Kymmenen kilometrin raja rikki! #eiootodellista

En ihan oikeasti voinut lopettaa koko iltana hymyilyä, kun olin saanut vihdoni juostua 10 kilometrin lenkin. Hymy alkoi jo puolessa välissä matkaa ja kun olin päässyt perille niin enhän mä uskonut sitä edes todeksi. Alkuun mietin, että kehtaakohan tästä nyt intoilla ääneen, kun kyllähän monet juoksee kylmilteen tuollasen matkan. Kymppihän on helppo juttu. Tajusin kuitenkin, että ehkä ihan jokainen ei oo hyvässä kunnossa ja meistä moni kamppailee peruskunnon takaisinsaannissa. Ehkä sinäkin?

Mulle kympin matka ei tullut tällä kertaa helposti ja muistan vielä miten vaikeaa oli päästä eteenpäin edes kilometri juosten. Jos sitäkään nyt voi juoksuksi kutsua, sellaisella etanan vauhdilla kun etenin. Hihih. Vielä pari kuukautta sitten selkä ei antanut juosta paljon yhtään ja kun palasin lenkkeilyyn, niin pisin matka mulle ekoilla kerroilla oli se kilometri. Loppu oli kävelyä ja osittain hölkkää. Tein myös erilaisia askelkyykkyjä ja muita jalkaliikkeitä vahvistaakseni jalkalihaksia takaisin kuntoonsa. Pääsin siis todella sinne ihan alkuun harjoittelussa ja kunnon kohottamisessa. Jalkojakin piti muistuttaa lihasten tärkeydestä ja olihan ne tosi kipeänä monena kertaa treenin jälkeen. Huh sitä kipua, kaikki paikat ihan tulessa. Muistan miten oon monia neuvonut juoksuharrastuksen aloituksessa ja nyt sain kaikki omat neuvot käyttöön. Alussa pitää ottaa rauhassa, eikä saa ottaa liikaa paineita nopeudesta tai siitä, että miten pitkälle jaksaa juosta. Pikkuhiljaa hyvä tulee, näin mä olen aina sanonut. Oli se itseasiassa aika silmiä avaavaa, että itsekin on taas siinä samassa pisteessä kuin silloin joskus kun aloitti juoksemisen. Oli vaan purtava hampaita yhteen ja hyväksyttävä se tosiasia, että Marissa, sä olet nyt rapakunnossa ja se on totuus. Deal with it.

IMG_5033
Ennen suoritusta pari selfietä ;)

IMG_5035

Kyllähän mä sen huonon kunnon kestin alussa. Sitä en kestänyt, että en heti päässyt tekemään pitkiä lenkkejä. Okei, selälle myös varmasti sinänsä hyvä, ettei sanut liikaa rasitusta heti alkuun, mutta siltikin se pienten matkojen hölköttely otti voimille. Kärsivällisyys mitattiin taas,  ja yllättäen se kesti aika hyvin. Onhan sitä treenattu hyvin tässä sohvalla maatessa ja selkää parannellessa viimeisen vuoden. Ja hyvin on selkä parantunut muuten, kiitos kysymästä. Kaikkea ei voi tehdä, mutta juoksu sopii itselleni hyvin. Monelle välilevypotilaalle se ei sovi, mutta itselleni näyttäisi olevan okei. Luulen tämän osittain johtuvan siitä, että mulla vaiva ei päässyt niin pahaksi ja lisäksi mun juoksuaskel on todella päkiäpainotteinen. Varon siis iskuja maahan todella paljon ja yritän juosta niin kevyesti kun voin. Loikin kuin gepardi ja hyvä kun jalkani edes koskettavat maata kun kiidän tuolla menemään. ;)

Ei siis selkäongelmia enää, eikä pelkoa vaivoista juoksun takia. Vain hyvää oloa ja kiitollinen tunne itselleni siitä, että oon päässyt takas juoksun makuun. Takaisin metsäterapian pariin siis . Oon vissiin teille useinkin kertonut mun keittiöterapiastani ja metsässä juoksentelu on toinen tosi hyvä terapiakeino. Siellä vaan mennä viipottaa omissa ajatuksissaan ja ihan yksin.  Ei tarvii ajatella yhtään ikävää ajatusta ja metsässä ollessa kaikki tuntuu kirkastuvan. Useat postauksetkin kirjoitan juostessani vamiiksi ja muutkin asiat selkiytyy vahvasti mielessäni. Olo on voittamaton kun jalat pääsee kilometrejä eteenpäin ja mielessä näkyy vain positiivisia ajatuksia. Niin hassu vaikutus siellä juoksemisella itselleni on, enkä yhtään liioittele. Voitten siis kuvitella miten ikävä mulla on ollut näitä pitkiä lenkkejä. Kerran lenkin jälkeen kirjoitin 15 sivua putkeen, kun olin saanut niin monta hyvää ideaaa lenkillä. Iski vahva kirjoitusflow ja tekstiä syntyi sivukaupalla. Eli ei mikään huonompi harrastus itselleni. Ehkä säkin voisit tykätä?

IMG_5036

Kymmenen kilsaa rikki, ajaksi 58 minuuttia. Ei ole tarvetta tuosta heti kirittää, koska oon vaan yksinkertaisen onnellinen, että sain sen juostua. En oo varma saattoi jäädä matka vajaaksi parisen sataa metriä, mutta kävelin kyllä aika pitkään matkan jälkeenkin, joten ehkä sekin lasketaan suoritukseen mukaan. Hihii, mahtis suoritus kyllä, oon ihan innoissani. Joskushan mun tavoitteeni on ollut juosta kymppi alle 52 minuuttiin, mutta en muista sainko sitä ikinä rikki. No, sitä samaa yritetään nyt tänä ja ensi vuonna, eiköhän me siihen päästä kun kärsivällisesti tehdään erilaisia lenkkejä. Pidempiä, lyhyempia ja sitten intervalleja myös kerran viikkoon. Tai no kerran kahteen viikkoon ehkä, koska ne on niin kamalia ja en tiedä miten usein niitä jaksaa juosta. Hahaa. Myös bodycombatissa käynti on auttanut, sieltä oon saanut taas takaisin hyvää peruskuntoani. Tukee hyvin juoksuharrastusta ja ainakin uskon siellä käynnin auttaneen mua saamaan kuntoani hyvin takaisin. Neljä bodycombattia sitten en nimittäin juossut kuin 3 kilometriä putkeen ja kun nyt oli neljäs takana, niin yhtäkkiä juoksin kympin lenkin. Vaikutusta? No varmasti.

Tämän lisäksi mulla on myös toinen tavoite. Juosta Ensi vuonna HCR. APUA! En oo koskaan ollut missään kisaamassa tai muutenkaan missään joukkotapahtumassa juoksemassa (lue=ahtaanpaikankammo ja joukkoryysiskammo) joten tää on mulle ihan uutta. Olinkin eilen Asicsin järkkäämässä tapahtumassa josta me saatiin paljon hyviä vinkkejä juoksuun ja nyt on niin paljon intoa päällä, että tällä mennään hyvin vuosi eteenpäin. Siellä meillä on porukka kasassa ensi vuoden HCR:ää varten ja uskon, että tällä kertaa ihan oikeasti saan itseni sinne tapahtumaan saakka. Kerron tästä haastessta lisää myöhemmin, nyt ensin iloitsen hetken tästä mun kympin saavuttamisesta. Aivan liian hyvä tunne, kun on saanut kuntonsa taas takaisin. Tuntuu kuin olisin taivaassa.

Nyt aamiaisen pariin ja myöhemmin tänään vähän salia ja bodycombattia! Hikinen päivä tiedossa, ei voi muuta sanoa. Kuinka siellä juokseminen sujuu? Onko kympin lenkki ihan pala kakkua? ;)

34 thoughts on “Kymmenen kilometrin raja rikki! #eiootodellista

  1. Heippa! Onneksi olkoon kympin ”rajapyykin” saavuttamisesta!! :) Tiedän ton mahtavan fiiliksen, kun juoksee pidemmälle kun pitkään aikaan ja siitä fiiliksestä pitää todellakin nauttia! :) Muistan myös itse loukkaantumisen jälkeen, kun aloittelin taas juoksua tammikuussa 2013 nollasta (juoksin alkuun 1-2km kerrallaan) ja toukokuussa olin jo sen verran pitkällä, että juoksin HCR:llä. Tärkeintä on tossa paluussa juoksun pariin kuunnella omaa kroppaa ja edetä rauhallisesti, niin hyvä tulee! :) Mulle juoksu on myös tollaista idearikasta aikaa ja usein mietin oman blogin postauksia lenkeillä ja muutenkin parannan maailmaa omilla ajatuksilla, haha. Taidetaan juosta toisinaan samoissa maisemissa, näyttää tutulta! ;) Mukavaa viikon jatkoa ja siisti toi ASICS HCR-projekti! :)

    Tykkää

    1. Kiitos Karoliina, ihana olo tosiaan :) Kävin heti kurkkimassa, että kuka se siellä kirjottaa kun kerran samoja teitä juostaan. En kasvoilta heti tunnistanut, mutta lenkillä sitä harvoin pälyilee kaikkia vastaantulevia kasvoja :D Sanos moi jos joskus törmätään!

      Sulta löytyi kivoja juoksujuttuja blogista ja suhun verrattuna oonkin ihan amatööri ;) Täytyy tulla sieltä kurkkimaan kaikkia vinkkejä ja neuvoja, ehkä tosiaan tällä treenivauhdilla saan ihan hyviäkin tuloksia ensi vuoden koitokseen. Tärkeintä tietty päästä maaliin, mutta oishan se ihanaa juosta oma ennätysaikakin :)

      Ihanaa viikkoa Karoliina ja mukavia lenkkejä sinne naapuriin! ;)

      Tykkää

  2. Moikka moi! =) Määkin oon välilevyongelmainen ja joskus aikanaan piti lopettaa juoksu ja siittä sitten siirryin triathlonin pariin. Juoksu sopii mun ongelmaselälle nykyään tosi hyvin ja nyt kun opettelen päkiäpainotteista juoksutyyliä niin oikein huomaa kuinka se ei kuormita selkää tai selkärankaa samalla tavalla kuin vanha kantapäähiihtelyjuoksutyylini joka oli aivan kamala, ihan hirvee kertakaikkiaan. =) Oon oppinut hyvin tätä uutta tyyliä. Juu. =)

    Juoksu on aika parasta.

    Tykkää

    1. Ah, juoksu on ihan parasta <3 Meillä tulee jännä tapahtuma ja aika hauskaa, että meitä on niin monta siellä tuttuja mukana.
      Sullakin siis on sama ongelma kun mullakin! Kiva kuulla, että jollain muullakin on päkiäjuoksu auttanut. Oon tosi paljon yrittänyt sitä kehittää ja nyt tuolla Asocsillakin se fyssari sanoi, että juoksutyyli on hyvä ja selkä ei varmasti ärsyynny. Jihuu.

      Jännä vuosi tästä tulee! Saa nähä pääseekö sitä maaliin ;)

      Tykkää

  3. Hyvä Marissa!! Kymppi on munkin tavoitteena :) Muistan kun jaksoin eka kertaa juosta 5km niin se fiilis oli aivan huikea!! Lenkkeily oli jo vähän jäänyt, mutta nyt oon aloitellut juoksuharrastusta uudelleen ja ens kesänä aion kyllä juosta sen kympin jossakin juoksutapahtumassa! Vielä sillä ajalla ei ole väliä, kunhan jaksaisi juosta koko matkan ja sitten lähtis siitä parantamaan. Oon keskittynyt viimeisen vuoden aikana liian yksipuolisesti vain salille ja ainoa aerobinen on ollut kävelyä, mutta nyt oon havahtunut siihen että haluan liikkua paljon monipuolisemmin ja parantaa myös mun kuntoa! :)

    Tykkää

    1. Kiitos Emialia! Nyt yhdessä treenataan just sitä monipuolisuutta ja aerobista kuntoa. Sali ei oikein auta juoksuharrastuksessa, mutta kyllä sielläkin voi tehdä kehoa vahvistavia liikkeitä. Itse enemmän treenaan loikkia sun muita juttuja, mitkä tukee jalkoja juoksussa. :)

      Tsemppiä sulle aerobisen kunnon palautteluun, juoksu on niin ihana harrastus, että kannattaa kyllä yrittää päästä paljon juoksentelmaan :)

      Tykkää

    1. Hih, joo maratoonarille varmasti pikkuinen pala kakkua. Huh mitä matkoja te vedätte! Vaikea ymmärtää edes sitä lenkin pituutta :)

      Tykkää

  4. Mulle juoksu on ollu viimesen noin vuoden aikana sellanen epäsäännöllisen säännöllinen harrastus. Eli oon käyny sillon ku ehtii, mutta mitään kuukausien taukoo ei oo kuitenkaa ollu. Ei siis juoksukunto oo ihan huipussaan tällä hetkellä ja kymppi ei oo mikää itsestäänselvyys. Oikeestaan oon hyvinki ilone jos jonkun viitisen kilometriä jaksan hölkkäillä tai juosta :D Peruskunto onneks pysyy jollai tasolla kunnossa, kun kuljen päivittäin kävellen kaikki matkani kauppaan, yliopistolle jne. Eli pohja lähtee juoksee on ihan jees. Ongelmaks omalla kohdalla on vaan muodostunu se, että vedän salilla itteni ihan juntturaan, koska kehonhuolto tuntuu olevan äärimmäisen vieras käsite mulle.. Ja sittenpähä ollaan siinä tilanteessa, että jaloista ei lähde juoksu mitenkä päin. Eikä kyllä sen puolee se salikaa enää :-D

    Tosin, kävin tuossa viikko pari sitten darrapäivänä (joo tiedän, todella terveellistä lähtee hikoilee jos edellisenä iltana on maistunu alkoholi… :D) lenkillä ja juoksin pidemmän matkan ku ties millon viimeks ja vieläpä hyvin kevyesti. Eipä siinä muuten mitää, mutta vähän pisti huvittamaan nuo olosuhteet kun otti huomioon :D

    Tykkää

    1. Hih, pitääkin olla ilonen jokasesta suorituksesta. Mullakin tää kunnonkohotus alkoi niin, että yritin väkisin olla jokasesta pidemmästä matkasta kiitollinen, vaikka kieltämättä kolmesta kilsasta iloitseminen tuntui alkuun aika tyhmältä :D Kymppi tuntuu jo tosi hyvältä ja kun käyttää aikaa siihen kehittymiseen, eli treenaa usein, niin kyllä se kunto sieltä kasvaa.

      Sali ei oikein tue juoksua ja mulla juoksukunto alkoi heti huonontua kun aloin pari vuotta sitten käydä enemmän salilla. No, nyt yritän tasapainotella molempien kanssa ja KEHONHUOLTO on se mikä on kamalin osuus. Pitäis ja pitäis mutta kun… Ei muista ja jaksa :D Sulla näemmä sama ongelma. Hiih, kunnon kansantauti, koska kaikki tuntuu sanovan vähän samaa. Suosittelen kuitenkin keskittymään jompaan kumpaan enemmän, juoksuun tai salittamiseen. :)

      Sulla tais olla hauska ilta ennen sitä darraa. Se siivitti sut huippusuoritukseen. Mulla on käynyt kerran samoin, yhden juhannuksen jälkeen juoksin kevyesti 25 kilometriä huippuaikaan… :D Eikä jussi mennyt ihan kuivin suin mullakaan, mutta näköjään se ilo ja into sai mut juoksemaan näin huippusuorituksen ;)

      Tykkää

  5. Mahtavaa Marissa! Multa ei varmaankaan onnistuisi tällä hetkellä tuo 10km putkeen. Oon enemmän sellanen nopeiden pyrähdysten ja intervallien tyttö. Kovaa ja korkeelta. Metsässä juokseminen on kyllä parasta! ♥

    Tykkää

    1. Sama juttu täällä tällä hetkellä, mutta kymppi meni ja jatkossa saa luvan mennä vielä nopeammin ;) Pakko kehittää sitä peruskuntoa, koska tosiaan kaikki intervallit sun muut nopeat sykkeet sujuu paljon nopeammin. Tässä riittää haastetta :)

      Tykkää

  6. Hienoa, että juoksu kulkee :) Suosittelen juoksutapahtumia, niistä saa hyvin lisämotivaatiota harjoitteluun. Täällä kymppi menee helposti. Ensimmäinen maraton takana ja nyt toivon pikaista palautumista, jotta pääsee seuraaviin kisoihin :)

    Tykkää

    1. Juuri siksi tämä onkin tosi hyvä haaste, pääsee oikeasti tsemppaamaan porukassa ja kun on tavoite, ei voi lusmuilla. Pakko vaan treenata koko talvi, niin hyvä siitä tulee :) Huh, maraton. Siinä onkin jo mulle vähän liikaa haastetta. Pisteet sulle siitä suorituksesta!

      Tykkää

  7. Hei kiitos tästä postauksesta! mä vetelin kans vielä keväällä puolimaratoneja, sitten meni selkä ja jouduin lepäämään miltei kuukauden ja nyt juoksemattomuutta (paria surkeata itkupotkuraivari”mäenjaksa”-lenkkiä lukuunottamatta) yhteensä neljä kuukautta. AUTS ärsyttääää!! Oon venyttäny ja venyttäny uudelleen alottamista ku tiiän jo etukäteen että kunto on laskenu ku lehemänhäntä… mutta kiitos sun sain nyt tsempattua itteeni taas tarmoa! Kyllä se tästä!!

    Tykkää

    1. Hei joo, tsemppiä sullekkin tosi paljon takasini treeninmakuun pääsyyn! Tiedän ihan tosissaan miten vaikeeta se on ja kun pääsee huonoon kuntoon, nousu tuntuu niin raskaalta. Se tulee sieltä kuitenkin nopeasti ja kun tekee paljon erilaisia harjotteita, niin kunto kohenee. Tsemppiä Reetta!!! :)

      Tykkää

    1. Hehe, niinpä! Vauhtia pitääkin tarkkailla tässä kun juoksee ja alka kunnolla treenaamaan. Mulle siinä puolikkaassa on tärkeintä, että pääsee vaan maaliin. Peltotaa jo nyt, että varmasti syön huonosti tai jotain muuta ja lopulta en edes pääse juoksemaan kunnollla. :D

      Tykkää

  8. Jee hyvä Marissa!! :) Juoksu on ihana harrastus kun siinä huomaa kehityksen niin nopsaa! Tsemppiä syksyn treeneihin ja HCR:ssa nähdään! :)

    Tykkää

    1. Niinpä, kehitys on kyllä ollut nyt nopeaa. Jossain vaihessa ei tuntunut siltä ja nyt en malta olla paikoillaan kun on niin kiva juoksennella. (paitsi sateella ;))

      HCR here we come! ;)

      Tykkää

  9. Marissa, oon niin iloinen, että sun selkä on vihdoin terve, ihanaa!<3 kymppi on loistava suoritus ja varmasti tollasen vuoden jälkeen sitä osaa arvostaa ihan eri tavalla kuin ennen :) toivottavasti päästään yhdessä vielä lenkkeilemään!

    Tykkää

  10. Vautsivau…. Oot päässy takaisin juoksemaan. Ihana harrastus ja asicsilla on muuten parhaat kengät kuten taisit joskus jossain postauksessa kertoa. Voisit kirjotella juoksufiiliksistä enemmänkin. Talvellla juoksu nimittäin taitaa täällä jäädä muuten haaveeksi… Tsemppiä tarvitaan!!!

    Kiitos kivasta blogista :)

    Tykkää

    1. Hihi, vautsi tosiaan! Tää on niin ihana harrastus ja oon ihan innoissani kun saa taas juosta. Varmasti juoksen koko talven, eli tsemppiä on aikomus jakaa täälläkin ;)

      Kiitos Tintti itsellesi :)

      Tykkää

  11. Tiedän niin ton sun fiiliksen. Itselläni leikattu välilevyn pullistuma tammikuussa 2011. Muistan vieläkin miten itkin onnesta kun juoksin ensimmäisen kerran leikkauksen jälkeen 10km lenkin. Olen pystynyt juoksemaan sen jälkeen 3-6 lenkkiä viikossa. Välillä selkä krampannut, mutta levolla parantunut. Nyt menossa raskausviikko 20 ja vielä menee 10km lenkit reippaasti. Tsemppiä harjoitteluun, pahin sulla jo taitaa olla takana! :)

    Tykkää

    1. Kiva kuulla kokemuksia muiltakin, jotka on kokeneet vähän samoja juttuja kuin minäkin. Itse saan tietty olla tyytyväinen, ettei mennyt leikkaukseen asti. Tsemppiä sullekkin paljon treeniin lapsosen kanssa, sekä masussa, että sitten kun se sieltä pullahtaa ulos ;) Kiitos Johanna! Juoksu on kyllä niin ihana laji!

      Tykkää

  12. Hienoa että juoksu taas onnistuu, kun siitä kerran tykkäät :) Hieno suoritus js eiköhän tuo ajan kiriminenkin onnistu :)

    Tykkää

  13. Vautsivau ja onnea kympistä! Hyvä aikakin pärshkähti sulle :) mahtava tuo asics-haaste! Ois niin siistiä joskus itsekin päästä mukaan tuollaiseen haasteeseen. Innolla jään odottamaan postauksia siitä. Viime vuonna HCR: llä ei mun mielestä ollut kovin ahdasta, joten sitä ei kannata pelätä. Sen sijaan vaarana on, että jäät juoksutapahtumiin koukkuun. Mulle ainakin kävi niin! Mikään ei voita maaliintulofiilistä!

    Tykkää

    1. Varmasti tulee juttua HCR-haasteesta! Ihan piankin ;) Veikkaan, että tosiaan innostun siitä porukalla juoksemisesta, kunhan vain yhden kerran eka pääsen sinne. Se joukkomäärä on mulle varmasti alkuun vaikea selvitä läpi, mutta eiköhän se pian helpotu kun vaan juoksee mukana. Juoksee sitten vaan lujempaa kaikki karkuun jos alkaa ahdistaa ihmiset lähellä :D

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s