10 minuutin tuskan jälkeen helpottaa!

Kaikista vaikeinta on aloittaminen. Se pätee ihan kaikessa ja ihan aina, kuten varmasti itsekin tiedät sen kokeneena. Ei siis pelkästään siinä treenaamaan lähtemisessä vaan ylipäänsä kaikessa aloittamisessa. Uuden harrastuksen aloittaminen vie aikaa, kun pitäisi hakea jostain rohkeutta olla täysi amatööri. Uusi pelottaa. Samoin ison päätöksen tekeminen elämässä voi viedä vuosia, kun taas toisaalta yhden roskapussin vientikin voi joskus olla aivan liian vaikeaa. Siinä se seisoo päivästä toiseen odottamassa, kun kukaan ei saa aikaiseksi ottaa sitä käteensä ja kuskata ulos. Siinä vaiheessa kun saa kumaruttua maahan ja otettua sen käteensä, on homma jo käytännössä hoidettu. Hyvä, sä teit sen!

Jos siis pienenkin asian aloittaminen on vaikeaa, niin onhan se selvää, että kaiken uuden aloittaminen tuottaa aloittelijalle todella paljon vaikeuksia. Kunto on matala ja liikunta voi jopa tuntua ikävältä, kun keho ei heti anna periksi. Sattuu ja hengitys ei kulje. Kaikki paikat tulee alussa kipeäksi ja välillä epäilyttää, että tuleeko tästä nyt yhtään mitään. Eikä siitä aina tulekaan. Ymmärränkin siis hyvin, että käytetään personal trainerin palveluita, koska usein oma tahto ei ole niin vahva, että saa itsensä liikkeelle. No se raineri varmasti kyllä saa! Sillä tavalla niitä parhaita tuloksia saadaankin usein aikaan ja tästä syystä varmasti personal trainereita putkahtaa koko ajan lisää ja lisää. Tahdotaan, että joku näyttää suunnan ja pakottaa tekemään kun oma ajatus on muualla. Oma osaaminen on vahvempaa ehkä jollain muulla alalla ja on parempi antaa oma keho ja voimat toisen hoidettavaksi. Itsekin vielä joskus palkkaan itselleni pt:n, kunhan vain tiedän suunnan missä kehittyä. Tällä hetkellä on niin lepsu olo kaikessa ja treenaan aikalailla oman fiiliksen mukaan, että pt voisi olla aika turha. Tai siis tahto ei ole tarpeeksi luja yhtään mihinkään tavoitteisiin ja maksaisin turhasta. 

Oon miettinyt monesti itsekin, että hakeutuisin personal trainerin hommiin. Koulutukseen riittäisi motivaatiota ja tietotaitoakin jo riittää. En vain tiedä kuinka uskottava pt olisin sinisine silmineni ja liian leveällä hymyllä. Pitäis kai osata myös vähän käskeä, eikä olla se käskettävä. Se voisi tuottaa tuskaa :D

IMG_8326

Siinä vaiheessa kun kuitenkin ollaan päästy jo sen aloitusvaiheen yli, alkaa itse tekeminen. Nyt ollaan siis pahimman ohi ja yllätyksenä seuraavaksi tulee eteen lisää mutkia. Moni varmasti on huomannut treenaamaan lähtiessä, että se alun noin kymmenen minuuttia tuntuu kaikkein pahimmalta. Pitäiskö luovuttaa kun tää tuntuu niin pahalta? Itsekin olen törmännyt samaan ongelmaan lenkeilläni nykyään kun tulee treenattua harvemmin ja kunto ei ole enää samalla tasolla kuin ennen. Alun juoksu on usein ihan tuskaa ja viimeksi pari päivää sitten tuskalin omaa kuntoani kiroten. En mä jaksa juosta, pakko pystähtyä. Jatkoinkin matkaa kävellen ja keksin sitten alkaa tehdä jalkatreeniä, koska en ollut valmis heittämään pyyhettä kehään ihan kokonaan. Lenkki vaihtuikin aika nopeasti siis alavartalon treeniin ja aloin tehdä askelkyykkyjä, loikkia, sammakkohyppyjä (vai mikähän niiden nimi on)  ja polvennostojuoksua. Nostinkin sykettä aika nopeasti korkealle, mutta tällä tapaa intervallityyppisesti se ei tuntunut niin pahalta. Juoksin väleissä vähän kevyttä tahtia ja sitten taas jatkoin jalkojen parissa. Arvaatko mitä huomasin 15 minuutin kohdalla? Juoksin ilman mitään työtä ja askel oli kevyt. Enää ei puuskuttanut ja vaikka treeni oli rankka, voimia riitti. Tunti katosi alta nopeasti ja kotiin mennessä olin ehkä väsynyt, mutta paljon energisempi. Niin se vaan taas todettiin, että alku oli hankala, mutta lopulta kun tekikin vaan kunnolla niin tuli parempi oloVäsymys meni nopeasti ohi. Luovuttaminen kävi mielessä ja meinasin kääntyä kotiin, mutta onneksi en kuitenkaan tehnyt niin. Muuten olisi jäänyt sekin hyvä treeni ja hyvä olo kokematta. Kiitos oman sinnikkyyden. 

Niin ja nyt on sitten jalat niin kipeät, että kävely sattuu ja kaikki liikkuminen irvistyttää. Taisi tehdä treeni tehtävänsä! ;) 

IMG_8329

Joskus tarvitaan kymmenen minuuttia, joskus siihen riittää viisikin. Jos siis esimerkiksi juoksu tuntuu vaikealta, kannattaa yrittää joka päivä muutama minuutti pidemmälle. Tuskastuminen on ihan normaalia, mutta kun olon yli pääsee, niin saatat helposti vetäistä huomaamattasi kympin lenkin. Jos taas koko ajan tuntuu ihan tuskaiselta ja millään ei helpota, niin juokse reilusti rauhallisempaa tahtia ja jopa niinkin hiljaa, että kävellen pääsisi samaa tahtia ohitse. Ei se aloittaminen ole mitään kilpailua, joten ei heti tarvitse päästä ennätyslukemiin. Hiljaa hyvä tulee, annat vain itsellesi mahdollisuuden olla aloittelija. Kyllä se kunto siitä nousee ja aina ei tarvitse olla niin nopea.  

Sitten pitää myös tajuta se tosiasia, että aina ei vaan kulje. Aina ei riitä kuntoa mihinkään ja vaikka lähtiessä olisi super enrginen olo, niin siellä salilla voikin huomata, että voimat ei riitä mihinkään. Sama juttu lenkillä. Aina ei vain jaksa ja vaikka kuinka yrittäisi, niin ihan sähellykseksihän se homma menee. Joskus taas käy näin, kuten mullakin viime kerralla, että voimat olivatkin uskottua paremmat. Huono olo ja väsymys katosi hetkessä kun lähdin hakemaan kuntoa jalkatreenin kautta. Pieni lämmittely sai koko kehon lämpiämään ja tuli hyvä olo juosta loppumatka. Lopulta juoksinkin vitosen lenkin ja tein samalla jaloille treenin. Tällä lenkillä sainkin juuri tämän kirjoitusaiheen mieleeni, kun huomasin miten lähellä itsellänikin oli luovuttaa kokonaan. Voimaton olo on mitä puuduttavin tila ja on todella ikävää kun tuntee itsensä aivan surkeaksi. Ei siinä tee mieli jatkaa suoritusta vaan paljon houkuttelevammalta tuntuu mennä kotiin piiloon. Onneksi sisulla pääsee tämänkin yli ja usein lopputulos on parempi kuin olisi uskonut. Tsemppiä vaan sinnekkin yrittämiseen, ei se vaadi kuin sen kymmenen minuuttia ja olo on jo helpompi. Trust me! :)

Ootko itse huomannut saman ongelman aloittamisen kanssa? Entä ootko huomannut tämän saman 10 minuutin tuskaisen alun, joka yleensä helpottaa kun vain puskee päälle? :)

2 thoughts on “10 minuutin tuskan jälkeen helpottaa!

  1. Niin totta! Ekat 10 min alkulämmöt crossilla salilla on aina iha sika vaikeita! Vilkuilee kelloa koko ajan et millon tää loppuu ja huh huh pitäiskö jo lopettaa ku on viis minuuttia kulunu. Jotenki sitä kuitenkin aina tekee loppuun ja loppu sali rullaileeki jo tosi hyvin :) et taitaa tossa 10 min olla joku juttu :D kiitos muuten blogistasi, saat aina hyvälle tuulelle hymylläsi ja jutuilla:)

    Tykkää

    1. Kiitos Sonja, olipa iloinen viesti. :) Täytyy pysyä positiivisena, kun siitä saa aina niin paljon kiitosta ja kivoja viestejä ;)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s