Tärkeitä sanoja sun omasta arvostasi!

”Ketään ei voi rakastaan, ennen kuin oppii rakastamaan itseään. Terveellä tavalla siis. Terveellä ripauksella narsismia ollaan aivan oikealla suunnalla, eikä ole yhtään väärin omistaa hieman arvostusta itseään kohtaan. Pitää voida kehua itseään käsi sydämellä”

Näillä äskeisillä sanoilla aloitin kirjoitukseni terveestä itserakkaudesta, jonka olen silloin tällöin itsekin lukenut uudelleen. (Klikkaa tästä lukemaan) Viime vuoden lokakuussa kirjoitin sanoja, joiden tärkeyttä en silloin vielä itsekään ihan ymmärtänyt täysin enkä tiennyt miten paljon apua niillä saisin aikaan. Tasaisin väliajoin kirjoitukseen on löytynyt lisää kommentteja ja olen saanut aiheeseen liittyen jopa usean lukijan yhteydenoton ja kiitoksen siitä, että olen auttanut omilla sanoillani enemmän kuin olisin itse uskonut. Viimeksi viikko sitten tuli eräältä juuri eronneelta naiselta sähköpostia, joka oli päättänyt vihdoin ottaa itseään niskasta kiinni. Hän oli elänyt pitkään suhteessa, joka ei tehnyt hyvää ja vihdoin viimein tajunnut, että tämä ei ole oikein. Ei ole oikein kiduttaa itseään vain tottumuksen ja pelon vuoksi. Mitä sitten kun olenkin yhtäkkiä yksin. Ei sillä että minun tekstini olisi aiheuttanut tämän eron, mutta kun hän eron jälkeen oli lukenu kirjoitustani, oli hän tajunnut tehneensä aivan oikein. Moni kun palaa niihin kiduttaviin ja huonoihin suhteisiin eron jälkeen yhä uudestaa ja uudestaan, eikä ole vahvuutta yrittää olla yksin. Huono suhde pitää otteessaan helposti aivan liian pitkään ja samalla tuhoutuu helposti sekä itsetunto, että usko ihmisiin. Enkä puhu vain parisuhteesta. Kyllä huonot ystävyyssuhteetkin tekevät aivan samaa. Jopa pahempaa.

IMG_3408

Tahtoisin voida kirjoittaa samat asiat uudelleen ja paremmin, mutta oikeastaan tässä tekstissä oon aika hyvin kertonutkin sen, mitä ajattelen. Ja tuossa vaiheessa olen todella ollut jo pitkällä itseni kanssa elämisessä ja siinä tajuamisessa, että itseään pitää arvostaa. Tuskin muuten olisin tällä hetkellä tasapainoisessa suhteessa, jossa en pelkää olla oma itseni ja tiedän, että en ole toisen kanssa vain sen takia, että olisi turvallinen ja hyvä olo. Suhde kun ei ole vain turvallinen olo ja seuraa iltaisin sohvalla. Parisuhde on ystävyyssuhde, joka ainakin omasta mielestäni on se kaikkein tärkein elämäni suhteista. Mikään ei tietenkään mene oman perheen edelle, eikä ystäviä unohdeta, mutta parisuhde on mukana matkassa ihan joka päivä ja hetki. Sitä pitää arvostaa ja siinä pitää molempien arvostaa itseään. Yksin ja yhdessä.

”Pelkkä parisuhde vääristä syistä voi tehdä pelkkää pahaa ja tehdä omalle itsetunnolle ison loven jos ei anna itselleen mahdollisuutta kasvaa yksin. Jos en osaa arvostaa itseäni, niin en koe ihan aidosti ja oikeasti voida rakastaan ketään muutakaan. Ei se jotenkin ole mahdollista. Tämän näkee myös monissa muissa ihmisissä, kun tiedän miten heikoilla jäillä he kulkevat. Usein on vaikea ymmärtää, että miksi suhde menee niin päin alamäkeä, vaikka oikea syy voi vain olla oma paha olo. Oma heikko mieli, joka ei anna normaalille parisuhteelle mahdollisuutta. Taistelee vastaan ja ottaa parikseen jopa aivan vääränlaisia ihmisiä. Sellaisia jotka kuvittelee oikeiksi. Oikean väärän. Ihan väärän.” 

Siinä lisää kirjoittamiani sanoja. Tälläisessä tilanteessa olen ollut usein, samaa näen ympärilläni. On helppoa jäädä paikoilleen, kun ei tiedä paremmasta. Ajattelee, että kyllä nää riidat ja pahat olot tästä selvitetään. Kyllä joskus vielä on parempi olo. Sitäpaitsi tulee niin yksinäinen olo kun lähtee. Niin, sellaista se on. Yksinäisyys on kamalaa, mutta kyllä se ajan kanssa myös katoaa. En tietenkään voi edes kuvitella miten pahalta se tuntuu, jos lähtee suhteesta kymmenien vuosien jälkeen, mutta joissain tapauksissa se on pakollista. Jos antaa toisen ihmisen tuhota koko elämänsä ja jää tuleen makaamaan, ei koskaan voi tietää paremmasta. Jos on teini-iästä saakka ollut toisen kanssa, eikä osaa hetkeäkään viettää yksin, on mielestäni aika miettiä pitäisikö tässä olla ollenkaan? Pitääkö väkisin viettää aikaa yhdessä vain toisten odotusten takia ja siksi, että parempaakaan ei usko olevan? Parempaa on aina. Ruoho on usein vihreämpää aidan toisella puolen, vaikka sanonta sanoo muuta. Siihen pitää vain antaa mahdollisuus ja unohtaa väitteet, ettei vaihtamalla muka paranae. Jos elämä on helvettiä toisen kanssa, on aika etsiä jotain muuta. Syy ei välttämättä ole siinä toisessa, eikä edes sinussa, vain luultavasti ette vain sovi yhteen. How simple is that. Ei kaikista ole olemaan ikuisesti yhdessä. Eikä pidä väkisin niin tehdäkään. Meillä on yksi elämä. Muistathan sen? Kuuluuko sun mielestäsi se tuhota kärsimällä lopun elämäänsä vain koska muut ympärllä odottaa niin? Ei.

IMG_3410

Me ollaan kaikki yksilöitä ja meillä on omat toiveemme. Niitä toiveita ei pidä muokata kenenkään toisen toiveiden mukaan, eikä sitä pidä hävetä, että tahtookin jotain muuta kuin se toinen. Tietenkin toisen kanssa eläessä pitää vähän mukailla ja suostua kompromisseihin, mutta siinä vaiheessa kun se alkaa mennä liiallisuuksiin, ei enää puhuta järkevästä määrästä kompromisseja. Mutta kun rakastan sitä, niin kyllä se rakkaus parit iskut kestää. Ei sen kyllä oikeasti pidä ihan kamalia iskuja kestää. Eikä ainakana iskuja kasvoihin, oikeita sellaisia.

Mulla meni pitkään tajuta, että ihan oikeasti voi olla olemassa ihminen joka nauttii elämässä samoista asioista kuin minä. Liikuin erilaisten ihmisten kanssa ja kuvittelin, että vain sellainen elämä oli mahdollista mitä näin ympärilläni. Näin ahkeraa juhlimista, alkoholin turruttamaa tajuntaa, valehtelua ja juoruamista. Siinä kaiken keskellä mulla itselläni oli paha olla ja mietin vain koko ajan, että miten mä olen näin vääränlainen. Tylsä ihminen, kun en tahdo tälläistä. Uskoin todella olevani aiva vääränlainen. Kunnes sitten myöhemmin olen ymmärtänyt, että meitä ihmisiähän on erilaisia. Jos esimerkiksi arvostan itse terveellistä elämää, rauhallisia päiviä ja ihan vain kävelyä rannalla, niin pitääkö mun ottaa vierelleni mies joka vain juo päivästä toiseen ja tahtoo juosta baareissa minkä ehtii? Pitääkö mun olla ihmisporukassa, joka arvostelee mua katseellaan jatkuvasti, kun erilainen kuin mitä he ovat? No ei kai mun tarvitse. Aika simppeliltä nää asiat varmana näin myöhemmin ajateltuna kuulostaa, mutta kyllä näiden asioiden tajuamiseen on mennyt pieni ikuisuus. Pitkään yritin kelvata ja muuttaa iteäni. Olla kiinnostavampi. Vaikka oikeasti kyse oli jostain muusta kuin siitä että yritin olla oikeanlainen. Yritin oikeasti olla aivan vääränlainen.

Jokainen meistä voi vaatia ihmisiltä huomiota ja välittämäistä. Ei pidä sietää yhtään pahaa sanaa, eikä pidä olla ihmisten kanssa jotka eivät ymmärrä sinua itseäsi. Tottakai itsekin pitää olla siinä kunnossa, että tietää olevansa arvokas ja tietää oman paikkansa tässä maailmassa., Tuo aiempi tekstini onkin hyvä lukea ensin ja miettiä, onko oikeasti itse siinä tilanteessa, että on valmis rakastamaan. Oletko sinä?

”On ollut suuri työ oppia ylipäänsä ajattelemaan itsestään, että mä olen okei. Vuosien työ syömisen, ulkonäon ja kaiken typeryyden keskellä on vienyt kamalasti aikaa. Se on vienyt multa monta vuotta, mutta toisaalta taas opettanut niiden vuosien aikana kuka mä oikein olen. Siksi en ajattelekaan mitään niistä vuosista huonona tai pois pyyhittynä, vaan ne kaikki ovat olleet tarpeellisia.”

DSC03869

Enkä sano, että kaikki mitä on tapahtunut pitää unohtaa ja pyyhkiä pois. Ei tietenkään! Kaikella on merkitys tässä elämässä. Kaikki ne mokat mitä itsekin olen tehnyt ja kaikki ne ikävät teot ovat olleet tarkoitettuja ja niistä on opittu. Iskut on koettu ohimoon ja ikävät sanat mun arvostani on kuultu tarpeeksi monta kertaa. Olen istunut lattialla ja kuunnellut kuinka se kaikkein rakkain ihminen kertoo, miten koko maailma vihaa minua. No niinhän se sitten varmasti vihaa, jos tuo toinen niin sanoo. Siihen alkoi uskomaan pian itsekin. Onneksi niistä ihmisistä on edetty eteenpäin, koska muutoin en varmasti olisi enää tässä. Näistäkin suhteista on opittu, että mulle on olemassa se oikeanlainen tyyppi ja on opittu minkälainen itse olen. Välillä oon itku kurkussa pohtinut, että eikö oikeesti oo olemassa tälläistä samanlaista sählää kun itse olen ja eikö kukaan hyvä tyyppi oikeasti tuu vastaan. Aina niitä samoja, jotka onkin aivan vääränlaisia just mulle. Eivät siis tosiaan vääränlaisia tyyppejä, mutta mulle vääriä. Sitten siinä vaiheessa kun päätin, että nyt oon yksin ikuisesti ja näin on hyvä olla niin, hups vaan, siinä se tyyppi oli. Sellainen mukavan helppo ja lumpsakka kaveri. Ihminen, jolle elämä tuntui olevan yhtä suuri arvo kun mulle itsellenikin ja tajusin, että kyllä niitä omanlaisiakin ihmisiä näemmä kävelee vastaan. Ei ehkä niin usein, mutta eikai niin ole tarkoituskaan.

Omat tuntemuksethan sen toisen ihmisen lopulta valitsee. Harva meistä täällä Suomessa on toisen kanssa vain järkisyistä. No, siinä vaiheessa ilmeisesti ollaan kun on lapsia iso liuta ja mietitään, että lapsille on parempi näin. Varmasti osittain onkin, mutta jos suhde on yhtä riitaa ja tappelua, niin ei ne lapsetkaan siitä kovin hyvää pohjaa elämälleen saa. Tätä en kuitenkaan sen enempää lähde pohtimaan tai arvostelemaan ihmisten valintoja, yritän vain omilla mietteilläni saada aikaan herättelyä. Oletko onnellinen? Olisitko yksin onnellisempi? Jos mietit näitä asioita usein, toivon, että löydät niihin pian vastauksen. Elämässä ei ole aikaa hukattavaksi. Koskaan ei tiedä miten se päättyy ja milloin, joten muista pitää siitä kiinni. Nauti joka hetkestä.

Rohkeutta, voimia ja paljon uskoa omaan itseenne! Voikaa hyvin ja arvostakaa itseänne enemmän. <3

20 thoughts on “Tärkeitä sanoja sun omasta arvostasi!

  1. On se jännä miten nää sun tekstit sattuu just oikeeseen aikaan ja paikkaan. Juuri heräilin tässä ja tajusin että nyt sitä sit asutaanki miehen kans erillään, siis ”asumuserossa” vasta mutta kuitenkin. Vuoden tässä mietiskellyt että pitäisikö se lähteä jahtaamaan omia unelmia ja toteuttaa niitä.. Lisäksi kun 16 vuotiaana lähdin tähän suhteeseen, juuri eronneena niin tajusin että en pienen elämäni aikana oo ollut yksin juuri ollenkaan. Tajusin myös sen että en osaa olla itseni kanssa ja yksin enkä tunne sitä mitä MINÄ olen vaan sen mitä ME ollaan.. Kasvanu niin toiseen kiinni näiden vuosien aikana. Ois hienoa tuntea itseni vaan sellasena mitä oon ja oppia mitä just minä tarvitsen omaan elämään ja siihen mistä tuun onnelliseksi.. Kai nyt jokainen ansaitsee sellaisen oman polun mitä kulkea eikä kukaan muu ohjailis sitä sinne väärään suuntaan. Mutta vaikeita asioita päätettäväksi.. Siksi halusinki olla hetken yksin ja erossa toisesta ennen ku teen mitään isoja päätöksiä. Mutta kiitos tästä upeasta tekstistä, loi taas lisäuskoa sille että aina voi kuitenki selvitä ja jopa löytää jotain parempaa! :)

    Tykkää

    1. Noin se usein menee, että kasvaa siihen toisen kylkeen. Ja usein siihen jääkin, nin kauan kunnes lasten teon jälkeen huomaa, että ”eihän tän nyt näin pitänyt mennä, että oon koko ajan onneton”. ”Ei näin ole hyvä olla”. Ja sitten yhä lasten takia yritetään ja ehkä erotaan loputla jos on tarpeeksi rohkeutta. Harvalla on. Musta se on kyllä hienoa, että yritetään kunnolla ja pitkäänkin, mutta ei sais oman terveytensä uhalla ainakaan pitää toisesta liian kauan kiinni.

      Toivottavasti tauko kertoo sulle, mikä on teille molemmille parasta. Ja ennenkaikkea, mikä on just sulle parasta! :)

      Tykkää

  2. Toi on niin totta että itseään pitää rakastaa ennekuin voi rakastaa jotain muuta. Voin samaistua tohon että vaikuttaa niinkuin sellaiseen samanhenkiseen ihmiseen on tosi vaikea törmätä ja itsekin välillä oon miettinyt että olenko jotenkin ”viallinen” kun nää perinteiset baarissa rällästämiset ei kiinnosta. Se on hassua miten ankara sitä onkaan itseään kohtaan. Kun tapaan ihmisiä en koskaan arvostele heitä vaan ajattelen että he ovat omalla tavallaan täydellisiä. Mutta sitten itsensä kohdalla sitä usein ajattelee että eihän toi oikeasti musta voisi pitää kun näitä ”vikoja” on niin paljon…

    Oon tullut tässä pitkälle ja oppinut näkemään oman arvoni mutta siltikin vielä välillä täytyy muistuttaa itseään että olen ihan hyvä just näin:)

    kiitos taas ihanasta tekstistä!

    http://www.karhusportscience.com

    Tykkää

    1. Kiitos Elisa taas fiksuista ajatuksista. Itseään tosiaan tulee arvosteltua paljon enemmään, enkä tiedä mistä ihmeestä se johtuu, että ei aina muista että jokaisen meidän piirteet on tärkeitä. Ei jokaisen tarvii tehdä samoja juttuja, vaan pitää löytää ne tyypit jotka tekee niitä samoja juttuja. Sullekkin löytyy varmasti joku sporttinen tyyppi, joka innostuu samoista asioita kuin sinä. :)

      Kiitos itsellesi! :)

      Tykkää

  3. AIvan upea teksti. Ja niin kolahti omaan nilkkaan. Tässä odottelen uuden asunnon valmistumista, kun vihdoin olin niin rohkea ja lähdin huonosta suhteesta pois. Pystyin samaistumaan jokaiseen sanaasi. Sait hymyn tähän päivään ihanalla kirjoitustyylilläsi. Vau!

    Tykkää

    1. Rohkea veto! Paljon tsemppiä sulle syksyyn ja tulevaan. Eiköhän sulla mene kaikki nyt paremmin kuin ennen! :)

      Tykkää

  4. Ihana kirjoitus <3 Kiva kuulla etten oo ainoa jota ei kiinnosta ravata baareissa. Silloin harvoin kun lähden kavereiden mukaan ulos koko ilta menee yleensä siihen että vilkuilen salaa kelloa ja mietin vaan, että vitsi kun olis jo kotona nukkumassa niin pääsis aamulla lähtee aikasin lenkille ;)

    Tykkää

    1. Hihi, joo vähän sama juttu! Paitsi jos lähden tosi harvoin ulos oikeassa seurassa, niin kyllä se tanssilattia hetken jaksaa mua valvottaa. Sitten kun istutaan pitkään ja on tylsää, niin väsymyshän se heti iskee ja tahtoo lämpimään kotiin peiton alle :D

      Tykkää

  5. Aivan ihana kirjotus, jälleen kerran! :)

    Itsekin pari vuotta sitten jätin taakse huonon suhteen, joka olisi pitänyt silloin jo aikaisemmin jättää taakse ja jatkaa elämää yksin, jolloin ei tarvitse kenellekään raportoida tekemisistään. Olen kuitenkin onnellinen eron tultua, koin oloni heti paljon vapautuneemmaksi ja aloin sen jälkeen löytää elämääni asioita joista oikeasti nautin, joita en suhteen aikana edes voinut ajatella! Näin jälkeen päin ajateltuna kaikki asiat opetti ja en vaihtaisi pois niitä ihania asioita jotka elämässäni on nyt, mutta sillon suhteen aikana ei! :)

    Yksin ollessa on oppinut todellakin rakastamaan itseään, niin hullulta kun se kuulostaakin!

    Tykkää

    1. Kuulostaa hyvältä! Yksin ehtii pohtia asioista niin paljon enemmän ja joutuu turvautumaan vain itseensä. Oppii jotenkin myös arvostamaan sitä pikkuhiljaa, että ihan itse pärjää ja voi hyvin. Kiva kuulla, että sulle on löytynyt nää ajatukset itsestäsi <3

      Tykkää

  6. Ihana Marissa <3 Olen onnellinen puolestasi, onnesi välittyy sinusta ruudun tälle puolelle. Ja kiitos, autoit mua teksteilläsi. Luin eilisiltana tuon vanhemman kirjoituksen, johon alussa viittasit. Rohkenin sen myötä vihdoin tehdä jotain :) Jos ikinä kohdataan, tulen varmasti sinua kiittämään <3

    Tykkää

    1. Paljon tsemppiä Dasha, uskon, että teit oikean ratkaisun! Tämä ihana kommentti on ihan tarpeeksi iso kiitos mulle. Kiitos itsellesi! :)

      Tykkää

  7. oot kyl tosi hyvä malli meil nuoril. Itel käyny läpi iha samoi asioit ja käyn vieläkin. Jotenkin lukemal näitä sun tekstei tuli sellane fiilis etten todellakaa arvosta itteeni tarpeeks. Siihe pitää tulla muutos. Sait mut miettimään esimerkiks täydellisyyden tavoitteluu. ei kukaa oo täydellinen eikä tarviikkaa olla :) maailma olis aika tylsä paikka jos kaikki olis samanlaisiii. tätä blogii pakko lukee :) kiitos:) !

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s