Joensuussa aamut olivat kirkkaimpia!

Olin Joensuussa kaksi päivää. Saavuin perjantai iltana ja sunnuntaina oli samaan aikaan taas aika suunnata kotiin. Kaksi aamua ehdittiin siis viettää yhdessä kokonaan ja kolmas olikin jo taas täällä omassa kodissa. Vaikka olen aamuihminen ja mielelläni liikun aamuisin, niin harvoinpa sitä tulee aamulla käytyä pitkillä kävelyillä enemmän kuin tunnin verran. Reissussa kuitenkin aloitettiin päivät jo todella aikaisin ja Marikakin heräsi aamulla jo kuuden maissa pirteänä odottelemaan, että koskas pääsis ulos. Sieltä ne makkarista säntäsi Mauno -koiran kanssa herättelemään muakin ja aamiaisen jälkeen lähdettiin heti ulos. Lauantaina Kolille vähän korkeampiin maastoihin ja sunnuntaina tutustumaan Joensuun kaupunkiin. Oli ihanaa, että isäntäväkikin tykkäsi lähteä matkaan heti aamusta, eivätkä käyttäneet puolta päivää nukkumiseen. Olen tottunut siihen, että ihmiset yleensä heräävät todella myöhään ja joudun viettämään useamman tunnin yksin. Noh, oma vika kun olen niin aamuvirkku. Itsellä kun ne parhaat energiat on heti aamusta, joten olisi harmi heittää ne hukkaan vain istumalla sisällä. Onneksi tällä kertaa homma meni toisin ja päästiin heti aamusta ulos.

Joensuussa oli aurinkoista sunnuntaina ja se oli kuulkaa mun lomani ensimmäinen kunnolla aurinkoinen päivä. :)

DSC_0147 DSC_0167

IMG_1319

DSC_0145 DSC_0180 DSC_0183 IMG_1317

DSC_0159 DSC_0164

Lauantain Kolin reissu oli selvästi raskaampi kuin minä tämä sunnuntain kävely oli. Kolilla kun sitä korkeuseroa on huimasti ja välillä ihan pienikin nyppylä joka piti nousta, tuntui todella kamalalta. Puuskutin siellä kuin mikäkin hengityshäiriöinen ja hiki valui enemmän kuin olisi uskonut. Eikä siinä mitään, huonossa kunnossa tässä vielä ollaankin ja positiivista siinä on se, ettei paljoa tarvitse yrittää, että on jo hiki. Tavallaan siis olisikin fiksumpaa liikkua harvoin ja vähän, että ei tarvitsis tehdä niin suurta työtä kokeakseen, että tekee töitä kunnolla. Hihi. No ei, oikeasti olisi ihan huippua, että olisi taas todella hyvä kunto ja liikkuminen tuntuisi helpommalta. Ei ole kiva raahta tätä painavaa ruhoa perässä, joka koko ajan laittaa vastaan. Sille kun tuntuisi juuri nyt paljon paremmalta vain makoilla auringossa, eikä yhtään välittää mistään liikunnasta. Se ei kuitenkaan käy päinsä, vaan liikkumaan pitää päästä ja kunto pitää palautua ennalleen. Jos ei nyt, niin ainakin jouluun mennessä. Tai no.. Ainakin vuoteen 2020 mennessä ;)

Viikonloppu oli aivan ihana ja vaikka aamut tosiaan oltiin useampi tunti liikkellä, niin illat kyllä käytettiin rentoilulle. Juteltiin paljon, syötiin hyvin (tyhjensin Marikan ja tämän miehen kaikki lakuvarastot, oho!) ja vain oikeastaan oltiin. Joensuu oli mulle aivan uusi kaupunki ja oli kiva huomata itsessään jopa ajatuksia, että voisin asua jossain näinkin pienessä paikassa. En ole niin ison kaupungin nainen, vaikkakin Helsingistä olen kotoisin. Muualla Suomessa on aina vähän leppoisampi meno ja huomaan pitäväni sellaisesta kiireettömästä asenteesta ihmisillä. Kaikki se rauhallisuus saa omankin olon levollisemmaksi ja loma tuntuu enemmän lomalta. Onneksi on helppo lähteä matkailemaan pitkin Suomea, eihän siinä tarvita kuin auto alle ja ehkä pari kaveria matkaan mukaan. Niin ja nythän onkin joku jonka luona voi vierailla usein :) <3

IMG_1328Sellaiset viimeiset lomaterveiset reissustani Joensuuhun, katsotaan millaisia matkajuttuja mulla on teille seuraavaksi näyttää. Täytyy jo paljastaa (ellen ole jo paljastanut aiemmin?), että en aio ihan koko loppukesää olla täällä Suomessa vaikka se näillä ilmoilla ihan kivaa oliskin. Suomessa on kesällä tosi kaunista, mutta toisaalta taas niin se on kaunista muuallakin maailmassa. Heinäkuun lopussa lähden kahdeksi ja puoleksi viikoksi Italiaan ja syyskuussa olis vielä jotai muitakin reissuja tiedossa. Kääk, niin paljon kaikkea kivaa taas edessä! Ihan hyvä siis, että vietin tämän parin viikon lomani pääosin kotona, koska loppukesä ja syksy on taas vauhdikasta reissaamista siellä ja täällä. Eihän sitä nyt kauaa voi paikoillaan pysyä, kun on niin paljon paikkoja joissa vierailla ja energiaa jota käyttää ;)

Energistä keskiviikkoa sullekkin! :)

ps. suurin osa kuvista on Marikan ja tämän miehen otoksia, vain muutama loppukuva omalla Iphonella napattuja. Kiitoksia hyville kuvaajille!

10 thoughts on “Joensuussa aamut olivat kirkkaimpia!

  1. Ihania kuvia ja pitkät aamukävelyt noin upeissa maisemissa kuulostaa aika täydellisiltä! Suomen luonto on niin kaunis. Niinkuin alkukesästä jotain sulle höpöttelinkin niin olis ihana mennä nuuksioon pitkälle kävelylle joku päivä :)

    Tykkää

  2. Noi Kolin maisemat näyttää aivan upeilta ja koko Joensuu näyttää muutenkin kivalta kaupungilta :) Eipä oo sielläpäin ikään tullu käytyä.

    Tykkää

  3. Oli kyllä kiva, että sattui kelit kohilleen. Sateessa ja sumussa ois Kolille kiipeäminenkin ollut vähän turhaa, kun ei ois nähnyt maisemia. Mut nyt näit, jee! <3 Ja tosiaan, meillä saa vierailla ihan niin usein kuin huvittaa! <3 Saat tulla taas kääntämään mun unirytmini.. nyt on nimittäin tullut nukuttua ihan luvattoman pitkään :D

    Tykkää

    1. Jeejee, täytyy alkaa kattella halpoja lentoja siis ;) Ens kerralla otan kyllä omat lakut mukaan. Hahaha! Ja vähän veikkasinkin, että mun siellä olo ehkä vähän vaikutti teidän uniin. :P

      Tykkää

  4. Joensuuuu<3 Olen itse kotoisin pk-seudulta ja muutin Joensuuhun opiskelemaan. Viides vuosi lähtee nyt täällä ja vaikka aluksi pelotti miten tuun tällaiseen pieneen paikkaan sopeutumaan, oon aivan rakastunut tähän kaupunkiin! Ihmiset on niin mukavia ja leppoisia ja täällä on tosi kaunista. Ja vaikka tää on pieni paikka, on täällä kaikki mitä mä tarvitsen. Ei kaduta yhtään että tänne lähdin vaikka olisin Helsinkiinkin päässyt. Miehen takia alunperin valitsin tän kaupungin ja kun meille tuli ero monet pk-seudun kaverit oli pahoillaan mun puolesta että tulin tänne asti ns. turhaan. No ei todellakaan ollut turhaan ja ei harmita että tänne muutin, ilman tota suhdetta en ois ikinä tänne lähtenyt ja löytänyt näitä ihania ihmisiä. Vuoden päästä ois muutto takaisin etelä-suomeen. Muuten jäisin varmaan tänne mutta perhe ja suku on niin kaukana ja täällä huonosti omalta alalta töitä :/

    harmi kun en suhun täällä törmännyt, oisin varmasti tullut moikkaamaan! :) sun blogi on jotenkin niin raikas ja aito moneen muuhun verrattuna. Vaikutat ihanalta ihmiseltä, oon jopa vähän kateellinen sun yltiö-positiivisesta elämänasenteesta. Onneksi tuntuu että siitä tarttuu muhunkin aina vähän kun täällä käyn lukemassa sun juttuja :) Älä ikinä lopeta bloggaamista, oot mun pahantuulisen päivän pelastus! Ihanaa kesää! :)

    Tykkää

    1. Oi kiitos paljon Ronja, olipa siinä paljon kauniita kehuja! :) Kiitos!

      voisin hyvinkin asua jossain muualla kuin täällä pääkaupunkiseudulla ja juurikin tuo sun kertomasi vahvistaa mun ajatustani. Tottakai siellä minne lähtee täytyisi olla jotain pohjaa, esimerkiksi kaveri tai joku muu läheinen valmiina. Yksin voisi olla vaikeaa lähteä kauas, ellei sitte olisi jokin tosi upea työhön liittyvä mahdollisuus edessä. Saas nähdä, ehkä sitä joskus minäkin repäisen ja muutan johonkin omia piirejä kauemmas ;)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s