin oon tehnyt samaa kun sinä joskus. En muista. Miten sitä voikin unohtaa asiat näin nopeasti. Ihana, kun sulla heräsi näin monta muistoa mieleen, tervetuloa kertomaan lisää! näistä tuli hyvä mieli :)

      Tykkää

    1. Joojoojoo, porkkanat pitää aina syödä niin!! Siis mähän teen sitä vieläkin :D Siksi en voi esitellä sitä lapsuusmuistona.. Hahah! :D

      Ihana, että ihmisillä muistuu samoja tapoja mieleen <3

      Tykkää

  3. Minä halusin pienenä aina juoda lämmintä päärynämehua. Tämä sisälsi siis vihreää Mehukatti-tiivistettä ja sellaista HANALÄMMINTÄ vettä. Yyyh. Minulle tuolloin jo naurettiin kovasti asiasta, mutta sinnikkäästi taisin useamman vuoden ajan pyytää äitiä tekemään minulle lämmintä pääynämehua. En ole testannut makuelämystä sitten lapsuuden, ehkä joskus pitäisi :D

    Tykkää

    1. Kuulostaa kyllä tosi houkuttelevalta herkulta :D Mites houkuttaako vieläkin? ;) Mun on ehkä pakko tota joskus kokeilla, jos tulee hyvä mahdollisuus. Kiitos tästä, nämä teidän hauskat muistot toi kyllä mun aamuuni hyvän mielen :)

      Tykkää

  4. Olin ehkä neljävuotias, kun kävin seurakunnan kerhossa. Kerhossa vietettiin aina evästuokio, ja kerran äiti oli laittanut rasiaani melkoisen nahistuneen omenan. Sellaisen pinnaltakin jo hivenen ruttuisen… Ai että, se oli liki parasta mitä olin pieneen ikääni koskaan maistanut! :D Pitkään tuon jälkeen pyytelin äidiltä, että saisinko taas sitä ”ruttuista omenaa”, mutta eihän sitä sitten aina ollut saatavilla. :D

    Tykkää

    1. Voi eiiii, miten söpöä!!! Tuli ihan kylmät väreet,kun mietin sua siellä kinuamassa sitä ruttuista omenaa. Kai oot itse opetellut niitä nyt vanhemmiten hankkimaan ;) Hiih. Tästä tuli hyvä mieli!

      Tykkää

  5. Voi hassua :D

    No itse banaani täytyi aina syödä maidon kanssa ja joskus muussattuna, ilman maitoa en oikein tykännyt banaanista ja nykyään vetelen joka päivä ja ilman sitä maitoa :D Salaa syötiin tomaattia sokerilla…. Leikkijugurttia tehtiin sekoittamalla piimään hilloa ja sitten päästään herkkuun, jota vieläkin joskus teen… Mamman luona oli aina paahtoleipää ja kahden paahdetun leivän väliin voita, ketsuppia ja sinappia ja muuten hyvää on! :D

    Tulipa hymy huulille, kun näitä alkoi miettimään <3

    Tykkää

    1. Aiii että minä oon hassu? ;) Mitenkäs nää sun banaanimaidot, taitaa mennä samaan kategoriaan kaikenlaisten rahka ja superfood sekoitusten kanssa. Kyllähän siinäkin muussataan kaikki yhteen ja soossataan hirveeksi sotkuksi. älä siis yhtään häpeile tapaa, oot ollut aikasi edelläkävijä :D

      Hauskoja tapoja löytyi kyllä sunkin muistoista, täytyy sanoa,että kuulostaa tosi exteremelta osa noista x)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s