Päivä, jona positiivisuus todella mitattiin ja huolella!

Eilisestä piti tehdä teille pitkästä aikaa sellainen mukava ”päivä kanssani” tyyppinen kirjoitus. Niitä on aina välillä tullut tehtyä ja olen yrittänyt valikoida mukaan erilaisia päiviä. Työpäiviä, vapaapäiviä, lomapäiviä. Itseäni ainakin kovasti aina kiehtoo se, että miten muilla sujuu arki. Koska se toinen herää tai koska syö aamiaista? Montako kertaa se treenaa päivässä ja missä välissä ehtii syödä mitäkin? Onko sillä yhtä paljon vapaa-aikaa kuin itselläni on? Sellaisia ihan tavallisia juttuja on kiva lukea. Kuviakin on hauska katsoa samalla, ne kun kertoo niin paljon enemmän. Siksipä siis itsekin teen aivan samanlaisia silloin, kun muista kuvailla ahkerasti päivän aikana. Useimmiten se tosin unohtuu heti ensimmäisen tunnin aikana ja muistan illalla mitä olin suunnitellut. Hups, uusi yritys huomenna. Tällä kertaa homma ei kaatunut siihen ongelmaan, vaan oikeastaan esteeksi tuli liian monet ongelmat päivän aikana. Mietin, että eihän tästä nyt voi enää kertoa, kun on näin kauhean paljon ikävää sattunut yhden päivän aikana. Enhän mä nyt ikäviä juttuja ala kertomaan. Iltapäivän kohdalla olin jo nimittäin jäämässä kotiin mököttämään kun tuntui, ettei mikään suju. Tai no en mä kotiin tainnut jäädä vaan ulos. Siitä episodista lisää tuolla kuvien lopussa ;)

Olin siis jo päättänyt, etten kerro tästä päivästä teille mitään. Kuvat roskiin vaan ja uusi ajatus kehiin….Mutta, eikös tarinoissa tule aina se mutta osuus? No niin se tulee tälläkin kertaa. Tajusin nimittäin, että ehkä teitä kiinnostaa myös ne päivät kun kaikki ei sujukaan! Ei kaikki ole aina niin helppoa, eikä aina oo vaan niitä hyviä päiviä. Positiivisuus tulikin eilen mitattua ihan viimeiseen tippaan asti ja onneksi selvisin siitä mittauksesta hyvin tuloksin läpi. Illallakin nimittäin vielä hymyilytti, vaikkakin toisin olisi voida luulla. Siispä tervetuloa mukaan katselemaan minun keskiviikon tohellustani. ;) 

IMG_7633

Keskiviikkona heräsin aamulla kello 5:07. Makoilin hetken ja katselin onko yön aikana jotain jännää tapahtunut instagramissa. Eipä ollut. Tämän jälkeen kahvin keittoon ja mukaan pieni kulhollinen rahkaa ja raejuustoa. Oli sovittu miehen kanssa, että mennään aamutreenille kuudelta, joten piti syödä jotain nopeaa ja helposti sulavaa. Keitin myös kupin kahvia.

Kello 5:45 nousin ylös pukemaan päälle. Blogiteksti oli kirjoitettu valmiiksi aamukahvia juodessa, mutta en vielä painanut julkaise nappia. Tuntui, että se pitää vielä tarkistaa ja oikolukea treenin jälkeen. Silmät olivat vielä liian unessa. 

Kello 5:56 Mies on saatu ylös sängystä, ruokittu ja käsketty pukeutua nopeasti. (Hihi, kyllä se oikeasti osasi pukea ihan itse!) Tässä vaiheessa tepasteltiin kohti salia reippaana ja innokkaana viikon ekaan aamutreeniin. 

IMG_4347
En tiedä miksi tälläinen kuva piti ottaa? :D Ehkä todistaakseni, että energiaa riitti heti aamusta? ;)

IMG_4363

Kello 6:43 Matkaan jo takaisin kotiin. Lyhykäinen treeni ylävartalolle tehty ja vatsalle yritetty myös muutamaa liikettä. 

Kello 6:55 Kotona lyhyet venyttelyt ja koomailua olohuoneen matolla. Ei jaksa liikkua, käsissä tuntuu jo nyt kova polte. Luen lattialla koneelta aamulla kirjoittamaani tekstiä läpi ja painan julkaise nappia. Aamun aiheena on siistitty ruokavalio. 

Kello 7:15 Saunaan. Miten ihanaa onkaan käydä aamusaunassa <3 Lihakset rentoutuu ja mieli siinä samassa.

Kello 7:32 kaadan kaurahiutaleita kulhoon ja heitän sopivan määrän vedessä lilluvia hiutaleita mikroon. 1,5 minuuttia mikrossa ja lautasella on kuuma ja houkuttele annos ihanaa puuroa. Joukkoon suolaa ja päälle iso kasa raejuustoa. Nams, tää on yksi parhaita asioita aamussa. (unohtamatta tietenkään kahvia!)

IMG_4366

Kello 7:39 Huomaan saaneeni jo ensimmäisen kommentin tekstiini. Vastaan ja jään lukemaan muita blogeja. Luettavaa ei ole paljon, mutta muutamia hyviä tekstejä on syntynyt blogisiskoilta yön aikana.  Ahmin tekstit nopeasti läpi ja pian jo harmittelen, kun ei ole enää mitä lukea. Kirjoittaisittepa useammin.

Kello 8:00 keitän lisää kahvia ja istun alas lukemaan kasaksi kertyneitä lehtiä. Pian kyllästyn ja alan siivoilemaan asuntoa. Tänään on edessä tärkeä ja vakava palaveri, johon pitäisi olla valmistautunut. En osaa keskittyä ja mietin asioita liikaa. En saa oikein mitään aikaan ja huomaan siivoavani samaa keittiön tasoa neljättä kertaa. Ihan vaan vitsaillakseni siivoan sen viidennen kerran. 

Kello 8:40 Makaan puoli tuntia tekemättä mitään. 

Kello 9:37 Suljen ulko-oven ja lähden Helsinkiin. Olen ottanut uuden salijäsenyyden (tästä lisää myöhemmin ;)) ja suuntana on kauan ikävöity Bodycombat! Ah, en malttaisi odottaa ja lähden aivan liian aikaisin matkaan. Tarkistan monta kertaa laukun ja sen sisällön. Pelkään, että unohdan jotain tärkeää, kuten ponnarin tai housut. 

IMG_4370

Kello 10:02 olen salin pukuhuoneessa. Aivan liian aikaisin paikalla, eikä mitään tekemistä. Venyttelen ja luen sähköposteja. 

Kello 10:30 alkaa Bodycombat. Lemppariohjaajan tunti ja pitkästä aikaa takaisin salissa! Jokainen ikävä asia unohtuu ja olen kuin huumattuna siihen hetkeen. Hiki valuu ja millään muulla ei ole merkitystä kuin tällä hetkellä. En kestä miten mahtavaa on olla täällä taas! Liikkeet tuntuvat tutuilta ja pysyn hyvin perässä. Kuntokin on suht hyvä ja vaikka pelkään pian eteen tulevaa äkkikuolemaa, taistelen tunnin läpi. 

Kello 11:30 Kiitän itseäni, että raahauduin tunnille, vaikka mieli alkuun sanoikin muuta. Ei olisi huvittanut ja sänkyyn jääminen kävi mielessä. Onneksi tulin ja hain tämän kaiken hyvän energian mukaani. Huh mikä olo! Kiitos minä. 

IMG_4378

Kello 11:35 olen pukuhuoneessa ja pakkaan märkiä treenivaatteita laukkuun. Tähän väliin nopea suihku, ripsarit naamaan ja kohti lounasta. Kamala nälkä!

Kello 11:59 Odotan miestäni lounasseuraksi Forumissa. En osaa itse valita paikkaa, vaan odotan häntä kertomaan mielipiteensä. Julkaisen instagramiin odotellessani kuvan Fitfashionin etusivulla näkyneestä piristyksestä. Ollaan siellä ystäväni Petran kanssa vierekkäin. Söpöä <3

IMG_4380

Kello 12:01 mies saapuu. Ensimmäisenä hän ojentaa käteeni kotiin unohtuneet kotiavaimet. En ihmettele unohdustani, tämä on nykyään melko tavallista. Mietin, että onneksi en asu yksin. 

Kello 12:03 Istutaan Hanko Sushin pöydässä. En tiedä riittääkö sushi täyttämään vatsani äskettäisin hurjan kulutuksen jälkeen, mutta sushia tekee mieli ja sillä mennään. Lounaan aikana tapahtuu niinkin jänniä asioiita, kuin että teestäni löytyy hius. Niin ja minulle jää nälkä. Pitikin valita sushi näin nälkäisenä. Oma vika.

12:27 Saan ilahduttavan viestin ystävältä. Tulee lämmin olo. Vastaan takaisin lämmöllä. 

IMG_4382

Kello 12:45 Kävelen kohti Diacoria, jossa on varattuna lääkäriaika. Matkalla syön puolikkaan lakritsisesta proteiinipatukasta jälkiruoaksi. Olisin tahtonut kokonaisen, mutta miehenryökäle otti puolet. Vieläkin jää nälkä.

Kello 12:50 haaveilen, että mitähän ruokaa syön illalla. Mietin pitäisikö leipoa jotain terveellistä? Onko sellaisia terveellisiä ja hyviä leipomuksia edes olemassa? Vai pitäiskö vaan ostaa toinen hyvä protskupatukka, joku eri maku?

IMG_4388 IMG_4390

13:00 Istun odottamassa lääkäriä. Olen aina minuutilleen ajassa, ellen jopa ajoissa. Tällä kertaa istun tasalta odottamaan aikaani.

13:06 Odotan edelleen. Lääkäri on näemmä myöhässä. Mietin, että heillä taitaa olla kiireinen työ. Pohdiskelen edellistä tuntiani ja nautin olosta jonka urheilu on tuonut. Kiitän mielessäni itseäni, että olen huoltanut selkääni hyvin ja saanut sen parempaan kuntoon. 

13:08 Lääkäri kutsuu minut sisään. 

IMG_4394

Kello 13:58 Olen matkalla palaveriin, josta olen stressannut. Kuuntelen matkalla musiikkia matkalla ja yritän ajatella mukavia asioita. 

Kello 15:04 ikävä palaveri on ohi. En kerro tästä sen enempää, mutta sanotaankon näin, että tästä se kaikki epäonni keskiviikkona alkoi. Ikävä, että pitääkin olla niin vaikeita asioita elämässä. 

Kello 15:44 Pääsen kotiin. Menen suoraan sänkyyn makoilemaan ja lepään pitkää.  Juttelen mieheni kanssa ja hän yrittää saada minuun uskoa, että kaikki vielä järjestyy. Mietin mielessäni, että onneksi minulla on niin paljon ihmisiä ympärilläni joista on tukea. Ei tästä muuten selvittäisi. 

Kello 17:30 Muistan, että pitäisi ottaa kuvia. Otan ensin surunaamaisen kuvan, sillä tahdon olla totuudenmukainen. Seuraavaksi jo otankin kuvan, jossa yritän väkisin hymyillä. Huomaan hymyileväni omalle kuvalleni ja pian jo naurattaa, miten sitä hetkessä saa hymyn aikaan. Ja ihan itse. Kirjoitan Instagramiin julkaisun ja mietin itsekseni, että kaikki on oikeastaan ihan hyvin. Tavallaan. 

Kello 17:45 saan instagramiin pari ihanaa kommenttia. Hymyilyttää. 

IMG_4397 IMG_4404

Kello 17:50 huomaan kurnivan vatsani ja lämmitän edellisen päivän ruokaa. Feta sulaa ihanasti kasvisten joukkoon ja nautiskelen pitkään annoksestani. 

Kello 18:05 juon kupin kahvia ja maksan unohtuneen laskun. 

Noin kello 19:00 Pudotan kahvikupin lattialle. Kauhea sotku, mutta onneksi mitään ei mene rikki. Samassa huomaan heittäneeni tärkeän paperin roskien joukkoon ja se on ihan rahkassa. Pyörittelen päätäni. Hyvä minä!

IMG_4395Kello 18:29 olen lähdössä käymään kaupassa. Ovea sulkiessa tajuan, että mulla ei ole avaimia. Suljen silti oven. En tiedä miksi taas kävi näin ja jään rappuun seisomaan hölmistyneenä. Tajuan, että mies on tulossa kotiin vasta yömyöhään ja minä seison verkkareissa ja ohuessa paidassa ulkona. Huoh. Pian keksin, että voin soittaa kiinteistövälittäjälle, jolla on tällä hetkellä meidän vara-avaimemme. Minun onnekseni hän suostuu tuomaan avaimen ja huokaisen helpotuksesta. Siltikin syyttelen itseäni ja mietin, miten taas onnistuin jättämään avaimen sisään. Tämä kun ei ole eka kerta….edes tänään! :D

Kello 18:40 Saan avaimen käteeni. Sepäs oli nopeaa palvelua!

Kello 18:45 kävelen kauppaan. Nappaan mukaan maitoa ja rahkaa, muuta en juuri nyt tarvitse. Tässä vaiheessa kirjoittelen muutaman tekstiviestin ja otan kuvan kaupan rullaportaissa. 

IMG_4407

Kello 19:12 Istun kotona sohvalla ja alan hapuilla puhelintani. Etsin sitä melko pitkään ja katson kaikkialta. Ei näy missään. Katson jopa jääkaappiin, josta se on pari kertaa löytynyt. Yritän laittaa Facessa parille kaverilleni viestiä, että soittaisivat numerooni. Netti ei toimi. Tässä vaiheessa alan hermostua, enkä keksi mihin olen voinut jättää puhelimen.

Kello 19:15 tajuan, että olen varmasti  jättänyt sen kauppan kassalle. Eikun takaisin etsimään.

Kello 19:18 puhelin löytyy kaupasta. Kerron kassatädille nolot unohdukseni ja hän saa makoisat naurut aikaan. Itseäkin  vähän hihityttää oma hajamielisyys. Lähden kotiin tyytyväisenä kännykän omistajana. Tarkkailen koko matkan avaimiani ja puhelintani, etten vain unohda niitä mihinkään. Pelkään saavani hermoromahduksen, mikäli kadotan toisen matkalla johonkin :D 

Kello 19:34 päivitän facebookin tilani. Pitäähän oma epäonni jakaa muidenkin kanssa. ;)

Näyttökuva 2014-9-4 kello 20.27.31

Noin kello 20:00 Makaan sängyssä rahkakulho kädessäni ja katson tällä viikolla alkaneita salkkareita. Yritän unohtaa päivän tapahtumat ja mietin, että onneksi huomenna on uusi päivä. Yritän pitää mielessäni, että kaikella on tarkoituksensa. Mitään ei tapahtu ilman syytä. 

Kello 21:26 ystäväni on jättänyt viestin, että voiko soittaa. Soitan hänelle takaisin ja jutellaan pitkään. Tulee helpompi olo. Ystäväni lupaa, että asiat varmasti järjestyvät ja pian kaikki on taas hyvin. Suljen puhelun ennen kymmentä ja olen kiitollinen, että mulla on niin monta hyvää ystävää. <3

—————

Tässä vaiheessa iltaa kuvia ei enää olekaan otettu. Puhelimen ja avainten unohduksen jälkeen olin aivan varma, että tämä päivä oli nyt tässä ja päätin vain maata loppu illan sängyssä. Katselin puhelun jälkeen kaikenlaisia tieteisohjelmia ja dokkareita (=salkkareita) ja odottelin miestä treeneistä kotiin. Yritin pohdiskella asioita ja päätin, etten anna minkään masentaa minua. En nyt, enkä tahdo sitä huomenna. Tällä hetkellä isot ongelmat varjostaa elämää ja pahoittelut, että tällä tavalla kerron niistä teille vain osan. Jätän teille kertomatta asioita, mutta näistä en juurikaan voi julkisesti puhua. Ehkä sitten joku päivä vielä avaan asioita enemmän, mutta juuri nyt niitä täytyy selvitellä omassa rauhassa ja yrittää pitää pää kylmänä. Kyllä kaikki järjestyy. 

Alunperin tarkoituksena oli tällä kertaa kertoa siitä, miten treeniin paluu on onnistunut hyvin ja tällä hetkellä se on tuonut elämään ihan hirmuisen määrän hyvää oloa. Mutta homma ei sitten mennytkään ihan niin kuin olin toivonut ja jo keskipäivästä eteenpäin alkoi näyttää siltä, että olis vaan parempi piiloutua peiton alle ja antaa muiden hoitaa se hääräminen mun puolestani. Onneksi nyt on uusi päivä ja energiaa on taas vähän enemmän. Nyt myös osa eilisen sattumista jo naurattaa sen verran, että ehkä voin teillekin näyttää miten onnistuin eilen tekemään päivästäni aivan tuskaa… ;)

Ensi kerralla ehkä vähän iisimpi päivä ja kivempia tarinoita. Tälläistä täällä tällä hetkellä ja nyt tämä neiti menee taas saunomaan! Pitäkääs huoli avaimistanne ja puhelimistanne. Itse ajattelin teipata molemmat kehooni kiinni, ettei käy samoja vahinkoja uudestaan. :D 

12 vastausta artikkeliin “Päivä, jona positiivisuus todella mitattiin ja huolella!

  1. Voi Marissa. <3 Suuren suuri hali. Kyllä asiat ennen pitkää järjestyvät ihan varmasti. Tulen surulliseksi sun surunaamasta. En halua, että sulla on paha mieli :'( Mutta toisaalta totuudenmukaisuus ja aitous on todella hienoa.

    <3

    Tykkää

    1. Elina niin varmasti järjestyykin. Eikä oikeastaan minkään pitäisi olla nytkään huonosti, kun on noin upeita ihmisiä ympärillä :) <3

      Tykkää

  2. Voi Marissa <3 Mutta tiiätkö, paljon enemmän ainakin mie lukijana arvostan sitä, että jaoit meidän kanssa tarinan myös vähän metsään menneestä päivästä. Se tuo tähän homaan just sitä aitoutta, mitä bloggaajissa ja blogeissa arvostan :) Toivotaan että tänään on ollut jo parempi päivä, avaimet ja puhelimet on pysyneet tallessa ja että auringonpaiste syrjäyttää harmillisempia juttuja <3

    Tykkää

    1. Eilen pysyi kaikki tallessa ja mitään ikävää ei sattunut. Pelkkiä hyviä juttuja. Kiitos Anna <3

      Tykkää

  3. Voi muru <3 Niin kurjaa, että tollasta tapahtuu aina niille ihmisille, jotka ei sitä ansaitse. Enkä nyt puhu puhelimen ja avainten unohtamisesta, koska se johtuu pelkästään tästä vanhaksi tulemisesta. Trust me, I know ;) Onneks on pää kiinni kropassa, kun muuten sekin jäis joskus jonnekin. Vai miten se meni? ;) <3

    Suuren suuri hali <3 Kyllä ne asiat järjestyy, usko pois <3

    Tykkää

  4. <3

    Tää oli ihanan aito postaus! Murheisiin jaksamista ja voimia <3

    Asioilla on useimmiten tarkoituksensa vaikkei niitä aina heti tajua….

    Jatka vaan hymyilemistä sille peilikuvalle :)

    Tykkää

    1. Tämä on se ajatus, jota yritänkin miettiä; asioilla on aina jokin tarkoitus. Monesti se selviää vasta pitkän ajan jälkeen, mutta kyllä se varmasti tälläkin kertaa selviää.

      Kiitos Outi, aina niin symppis <3

      Tykkää

  5. Ekaa kertaa eksyin sun blogiin, vaikuttaa ihanan pirteältä ja aidolta! :) Piti kommentoida, kun täällä on kans toinen unohteleva tohelo, viimeks eilen unohdin mun eväät kotiin, muistin ottaa ne jo jääkaapista mutta kenkiä jalkaan laittaessa laskin ne hetkeksi pöydälle ja siihenhän ne jäi.. huomasin vasta työpaikan pihassa :D Siinä sitten jännitin koko päivän että miten eväille on käynyt kun ne oli koko päivän samassa huoneessa meidän tuholaiskoiran kanssa, oli kuitenkin pysynyt tallella.

    Avaimia, puhelimia ja muuta hukkuu ja unohtuu multa ihan koko ajan, äiti sanoo että tämä mun jatkuva hajamielisyys johtuu mun vaaleasta hiustenväristä, en sitten tiiä mikä on oikea syy :D

    Tykkää

    1. Voi ei meitä hajamielisiä! Miten sitä voikin koko ajan olla ihan unohduksissa.. Ruokaa en sentään vielä oo unohtanut, veikkaan että johtuu siitä, että ruoka on mulle aina listalla prioriteetti ykkösenä. Hahaha! :D

      Vaaleista hiuksista tää ei voi johtua, mutta ehkä siitä, että on liikaa tärkeitä asioita mielessä ;)

      Tykkää

  6. Kiva, että jaoit tämmösen vähän toisenlaisen päivän meille, bloggaritkin oon vaan ihan tavallisia ihmisiä :) Ite oon onnistunut mm. heinäkuussa ”hukkaamaan” puhelimen+pankkikortit Norjan reissulla (luojan kiitos löyty seuraavana aamuna patjan alta, olin edellisen illan paniikissa kulkenut pitkin norjalaisen pikkukylän lenkkipolkuja :D) ja tän viikon maanantaina lähdin kauppaan auton avaimet ja kännykkä mukana. Eipä tullut mieleen, että kotiavaimetkin ois ollut tarpeen. Vara-avaimet porukoilla 80 km päässä, joten yhden yön visiitti kotikotiin, koska tuli halvemmaksi mitä oven avaaminen kiinteistöhuollon toimesta. Sattuu näitä siis muillekin :D

    Tykkää

    1. Eikä, miten aina voikin käydä kaikki samaan aikaan! Niin ja mikä niissä kotiavaimissa on, että ne pitäis melkeen liimata otsaan kiinni että muistaa, mutta kännykkä kyllä muistuu mieleen aina. Varmaan muistuukin,kun se on kädessä kiinni 24/7 :D

      Huh, voi meitä. :D

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s