Mitä on hyvinvointi?

Mitä sulle kuuluu? Hyvää.

Noinhan se aina menee. Niin kuuluu sanoa kun kysytään. Tarkoitatko sitä mitä sanot puoliakaan niistä kerroista, kun vastaat? Voitko oikeasti hyvin?

—–

Viime aikoina mua on hymyilyttänyt se, että niinkin moni on vihdoin alkanut miettiä hyvinvointia psyykkisen hyvinvoinnin kautta, eikä pelkkänä suorituksena. Ei sitä mitään ohjekirjaa seuraamalla saada aikaan eikä toisten ohjeita noudattamalla. Se, mikä ihan oikeasti on hyvinvoinnissa tärkeää, on vapaus. Vapaa mieli ja rento olo olla ihan oma itsensä. Ensin pitää antaa itselleen avaimet siihen omaan hyvinvointiin. Voi voida hyvin sellaisena kun on ja siinä tilassa missä juuri sillä hetkellä seisoo. Arvostus itseään ja omia valintojaan kohtaan nousee, kun alkaa voida paremmin. Hyvinvointi onkin omien korvien välissä. Ei se hyvinvointi löydy sieltä lenkkipolun varrelta mukaan noukittavaksi vasta sitten kun olet juossut tarpeeksi. Se ei myöskään ole maaliviivalla odottamassa kun olet saanut ne viisitoista ylimääräistä kiloa puristettua kropasta pois. Se hyvinvointi saattoi olla mukana jo puolessa välissä matkaa ja kadotit sen kun katsoit vahigossa väärään suuntaan. Kuuntelit muita ja unohdit itsesi. Et välttämättä edes huomannut sitä päivää, kun hymyilit ja annoit itsellesi vapauden olla hyvinvoiva. Tavoittelit ehkä kuuta taivaalta, vaikka käsissäsi oli koko tähtitaivas. Hehe, olipas taas tosi hyvin keksitty kuvaus! Tosin joo, niin se menee. Aina pitää saada jotain muuta mitä itsellään on. Mihis sitä ihminen luonnostaan pääsee, tällaisia me ollaan. Muut on parempia kun mitä itse on ja siksi myös helposti kadehditaan kun ei osata itsellemme antaa tarpeeksi arvoa. Mikä on harmi. Meistä kun on kaikista niin moneksi. Niin, mustakin on. Vaikken itsekään sitä aina usko ja muista.

Tahdoin tänään kirjoittaa nämä asiat, että sinä nuori lukija joka ehkä eksyit lukemaan mun sanojani, ymmärrät että elämä on muutakin kuin ulkonäkö ja urheilu. Olet ehkä vielä hakemassa omaa paikkaasi ja luulet löytäväsi sen kurinalaisesta elämästä ja rajoitteiden kautta. Luulet, että se on tietty määrä urheilua ja tietty ruokavalio. Ei se sitä ole. Löydät sen pysähtymällä ja nauttimalla tästä päivästä ilman turhaa stressiä. Juuri nyt omana itsenäsi.

Voin hyvin, kiitos kysymästä.

dsc03085

Voin tällä hetkellä hyvin kun istun tässä pihalla auringossa ja kirjoitan itselleni tärkeitä sanoja. Keskityn siihen mitä kirjoitan ja tahdon saada aikaan selkeää tekstiä. Juon kahvia, jonka kävin hakemassa läheisestä kahvilasta. Lounaasta on jo aikaa, eikä vieläkään ole nälkä. Jokin kirja varmasti sanoisi, että kyllä nyt viiden tunnin välein pitää syödä, tai muuten katoaa lihas. En kuuntele kirjaa, kuuntelen oloani. Ruoka maistuu sitäpaitsi paremmalta nälässä kuin pakon edessä. Ehkä sitten kun maltan nousta tästä penkiltä ylös, on jo nälkä. Tällä hetkellä tahdon keskittyä siihen mitä teen ja istua niin pitkään kun tämä ihana aurinko jaksaa lämmittää mun kasvoja. Ah, miten hyvältä se tuntuukaan. Mielestäni siinä vaiheessa kun lopetetaan oman kropan kuuteleminen ja seurataan vain neuvoja ja ohjeita, ollaan vähän eksyksissä. Ymmärrän sen, että yritetään tavoitella sitä unelmien kroppaa ja hankitaan lihasta ja muotoa, mutta että millä ehdoin. Uskotellaan, että sitten kun on se jäätävän iso haukkari tai kesäksi bikinikroppa, olo on parempi. Sitten voin vihdon olla itseeni tyytyväinen. Sitten joskus kun… Miksei se joskus voisi olla nyt? 

Itsekin olen suurimman osan elämääni elänyt siinä uskossa, että koko ajan pitää tavoitella parempaa ulkomuotoa. Olen uskonut, että onni tulee timmin ja hoikan vartalon mukana. No ei se sieltä löytynytkään vaikka vuosia yritin etsiä. Lähdin etsimään muualta. Kokeilin urheilla viisitoista tuntia viikossa, koska kaikkihan sanoo että liikunnallisella elämällä onni löytyy. Ei sekään sitten tepsinyt, ei se tuonut mulle täydellistä elämää ja rauhallista oloa. Ylikuntoa lähenneltiin kyllä uhkaavasti ja homma meni taas siihen suuntaan, että alkoi vaatteet vaan pyöriä päällä. Ja kun olin jo kokeillut sitä laihuuden ihannointia, niin päätin vastapainoksi sitten hankkia lihaksia. Kunnolla lautaselle lisää ruokaa ja salille treenaamaan. Puolessa vuodessa mulla oli hauis, vuodessa ehdin kehittyä sitten vähän enemmänkin. Inbody mittaus huusi mulle jes hyvä marissa, niin sitä pitää, minä ähkin ja puhkin ikävässä olossani. Ei se painava kroppa ollut yhtään mun juttu. Ei vaikka se lehtien sivuilla näytti hyvältä ja mallit oli upeita. Lopetin kuin seinään ja melkein heti tämän jälkeen menikin sitten selkä. Siihen loppui liika yrittäminen ja jäin kotiin makaamaan. Tässä maatessa on sitten ehkä herännyt se lopullinen tajuaminen ja ymmärrys hyvinvoinnista. Mun pitää antaa itselleni rauha olla hyvä juuri näin. Tälläisenä kun olen nyt. Erilaisena ehkä kuin moni muu, mutta eihän kaikkien pidä mahtua samaan muottiin. Enkä tahtoisikaan mahtua.

No, koen voineeni kyllä tuossa välissä monesti hyvin ja olen tajunnut, että se hyvinvointi lähtee ihan mun omasta ajattelustani. Silloin kun annan itseni olla juuri tälläinen, mulla on paras olla. En tahdo hoputtaa itseäni liikkumaan jos ei tunnu siltä. En tahdo katsoa tarkkaan mitä syön, jos ei ole tarve. Kroppa tekee sen automaattisesti, kunhan vain kuuntelen sitä. En voisi seurata vain ohjeita, koska silloin lopettaisin ajattelun ja jättäisin kehoni yksin. Se kaipaa kuitenkin kuuntelua ja ymmärrystä. Pitää olla läsnä.


img_8045img_8012

Myönnän, että hyvinvointi vaatii myös muita ihmisiä meidän ympärillemme. En voisi täysin yksin voida hyvin, sillä mitä siitä tulisi jos mistään ei pääsisi ikinä keskustelemaan ja vuorovaikutus muihin olisi täysi nolla? Aivot eivät tekisi mitään työtä ja sosiaalisuus katoaisi kokonaan. Siksi ehkä onkin tärkeää pysyä liikeessä ja elämässä mukana. Käydä siellä töissä, tai harrastuksissa ja pyrkiä pysymään ihmisten kanssa tekemisissä. Tiedän, että monet jäävät masennuksen ja työttömyyden myötä jopa aivan yksin ja siinä tilassa on todella vaikea päästä takaisin kiinni elämään. Yksinäisyys on jotain mitä ei voi kukaan muu ymmärtää kuin se joka sen on kokenut. Ne ihmiset, jotka jäävät koteihinsa ja vajovat itsesääliin, ovat kuopassa josta ei enää yksin nousta. Ei uskalleta. Ei ole voimia. Eikä se helppoa olekaan ja ymmärrän niitä ihmisiä täysin. Kun mieli on maassa, niin sen nostaminen vaatii paljon enemmän tekoja kuin vaikka itsensä treenaaminen huippukuntoon. Siksi sanonkin, että yksin ei kukaan voi voida hyvin. Jos saisin yhden toiveen esittää tänään, niin toivoisin, että jokaisella tässä maailmassa olisi edes yksi ystävä. Sellainen aito ja oikea, joka välittää ja kuuntelee. Ymmärtää ja tahtoo kuulla sitä toista. Ei vain itseään. Se toive varmasti pelastaisi monta henkeä, koska ihan jokainen meistä kaipaa tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Minä ja sinä ja kaikki muut. 

Noh, lähdin ehkä vähän aiheesta tapani mukaan kun aloin pohtia asioita liian pitkälle. Yksinäisyys tuli kai mieleen tuosta tytöstä joka keinuu taloyhtiön leikkipihalla. Se on keinunut siinä monta viikkoa ja monta tuntia päivässä. Yksin. Ja mä olen miettinyt, että pitäisikö sille mennä juttelemaan? Niin mikset oo jo mennyt, moni varmaan miettii. Olis pitänytkin tehdä niin, mutta ei se ole niin helppoa. Ei meistä suomalaisista aina tiedä, että tahdotaanko me vaan olla yksin. Voihan olla että luen sitä ihmistä ihan väärin. Ehkä se tosiaan vaan nauttii olla välillä ihan yksin? En tiedä. Ehkä mä tänään menen ja kysyn. Jos uskallan. img_7990

Hyvinvointi on täysin sitä, millaiseksi me se itse ajatellaan. Ei kukaan ole sitä määritellyt valmiiksi. Se, että me hyväksytään itsemme juurikin tälläisinä kuin ollaan ja tehdään niitä asioita joista tulee hyvä olo, me ollaan hyvinvoivia. Tästä on moni puhunutkin viime aikoina ja tuntuu tosi hyvältä huomata, että se lihaksenkasvatusbuumi alkaa löytää ympärilleen myös erilaisia hyvinvoinnin lähteitä. Hyvä ruoka, lepo, ystävät, kohtuullinen määrä liikuntaa, perhe, herkuttelu. Fitness kisaajat esimerkiksi on ihan eri maata kun me muut tavalliset talliaiset. Niillä se homma menee normaalista elämästä ihan yli, eikä siihen kroppaan pitäisi ikinä verrata itseensä. Ei ole normaalia, että kaikki kropan lihakset näkyvät, eikä se tee susta yhtään arvokkaampaa ihmistä. Itsekurista se kyllä viestii, mutta kyllä ihminen on arvokas ilman sitä itsekuriakin. Myöskään ei pidä verrata itseään muihin urheilijoihin tai ihmiseen, joka liikkuu ammatikseen. Työssäkäyvä tavallinen ihminen ei näytä kävelevältä kasalta lihaksia. Blogien hillitön määrä ehkä tuo sellaisen kuvan teidän mieleenne, että kaikkien pitää näyttää hyvältä ja olla treenattu viimesen päälle. Se ei ole oikea totuus. Se on vain pintaraapaisu meistä kaikista täällä pallon päällä. Loput ihmiset ollaan ihan tavallisia. Tällaisia kun minäkin. Tavis mikä tavis. ;)

img_8020

Ja sitäpaitsi! Jos joskus sressaa se ajatus, että mikä joku muu susta ajattelee, niin kuule lopeta heti. Ei ketään muuta kiinnosta toisen sellut tai läskit, niitä kiinnostaa vaan ihan oma napa. Me ihmiset ollaan aika itsekästä porukkaa ja tuijotetaan tyytyväisenä vain itseämme. Haukutaan ehkä toisiamme kun yritetään saada itsellemme parempi mieli, mutta lopulta se katse on kyllä ihan vaan omassa navassa. Miksi siis kiusaamaan itseään ainakaan sillä uhalla, että mitä joku muu ajattelee. Mä ainakin katsoin tänään peiliin ja näin normaalipainoisen tytön (naisen?) jolla on ihan tavallinen ja hyvä kroppa. Mulla ei oo paljoa muotoja, eikä oo paljoa lihaksia. Tällä on silti hyvä elää ja mulla on hyvä olla näin. Treenata ei oo pakko sillon kun ei jaksa ja syön ruokaa mikä tekee mulle hyvän olon. Tottakai tahdon mahdollistaa itselleni mahdollisimman energiset eväät elämään, eli terveellisen ruoan ja aktiiviset päivät. Liikkumatta nimittäin masennun ja huonolla ruokavaliolla käy ihan samoin. Se on kuitenkin ihan jokaisen oma asia, että mikä on itselleen hyvä ruokavalio ja mikä liikuntamärää on sopiva. Kokeilemalla se selviää.

Äh. Tästä tuli aika sekameteliajatuksenjuoksukirjoitusjostakukaaneitajuamitään, mutta menkööt nyt tälläisenään. Oikeastaan mun piti alkujaan tulla sanomaan, että on ollut kiva päivä tänään. Taisin kertoa sen vähän pidemmän kaavan kautta? :D Aamulla tein pitkän kävelylenkin ja loppupäivän oon lukenut ja kirjoitellut pihalla. Nyt lähden seppälään kokeilemaan bikinejä, jotka näin näyteikkunassa ja illalla olis grillausta äiskän luona. Lisää siis ulkona oleilua. Kyllä tälläsillä ilmoilla kelpaa hymyillä :)

Kerro onko sulla tänään hyvinvoiva olo? Onko herännyt samoja ajatuksia kun mullakin? Kertokaa mitä kuuluu <3

ps. tietokone sai kunnon siitepöly pesun kun istuin tämän lyhyen kahden tunnin hetken pihalla. Koko ruutu peitossa ja näkymä niin huono, että saa nähä menikö koneen kaikki röörit tukkoon. Ei siis ihme, jos porukkaa yskityttää joilla on lieviäkin oireita. Tää pölyn määrä on ihan älytön!

pps. sanoin, että istun tässä niin pitkään kun aurinko lämmittää kasvoja. No, se taitaa vielä olla aika pitkään ylhäällä, mutta minä meen nyt kyllä syömään! Adios ;)

18 thoughts on “Mitä on hyvinvointi?

  1. AMEN! Huh miten hyvin kirjoitettu. Mä ajattelen noista asioista itse nykyään juurikin näin!

    Oot Marissa hyvä kirjoittamaan! :) Osaat jotenkin pukea tällaiset ajatukset niin hyvin sanoiksi.

    Kivaa kesää <3

    Tykkää

    1. Kiitos Lotta! Oon huomannut, että sullakin on ajatusmaailma mennyt tosi fiksuun suuntaan ja ajattelet usein samoin monestakin asiasta. Ihanaa kesää <3

      Tykkää

  2. Aivan loistava postaus! Meni asian ytimeen minkä kanssa mä ainakin painin, pitääkö kaikki olla niin fit? Tuoko ne lihakset mulle onnea tällä dietillä, vaikka ennen olen ollut ihan tyytyväinen itseeni vaikka aika naru olenkin. Kiitos, tämä pisti ajattelemaan. Oikeasti. :)

    Tykkää

  3. Moikka, ihanaa lukea että muilla on samanlaisia pohdiskeluja ja ajatuksia joita on itsekin pyöritellyt edestakaisin tässä menneen vuoden aikana. Tämän tekstin lukemisella oli hyvä aloittaa aamu ja alkava viikonloppu, kiitos siitä! :)

    Tykkää

  4. Voi Marissa sä oot niin ihana ja näitä sun sekametelisoppia on kiva lukea! <3 Hyviä ajatuksia jälleen eikä lainkaann sekavaa :) Mä jäin miettimään sitä keinuva tyttöä.. Moikkaa ja anna hymy ainakin ohimennessä…

    Tykkää

  5. Ehkä käyn sitten ostamassa ne farkkushortsit joita tänään sovitin, jos kerta muita ei haittaa mun sellut ja läskit jaloissa :D Nää on mun jalat ja niillä on kuuma tällaisilla keleillä, niin shortsit on saatava. Ajatelkoon muut mitä tahansa! Voi olla että kukaan ei edes ajattele mitään. Sait mut ajattelemaan että ei pitäis ajatella mitä muut aattelee :)

    Tykkää

    1. Jes, onnistuin saamaan siis hyviä ajatuksia aikaan. Toivon, että vielä kirjoittamisen jälkeenkin ajattelit samoin ja kävit hakemassa ne shortsit. Itsekin oon totutellut katsomaan näitä vähän möhkyräisiä reisiä ja miettinyt vaan, että miten mun elämänlaatu muka paranisi jos ne olisivat sileemmät. Ei niin mitenkään! :)

      Tykkää

  6. Hei. Nyt oli kyllä ehkä koko blogihistorian (siis kaikkien blogien) paras, kannustavin, elämänmakuisin, inhimillisin, aidoin, ihanin, järkevin, sympaattisin ja tärkein kirjoitus. Tänään tarvitsin juuri tätä. Kiitos. :’)

    Tykkää

  7. Ai että, tulipa hyvä fiilis! Tekstiisi oli ihana uppoutua kiireisen viikon aluksi, keskittyä lukemaan joka sana – juuri niin kuin sinä kirjoittaessasi keskityit asettelemaan ne paikalleen. Kauniisti kirjoitettu. :)

    Tykkää

  8. Todella hyvä kirjoitus ja tykkään lukea sun blogia juuri sen takia että kirjoitat asioista juuri niinkuin ne on ja kaunistelematta mitään. Mä oon vuositolkulla elänyt itseäni piiskaten ja rääkäten ja kieltänyt itseltäni paljon koska ajattelin sen tuovan onnellisen olon mulle. Metsäänhän se ajattelutapa meni. Kiukuttelin vaan kaikille ja olin entistä kateellisempi muille koska itselläni ei ollut ”lupaa” syödä jäätelöä juuri silloin kun muut herkuttelivat tai oli vaan ihan pakko mennä sinne salille, vaikka kroppa huutaa vastaan minkä ehtii, koska muuten olisin ollut laiska ja läski.

    Tänään pysähdyin ja tajusin, että viimeaikoina olen ollut aidosti onnellinen. Vaikka herkkuja on mennytkin suuhun koko viikonlopun, vaikka en sinne salillekaan ole ehtinyt. Ei se elämä niin vakavaa ole. Onni on hyvät ystävät ja muut rakkaat ihmiset sekä etenkin se hyvä ruoka ;) hyvinvoiva sekä tasapainoinen elämä.

    Tykkää

    1. Ihania ajatuksia Norssi! Toivon kovasti sulle samanlaisia ajatuksia jatkollekkin. Aina ei oo vahvin olo, mutta jos pääosin pystyy ajatella näinkin fiksusti, niin kyllä sulla hyvin menee. Onnellista ja tasapainoista kesää sulle herkkujen ja auringon pariin :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s