Nuorten ajatuksiin vaikuttamassa!

Juuri sitä tahtoisin. Päästä vaikuttamaan monen nuoren mieleen ja ajatuksiin. Ajatuksiin tästä elämästä, joka välillä on aivan liian vaatimuksilla täytettyä ja salakavalaa. Meidät on laitettu uskomaan, että jokaisen pitäisi omistaa ihan kauheasti erilaisia taitoja ja piirteitä, sellaisia joita ei jokaisella olisi. Silti niitä pitää olla kaikilla. Olla lahjakas aivan kaikessa. Urheilullinen, kaunis, älykäs ja sosiaalisesti lahjakas. Kypsä, boheemi, persoonallinen ja silti muotiin istuva. Jos et ole sitä, niin siinähän yrität pärjätä. Ei tässä maailmassa kuule niin vain menesty, jos ei yritä kaikkeaan. Jos et pärjää, sua kiusataan siitä. Koulussa, harrastuksissa, kadulla. Myöhemmin työelämässä. Huudellaan korvaan ajatuksia, joita et tahtoisi kuulla. Lopulta kuiskit niitä jo itsekin itsellesi, etkä enää tiedä mikä on totuus. Oma sana vai muiden.

Kuka niitä vaatimuksia tekee ja kuka käskee olla yhtään mitään? Olitko se sinä itse vai ympäristö? 

IMG_3971
Syyskuun Demissä.

Ei mulla oikeastaan ollut alkujaan tarkoitus tulla tästä puhumaan. Mulle sattui vaan silmiin tässä aamulla joku lehden otsikko, jossa puhuttiin nuorten ilkeilystä toisiaan kohtaa. Samassa muistin, että Demihän juuri ilmestyi ja siellähän olen itsekin. Enpä olisi muuten tosiaan uskonut kymmenen vuotta sitten itsekin Demiä lukiessa, että olen itsekin vielä siellä lehden sivuilla. Hassua. vaikka kotona sain heti palautetta mieheltäni, että ”eihän toi pikkunen juttu nyt oo mitään, mulla oli siellä aikoinaan aukeaman kokoinen juttu itsestäni” :D Haha. Ilmeisesti mieheni on ollut siellä joskus kertomassa omista ajatuksistaan nuoruudesta ja samalla saanut kokovartalokuvan itsestään lehteen. Yritin kovasti hinkua nähdä sitä juttua, mutta sitä ei kuulema ole tallessa. Jaahas, niinpä niin. Uskoo ken tahtoo ;) 

Musta olisi ihanaa päästä jollain tapaa vaikuttamaan nuorten ajatuksiin enemmänkin. Lehden sivuilla tai sitten blogissani juttelemalla niistä ihan arkisista asioista. Tässä samaisessa Demissähän meitä oli monta muutakin bloggaria haastateltuna. Ihanat Anna ja Eevsku siellä kertomassa omia ajatuksiaan mun kanssani samalla sivulla. En tiedä onko suunta jotenkin muuttumassa, vai kuvittelenko vain, että nuorille yritetään antaa koko ajan vain enemmän järkevää kuvaa elämästä? Ei kerrota pelkkiä laihdutus ideoita tai sitä miten onnistut olemaan täydellinen. Yritetään painottaa enemmänkin sitä, että jokainen meistä on erilainen ja kaikille löytyy varmasti ne omat harrastukset ja omat mieltymykset. Niin ja jos nyt vain kuvittelen tämän koko asian, niin korjatkaa, että olen väärässä? Voihan olla että keskityn lukemaan vain tietynlaisia juttuja. Itse ainakin tulen jatkossa vielä enemmän miettimään sitä mitä kirjoitan ja kerron. En tahdo olla täydellinen, enkä yritä olla sellainen joksi nuoren tahdoin. Epätodellisen täydelliseksi. Tahdon jakaa ajatuksiani ihan normaalista elämästä, joka ei tosiaan ole sitä mitä moni tuntuu väittävän. Ei jokaisen tarvtise syödä pelkkiä superfoodeja ollakseen onnellinen, kaurapuuro tekee ihan yhtä onnelliseksi. Eikä jokaisen tarvitse omistaa täydellistä vaatekaappia täynnä merkkivaatteita, ihan yhtä hyvin kelpaa ne muutamat kivat vaatteet joita voi käyttää vuosia. Niin ja jokaisen ei tosiaan tarvitse olla urheilullinen ja ulkonältään siinä kunnossa kuin olisi menossa fitness malli ksioihin. Ihan kelpaa sekin, että sulla on kroppa ja jalat tallessa joilla pääsee liikkumaan. Lihasmassa ei tuo lisäarvoa elämään, eikä rasvan katoaminen kropasta. Ne oikeastaan tuo vaan lisäpaineita siitä, että nyt sun pitää pysyä tässä kropassa ikuisesti. Eikä se tietenkään ole mahdollista. Ei se ole normaalia elämää ollenkaan. Siinä tavoitellessa kadotat helposti otteen normaalista elämästä ja menee vuosia hukkaan.

Sä voit tolla juuri sellainen kun normaalistikin olet. Liika tavoittelu vie elämästä aivan liikaa aikaa, eikä jää tunteja muuhun kuin suremiseen ja liian korkealle tavoitteluun. Meille on annettu kaikille eri pelinappulat jo syntyessä, pitää vain osata käyttää niitä oikein. Ja jos niiden käyttö menee vähän pieleen, niin sekoita uudestaan ja aloita alusta. ;)

Ihan tavis oon itsekin ja viihdyn juuri tälläisena :)
Ihan tavis oon itsekin ja viihdyn juuri tälläisena. Pelinappulat on tullut sekoitettua useaankin otteeseen uudestaan ja ihan hyvin menee :)

Nuorissa on meidän tulevaisuus (enkös mäkin oon yksi just niistä nuorista, vähän vanhempi nuori vaan ;)) ja siks musta olis tosi tärkeää päästä vaikuttamana niihin pieniin ihmisiin ja ajatuksiin. Teihin ja teidän ajatuksiin. Itse olin ainakin siinä iässä aivan sekaisin ja hakusessa itseni kanssa, eikä lehtien palstat auttaneet siinä yhtään. Niiden mukaan kun piti olla vaikka ja mitä, eikä peilikuva tai koulun todistukset antaneet itselleni sitä samaa kuvaaa. Olin jotenkin aivan epäonnistunut ja vääränlainen. Sosiaalinen oon varmasti aina ollut ja sillä oon onnistunut peittämään kaiken sen epävarmuuden, mutta muutoin kaikki omat toiveet on olleet aivan liian korkealla. Mahdottomuuksia tavoittelua ja mikään ei oo koskaan ollut tarpeeksi. Ehkä vihdoin osaan ajatella fiksummin ja tähdätä sellaisiin asioihin joilla elämässä oikeasti on merkitystä. Ihmisillä esimerkiksi mun ympärilläni.

Nykyään on vielä vaikeampaa yrittää selvitä nuoruudesta hengissä kuin mitä se oli silloin. On kaikenmaailman facebookit ja muut sosiaaliset mediat. No, olihan ne jo osittain matkassa mukana silloin kun itsekin olin nuorempi, mutta ei niin vahvasti kuin nyt. Ihmiset jakaa kuvia niistä täydellisistä hetkistä elämässä, joita itsellä ei juuri sillä hetkellä vältämättä ole. Jos on ollenkaan. Hetkinen, eikös ton ihmisen elämässä oo ikinä mitään huonoa? Niin, eihän kukaan nyt mitään ikävää sinne mediaan jaa. Jokainen tahtoo kertoa vaan miten hyvin menee ja miten juuri sattui saamaan ylioppilas kirjoituksissa papereihin ällän. Ei se kerro saaneensa sitä yhtä hylättyä, koska eihän se siitä tietenkään ole ylpeä. Mediassa pitää ylpeänä seistä sanojensa takansa ja hymyillä kaikkein leveintä hymyään. Ei kerrota sitä koko totuutta. Voin vaan tosiaan kuvitella miten olisin vielä enemmän hakusessa jos olisin tämän hetken nuori. Huh, onneksi olen jo siitä kaikesta kasvanut ohi. Oppinut kovalla työllä, miten niistä vaikeista ajoista selvitään hengissä. Kaipa sitä omaa itseään tässä vielä etsitään halki koko elämän, mutta ainakin osittain matka on jo selvitty läpi. Muutamalla kompastuksella ja haaverilla, mutta tässä mä seison pystyssä ja voin ihan hyvin. Kunpa sinäkin. 

Ihan hyvin pärkää kaurapuurolla aamulla sohvalla makoillen.
Ihan hyvin pärjää elämässä ihan vaan kaurapuurolla. Se on mun superfoodini.

Kaurapuurot on syöty ja muutenkin kaikki aamun normaalit rutiinit nyt tehty ja voin aloittaa siivoamaan. Lauantait menee mulla usein siivotessa ja urheillessa, nykyään vähän vähempi tuossa toisessa kun ei oikeen kunto kestä. Ajattelin kuitenkin käydä tänään vähän salilla leikkimässä painoilla ja ehkä vähän lenkkeilläkin. Tiedossa ihana ihana ihana vapaapäivä! Nautin olostani juuri nyt niiiin paljon. Ei oo kiirus mihään ja voi vaan olla. Täydellistä. <3

Rentouttavaa lauantaita myös sulle sinne! Nauti olostasi! :)

9 thoughts on “Nuorten ajatuksiin vaikuttamassa!

  1. Oot kyllä niin hyvä rooli malli nuorille ja toivon että moni heistä lukisi just sun blogiasi eikä niitä jotka kylvää paineita ja pahaa mieltä! Oon itse vihdoin pystynyt päästämään irti siitä täydellisyyden tavoittelusta ja tajunnut että enhän mä kaikessa voi olla hyvä eikä myöskään tarvitse olla. Ja on niin paljon vapaampi ja onnellisempi olo kun sen tajuaa!

    http://www.karhusportscience.com

    Tykkää

    1. Onnellisuus lähtee niin paljon meistä itsestämme. Pitää vaan päästää irti ja ottaa elämästä parempi ote. Kiitos Elisa :)

      Tykkää

  2. Oot kyllä todella terve esimerkki nuorille Marissa :) Oon niin koukussa sun blogiin. Aina tätä lukiessa muistaa, että elämä on loppujen lopuks ihanaa ja että olen itsekin ehkä ihan okei tapaus juuri tällaisena. Sun teksteistä välittyy se totuus, että itseään pitää kuunnella ja rakastaa: Ei aina tarvitse suorittaa ja pyyhkiä sata lasissa. Treenata verenmaku suussa tai itkusilmässä. Syödä pelkkää parsakaalia ja kanaa päivästä toiseen…

    Vaan ennen kaikkea, nauttia elämästä ja halata itseään :)

    Kiitos, että jaat omaa elämän filosofiaasi meille, joila on vielä paljon oppimista itsensä kunnioittamisessa ja rakastamisessa :)

    Tykkää

    1. Kiva, että oot koukuttunut. Toivotaan, että se ote pitää hyvin kiinni ;) On tosi ihana lukea näitä teidän kommentteja kun huomaa, että kirjoituksilla oikeasti edes jollekkin merkitys.

      Nautitaan elämästä ja syödään sitä kanaa ja parsakaaliakin silloin vain kun se oikeasti tekee hyvää, eikä hampaat irvessä ;)

      Tykkää

  3. Yhyy, kylläpä näin heti herättyä iski oikein syvälle tämä teksti, vaikka en ehkä tekstin kohderyhmään enää kaksytviisvuotiaan ikäni kanssa kuuluu.

    Ehkä se kertookin sen, miten pitkälle se itsensä parjaus ja etsiminen vie tässä maailmassa. Mä en vieläkään osaa sanoa miten päin olis hyvä tai mitä ihmettä mä teen. Kokeilen just niitä juttuja, joita muut mulle antaa ja yritän epätoivoisesti olla niiden avulla hyvä.

    Kurjaa, mut mä uskon että se lutviintuu.

    Sen takia marissa on ihanaa, että löytyy sun kaltaisia. Sun kaltaisia vahvoja naisia, jotka elämän ilollaan saa haluamaan samaa kaikesta muusta (ulkoisesta, pinnallisesta) riippumatta. Teitä pitäisi olla mediassa enemmän nuorten esimerkkeinä.

    Oot ihana. Tuun lukee sun juttuja aina kun tuntuu etten riitä ja hetken päästä on taas pienesti parempi olla tässä kehossa, näissä ajatuksissa.

    Tykkää

    1. Musta tuntuu, että nykymaailma tekee naisista ja miehistä vaativampia itsensä suhteen ikään katsomatta – monella ”vanhemmalla” (itsehän oon 28-vuotias) saattaa olla suurempia paineita pelkästään sen takia, että ajatellaan, että ”sen ikäisellä” ei pitäisi enää olla mitään kriisejä itsensä kanssa, koska ”ikä tuo itsevarmuutta”. Vaikka todellisuudessa ”varhaisaikuisuus” on iteasiassa psykologi E.H. Erikssonin mukaan yksi ihmisen ”psykososiaalisen kehityksen kriiseistä” ;) Jokainen voi tuntea olonsa riittämättömäksi eikä kenenkään ongelmat ole toista vähäisempiä <3

      Tykkää

    2. Ehkä tässä ei ollut mitään oikeaa kohderyhmää, nuorihan se oot itsekin ;) Ei näitä asioita aina saa selvitettyä kovin nuorena ja voihan olla, että mullekkin vielä vanehmmiten kehkiytyy jokin kriisi. Ei siis oo oikeeta aikaa ns. kypsyä tai kasvaa, vaan kyllä se vie aikaa ja jokaine tekee sen omalla ajallaan.

      Voi hyvin omassa kehossasi ja muista olla onnellinen, että sulla on sellainen. Nautitaan elämästä tässä ja nyt! Ja kiitos sulle tästä piristävästä kommentista. Miten mulla onkin noin huippuja lukijoita! <3

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s