Fitness on vähän sama kuin olis syömishäiriö!

Tämä on nyt sellainen aihe, josta olin päättänyt olla kokonaan hiljaa. Yleensä sohin kyllä vähän joka soppaan ja avoimesti kerron mielipiteeni jokaiseen asiaan, mutta tästä olin ajatellut pysyä erossa. No ei kai pitäisi ikinä sanoa ei ikinä. Mulla kun ei oikein mielestäni ole puuttumista aiheeseen, jonka osapuolia en täysin molempia tunne. Koko fitness on sanana mulle hieman vieras ja vaikka elänkin itse melko terveellisiä elämäntapoja noudattaen, niin en koe olevani mitään mitä siihen sanaan liittyy. Vai koska muka tavallisesta urheilullisesta elämästä on tullut nimeltään fitness? No ei kai koskaan. Kyllä mä ihan normaalina naisena itseäni pidän ja fitness beibet taitaa löytyä jostain ihan muualta. Näin itseasiassa sanoin myös alkujaan haastattelijalle, joka kyseli josko lähtisin kertomaan oman mielipiteeni aiheeseen fitness ja syömishäiriöt. Ehdotin haastattelijalle jotain ehkä hieman fitimpää bloggaria, mutta kun haastattelija vakuutti, että myös minun mielipiteeni tällaisena ihan tavan tyttönä on tärkeä, niin lähdin mukaan. Täällä me kotikulmilla sitten tavattiin ja juteltiin tunnin verran. Kuviakin siinä vähän räpsittiin. Jutusta taisi tulla ihan luettava, vaikkakin vähän säikähdin, että mites se nyt silleen on yhtäkkiä kaikkien lehtien sivuilla… Apua, nyt ne tietää kaikki että mullakin on ollut se kamala sairaus!

Tästä voit käydä lukemassa iltiksen sivuilta, että mitä minä siellä höpöttelin! :)

Juttu Hämeen Sanomissa, josta kummisetä lähetti kuvan. Kylläpä nyt kaikki olivatkin eksyneet lukemaan mun sanomisiani ;)
Juttu Hämeen Sanomissa, josta kummisetä lähetti kuvan. Kylläpä nyt kaikki vauvasta vaariin olivatkin eksyneet lukemaan mun sanomisiani ;)

Kaikista höpötyksistäni löytyy tuosta jutusta ehkä noin yksi sadasosa. Puhun aina aika paljon ja kyllä mulla riitti sanottavaa tähänkin juttuun. Alkuun pelkäsin etten osaa sanoa aiheesta mitään järkevää, mulla kun ei tavallaan ole aiheeseen mielipidettä. Johtuu suurimmilta osin siitä, että koko sana fitness on niin vieras, etten edes ymmärrä mitä se on. Onko se sitä, että pyritään syömään mahdollisimman yksipuolisesti vain kehonrakennukseen tarkoitettuja ravintoaineita, punnitaan ruoat ja vahditaan, ettei mihinkään tule ylimääräistä rasvaa kehossa? Onko se kisaamista lavalla siitä, että kenellä on kaikista parhaiten rakennettu kroppa? Onko se edestakaisin laihtumista ja lihomista? Tätä kaikkea se kai on.

Mutta entäs sitten kaikki muut lajit, jotka ajavat ihmisiä katsomaan aivan liian tarkkaan syömisiään ja kroppaansa? Uimarit, ballerinat, juoksijat ja kyllähän näitä lajeja riittää lisääkin. Ovatko hekin sitten fitness ihmisiä jos kerta heillekin on hirmu tärkeää syödä terveellisesti ja näyttää kehossaan vain voimaa ja rasvattomuutta? Ehkä kylläkin vähän eri muodoissa, kun on eri lajeista kyse, mutta sama homma.

Väitänkin, että ihan jokainen urheilulaji, jossa vertaillaan paljon toisiaan ja kilpaillaan jatkuvasti, on uhkana aiheuttaa aivan samanlaisia oireiluja itsekuvan vääristymisessä ja samalla syömishäiriöiden muodotusmisessa. Pitäisi olla paras kaikessa, eikä vain suorituksiltaan vaan myös ulkomuodoltaan. Tämä sitten taas tietenkin välittyy myös lehtien ja netin kautta meidän muiden ihan tavallisten ihmisten nähtäviksi ja siinä sitä ollaan ihmeissään, kun niin monesta paikkaa näytetään kuvaa, että tämä on normaali. Eikä enää tiedetä yhtään mikä ihme on normaali, kun ei sellainen kukaan taida tahtoa olla. Jokaisella pitäisi olla uimarin timmi kroppa ja käydä salilla päivittäin. Ja ei, ei tosiaankaan pidä mutta niin moni nykyään kuvittelee. Eikä siitä pidä ketään syyytääkään, kun sellaisen kuvan joka puolelta lehdistä ja muusta mediasta saa. Me ollaan valitettavasti ihmisinä erittäin vaikutusaltista porukkaa ja saa olla todella vahva, ettei ota ympäriltään mitään vaikutteita. Kuinka moni nuori nainen tälläkin hetkellä kuvittelee, että on normaali ulkomuoto on rasvaton kroppa, jossa lihakset näkyy silmin erottuvina piirtoina? Melko moni. Itsekin usein havahdun peilin edessä ajatuksiini, jotka ovat viemässä ihan väärään suuntaan. En ole mikään fitness kisaaja, enkä ole tosiaankaan ammattiurheilija. Tämän hetken ihanne on miehen kroppa, jossa on tietenkin koristeena isot tissit, nätti naama ja pyöreä peppu. Jep, sehän se onkin ihan normaali vartalo. Huh, kyllä sitä vaan omakin mieli menee usein näistä kaikista ajatuksista sekaisin. Ei siis ihme, että niin menee monella muullakin.

IMG_1542
Pakollinen treeniselfie.

”Syömishäiriöissä ei ole kyse pelkästään ulkonäöstä, vaan elämänhallinnasta. Fitness-harrastuksessa ja monessa muussakin urheilulajissa on samanlaisia piirteitä. Syömishäiriöt eivät kuitenkaan voi tulla kenelle vain, vaan ne vaativat tietynlaista suorittajaihmistä”

Tästä päästäänkin sitten siihen aiheeseen, että onko syömishäiriö jokaisen uhka? Onko kyse siitä, että alkaa tarkailla ruokiaan ja kehoaan ja pian on ihan jokaisella uhka sairastua syömishäiriöön? Kun ei se ihan näin kyllä mene. Ihminen joka sairastaa syömishäiriötä, on yleensä luonteelta tunteellinen, kiltti ja hakee täydellistä suoritusta kaikkeen. Hän on ihminen, joka yrittää hallita mahdollisesti sekasortoista elämäänsä kaikin tavoin. Usein se kaikki ahdistus sitten kohdistetaan ruokaan, urheiluun ja siihen, että kehosta saataisiin kaikki mahdollinen irti. Ei syömishäiriö kaikille puhkea, eikä sitä tarvitse jokaisen pelätä. Se kaipaa kaverikseen huonon itsetunnon, heikon itseisarvon ja erittäin paljon pahaa oloa. Siitä se sitten lähtee käyntiin ja hyvä jos katoaa koskaan. Tästä voit itseasiassa käydä lukemassa mitä lähes pari vuotta sitten itse kirjoitin sairaudesta ja tässä on puolen vuoden takainen teksti aiheeseen. Pitäisi kai kirjoittaa hieman uudempia ajatuksia aiheeseen lähiaikoina. Ehkä joku tahtoo kuulla mitä sairaus sanoo tällä hetkellä?

Se mikä varmasti voi olla lisääntynyt tämän fitness hyptyksen kauta, on ortoreksia. (Ortoreksiasta enemmän täällä) Itsekin tiedän olleeni tämän sairauden saattamana pitkät ajat ja kyllä sellaiseen varmasti on uhka myös joskus vanhempana jos en jatkuvasti mieti näitä asioita ja kerro itselleni, että ihan oikeasti elämässä on muutakin kuin tarkkaan vaalittu tapa syödä oikein ja millintarkat säännöt. Fitneksessä on aika samanlaisia piirteitä ja varmasti on totta mitä lehtien jutuissa sanottiin, että tämä harrastus ajaa monet sairastuneet kisaajat syömishäiriöklinikan ovia kolkutelemaan. Mikä onkin aika normaali reakio siihen mitä kisatessa voi tapahtua. Jos koko ajan tarkkailet omia syömisiäsi, rajoitat elämää niin, että vain urheilu ja syöminen on tärkeää, niin kyllä siinä mieli menee helposti sekaisin. Vielä kun toistat tätä vuodesta toiseen, niin kuinka kauan kestää, että unohdat sen oikean tavan syödä ja ne oikeat suositukset normaalista liikunnasta? Helposti siinä hämärtyy se tosiasia, että elämä on oikeasti muutakin kuin rasvaton kroppa ja kasa kuivaa kanaa.

Tätä kaikkea sietäisi jokaisen miettiä, joka elää äärettömän rajattua elämää. Pitää ymmärtää, että kun jotain tekee tarpeeksi pitkään, on vanhaan vaikea palata. Jos tiedät miten keho muuttuu, kun se kisaaminen tai muu laihduttaminen loppuu, niin onhan se vaikea hyväksyä itsensä taas ihan tavallisen näköisenä. Sellaisena, että jokainen lihas ei enää paistakaan ulos. Itselläni on mennyt vuosia näiden asioiden kanssa taisteluun ja tällä hetkellä kun koen olevani jo terve, olen siltikin erittäin altis kaikelle tälläiselle rajoitetulle ajattelulle ja sääntöjen luomiselle. Miksi en sairastuisi uudestaan kun joka paikasta kerrotaan, että terve kroppa näyttää pelkältä kasalta lihaksia? Mallit on edelleen äärettömän laihoja ja missään ei saisi syödä epäterveellisesti vaan vain kana ja salaatti on sallittua. Niin, siinähän se okin, että media antaa ihan eri kuvaa, kun mitä todellisuus on. Kyllä me ollaan oikeutettuja syömään normaalista ja liikkumaan vain oman tahdon mukaan. Oma tahto pitäisikin pitää vahvasti mukana ja jättää turhat ohjeistukset omaan arvoonsa. Kuuntele omaa oloasi, älä sitä miltä joku näyttää ja miltä sunkin pitäisi muka näyttää. Olo omassa kropassa on tärkeä. Olo ja vielä kerran olo.

Joo, kyllä mäkin syön kanaa. En tosin kuivana, enkä punnittuna. ;)
Joo, kyllä mäkin syön kanaa. En tosin kuivana, enkä punnittuna. ;)

Onko sellainen (urheilu)laji terve, jossa helposti kuukautiset jäävät pois ja kehon hormonitoiminta on muutenkin aivan kadoksissa, kun ruokavalio on niin minimissään ja urheillaan aivan liikaa syömisiin nähden? Enkä nyt puhu vain fitneksestä, vaan kyllä tätä on muissakin lajeissa mukana. Fitnes vain sattuu olemaan niin pinnalla ja se on se laji, jota tällä hetkellä silmä tarkkana seurataan. Se on myös laji jota yleensä harrastetaan työn ohessa. Oletteko miettineet, että huippu-urheilijat yleensä tekevät työkseen vain sitä urheilua? Ei heillä ole töitä kasista neljään ja sitten sen jälkeen urheillaan ja syödään illat. Ei, heille elämä on se urheilu ja tämän jälkeen on vapaa-aikaa tehdä muuta. Ja siis painotus sanalla urheilu. Itse arvostan enemmän niitä tuloksia joita urheilussa saadaan aikaan, en ulkomuotoa. Onkin vähän hullunkurista, että nykyään vain ulkomuodolla on väliä, kun ennen huudettiin maalien ja ennätysten perään. Sitähän fitness aika paljon ajaa eteenpäin ja tekee ihmisille, että se oikean kropan ulkomuoto hämärtyy ja urheilustakin tulee vain ulkomuotoa. Eikä enää ymmärettä, mikä on normaali kroppa ja mikä ei.

Niin, ei olekaan yhtä normaalia. On vain eri kokoisia ihmisiä. Kaikki yhtä normaaleja, jos vain oikeasti oma olo sanoo niin ja siinä kehossa on hyvä olla. Oikeasti hyvä olla, eikä vain peiliin katsoessa kun lihakset näkyy hyvin.

Mitähän sanoisin tähän aiheeseen, jos pitäisi koota ajatukst vähän lyhyemmäksi? Mitä ihan oikeasti ajattelen tästä aika kärkkäästäkin syytöksestä joka lehtien otsikoissa näkyy, että fitness aiheuttaa suuren määrän syömishäiriöitä ja ongelmat ovat suuressa kasvussa? Itseäni ainakin vähän harmitti se mustavalkoinen tapa kertoa, että ”fitness on nyt kaiken pahan alku ja juuri”. Syömishäiriö on ollut ihmisten elämissä jo ikuisuuden verran, eikä se itsellenikään lauennut varhaisessa teini-iässä minkään lajin kautta. Tanssisalissa itsensä tarkkailu saattoi kyllä edesauttaa sairauden puhkeamista, mutta kyllä siinä vaikutti asioihin moni muukin juttu. Siihen aikaan ihannoitiin ääretöntä laihuutta ja koska olin melko pyöreä koko lapsuuteni ajan, sain siitä myös kuulla. Koulussa ja joskus jopa kotonakin tahatonta huumoria. Siitä se sitten kehkeytyi ajan kanssa ja ei siinä ole syyttäminen kuin omaa itseään. Olen luonteeltani ikuinen suorittaja, todella tunteellinen ja aivan liian kiltti. Tämä sairaus onkin usein sellaisten ihmisten ongelma, joka pyrkivät aina täydellisyyteen ja yrittävät tehdä jokaisen asian viimeisen päälle. Jep, that’s me. 

IMG_1635

Se mitä haastattelussakin viimeisenä sanoin ja minkä olisin tahtonut päätyvän lehtiin on seuraava lause: Muistakaan hyvät bloggaajakolleagat mitä sivuillanne kirjoittte ja kuka niitä sanoja ihan oikeasti lukee. Kun hehkutatte sitä miten helppoa on urheilla kymmenen tuntia viikossa ja syödä siinä samalla kuin pieni lintu, niin joku siellä ruudun toisella puolen oikeasti seuraa niitä teidän sanojanne. Se  ihminen on ehkä vielä vähän vaiheessa kasvunsa kanssa, eikä osaa lukea teksteistä sitä mikä on oikein ja mikä väärin. Ei ole oikein joutua lapsesta asti tarkkailemaan syömisiään ja miettiä, että pitäisikö laihduttaa tämä yksi kilo pois, että näytän paremmalta rannalla. Sama juttu voi käydä ihan aikusiellekkin ihmiselle, joka seuraa liikaa meidän sanomisiamme ja uskoo joka sanan. Nykymaailma on mun mielestäni jo muutenkin ihan tarpeeksi sairas, joten olisi hienoa, että mahdollisimman moni painoittaisi sitä, että on tärkeää liikkua hyvinvoinnin vuoksi ja on tärkeää syödä terveellisesti jotta kroppa voi hyvin. Aivan liikaa painotetaan laihdutusta ja sitä, että pitää näyttää hyvältä. Niin tai joo, sanotaan, että eihän nyt kaikkien tarvitse näyttää hyvältä, otatte vaan rennosti ja syötte kaikkea hyvää. Mutta entä jos kirjoittaja joka sanoo nämä asiat, omistaa melkeinpä kasi päkin ja näyttää siltä kuin ei olisi syönyt vuoteen kunnolla? Siellä sitten pikkutyöt ihannoiden seuraa perässä ja pian ihmetellään kun jokainen tavoittelee sitä samaa sikspäkkiä ja syö olemattomia määriä. Nuoret ihmiset tarvitsevat ravintoa ja normaalia liikuntaa. Mitä sitten käy jos jokainen teini yrittää laihduttaa niin ettei kehossa riitä raaka-aineita kasvuun? Mitä sitten kun jokainen teini jää lyhyeksi, eikä keho kasva kunnolla kun on laihduttanut koko ikänsä? Miettikää ystävät hyvät sitä ja katsokaa mitä kaikkea kirjoitatte.

Niin ja kyllähän kaikki vinkit ovat loistavia teksteissä, koska kyllä meillä ylipainoa ja ongelmia riittää. Siihen tarvitaankin isot aseet ratkaisemaan ne kaikki sairaudet joita liikalihavuus tuo ja omalla esimerkillä  voimme myös auttaa. Sanoilla on kuitenkin väliä ja sillä, miten asiat esittää. Itsekin varmasti kirjoitan välillä huonosti ja annan aivan väärän kuvan elämästä. Yritän koko ajan muuttaa tapojani ja kirjoittaa fiksummin. Koen, että me bloggaajina olemme suuria vaikuttajia näissä asioissa ja voimme omalla äänellämme antaa jokaiselle oikeuden olla juuri se oma itsensä. Terveenä ja normaalipainoisena ihmisenä. Onni tulee ihan muualta kuin lihaserottuvuudesta ja pienestä luvusta vaa’alla. Eikös vaan?

Onni on hyvä elämä ihmisten ympäröimänä, terveellinen ja ravitseva ruokavalio, sopiva määrä liikuntaa ja paljon muita harrastuksia jotka tekevät onnelliseksi! 

Onnellinen, teve ja tasapainoinen nuori nainen häystettynä rasvalla ja pienellä määrällä jopa lihastakin - Minä.
Onnellinen, teve ja tasapainoinen nuori nainen häystettynä rasvalla ja pienellä määrällä jopa lihastakin – Minä

Ehkä jo rivien välistä aistitte mitä ehkä ajattelen koko kehonrakennus- ja fitnesskisa buumista? Nämä kisaajat elävät erittäin rajoitettua elämää, vievät kehonsa jatkuvasti äärirajoille ja sitten taas syövät kuin hullut kun siihen saavat luvan. Ja jos saan nyt avata suuni, niin nämä kisat eivät ole yhtään mun juttuni. Ne eivät te kenellekään hyvää ja kun kroppa viedään noin äärettömyyksiin saakka, ei varmasti voi käydä hyvin. Jokaisella meillä on kuitenkin omat haaveet ja harrastuksemme, enkä lähde arvostelemaan toisten valintaa. Toivoisin kuitenkin, että ihmiset mieluummin harrastaisivat vähän terveellisempiä lajeja ja liikkuisivat liikunnan ilosta, eivätkä ulkonäön vuoksi. Koska vaikka fitness kisaajat kuinka sanoisivat, että on kyse urheilusta, niin lopputuloksessa kuitenkin merkitseenvain ja ainostaan se, kenellä on upein peppu ja paras asento poseerata. On hienot biksut, hiukset, kynnet ja kaikki. Siinä ei urheilutuloksella ole mitään tekemistä, vaan siinä mitataan se joka on osannut syödä okein laihtuakseen tarpeeksi ja liikkua oikein jotta lihas on pumpattuna oikeaa muotoon. And let me tell you that’s not sports baby. Laihdutus- ja missikilpailu se on. Piste. Siltikin jokainen joka tätä lajia harrastaa, on aivan yhtä tärkeä ja hyvä ihminen kuin mitä minäkin olen. Se e tee teistä huonompia ihmisiä, että minä ajattelen näin näistä kyseisistä harrastuksista. Onneksi mielipiteitä mahtuu maailmaan.

Olen vihdoin huomannut, että syöminen antaa energiaa, jonka avulla pystyy liikkumaan enemmän, ja liikunta taas kasvattaa energiaa entisestään. Elämässäni on viimein muutakin kuin rasvaprosentti ja ulkonäkö”

Kiitos ja anteeksi. Siinä kaikki se mitä tällä hätää osasin aiheeseen koostaa. En siis todellakaan ole sitä mieltä, että fitnesstä voi syyttää kaikista sairastumisista, mutta kyllä silläkin on oma vaikutuksensa asiaan kuten on monella muuallakin asialla. Asioihin on aina monta näkökantaa ja ihmiset usein katsovatkin näitä aivan liian mustavalkoisesti. Tässä siis pieni avautuminen lehtijutun jatkeeksi, joka jätti niin paljon asioita sanomatta. Juttu Karjalaisessa ja Itä-Savossa kertoi ehkä hieman suppeamman version tarinasta ainakin nettiversiossa. Lehdestä en osaa sanoa, mutta ilmeisesti ainakin Hämeen sanomissa tarina on ollut pidempänä versiona, kuten tuo ensimmäinen kuva tässä tekstissä näyttikin. Itse törmäsin aluksi vain lyhyeen uutiseen, jossa omat lyhyet lausahdukset oli heitetty tekstin väliin ja koko jutun uutinen muuttui aivan erilaiseksi kun kaikkea ei kerrottu. Asia kun ei ole aivan niin mustavalkoinen ja yksinkertainen.

Toivottavasti sain sitä tällä tekstillä avattua vähän enemmän ajatuksiani ja ehkä joku jopa herää hetkeksi ajattelemaan tätä tämän hetken ehkä jopa sairasta tapaa ajatella elämästä? Että jokaisen pitäisi muka olla huippu-urheilijan tasolla. Voi että, kun ei tosiaankaan pidä. Jos kurkkasit noi kaikki linkit mitä annoin, niin eikö vaan huomaa miten erilaiseksi juttu muuttuu, kun siitä karsii puolet sanoista? Niin helppoa se on saada asia kuulostamaan erilaiselta, kunhan vain osaa jättää oikeat sanat pois. Asioita on helppo vääristää ja sanomaa muuttaa. Siksi tässä siis tälläinen oma pitkä versio, jossa taisi olla sanoja niin paljon, että harva pääsee edes loppuun saakka tekstiä. Pääsitkös sinä, tuu sanomaan kommenttiboksiin hep? ;)

Mitäs sinä olet aiheesta mieltä? Voiko fitneksen rinnastaa syömishäiriöihin? Entä kenet sain suutettua mielipiteilläni fitnesskisailusta? 

IMG_1624

ps. Ketään en tahdon loukata, enkä kenenkään harrastuksia haukkua. Tahdoin vain hieman herätellä ajattelemaan sitä, miten me blogimaailmassa näytetään muille mallia ja kuinka media ihan oikeasti vaikuttaa lähes jokaise ihmisen mielikuviin normaalista elämästä. Ethän ota sanojani pahalla, nämä ovat vain minun mielipiteitäni. Tule sinä kertomaan omasi!? :)

pps. viitaten otsikkoon – fitness ei ole sama kuin syömishäiriö. Kunhan yritin provosoida ;)

86 vastausta artikkeliin “Fitness on vähän sama kuin olis syömishäiriö!

  1. Sehän on ihan selvää, että tällainen nostattaa mielipiteitä – puolesta ja vastaan. Jokainen kun lukee omasta kontekstistaan, tällaiseen aiheeseen liittyy niin vahvasti omat kokemukset jne.

    Varmaan arvaatkin, että kuljen samoilla linjoilla sun kanssasi, Marissa. :)

    Mä välillä pelästyn itsekin sitä, miten vaivihkaa ajatus rasvattomasta kropasta ja mahtavasta lihaserottuvuudesta (eli ihan täysin luonnottomasta) valtaa mielen. Kunnes taas sekunnin päästä tajuan, missä elämässä mä oikeasti elänkään – mun omassa, en fitnesskisaajan. Ei niiden tarvitse välttämättä olla edes suoranaisia paineita, jotka saavat pään sekaisin, vaan tuntuu, että välillä pelkästään se jatkuva vouhotus ja kaikkialla pyörivät pyöreät pyllyt. Tosi monen ennakko-oletus tuntuu myös olevan se, että jos treenaa ”vähänkään kovempaa”, niin automaattisesti tähtää vähintäänkin bikinifitnekseen.

    Entä jos ihan oman ilon vuoksi? Mua urheilu ja sali on auttanut parantumaan. Ihan selkeästi. Mutta ei urheilu saisi olla pakkomielle, ei sillä saisi hakea oikeutusta syödä.

    Syömishäiriö ja fitness. Tuntuu, että sorkkii ampiaispesää, jos sanoo jotain niiden yhteydestä. :D Faktahan se on, että kun elimistö ei saa tarpeeksi ruokaa ja kituuttaa liian vähällä energialla, se vaikuttaa ajatuksiin, aivoihin, kehoon, kaikkeen. Esimerkiksi anoreksiaakaan ei voida lähteä parantamaan mitenkään muuten kuin ensin syömällä – ensin on saatava keho parempaan kondikseen, jotta on edes mahdollista lähteä korjaamaan päätä, ajatuksia.

    Kisadiettejäkin on erilaisia. Varmaan ihan suht järkeviäkin. Mutta kyllä mä olen lukenut sellaisistakin ihan järjettömistä. Ja aika pitkältihän ne kaikki ”oireet” (palelu, hiustenlähtö, hormonihäiriöt yms) on ihan suoraan samoja kuin juurikin vaikka anoreksiassa. Joku kisaaja jossain joskus kuvaili näitä ja kuvaili muuten ihan täysin samoin kuin minä anoreksiaa sairastaessani omia oireitani.

    Tästähän voisi puhua vaikka kuinka. Löytää vaikka mitä argumentteja ja näkökulmia – puolesta ja vastaan.

    Tosi rohkeaa, Marissa. Tosi hienoa. Oot ihan paras, ihanuus. :)

    Tykkää

    1. Urheilu on se asia, joka mullakin on ollut suuri apu siihen, että oppii kehostaan enemmän ja ymmärtää miten sitä kuuluu kohdella. Liikkuminen kun tuo niin hyvän olon, että sitä tahtoo tehdä aina vain enemmän ja enemmän. Siihen tietty tarvitaan lisää ravintoa, jotta sitä pystyy jatkamaan ja ajan kanssa tämän asian on ymmärtänyt paremmin. Vuosia tämä kaikki on vienyt, kuten on tehnyt sullekkin. Oon niin ylpeä siitä työstä mitä olet itses kanssa saanut aikaan. Ja huh, että sussa on voimaa! Upea neiti :)

      ”Faktahan se on, että kun elimistö ei saa tarpeeksi ruokaa ja kituuttaa liian vähällä energialla, se vaikuttaa ajatuksiin, aivoihin, kehoon, kaikkeen. Esimerkiksi anoreksiaakaan ei voida lähteä parantamaan mitenkään muuten kuin ensin syömällä – ensin on saatava keho parempaan kondikseen, jotta on edes mahdollista lähteä korjaamaan päätä, ajatuksia.” WORD. Hyvin sanottu.

      Kiva, että sunkin mielestä osasin tuoda eri nkökulmat esiin, enkä suoraan teilannut mitään. Mun mielestä kaikilla on kuitenkin oikeus juuri omiin sanoihinsa ja siksi uskalsin olla rohkea. Kyllä tähän maailmaan mielipiteitä mahtuu ;)

      Upea Elina <3

      Tykkää

  2. Ou no ja why, ajattelin kun bongasin tän sun kirjoituksen, mutta samantien ajattelin että tuskinpa Marissa on kirjoittanut tätä tekstiä suppeasti ja mustavalkoisesti. Käsittelit asiaa monipuolisesti etkä rinnastanutkaan fitnesstä syömishäiriöön, hyvä! ja toit esiin sen että taustalla on aina jotain muuta kun syömishäiriöön sairastutaan ja niinhän se on, fitness voi sen laukaista yhtä hyvin kuin baletti….(kumpaakin tullut harrastettua, mutta syömishäiriöltä vältytty)

    ”Laihdutus- ja missikilpailu se on”, noh, olen eri mieltä ;) Toki fitnesskilpailut ovat ulkonäkökilpailuja, mutta fysiikkalajeja kuitenkin, jotka vaativat urheilua ja itse en näe ensisijaisesti lajia laihdutuskilpailuna enkä kyllä missikisanakaan. Kaikkien laji se ei ole, eikä tarvitsekaan, itse olen aina ollut aikamoinen keikistelijä ;) Vaatii kuitenkin muutakin kuin laihdutuksen, kauniin ulkonän ja lavasäteilyn, sillä nämä eivät tosiaankaan vie kilpailijaa finaaliin… Itse näen fitneksen muunakin kuin kilpailuihin tähtäävänä juttuna, toiset haluaa viedä sen kilpalavoille asti diettaamalla ihan hulluna, toisille riittää vain se tietynlainen ”elämäntyyli”ilman diettejä ja kisoja…. Toki se on muutakin kun hyvinvointiin pyrkimistä, onhan se kehonmuokkausta, kehonrakennusta ja liikunassa kuin liikunnassa usein on ulkonäöllisiäkin intressejä, se ei ole paha asia silloin ainakaan kun elämässä on muutakin kuin se oma ulkonäkö….

    Fitness on nyt niin pinnalla oleva ja suosittu laji, syksyn kisalistojakin kun katsoo, niin kilpailijoita on hirvittävä määrä. Tämä tuo lajiin monenmoista kilpailijaa ja valmentajaa, ääri-ilmiöitä ja enemmän esiin niitä mahdollisia lajin haittavaikutuksia, kun homma ei menekään niinkuin pitäisi. Laji vaatii tietyllä tapaa kovaa päätä, jalkojen täytyisi pysyä maassa ja omaa kroppaa pitäisi osata kuunnella ja ennekaikkea kunnioittaa sen viestejä…. Varmasti tämäkin päätee moneen lajiin…

    Media on täynnä ikäviä tarinoita fitneksestä, itse yritän tuoda lajia positiivisella tavalla esiin ja niin, että lajia voi harrastaa rennommallakin otteella ja että elämässä on muutakin kuin sali ja keittiövaaka :D

    Tulipa pitkä kommentti :D mutta… Hyvä kirjoitus Marissa ja hyvä lehtijuttu. Olet rohkea nainen! Tartuit tunteita ja kommentteja herättävään asiaan rohkeasti ja monipuolisesti ja huomaa että sun ajatukset eivät ole vaan nopeita mielipiteitä vaan olet oikeasti miettinyt :)

    http://outinfitness.fitfashion.fi

    Tykkää

    1. Jes, hyvä että luit tekstin silti loppuun asti, vaikka alkuun ajattelitkin noin! Monella käy välillä vähän hassusti, että luekvat vain pari lausetta ja jo ollaan kommenttiboksit kuumana haukkumassa kirjoittaja. Yritinkin tuoda esiin mahdollisimman monta puolta näihin asioihin. Mikään kun ei ole mustavalkoista. Ja kuten kirjoitinkin, niin mikään tässä teidän lajissa ei ole väärin, enkä tahdo tuomita. Ajattelen kuitenkin niin, että ei se kropalle ole koskaan terveellistä elää äärirajoilla, eikä varsinkaan jos samaa toistaa vuodesta toiseen. Kisadietit ja muut voi olla toiselle todella rankkoja, mutta jos sitä tekee kerran pari elämässään niin ei se välttämättä sen pahempi ole kuin muutkaan paheet. Samoinhan toiselle tupakointi on pahasta, toiselle siitä ei tule mitään sairauksia. Ja se miksi vertaan tätä esim. tupakointiin ja muihin paheisiin on se syy, että lajissa tulee elettyä välillä todella niukalla ruokavaliolla ja keho viedään ihan kuivaksi loppuvaiheessa kisaa. Jojoillaan ja kiusataan kroppaa. Eihän keho siitä varmastikaan pidä ja kuten jo Elinakin tuossa ylhäällä kommentoi, on monella fitness kisaajalla alkanut tulla samoja oireita kuin anoreksiassa. Kun keho ei saa kunnolla ravintoa, se ei toimi… Eikä siitä pääse yli eikä ympäri :/

      Mutta se siitä, en mene liikaa yksityiskohtiin! Niin moni asia voi aiheuttaa samoja asioitä ja oireita, eikä tosiaan ole syyttäminen vain fitnesstä. Ihan jokaisessa on oma syymme ja siihen tarvitaan myös omaa heikkoutta, että sellaiseen vajoaa. Onneksi sulla on vahva mieli ja pystyt tehdä tuon kaiken niin, että järki pysyy mukana. Tsemppiä sun tavoitteisiin, oot upea nainen ja toivon, että menestyt! :)

      Kiitos kun jaoit sun ajatuksia ja annoit myös mun sanomisille arvon. Kertoo paljon susta ja siitä, että annat myös muillekkin äänen ja oikeuden mielipiteisiin. Arvostan! :)

      Tykkää

      1. Silloin kun asioista pystytään keskustelemaan, niin se on parhautta ja usein hyvinkin rikastuttavaa :) Sä vaikutat ja olet ainakin täällä blogimaailmassa ja irl ensivaikutelmaltakin juuri sellainen ihminen, jonka kanssa pystyy keskustelemaan erilaisista asioista vaikkei täysin samaa mieltä olisi ja eriävät mielipiteethän rikastuttavat keskustelua :)

        Lomamatkailun jälkeen on itselläkin tarkoitus tehdä postausta fitneksestä, kun sitä toivottu on. Kiva lueskella näitä postauksia ja muiden kommentteja ja huomata saavansa ideoita ja ajatuksia :)

        Kiitos tsempeistä ja ihanista sanoista! <3

        Tykkää

  3. Apua. Lukiessa ei pysynyt kuin nyökyttelemään. Onnistuit tuomaan asian monipuolisesti perustellen esiin ja korostit hyvin tärkeintä, mutta liian vähän puhuttua aihetta – esimerkin voimaa. Olet ihana, kaikkea hyvää sinulle :-)

    Tykkää

    1. Kiitos Nelli! Ihan mahtavaa, että näin moni on pitänyt siitä mitä kirjoitan. :) Sullekkin aurinkoista ja onnekasta kesää!!

      Tykkää

  4. Tosi hyvin kirjotettu! Kirjoitit juuri niistä asioista joiden kanssa käyn pääni sisällä joka päiväistä keskustelua. Olen yli vuoden verran paininut asioiden kanssa jotka juuri liittyy omaan kroppaan ja ruokavalioon, vuosi sitten olin täysin kujalla kaikesta ja treenasin itseni siihen kuntoon että kropan hormonitoiminta meni täysin sekaisin. Ajattelin, että ei ole normaalia syödä herkkuja ja täytyy välttää kaikkea mahdollista jotta saa täydellisen kropan. Viime kesä menikin sitten täysin sumussa ja tänä päivänä muistot siitä ajasta ahdistavat.

    Tiedän täysin mistä tämä kaikki alkoivat: laihdutusohjelmat, lehdet ja blogit. Ihmisille syötetään joka paikassa sitä, että ei ole normaalia syödä herkkuja ja näin minäkin olen ajatellut, nyt paininkin näiden asioiden kanssa joka kerta kun syön suklaata ja jäätelöä, ajattelen että olen epänormaali kun syön tätä ja yhden levyn jälkeen näenkin itseni lihavana possuna. Kaikki mun laihdutuskuurit yms. on ajanut siihen, että saan välillä ihan järkyttäviä ahmimis kohtauksia ja sen jälkeen olo on ihan kamala. Kaipaan todella niitä aikoja, kun liikuin fiiliksen mukaan sekä nautin hyvästä ruuasta ilman syyllisyyttä, siihen aikaan ei todellakaan ollut mitään tällaista fitnessbuumia.

    Monet blogit täälläkin tuomitsevat ”normaalit” syömiset ja kaikki ruoka pitäisi vain punnita. Olen itsekkin tehnyt sitä, nytkin monia kuukausia ja nyt vasta olen päättänyt lopettaa sen. Tottakai se ahdistaa kun painoa tulee lisää ja rasvaa kertyy, mutta en halua enää elää rajoittunutta elämää. Haluan nauttia juuri tästä ajasta ja toivon todella että löydän tasapainon oman pääni kanssa.

    Lisää ahdistusta tähän kaikkeen tuo se, että olen sinkku ja tuntuu että kaikki miehet haluavat vain fitfit tytön jolla on täydellinen kroppa. Yritän vain sanoa itselleni, että sellainen mies ei ole sitten minua varten ja mielummin elän yksin kuin sellaisen ihmisen kanssa joka saa minut ahdistumaan.

    Tykkää

    1. Lohdutukseksi voin kertoa, että miehillä ei pääsääntöisesti ole vara valita kumppaniaan. Miehen on otettava se minkä sattuu saamaan.

      Et halua rajoittaa elämääsi. Eikö makkarat vyötäröllä rajoita elämääsi? Eikö se ole jo aika iso juttu, että aina on paha mieli kun peiliin sattuu vilkaisemaan.

      Tykkää

      1. Kyllä mun mielestä enemmän rajoittuneista on elämä, jossa urheilu ja ruokavalion noudattaminen rajoittaa kaikkea muuta esim. kaverisuhteita ja muuta sosiaalista elämää, kun et uskalla lähteä minnekkään jos siellä vaikka on tarjolla ”kiellettyjä” ruokia etkä pysty tarkasti punnitsemaan omia syömisiä grammalleen. Olen kokenut tämän eikä se näin jälkeenpäin ollut mukavaa aikaa ja olin sinä aikana melkein alipainoinen enkä silloinkaan ollut tyytyväinen kroppaani. Hölläämisellä tarkoitin lähinnä sitä, että löytäisin tasapainon liikunnan ja ruuan kanssa, juuri miten Marissa on tehnyt.

        Tykkää

        1. Jos ihminen pelkää, että jossain on tarjolla vääriä ruoka-aineita ja ei sen takia voi paikalle mennä niin kyseessä on mielenterveyden vakava häiriö ja hoito kuuluu psykiatrille.

          Häiritseekö se kaverisuhteita, että heitä näkee vasta treenin jälkeen eikä heti paikalla? Eikö tällainen koske myös muita ihmisiä kuten jääkiekkoilijoita ja vaikka pianonsoittajia. Treenit on silloin kun ne on ja kavereita nähdään kun ehditään.

          Työtkin häiritsevät sosiaalista elämää. Ovatko kaikki työssä käyvät ihmiset siis mielisairaita?

          Tykkää

    2. Tiedän niin tuon tunteen, kun aika kulkee kuin sumussa! On monia aikoja, joista en muista mitään, kun ajatus on pyörinyt aivan väärissä asioissa. Olen esimerkiksi päässyt lapsesta asti matkustamaan paljon kiertämään maailmaa, mutta arvaa muistanko paljoakaan näistä matkoista? Enpä muista. Muistan vain tuntemuksia ja niitä aikoja, jolloin olen ollut joko tyytyväinen itseeni tai olen voinut todella huonosti. Kaikki välimuodot on unholassa.. Ehkä sullakin ne on jo jääneet? Toivon kovasti niin!

      On niin väärin, että niin paljon arvostellaan ihmisiä arkisista valinnoista ja puhutaan siitä mikä on normaalia ja mikä ei normaalia. Miksi niitä pitää niin erotella? On selvää, että ihmisiä kuuluu ohjata terveellisempiin elitapoihin (lihavuus ja sairaudet sen myötä sen kuin kasvaa) mutta ei sillä uhalla, että jokaisen pitäisi olla kuin huippu-urheilija. Me ollaan Suomessa tälläistä ihme suorittaja kansaa, joka vetää vain rahkaa ja juoksee crossfitissä. Kyllä muualla maailmassa ystävillä ja hyvällä ruualla on suurempi merkitys. Ihmiset on varmasti myös vähän onnellisempia.. Pitäsikö meidän oppia niistä maista jotain? Ehkä enemmän rentoa mieltä. Iloa.

      Tuohon sinkkuuteen ja miehiin voisin kommentoida, että ainakin mun eksäni on myöhemmin sanonut musta, että olen paljon parempi nyt kun ole normaalissa painossa ja jopa hieman pyöreä joistain kohdin. Ei kuulema ole kivaa, kun luut näkyy ja ihon alta tuntuu vain lihas. tätä olen itseasiassa kuullut aika moneltakin mieheltä ja itsekin valitsisin naisen, jolla on jotain muotoa. Mutta nämä nyt tietty ovat mielipiteitä, mistäs siitä pääsee. Toivon kuitenkin, että et mieti tätä miesten kannalta, vaan hankit itsellesi enemmän itsevarmuutta kun lähdet ulos ja kun nostat leukasi ylös, saatatkin huomata, että kymmenen miestä katsoo sua kohti. Se on enemmän kiinni siitä asenteesta, jolla kannat kroppaasi kuin millainen se on. Sitäpaitsi, sellaista mukavan näköistä ja tavallisen näköistä naista on kuulema helpompi lähetyä kuin timmiä ja viimesen päälle laitettua. Näin on miehet sanoneet kun olen pitänyt kavereille galluppia. ;)

      Tsemppiä sinulle, vaikutat tosi symppikseltä naiselta! :)

      Tykkää

  5. Ihan mielettömän hyvä teksti Marissa! Ihan kuin omia ajatuksia olisi lukenut, tiivistettynä ja hyvin jäsenneltynä. Itselleni on ollut välillä vähän vaikea suhtautua tähän fitnessbuumiin. Tavallaan siinä on jotain kiehtovaa, toisaalta se on ihan luonnotonta. Tämä teksti kyllä selkeytti ajatuksia, parempaan suuntaan :)

    On totta, että syömishäiriöön sairastuvilla on usein siihen erityinen alttius, jonka sitten ulkoiset ärsykkeet laukaisevat. Omalla kohdallani puhkeamiseen johtivat koulukiusaamistausta ja perfektionistinen luonne… Vuosien jälkeenkin on välillä vaikea suhtautua järkevästi tällaisiin buumeihin ja vaikka olenkin täysin terve, niin kuten itsekin totesit, alttius on aina jäljellä. Jos tuokin voi olla noin rasvattomassa kunnossa niin miksi en minäkin?

    Onneksi on kasvanut vähän sitä järkeä päähän ja nykyisin ymmärtää ettei se ruoka ja liikkuminen ole elämän keskipiste. Onnellisuus lähtee jostain muualta :)

    ~Hilla

    http://makingthemostofstudentlife.blogspot.fi

    Tykkää

    1. Kiva kuulla! Tulee niin hyvä mieli näitä teidän kommentteja lukiessa, kun huomaan osanneeni kerrankin jäsentää ajatuksia oikein ja tuoda esille myös niitä muitakin puolia asioista.

      Vertailu muihin on tosi normaalia ja itsekin teen sitä jatkuvasti. Pitäis vaan aina muistaa, että meidät on tehty olemaan erilaisia ja toisaalta taas mistäs voit tietää miten ison työn joku tekee kroppansa eteen? Ja ehkä siitä tyypistä ei jää kauheasti ihmisille muita ajatuksia kuin se hyvä sikspäk? Itse ainakin toivon, että mut muistettaisiin vähän muistakin asioista kuin mun ulkonäöstäni. Teot on tärkeämpiä ja ehdottomasta tahtoisin, että musta jää jälkeen ilo ja hymy. Niistä olen eniten ylpeä :)

      Sulla on aina fiksuja ajatuksia ja on kiva kun käyt kommentoimassa! Kivaa kesää Hilla, koitas pitää leuka pystyssä ja olla ylpeä kaikesta mitä sulla jo on. Sinä, ihana oma itsesi! ;)

      Tykkää

  6. Täytyi kyllä muutamaan otteeseen hieraista silmiä, kun eilen avasin paikallisen ruotsinkielisen lehden, Österbottens Tidning:n ja siellä oli tämä juttu ruotsinkielellä. Mietinkin jo hetken, että oletko jostain täältä ruotsinkieliseltä pohjanmaalta kotoisin, mutta ilmeisesti juttu on ollut useammassakin eri julkaisussa nyt viikonloppuna :) Hienoa, että olet uskaltanut jakaa oman tarinasi, toisinaan tästä aiheesta yritetään liikaakin hyssytellä.

    Tykkää

    1. Hihi, eikä! Tässä me miehen kanssa hihiteltiin yhdessä, että ihanko se on ruotsiksin laitettu. En tosiaan puhu kuin ihan kevyesti ruotsia, joten eipä tehty haastista kahdella kielellä ;)

      Kiva, että pidit jutusta. Ehkä se on monelle aiheena tärkeä ja saa ihmiset ajattelemaan itseään ja omaa arvoaan enemmän :)

      Tykkää

  7. Yleensä lehtijutuissa toimittajat todellakin vääristelee sanoja ja juttu on aivan erilainen kun itse odottaa tai oletti. Mitä raflaavami otsikko sen enempi lukijoita.

    Itselläni tämä laji ei ole vienyt hormoonitoimintaa pois edes kisojen aikana, kroppa on toiminut hyvin. Itse en syö kuin hullu kun siihen saan ”luvan” kisojen jälkeen. Mulla tämä harrastus alkoi sairaudesta ja halusin voida paremmin. Se siis tarkoitti sitä että reuman takia kiinnitin huomiota ruokaani, koska se selvästi vaikutti vointiini. Syön mitä haluan ja milloin haluan, mutta kyllä se hirvittävä ahmiminenkin on syömishäiriötä. Sellaista mulle ei tule (himoja) koska syön monipuolisesti dietillä ja ns. Offilla. Koosta ruokavalioni itse ja jos tekee mieli jotain syön sitä.

    Jos syön huonosti, voin huonosti, syy siihen ei ole fitness vaan oma vointi. Toki siitä on hyötyä ajatellen, että seuraavaa kisa rupeamaa ei dietti ole pitkä kuin piinavuosi, kun pudotettavaa on ihan liikaa. Eikä mun tarvitse avautua että olen läski tai paha olo kisan jälkeen.

    Se että kuntoilusta on tehty nykyään fitnestä mediassa saa varmasti monen karvat nousemaan pystyyn. Omasta mielestäni ero on fitness harrastajalla ja fitness-urheiljalla.

    menipä sekavaksi, mutta hyvin kirjoitettu, eikä mua ainakaan loukannut sun tekstisi millään tavalla. Ihmisiä on monenlaisia toiset kokee jonkun rajoittavana tekijänä ja kauhean hankalana.

    Tykkää

    1. Tiedän, että monikin käyttää otsikoita hyväkseen ja ihan täällä blogimaailmassakin huomaa pientä vääristelyä ihan vain lukijoiden toivossa ;) Iltalehdet ja muut nyt ovat vieläkin pahempia siinä. Otsikoss lupaillaan paljasta pintaa ja johan on joka mies lukemassa lehteä ;) hihi.

      Kirjoitit tosi hyvin, kiva kuulla kokemuksia sieltä kisaajien puolelta. Tiedän, että ei todellakaan jokaisella puhkea ongelmaa syömisten kanssa ja toivon, että harvoille niin edes käy. Monille jotka toistavat kisailua vuodesta toiseen voi käydä huonosti, sillä keho ei vain yksinkertaisesti kestä liian suppeaa ruokavaliota ja sitä, että se viedään jatkuvasti äärirajoille. Toivon kovasti sulle tsemppiä lajiin, pidä itses voimakkaana ja elinvoimaisena :)

      Tykkää

  8. Hyvä ja rohkea teksti, pisteet siitä! Olisi mielenkiintoista kuulla sun mielipide siitä, voiko nuoruudessa läpikäydystä syömishäiriöstä parantua koskaan niin, että suhtautuminen ruokaan ja liikkumiseen olisi täysin normaali. Paino sanalla täysin. Niin, ettei enää olisi altis tällaisille median ja yhteiskunnan vaikutteille vaan voisi katsoa niitä ns. ulkopuolisena, kyseenalaistamatta omaa kehonkuvaansa niiden kautta millään tavalla. Toivottavasti ymmärrät pointtini. Itse olen käynyt läpi lievähkön syömishäiriön nuorena ja koen nykyään olevani terve ja ”normaali”, mutta uskon että ajatustapani olisi vielä terveempi ja normaalimpi, jos en olisi koskaan sairastunut. Haluaisin sellaisen ajatusmaailman, mutta jokin siinä pelottaa silti. Kiitos ihanista jutuistasi! :)

    Tykkää

    1. Kiitos Viivi, en itseasiassa tajunnut miten rohkeaa tämä oli, ennen kuin painoin julkaise nappia. Heräsi jännitys, että mitähän tästä nyt taas seuraa.. Vihaisia naisia mun ovella? :D

      Meitä on todella monenlaisia ihmisiä ja väitän, että parantuminen täysin sairauden tuomista ajatuksista on kyllä mahdollista, mutta ei tietenkään kaikille. Mulla on eräs ystävä joka on parantunut ihan sata prosenttisesti ja se hailakka nainen on muisto vain. Olenkin siitä naisesta tosi ylpeä ja itsekin on ollut helpompi muuttaa ajatuksia, kun on nähyt että toinenkin voi. Tiedän tosin mitä tarkoitat sillä, ettei pysty unohtamaan niitä jo opittuja ajatuksia. Kyllä mäkin jatkuvasti tiedostan sen, mikä ruoka on terveellistä ja mikä ei. Aika automaattisesti sitä syö vain terveellisyyden mukaan ja välttää ruokia jotka on epäterveellisiä. Siinäkin tosin on muuttunut ajatus jatkuvasti paljon ja nykyään syön monia asioita, joita ennen en millään oli suostunut syömään. tällä hetkellä leipä on esimekriksi vatsan täyte ja suuri herkku, mutta ennen e oli kasa pahaa hiilaria ja lihomista.

      En osaa sanoa katoaako se tieto sieltä päästä mihinkään, mutta ajan kanssa osa varmasti unohtuu. Pystyy ajatella, että kun keho kuluttaa paljon liikkuessa ja eläessä, voi syödä myös niitä huonojakin juttuja. Elämä kun on jokatapauksessa myös nauttimista (onhan?) varten, ei pelkkää suorittamista ja täydellisiä ruoakapäiväkirjoja. Kyllä mä ainakin tahdon nauttia joka viikosta ja jos se tarkoittaa sitä, että mulla ei ole maailman timmein kroppa, niin sitten se tarkoittaa juuri sitä. :)

      Ehkäpä kirjoitan tuosta ajatuksesta joskus enemmänkin. Toivotan sulle kovasti tsemppiä näiden ajatusten kanssa ja tuuhan kertomaan kuulumisia jatkossakin! :)

      Tykkää

  9. Jes jes jes! Olet oikeastaan ainoa ihminen kenen mielipiteen tästä asiasta halusin vielä kuulla, hyvä Marissa! Osasit pukea ajatuksesi hyvin sanoiksi ja paljon pisteitä rohkeudesta :) Samoilla linjoilla kanssasi koko aiheesta. Itse alan olemaan kurkkua myöten täynnä tätä koko fitness-touhua ja olenkin siksi karsinut paljon aiheeseen liittyviä blogeja omalta lukulistaltani. Sun blogi pysyy jatkossakin listalla ;) Kiitos ja aurinkoista päivää sulle!

    Tykkää

    1. Kiitos Emmi, kiva kun tykkäsit :) Ja mahtavaa, että pysyn siellä listoilla! Katsotaan mitä ensi kerralla kirjoittelen.

      Energistä ja ihanaa kesää Emmi! :)

      Tykkää

  10. Moi taas pitkästä aikaa, luin sun ajatuksia päivän kymäristä (kymen sanomat) ja oli aika asiallista tekstiä! Ja hyvä että olet parantunut häiriöstä ja elämä hymyilee! T: Pasi

    Tykkää

    1. Moikka Pasi! Kiitos paljon, olipa kiva kuulla että juttu oli kiinnostava.

      Hymyilevää kesää sinne, täällä se ainakin on pelkkää hymyä ja auringon paistetta ;)

      Tykkää

  11. Loppuun asti pääsin ja helposti! Hienoa tekstiä ja sydäntä lämmittää kun voin samaistua täysin sinun kokemuksiin ja ajatuksiin :)

    Tykkää

  12. En ala tähän avaamaan omaa mielipidettäni, kun aiheesta ollaan sun kanssa juteltu ja siitä oon vähän blogissanikin kirjoitellut :)

    Mutta toteanpa vain, että vaikka mäkin tänä päivänä oon terveen kirjoissa niin kyllä löydän itteni välillä miettimästä, kelpaanko nyt tällaisena. Yleensä silloin, kun lueskelen fitness-juttuja tai muuten vaan blogeja, joissa annetaan laihdutusvinkkejä tms, ja sellainen kuva, että nyt pitäs olla tosi timmi! Mä en ees uskalla ajatella, mitä nuorten, vielä epävarmojen tyttöjen päässä mahtaa liikkua samoja juttuja lukiessa… Mä oon kuitenkin sairauden selättänyt ja löytänyt sisäisen hyväksynnän ja itsevarmuuden, mutta mites ne eksyneet ja epävarmat?

    Ja musta on hyvä, että näytät esimerkkiä olemalla asiasta rehellisesti sitä mieltä kuin olet :

    Tykkää

    1. Tänäänhän me tästä jo juteltiinkin pitkään. Ens kerralla sit lisää!

      Kirjoittelen näitä juttuja juurikin sillä ajatuksella, että ei kaikille ole itsestään selvää se, mitä kaikkea pitää uskoa. Jos itsekkin ottaa vaikutteita mediasta, niin mitä tapatuu niille nuorille,joilla kasvu ja kehitys on vielä ihan vaiheeessa? Meillä on suuri vaikutus blogeissa ja tahdon ainakin yrittää olla jollaintapaa myös hyödyksi täällä. jos se nyt mitenkään on mahdollista, mutta ainakin voi yrittää. :)

      Tykkää

  13. Hahah, ihan loistava teksti! Ihanan avoimesti ja tosi rohkeasti puhut. Noi jotkut lausahdukset on ihanan provosoivia ja saa hymyilemään. Täydellistä. Oon sun kanssa asioista tosi samaa mieltä.

    Ammattiurheilu ei oo oikein koskaan kovin tervettä. Ei ole fitness kisaaminenkaan. Syömishäiriöt ei aina koske vaan ulkonäköä. Ulkomuodollisesti täydellisesti treenattua kroppaa. Se on hallintaa ja joillain itse suoritukset menee ulkonäön edelle. Joissain lajeissa isot pumpatut lihakset kun on vaan hyödyttömiä happea kuluttuvia muhkuroita. Mutta edelleen pyritään epäinhimillisiin suorituksiin. Vaaditaan siltä keholta ihan mahdottomia. Nojoo, ihan liikoja. Eli kai yritän vaan sanoa, että kaikenmoinen ääripääksi vetäminen, vaatiminen, hehkuttaminen täs yhteiskunnassa voi avittaa syömishäiriön puhkeamista. Yritetän saavuttaa jtn täydellisempää omalla kehollaan.

    Tykkää

    1. Laiskanpulskeat ihmiset tuntuvat olevan kovin huolissaan ortoreksiasta ja muista ”syömishäiriöistä”. Pysähtykääpä hetkeksi miettimään, että montako ortoreksiaa sairastavaa ihmistä tunnette (siis sellaista, joka ihan oikeasti syö joka päivä 12kk vuodessa hyvin tarkasti, kurinalaisesti ja ennalta määritellyn ruokavalion mukaan, lipsumatta. Niinpä, en tunne minäkään. Yhtä ainoaa. Jos tunnette niin mitä haittaa tälle ihmiselle terveellisesti syömisestä aiheutuu?

      No, montako ylipainoista ihmistä tunnette?

      Tykkää

      1. Syömishäiriöisistä puhuttaessa ei aina ole kyse vain laihoista ihmisistä. Lihavuus tai tuo ”laiskanpulskeus” myös johtuu usein syömishäiriöstä. Ortoreksiassa ihmisellä on pakonomainen tarve syödä terveellisesti, niin että ajatusmaailma rajoittaa normaalia elämää. Ei tämäkään kuulosta minusta kovin terveelliseltä vaihtoehdolta. Terveellinen ruoka ei varmasti vahingoita sen ihmisen kehoa, mutta mitä se tekee mielenterveydelle..?

        Se on tervettä, kun ei tarvitse ennalta suunnitella koko elämää ruuan ympärille. Tekee hyviä valintoja sen kummemmin miettimättä, herkuttelee silloin kun huvittaa, liikkuu liikkumisen ilosta, eikä siksi, että saisi poltettua sen syödyn suklaapatukan vyötäröltä… Sellanen elämä on tavoiteltavaa.

        Tykkää

    2. Totta Carolina, jotenkin arvasin, että sut löytää täältä ehkä kommentoimasta ;) Niin ja eihän se urheilu aina olekaan terveellistä, mutta uskon että monissa laijeissa sentään syödään kunnolla, jotta se lihas pysyy kasassa ja on voimia tehdä parempia suorituksia. Kyllähän moni laji aiheuttaa vaikka mitä oireulua, mutta niin sitä aiheutuu ihan ilman urheiluharrastuksiakin.

      Tsemppiä sun kesään <3

      Tykkää

  14. Hei!

    Kuka määrittelee mikä on normaalia? Mitä tarkoittaa syödä normaalisti tai treenata normaalisti? Joni Jaakkola kirjoitti aiheesta hyvin, suosittelen lukemaan: http://joni.optimalperformance.fi/kelailin-vahan-juttuja-16-pitaisko-olla-normaali/

    Itse en esimerkiksi oikein ymmärrä mitä intoa on katsella tv:stä kun aikuiset miehet juoksevat pallon perässä, mutta ilmeisen moni tästäkin on kiinnostunut joten minun mielipiteeni aiheesta ei taida olla absoluuttinen totuus.

    Meillä kaikilla on eri lähtökohdat ja erilaiset elämäntilanteet. Yksi haluaa treenata useita tunteja viikossa, joku toinen golfaa ja kolmas juo bisseä terassilla. Miksi yksi näistä monista vaihtoehdoista (no se treenaaminen) leimataan nykyään niin usein sairaaksi ja epänormaaliksi toiminnaksi?

    Entä sitten median ja blogien vaikutusvalta? Mua vähän ahdistaa kun muotibloggareilla on niin nättejä vaatteita ja sisustusblogeissa esitellään aina niin kivoja koteja. Kyllä muotibloggarien pitäisi välilllä pukeutua rumasti ja sisustusblogeissa piäisi julkaista kuvia itä- helsingin vuokrakämpistä, jottei kenellekään tule paha mieli! Tämä oli vitsi, mutta ihmettelen miksi fitness-blogeilta vaaditaan enemmän, eli sen oman aiheen ulkopuolelta pitäisi julkaista asioita todistellakseen että elämässä on muutakin? Lukijalla on lopulta vastuu omista tekemisistään, riippumatta bloggarin kirjoituksista.

    Tykkää

    1. Kertonee paljon tästä ajasta, että terveellisesti syöminenkin on leimattu sairaudeksi (ortoreksia) ja ihmiset ovat asiasta julkisesti huolissaan – vaikka kukaan ei tunne tai ole koskaan tällaista ihmistä nähnyt.

      Menkää hyvät ihmiset ulos ja katsokaa millaisia ihmisiä siellä näette. Näkyykö anoreksiaa, näkyykö ortoreksiaa…vai näkyykö loputonta läskiä ja röllömahaa?

      Tykkää

      1. Mites Jussi, kuinka tuttu sulle on ortoreksia sairautena? Tiedätkö mitä se tarkoittaa? Olisiko mahdollista, että se ei olisikaan vain terveellistä syömistä? Silloinhan ei olisi mitään ongelmaa, mutta kun tässä sairaudessa se terveellisyyden tavoittelu menee vähän överiksi ja tulee esiin muita ongelmia kuin vain porkkanan nakuttamisen aiheuttamat leukakivut. Syödään muka niin terveellisesti, että oikeasti kaikki tärkeät ravintoaineet jäävät saamatta ja keho ei kestä. Hormonitoiminta lakkaa ja esimerkiksi naisella jää kuukautiset pois, tosin tässä vaiheessa ollaankin jo anoreksia puolella. Ero on kuitenkin huksenhieno ja en kyllä sano, että kukaan nauttii ortorektikon elämästä aidosti ja oikeasti. Onko tässä tarpeeksi syitä, miksi ortoreksia ei ole hyvä asia? Pelkkä terveellinen syöminen, urheilu ja aktiivinen elämä ei kerro siitä, että on ortoreksia. Ehkäpä voisit tutustua lisää sairauden kuvaan, niin tiedät mistä puhutaan ja ymmärtäisit paremmin munkin sanomaani tässä kirjoituksessa :)

        Lihavuuttakin kyllä näkyy kaduilla, mutta entä jos jotain ihmistä ei niin häiritse että hänellä on viisi yipainokiloa? Mielestäni ei ole kovin vakavaa olla hieman pyöreä, jos muutoin nauttii elämästään. Ei jokaiselle ole tärkeintä olla kevyt ja hyväkuntoinen, toinen nauttii ihan muista jutuista. Pitääkin yrittää ymmärtää ihan jokaista. Mutta siinä vaiheessa kun ulkonäkö vaikuttaa myös terveyteen, eli kroppa ei kestä (joko liian lihava tai liian laiha) niin siitä vaiheessa pitäisikin jo tehdä jotain. Sitä ennen voi olla oikein tyytyväinen ja tehdä juuri niinkuin itse toivoo ja prhaaksi näkee. Elämme meitä itseämme varten. Emme muiden oletuksia ja toiveita noudattaen. :)

        Tykkää

        1. Aina löytyy ihmisiä, jotka ei ymmärrä syömishäiriöitä – ei kaikki tajua anoreksiaa tai bulimiaa niin varmaan tää ortoreksia on vielä vaikeempi hahmottaa. Eikö muka ole outoa, jos ihminen ei voi syödä kuin kuivaa kanaa ja parsakaalia ja ahdistuu suunnattomasti, jos joutuisi syömään jotain muuta?! Monet ylipainoiset ihmiset ovat päinvastoin, henkisesti täysin terveitä ;) Munkin mielestä on paljon parempi olla hieman pyöreä, jos on fyysisesti ja henkisesti terve kuin ehkä ulkoisesti näyttää terveeltä, mutta olla henkisesti sairas…

          Tykkää

        2. Eli tunteeko teistä kukaan ortoreksiaa sairastavaa ihmistä? Huolestumisen määrä blogimaailmassa on niin suurta kyseisestä sairaudesta, että voisi kuvitella, että joku on tällaisen ihmisen joskus nähnyt. Minä en ole.

          Onko teillä käynyt mielessä, että oma suhtautumisenne ruokaan ja ihmisvartaloon on vääristynyt, kun sellaisia ihmisiä, mitä ennen kutsuttiin ”normaaleiksi”, ei ole enää olemassa. Hieman kärjistetysti.

          Jenkeissä tehdyt tutkimukset osoittavat, että ylipainoisten ihmisten keskellä elävät ihmiset eivät tunnista omaa ylipainoaan. Näin 5kg vararenkaasta vyötäröllä on tullut normaalia. Terveellistä se sen sijaan ei ole.

          Tykkää

        3. Tässä yksi entinen ortorektikko, joka jatkoi matkaansa anoreksiaan, siitä ”toivuttuaan” keksi bulimian ja nyt yrittää seitsemän vuoden taistelun jälkeen olla ”normaali”. :) Minut tuntee aika moni, mutta ehkä viisi läheisintä ihmistä tietää minun sairaushistorian ja sen, että ensin pelkäsin kuolevani urheilu-uran loppumisen takia, sen jälkeen nälän ja heikotuksen takia, sen jälkeen unettomuuden ja paniikkikohtausten takia, ja sen jälkeen kerkesinkin jo monta vuotta pää vessanpöntössä pelätä, etten kuolekaan tähän oksennukseen…

          Ei ortorektikkoa kadulla tunnista. Eikä välttämättä tunnista hyvää kaveriaankaan sairaaksi. Eihän syömishäiriöisessä ole mitään vikaa!! Kaikki asiat voi selittää ”normaaleiksi” ja järkeviksi valinnoiksi. Minuakin moni kadehti, olin niin järkevä ja hyvä ja timmi ja kaikin puolin bueno. Hahhah, harmi vaan kun eivät tienneet, miten sairas se mun hyvä pää on.

          Joten Jussi, jos kuvittelet, ettet tunne yhtäkään syömishäiriöistä, niin voit olla todella väärässä. Meitä on ihan hiton vaikea tunnistaa! Ja voin muuten kertoa, että hiihtopiireissäkin on aika moni syömishäiriöinen.

          Ihanaa kesää erinomaisen ja rohkean tekstin kirjoittaneelle Marissalle ja kaikille muille! :) Elämä on todellakin elämistä varten. <3

          Ja Jussille vielä muistutukseksi, että jos et hyvää saa niin huonoa ei kannata huolia. Ei p*skan makusta espanjalaista kurkkuakaan kannata ostaa vaan halvan hinnan vuoksi.

          Tykkää

        4. Kerstin KIITOS! Tämä kommentti kokosin niin loistavasti mun ajatukset kasaan ja en olis mitenkään osannut näitä sanoa näin selvästi. Oon ihan hirmu pahoillani sun puolesta ja siitä miten joudut varmasti jatkuvasti taistella, että ”elämä voittaa”. Jussinlaiset kommentoijat ei osaa nähdä omaa jalkateräänsä pidemmälle ja kun kommentoi noinkin ala-aevoisesti toisten sairauksista ja puhuu kuin niitä ei olisi, niin eipä osaa kovin paljoa ympärilleen katsoa. No toisaalta, ihan hyvä vaan jos ei ymmärrä näitä asioita, niin pysyy ehkä itse varmemmin niistä kaukana.

          Kiitos Kerstin, tää oli paras kommentti aikoihin <3 Pidä huoli itsestäsi!

          ps. Samaa mieltä kurkkujen kanssa, mikä oivaltava vertaus ;)

          Tykkää

    2. Niin, ihan itse olen miettinyt monesti samaa asiaa; mikä edes on normaali? Sen sisältö on ehkä hieman hämärtynyt tässä vuosien aikana ja meille kaikille taitaa olla vähän eri käsitys normaalista. Ei kai ole olemassa oikeaa tai väärää tässäkään. Jokainen saam mun mielestäni olla mitä tahtoo, kunhan itse voi hyvin sellaisena ja nauttii elämästä.

      Tuosta vastuusta olen sun kanssasi hieman eri mieltä. En voi syyttää yhtäkään alle teini-ikäistä ja muita hieman heikompiluontoisia ihmisiä, jotka lukevat monen ihmisen tekstejä kuin raamattua. Kun 10 vuotias tyttö lukee kirjoituksia, joissa jo valmiiksi laiha ihminen laihduttaa, kun on muka pyöreä, niin mitä luulet tämän 10 vuotiaan ajattelevan? Netissä kirjoitellaan kaikenlaista ja ei tosiaan ole lapsen syy, jos hän uskoo mitä on lukenut ja nähnyt. Nykymaailmassa näin käy yhä useammalle ja lopulta juurikin se normaalin määrite katoaa ja jokaisen pitäisi jo teininä olla huippu-urheilijan näköinen. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat vastuulla omista luemisistaan, mutta ehkä sinä myös ymmärrän, että kaikilla meillä ei vielä ole kypsyyttä ja ikää osata suodattaa niistä asioista oikeaa ja väärää?

      :)

      Tykkää

      1. Kiitos, Marissa! <3 Ja ei toki tarvitse olla pahoillaan mun puolesta. Voin nykyään todella hyvin enkä ahdistu menneistä. Ymmärrät varmasti kun sanon, että ne sairastetut vuodet on kuitenki olleet tosi opettavaisia ja niiden jälkeen katsoo maailmaa ihan eri silmillä. Ja samoin toisia ihmisiä. Kun on taistellut monta vuotta ittensä kanssa ja viimein ehkä löytänytkin sen syvimmän olemuksensa, niin ei tarvi todistella tai pönkittää omaa olemustaan arvostelemalla tai haukkumalla muita.

        Pidetään kaikki hyvää huolta ittestämme ja rakkaistamme! <3 Ja niin, kyllä minunkin mieheni pitää nykyisestä terveestä olemuksestani paljon enemmän. Kylmä iho ja siniset huulet on varmaan kenen tahansa mielestä ikävämmät koskea kuin lämmin ja terveen punakka hipiä. ;) Vaikka edelleenkin haluan säilyttää urheilullisen vartaloni, tajuan nykyään ihan oikeasti tekojen ja sanojen kertovan minusta ihmisenä paljon enemmän kuin sen rasvaprosentin.

        Tykkää

        1. Ja sairastaminen vei sen verran paljolti aivosoluja, etten osaa nykyisin käyttää mitään muuta ilmaisua kuin OMA OLEMUS. ;) Opin sen just eilen.

          Tykkää

  15. Hep! :) Mun mielestä on hienoa, että asioista uskalletaan keskustella. Mielipiteitä ja näkökulmia on monia ja niitä pitääkin tuoda julki ja avata. Arvostan kaikenlaista urheilua ja urheilijoita, mun mielestä on mahtavaa, jos ihmiseltä löytyy intoa ja paloa jotain lajia kohtaan. Arvostan terveellisiä elämäntapoja ja pyrin itsekin niitä noudattamaan. Opiskelen myös terveyteen ja hyvinvoitiin liittyvää alaa. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että kohtuus kaikessa. Jos joku asia todella alkaa hallitsemaan ajatuksiasi ja elämääsi vieden tilan kaikelta muulta, ollaan pakkomielteen puolella. Kyllä urheiluun ja terveelliseen ruokavalioon saa panostaa, laittaa aikaa ja uhrata ajatuksia, mutta ei sekään ole hyvä jos elämä tosiaan pyörii pelkästään niiden ympärillä. Kirjoitit tosi hyvin tästä kaikesta ja jos joku alkaa mutisemaan vastaan, ei hän ole ehkä ymmärtänyt kirjoituksesi oleellisia pointteja. Esimerkiksi tuosta missikisa-osuudesta voi olla eri mieltä, mutta sitä tosiasiaa ei voi kieltää, että syömishäiriölle alttiille ihmiselle laji voi olla keino ilmentää syömishäiriötä. Ei kaikille. Asioita ei pidä yleistää, eivätkä ne ole mustavalkoisia. Niissä on monta särmää ja kulmaa ja niitä voi tarkastella niin monesta eri näkökulmasta. Oli pakko kommentoida, koska olen itse kamppaillut syömiseen, urheiluun ja omaan kroppaani liittyvien ajatusten kanssa tosi pitkään. Turha itsensä ruoskiminen, arvostelu ja alentaminen ei ole tervettä. Se aiheuttaa henkistä pahoinvointia, itsearvostuksen alenemista, häpeää ja ahdistusta. Urheileminen kaikissa muodoissaan, oman elämän hallinta, terveellisesti syöminen ja omien rajojen koettelu on hyväksi, mutta niin, että ohjat tosiaan pysyvät omissa käsissä. Mielestäni kaiken tuon tähtäimenä tulisi olla henkinen ja fyysinen hyvinvointi, ilo sekä itsensä ylittämisen ja onnistumisen tunteet. Sen haluaisin itsekin vielä saavuttaa, tehdä sitä nimenomaan sen mainitsemasi hyvän olon kautta.

    Tykkää

    1. Mitäs oikein sanoisin tähän sun kommenttiin muuta kuin, että iso kiitos todell fiksuista sanoista ja näin pitäisi ajatella meidän kaikkien! Hyviä ajatuksia!

      Hyvä olo on tärkeintä, se että viihtyy omasa kropassaan ja tuntee itsensä arvokkaaksi <3

      Tykkää

  16. Ei vitsi! Ite en fitnessistä tiedä oikeestaan mitään kilpaurheiluna, mutta onhan se huomattu että tavallisetkin tyypit tavottelee sellasta kroppaa ja treenaa hulluna. Kuulun itekki niihin ihmisiin. Oli todella hämmentävää lukee tää, koska ihankun olis omia ajatuksii lukenu kirjotettuina. Oon koko ikäni ollu lievästi ylipainonen ja nyt oon sit pari vuotta käyny treenaamassa ja samalla laihtunu 20 kg, ja treenitahti on vaan kiihtyny. Mietin ruokaa ja treenaamista koko ajan, ja vaikka syönkin normaalisti, niin kaikista herkuista tai vähänkään epäterveellisestä syömisistä tulee kamala syyllisyys. Samoin jos en jaksakkaan tai ehdi käymään treeneissä. Ja tiiän et tosi moni muukin ajattelee samalla tavalla. Olis kyl aivan superii jos sais kaikkien mieleen sen, että kilpaurheilu on kilpailijoita varten, eikä sellaseen kuulu pyrkiä. Tää kirjotus oli kyl niin osuva ja ajankohtanen, oli mahtavaa lukee tää!

    Tykkää

    1. Niin, eihän kaikkien kuulu näyttää huippu-urhieilijalta? Kuinka voitaisinkaan, kun se ei ole meidän työtä.

      Kiitos kehuista ja ihan mahdottoman paljn sulle tsemppiä näiden asioiden ajatteluun! Ison työn oot kehosi kanssa tehnyt! :)

      Tykkää

  17. Moikka! Tykkäsin sun tekstistä, sulla on paljon hyviä pointteja. Mun mielestä on kamalaa, että valtaosa fitnekseen hurahtaneista ihailee juuri sellaista vartaloa, joka on kilpailijoilla vain muutamat viimeiset viikot ennen kilpailuja. Kilpailemaan ja urheilemaan lähdetään varsin huolestuttavin motiivein ymmärtämättä mistä kilpailemisessa oikeasti on kyse. Moni kilpailijoista kilpailee vuoden tai kahden välein, eikä edes yritä pysyä samassa kunnossa jatkuvasti.

    Fitneksessä olisi ihanaa, jos ymmärrettäisiin harrastamisen ja kilpailemisen ero. Vähän kuin lenkkeilyharrastus ja kilpajuoksu. Moni aloittaa kilpailemisen vähän kuin tyhjästä, joten onhan selvää ettei kroppa sellaista kestä. Lähes mistä tahansa lajista saa yhtä ”vaarallisen” jos aloitetaan kilpaura ennen sitä pohjan rakentamista harrastusvaiheessa.

    Mun mielestä kilpaurheilu pitääkin ottaa tosissaan jotta voi menestyä, mutta ei sitä voi vaan yhtenä päivänä päättää aloittaa kilpailemista jos mitään pohjaa ei ole.

    Kilpaileminen ainakin mulla tapahtuu täysin terveyden ehdoilla. Suppeaa ruokavaliota en ole koskaan joutunut noudattamaan ja fitnessurheilun myötä olenkin voinut paremmin kuin koskaan ennen muiden lajien parissa.

    Fitness on hieno asia, kunhan oikeasti ymmärtää mitä se on. Ei riutunutta kroppaa ja mieltä, vaan hyvinvointia. Kilpailutasolla se on toki ainakin dieetillä ruokien punnitsemsta ja kovia treenejä, mutta myös lepoa ja kehittymisen mahdollistavia ruokamääriä. Hyvinvoiva kroppa näyttää hyvältä ja siinä on hyvä myös olla!

    Kiitos tekstistä ja mukavaa kesää! :)

    Tykkää

    1. Moi Iina-Sofia :)

      Puhut niin totta! ”Fitneksessä olisi ihanaa, jos ymmärrettäisiin harrastamisen ja kilpailemisen ero. Vähän kuin lenkkeilyharrastus ja kilpajuoksu” Tätä tahtoisin ihmisten ajattelevan. Harmi vaan se näkemys ihmiskropasta hämärtyy ja siksi meillä kaikilla bloggareilla on on ns. vastuu näyttää myös niitä huonoipia puolia ja välillä ehkä niitä epäonnistuneita otoksia vartalosta, joka ei oli kuin suoraan valokuvamallilta joka on treenannut itsensä tikkiin.

      Tosi kiva lukea sun terveitä ajatuksia lajista ja siitä, miten sulla kaikki on niin hyvällä pohjaa. Juuri noin sen pitääkin olla! Jospa kaikki vain ajattelisivat samoin. Kisailussa tarkoitinkin huonona asiana juuri sitä loppuvaihetta kisaa, jossa keho vedetään ihan kuiviin. Eihän kukaan kai voi sanoa sitä terveelliseksi? Tälläinen elämäntapa kuluttaa todella paljon ja odotan vain niitä vaikutuksia joita se tuo ihmisille pitkällä tähtäimellä. :/ Muutoin ymmärrän kyllä lajia ja sitä hurmaa mikä siitä kehityksestä tulee. Onhan se upeaa nähdä mitä tuloksia kehossa saa aikaan omalla tuskalla ja hiellä :)

      Kiitos terveistä sanoista ja tosi paljon tsemppiä sulle lajiin!! :)

      Tykkää

  18. Kiitos tästä tekstistä <3 Olen kamppaillut koko elämäni itsetunnon ja syömishäiriön kanssa. Jossain vaiheessa havahduin, että nykyinen superterveellinen elämäni rajoittaa minua ihan yhtä paljon kuin syömättä jättäminen. Repsahdukset ovat elämässä asioita, joita tulee aina. On kyse vain siitä miten niihin suhtautuu ja mielestäni siinä suuri ero hallinnantarpeen ja harrastuksen välillä. Jos fitnesstä vertaa vaikka pianonsoittoon niin tuskin kukaan soittelija on itkun partaalla, jos pianon pimputtelu jää pois pariksi päiväksi. Tervettä hallintaa on se, että pystyy päästämään myös irti.

    Tällä hetkellä opiskelen fysioterapeutiksi ja kohta alalle jo valmistunkin. Fitnessbuumi alkaa näkyä valitettavasti myös siellä puolella. Kuinka kerrot superdieettiä noudattaneille naisille, jotka ovat laihtuneet kymmeniä kiloja, mutta samalla rikkoneet esim selkänsä, että homma ei toimi? Peräänkuulutan tervettä järkeä myös uusilta innokkailta personal trainereilta. Ois hienoa jos aina muistettais ihmisen lähtökohdat ja voimavarat ennen superrääkkiä.

    Kiitos vielä kerran, oot super!

    Tykkää

    1. Voi kiitos! :) Mahtavaa, että tulin kommentoimaan! Terve järki on tärkein ja luulen, että kun nämä boomit on selvitetty niin ehkä tämä terveempi ajattelu saa oman boominsa. Ehkä loppuu turha yrittäminen ja se, että kilpaillaan jatkuvasti kuka on paras ja hyväkuntoisin? Toivon niin.

      Tsemppiä opintoihin, kiitos fiksuista sanoistasi, kunpa jokainen osaisi ajatella näin! :)

      Tykkää

  19. Hep! Hyvin perusteltuja näkemyksiä ja monista asioista oonkin ihan samaa mieltä <3

    "Väitänkin, että ihan jokainen urheilulaji, jossa vertaillaan paljon toisiaan ja kilpaillaan jatkuvasti, on uhkana aiheuttaa aivan samanlaisia oireiluja itsekuvan vääristymisessä ja samalla syömishäiriöiden muodotusmisessa." Tähän mun oli pakko tarttua. Lopulta ei nimittäin ole edes kyse urheilijasta ja urheilulajista itestään, vaan mediasta. Urheilija itse ajattelee vaan sitä kilpailua, eikä sitä miltä siellä kentällä näyttää. Mutta sitten media uutisoi aiheesta ihan väärästä näkökulmasta ja unohtaa ne tärkeimmät, eli tulokset ja varsinaisen urheilun kokonaan. Ja sitten on soppa valmis. Noora kirjotti tästä aiheesta tosi hyvin: http://nooratoivo.blogspot.fi/2014/06/im-sexy-and-i-know-it.html

    Tykkää

    1. Heips Mariliiii <3

      Täytyy itsekin vielä sanoa vähän tähän takaisin, koska..Satun tuntemaan kaksi uimaria, yhden yleisurheilijan, useamman tanssijan ja yhden koripalloilijan henkilökohtaisesti, joilla kaikilla on vaihtelevia syömishäiriöitä. Todella pahoja sellaisia, yhdellä kestänyt 15 vuotta ja laji silti jatkuu. (Tosin joo, tunnen kyllä siis ihmisiä jotka eivät harrasta kuin kävelyä ja heillä on syömishäiriö) Heidän puheistaan on useimmilta paistanut läpi se toisiin vertaaminen ja esimerkiksi tuossa uinnissa kun pitäisi pysyä niin hyvässä kunnossa ja vieressä kaikki on täydellisiä ja pieniä, niin tulee tehtyä aivan vääriä ratkaisuja ravinnon suhteen. Liikutaan paljon, syödään mahdollisimman vähän ja ajaudutaan erilaisiian ratkaisuihin jotta pysyttäisiin laihoina tai jopa laihduttaisiin. Medialla on suuri vaikutus, mutta urheilussa kyllä tulee varmasti verrattua siihen vierustoveriin itseään. Tiedän tämä tanssisalissa seisoneen kahdenkymmenen muun vieressä ja katsoessani miten vääränlainen olin kun muut olivat täydellisiä. Ei siinä lehtiä luettua, eikä mietitty osaanko tanssia, vaan tahdoin piiloutua pois muiden silmistä. Olin väräänlainen ja lihava.

      Tottakai toivon, että yleisurheilussa jokainen ajattelisi samoin kuin sinä. Terveest ja vain urheilua. Mutta muistuttaisiin siitä, mitä tuolla on viimesenä kommentoinut Kirsten, että esimerkiksi ortorektikkoa on erittäin vaikea tunnistaa kadulla, samoin mitään muutakaan syömishäiriötä. Tätä sairautta on joka paiksssa ja vaikka sulle on tulos tärkein siellä kentällä, niin valitettavasti et voi nähdä jokaisen pään sisään. Monille todella terveesti ajattelevillä tämä on todella vaikea asia ymmärtää, mutta parempi niin, ettei itse ajaudu ajattelemaan pian väärin. Kun katsot urheilukavereitasi kentällä, he saattavat näyttää todella elinvoimaisilta, sporttisilta ja siltä kuin he olisivat matkalla valoittamaan maailmaa. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole tilanne siellä pään sisällä. On harmi, miten paljon nykyään on merkitystä ulkonäöllä ja sillä, että pitäisi aina olla paras…

      Tuli vähän pitkä kommentti, mutta piti vähän yrittää valaista sieltä kentältä niitä ajatuksia, jotka eivät välttämättä sun silmiisi näy :)

      Tykkää

      1. Hihii, pitkät vastaukset on just parhaita ;)

        Mun on pakko myöntää, että kyllä minäkin tiedän useamman tyypin sieltä urheilukentältä, joilla on ollut syömishäiriötä ja muuta. Mutta ei siitä voi pelkästään lajia syyttää, vaan ihmisille itellään pitää olla alttius sairastua. (Taisit olla tästäkin samaa mieltä, en vaan jaksa koko tekstiä kahlata uudestaan läpi vaan tarkistaakseni asian :D) Ja se alttius tarkottaa siis sitä, että lajista riippumatta lopputulos ois todennäköisesti sama. Toki lajien välilläkin on eroja. Esim. itse ajattelisin, että just tanssi on sellanen, jossa se ulkonäkö on aika tärkeä – siinäkin lajissa kun on lopulta kyse esteettisyydestä, eikä varsinaisista tuloksista (senteistä ja sekunneista).

        Hmm.. Ekan kommenttini pointti oli siis kaiketi se, että niissäkin lajeissa, joissa sen ulkonäön ei pitäisi merkata mitään, media pilaa kaiken. Nekin, jotka ei ole aiemmin pitäneet sitä ulkonäköä mitenkään relevanttina asiana oman urheilunsa kannalta, alkaa kyseenalaistaa oman ajatusmaailmansa. Ja toki ne, joilla jo muutenkin on ollut vähän ongelmia kyseisen asian suhteen, saa vaan lisää vettä myllyynsä. Näin minä sen alunperinkin ajattelin, mut en vaan osannut avata asiaa oikein, hihihi :D

        Tykkää

        1. Hyvä kun tarkensit, vaikka kyllä mä tiesinkin, että ollaan näissä asioissa varmasti samoilla linjoilla. Syömishäiriö voi saada alkunsa mistä vain, mutta nykyään se kilpailu kaikessa pahentaa tilannetta. Media on iskenyt kyntensä jokasen mieliin, nuoresta saakka ollaan aivan liian tarkkoja turhista asioista, kuten ulkonäöstä.

          :)

          Tykkää

  20. Siis tämän postauksen paras anti on ehdottomasti tämä: ”Se mitä haastattelussakin viimeisenä sanoin ja minkä olisin tahtonut päätyvän lehtiin on seuraava lause: Muistakaan hyvät bloggaajakolleagat mitä sivuillanne kirjoittte ja kuka niitä sanoja ihan oikeasti lukee. Kun hehkutatte sitä miten helppoa on urheilla kymmenen tuntia viikossa ja syödä siinä samalla kuin pieni lintu, niin joku siellä ruudun toisella puolen oikeasti seuraa niitä teidän sanojanne. ” JUST NÄIN. Fitness-kisaajat ovat valinneet tämän tien ja kaikki kunnia heille, mutta se mitä he eivät aina ymmärrä on se viesti, mitä he toiminnallaan (tahtomattaan) osoittavat.

    Tämä Fitfashion on joidenkin blogien osalta kyllä todella kurinalainen ja marginaalinen, toivottavasti ihmiset eivät kuvittele että näin pitäisi elää tai että nollan rasvaprosenteilla saavuttaa elämässään jotain. Niin kahlitsevaa elämäntyyliä nämä blogit täynnä. Joukossa toki pari ihanan elämänmyönteistä ja tavallista blogia, kuten Monna, sinä ja Aino Mäkelän blogi! Mukavaa kesän jatkoa ja kiitos tästä postauksesta :)

    Tykkää

    1. Kiitos, kiva kun joku huomasi tämänkin osion! ;) Se oli mulle tärkeintä ja kunpa se olisi ollut lehdessä saakka. Me ollaan vaikuttavia ihmisiä (ei kehuskelumielessä vaan vastuullisesti ajatellen) joten pitää vähän miettiä mitä sanoo. Oon päättänyt tehdä näin jatkossa enemmänkin, koska aivan varmasti itsekin puhun välillä ihan hölmöjä. Pitää parantaa tavat :)

      Monna ja Aino kiittävät varmasti myös sun kommentista kuten minäkin. Kiitos Annina! <3

      Tykkää

  21. Niinhän se on, että ulkomuoto on enemmän sieltä keittiöstä hankittua kuin salilta noukittua. Olen siis samaa mieltä kanssasi, että fitnessharrastus ei yksinään ole perimmäinen syy syömishäiriöihin. Ja anteeksi hyvin kärjistetty mielipiteeni: Kehonrakentajien ruoanlaitossa ei ole juuri koskaan kyse ortoreksiasta.

    Olen itse kehonrakennusta harrastanut nyt pari vuotta kasvaakseni isoksi pojaksi, ja saan syödä käytännössä niin paljon kuin haluan, mutta terveellisesti. Ei mitään pizzarasvaherkkuja. Koska todellisuus on, että se menee rasvakudokseksi, jota ei voi muuttaa lihakseksi. Joten #”terveelliset” ruokatottumukset ovat tässäkin tapauksessa pakko!

    Tuskinpa suurinkaan osa fitnesskisailijoista pysyy timminä ympäri vuoden vaan tekee sen viimeisen nestehukkakireyden viimeisten viikkojen aikana ennen kisoja : )

    Tykkää

    1. Heippa! Kiitos kun muistutit tästä kehonrakentajan puolestakin. Veikkaanpa, että se on selainen harrstus, jossa vähän vähemmän ainakaan mitään ortoreksiaa tosiaan voi näkyä. Teidän kun pitää oikeasti lappaa sitä ruokaa todella ahkerasti, että lihasta kanssa löytyy! Miehillä kun fysiikkakin on vielä ihan erilainen kuin naisilla ja veikkaan, että se nainen joka kehonrakentajaksi ryhtyy, ei niin välitä siitä onkon hirmu laiha ja sinttiäinen. Sen harrastuksen kanssa vähän mahdottomuus, ellen nyt ole aivan väärässä ;)

      Fitness kisaajat eivät tosiaan ole aina parhaassa kunnossaan, vaan kyllähän se normaali ihminen sieltä kuoritutuu kisojan jälkeen esiin. Moni jopa lihoo kamalasti kun lopettavat ja sitten kun taas aletaan alusta, laihdutaan. Tämä tekee harrastuksesta aika vaarallista keholle, joten saa olla tarkkana, että pitää itsestään huolen. Sekä mielestä, että kropasta joka elää jatkuvasti jojoilevan ja epävarman tilanteen kanssa.

      Kiitos sun terveestä näkemyksestä asiaan ja tsemppiä harastukseen! :)

      Tykkää

  22. Hohhoh, aikamoisia kommentoijia sinulla. :P Onneksi sinulla sentään vaikuttaisi olevan järki päässä! ;)

    Tykkää

    1. Ähh, tämän piti itseasiassa olla kommenti erääseen toiseen sinun kirjoituksestasi mainitsemaan postaukseen jonka kirjoittaja oli saanut lukijoilta kovin negatiivistä palautetta liittyen blogin ruokiin ja henkilön liikuntoihin. :P

      Sinun kirjoituksesi näyttää saaneen ihan asiallista kommentointia, ja hyvä niin – kirjoitus oli täyttä asiaa! :)

      Tykkää

      1. Hihihi ei se mittään! näinkin sun kommentin siellä Jonnan blogissa kai myös ;) JA sillä tosiaan oli aika inhaa kommenttia. :(

        Tykkää

  23. Olen hämmentyneenä lueskellyt tämän portaalin blogeja.

    Ihmetellyt, mikä saa ihmiset tunnista toiseen salille tekemään kyykkyjä, mikä saa heidät punnitsemaan ruokansa.

    Toki jokainen saa tehdä kropalleen mitä haluaa, ja harrastaa haluamiaan asioita, silti minua on hämmentänyt tosi kovasti.

    Olen kanssasi niin samaa mieltä!

    Hieno kirjoitus!

    Suorastaan mahtava!

    Kiitos siitä!

    Tykkää

    1. Ymmärrän sun ajatuksesi! Kiitos, että osasin kirjoittaa monia kiinnostavasti aiheesta ja niin, että te jopa piditte mun sanoistani :)

      Tykkää

  24. Tätä tekstiä oli kyllä huippua lukea. Ihan älyttömän hyvin ja fiksusti käsitelty asiaa ja selkeästi järki päässä! Oon niin samaa mieltä sun kanssa – kaikesta. Ärsyttää oikein, kuinka huomaan itse stressaavani ihan turhaan syömisistä, urheiluista ja vartalostani. Hyppäsin alkuvuodesta mukaan ruuan punnitsemiseen ja makrojen laskemiseen ja niin kuin silloin jo vähän pelkäsin, niin onhan siitä vaa’asta ja sääntelystä tosi vaikea luopua. Tiedän kuitenkin, että osaan todellakin ihan itse syödä terveellisesti ja ravitsevasti juuri niin kuin kehoni pyytää, ja itse asiassa ilman turhia rajoitteita ruokailuni on paljon monipuolisempaa, samoin treeni. Miksi siis stressata? En todellakaan ole pätkääkään kiinnostunut fitness-kisoista, joten miksi mun pitäisi elää niin kuin fitnesskilpailijat? Miksi dieetata, kun ei ole ylipainoa? Miksi olla tyytymätön upeaan kehoonsa joka päivä?

    Kiitos, kun toit järjen äänen tähän keskusteluun ja muutenkin suurkiitos ihanasta ja aurinkoisesta blogista! Täällä on aina ihana käydä, ja hyvän mielen lisäksi saa ajattelemisen aihetta. Ihanaa kesän jatkoa sulle Marissa! :)

    Tykkää

    1. Se turha stressi on pahin, joka näyttää iskeytyvän yhä useampien mieliin. Viimeksi tällä viikolla oon puhunut kahden ihmisen kanssa tästä samasta aiheesta ja siitä, miten heillä ihan vahingossa koko ajan ajautuu mieli ihan väärille teille vaikka oikeasti he ovat hyvässä kunnossa ja kauniita. Mutta kun eivät ole jos seuraa mediaa ja blogimaailman kuvitusta siitä mikä tällä hetkellä on normi. Yritän itsekin sivuuttaa kaikenlaisen turhan pohdinnan ja miettiä vaan, että olo siinä on tärkein, ei se näkyvä lihaksistö tai pahimmassa tapauksessa luu.

      Kirjoitit todella hyvin! Kiitos Jenni kommentista :) Ja kiitos kehuista, tuli lämmin olo <3

      Tykkää

  25. Hieno ja rohkea kirjoitus! Oot tosi hyvin saanut sun ajatuksesi koottua tähän ja vielä sillain ettei se mollaa ketään :)!

    Tuo on todella tärkeää, että bloggaajat ymmärtäisivät että heidän postauksillaan on merkitystä! Kauheinta on mun mielestä lukea, kun jotkut naureskelee lukijoiden kysymille laihdutusvinkeille :( Kun tosiaan niitten kysymysten takana voi olla hyvin epävarmoja henkilöitä, joiden ei oikeasti tarvitsisi laihduttaa yhtään!

    Tykkää

    1. Kiitos Pia :)

      Toi on niin totta! Laihdutusvinkkejä pitää saada kysyä, mutta sitten kun ne tulee 12 vuotialta tytöiltä, niin niitä voisi ehkä vähän katsoa varauksella. Siinä iässä kun laihduttaa niin voi käydä huonosti. :/ Ymmärrän kuitenkin mitä sanot ja kaikkien pitäisi saada kysyä ja kertoa myös mielipiteensä samalla.

      :)

      Tykkää

  26. Mahtava kirjoitus. On aika vaikeaa saada aikaan kirjotus, missä ei tule teilattua eri osapuolia. Hyvin avasit aihetta erinäkökulmista, kunnioittaen kaikkia osapuolia, allekirjoitan aika monessa asiassa. :) Olen itse käynyt bodyfitness-kisat, parannuttuani ensin anoreksiasta. Puit niin hyvin sanoiksi kaiken sen, mitä itsekin ajattelen asiasta nykyään. :) Ei se Fitness ole oikotie onneen.

    Vaan se, että rakastaa itseään ja pitää itsestään huolta. Terveellä tavalla, ei pakonomaisesti. Tuo otsikko lehdessä kuvaa hyvin minun nykyistä ajatusmaailmaa ”elämässä on muutakin kun rasvaprosentti”. Ennen se tuntui olevan kaikki kaikessa.. ja tekikö se onnelliseksi? ei… miten sekaisin sitä voikaan mennä tämän fitnessvouhotuksen kanssa. Ihmispolot.

    Se on rikkaus että me kaikki ollaan erilaisia ja omanlaisia, ihmisten pitäisi antaa nauttia elämästä. Niin se onni vaan tulee ihan muualta kuin rasvaprosentista. Jos muistelen elämää silloin, kun rasvaprosentti oli alle 10, en edes ollut onnellinen. Nykyään, normaalikokoisena, olen tyytyväisempi kuin koskaan.. :)

    Kiitos tästä, tämmöisiä kirjoituksia tarvitaan!

    Tykkää

    1. Lisänä vielä, että en tarkoita etteikö Fitness ihmiset voisi nauttia tekemästään, varmasti jotkut nauttii siitä, ja siksi elää niin. Niin sen kuuluukin mennä. mutta silloin kun homma alkaa tuntua pakonomaiselta ja raskaalta.. pitäs ymmärtää, haluaako oikeasti tehdä niin.

      Tykkää

      1. Kiitos Lumi, kiitos fiksuista kommenteista! Kiva huomata, että moni muukin ajattelee samoja asioita ja ymmärtää, kun kirjoitan aiheesta. On todellakin rikkaus, että ollaan erilaisia kaikki, eikä samaan muottiin pidä millään mahtua. Varsinkin nuorelle se voi vaan olla todella vaikeaa ymmärtää :/

        Fitness voi tosiaan olla ihan tervettäkin, muta silloin kun se menee ohi tarpeellisen tarkkilun ja elämästä tulee pelkkää pakollista itsensä säädöstelyä ja ruoan tarkkailemista, niin eihän se enää ole kovin normaalia. Kyllä elää pitäisi ihan normaaliin tapaan, vaikka urheilisikin paljon.

        Tykkää

  27. Wau Marissa mikä teksti!! Veti hiljaiseksi ja pitää niin paikkaansa. Kyllä itsekin myönnän että välillä mennyt liian pitkälle syömisten tarkkailu ja liikunnat. Onneksi sitä kasvaa ja oppii.<3 Kiitos.

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s