Kun kenellekkään en toivoisi mitään pahaa…

Välillä pysähdyn miettimään, että mikä tässä maailmassa oikein mättää. Miksi ympärillä näkyy vain vihaisia ihmisiä ja riitoja. Sitä, että ihmiset huutaa toisilleen. Eikä aina edes huuda, vaan suputtaa selän takana. Kertoo valheita ja kääntää selkänsä tilanteissa joissa pitäisi katsoa suoraan silmiin ja auttaa. Kysyä voisinko tehdä jotain. Esitetään muuta kuin mitä oikeasti ollaan. Kilpaillaan jatkuvasti. Juorutaan ja haukutaan. Miksi? Tuleeko siitä niin paljon parempi mieli itselleen, kun saa oman äänensä kuuluviin ja toiselle huonon mielen? Saa nauraa ivallisesti hetken ja olla tyytyväinen omasta onnistumisestaan saada toinen maahan. Ja se toinen ei tiedä siitä tunteesta mitään, ehkä suree omalla tahollaan. Nostaako se itsetuntoa muka niin paljon, että se toinen on ansainnut sen kaiken? Voin kertoa, ei nosta.

Yleensä tahdon kirjoitaa aiheista, jotka tuo teille hyvän mielen. Yleensä mun päivitykset on positiivisia ja niissä näkyy paljon leveitä hymyjä ja pieniä iloja elämästä. Tällä hetkellä en oikein osaa löytää aiheita, joista kirjoittaisin. Ei sillä etteikö elämässä olisi paljon aiheita, joista iloita, mutta muutama suurempia asia vaivaa liikaa mieltä ja tuntuu ettei enää jaksa hymyillä yhtä paljon kuin hetki sitten. Terveys ei ole enää sitä mitä pitäisi olla, eikä henkinen hyvinvointikaan ole niin vahvoilla kuin toivoisin. Kirjoittelin teille muutama päivä sitten tasapainoisesta elämästä ja vaikka tarkoitin kaikkea mitä sanoin, olen silti huomaamattani alkanut horjumaan. Olen hetkittäin epävarma ja heikko. Ympärillä tapahtuu asioita, joille en voi mitään ja joita vastaan olen jo pitkään taistellut. Ja vaikka kuinka pistää vastaan, alkaa huomata, että se oma asenne ei enää riitä jos muut eivät tule vastaan. Asiat eivät ratkea vain uskomalla ja toivomalla parasta. Jos usko ratkaisi kaiken, niin luultavasti uskomalla voittaisin myös lotossa.

Mietin päivittäin näitä asioita ja todistelen itselleni, että kyllä kaikki vielä kääntyy parhain päin. Monnakin kirjoitteli omasta tilanteestaan muutama päivä sitten ja voi kunpa olisin voinut vaan kopioida Monnan tekstin tähän. Niin tutulta tuntui ne ajatukset ja se olo, mikä Monnallakin on ollut. Samalla tapaa sitä itsekin yrittää pitää ne omat huolet poissa, kun yrittää huolehtia muiden voinnista. Samoin tulee miettittyä, että on olemassa suurempiakin huolia kun nämä mun omat pikkuiset valitukseni. Mitäs näillä niin väliä, kun toisella ei välttämättä oo edes kotia mihin mennä. Tai on ihmisiä, joilla ei oo perhettä tai edes yhtä ystävää jolle puhua. Mulla kuitenkin on useampikin ihminen joille puhua asioista, mulla on myös mies kotona joka auttaa. Mulla on koti. Tavallaan siis turha olla huolissaan, kun kaiken pitäisi olla hyvin. Mutta kun… Silti se mieli painuu maahan. Suupielet siinä samassa. 

Ehkä se huomenna on taas vähän korkeammalla? Ehkä huomenna on vahvempi olo voittaa kaikki nää ikävät asiat? 

Lenkkelily auttaisi surulliseen mieleen. Mutta kun ei voi oikein liikkua selän takia...
Lenkkelily auttaisi surulliseen mieleen. Mutta kun ei voi oikein liikkua selän takia…

Meistä jokainen sortuu joskus juoruamaan toisesta tai tekemään jollain tapaa muuten hallaa ihmissuhteille. Enkä sano, ettenkö itse joskus elämässäni olisi tehnyt samaa, mutta enää en siihen lähde. Parhaille kavereille saatan joskus tuhahdella ikävistä tapahtumista, koska tietysti vertaistukea pitää saada jostain jos jokin elämässä mättää. Siltikään en läyhää joka suuntaan ja kaikkialla. En myöskään tahdo aiheuttaa yhdellekään ihmiselle pahaa mieltä mun puheillani tai teoillani. Jos onnistun niin tekemään, melkein masennun itsekin pahasti. Ei kukaan ole ansainnut huonoa mieltä mun takiani. Ei edes se, joka sellaisen tahtoisi mulle aiheuttaa. Tahtoisin voida auttaa kaikkia ihmisiä ja mulla tekee oikein pahaa, jos joku voi huonosti. Tahdon lohduttaa sitä joka itkee. Tahdon saada uskoa siihen ihmiseen, joka pelkää tulevaisuutta. Kaikke ratkeea aina parhainpäin. Niin myös omassa elämässäni, vaikkei se siltä juuri nyt tunnu. Olen usein auttamassa niitäkin ihmisiä, jotka eivät ikimaailmassa auttaisi mua jos sitä apua tarvitsisin. En siltikään osaa ajatella asiaa niin, että se merkitsisi mitään. Jokainen ansaitsee apua ja hyviä sanoja. Niillä se huonokin ihminen voi sitäpaitsi kääntyä vähän paremmaksi. 

Kenellekään en tahtoisi pahaa, en edes sinulle joka tietentahtoen yrität tuhota mun elämääni järjestelmällisesti ja jatkuvasti aiheuttaen pahaa mieltä. Toivottavasti saat siitä edes paremman mielen itsellesi, että olet saanut mut horjumaan. Voit olla tyytyväinen itseesi. Olet onnistunut. 

Mä olen aina ollut tarkka siitä, keitä päästän lähelleni. Siis oikeasti lähelle, ei vaan näennäisesti tuttavapiiriin ja moikkailuetäisyydelle. Kavereita ei oo koskaan liikaa, joten mielelläni otan lisää ihmisiä elämääni. Ystävät on kuitenkin asia erikseen. Ystävät on mulle paljon enemmän. Ja vaikka olen tarkka, niin aika paljon hutejakin on sattunut vastaan tämän lyhyen elämän aikana ja niiden takia onkin vietetty monia hetkiä erittäin surullisena. Onneksi niistä ajoista on selvitty ja elämään on löytynyt ne oikeanlaiset ihmiset. Niille entisille ystäville on taas löytynyt omansa. Eihän me kaikki olla toisillemme sopivia, joten turha sitä on jäädä pidemmäksi aikaa suremaan.  Jokainen meistä on erilainen, joten kaikki eivät millään voi sopia yhteen. Vaikka itsekin tahtoisin olla jokaisen ystävä, on ymmärrettävä, etteivät kaikki vain pidä minusta. Piste. Sekin on vaan elämää, johon pitää tottua ja se asia pitää ymmärtää. Ehkä mäkin sen joskus vielä ymmärrän

Tahtoisin kertoa ja kirjoitta hyvistä asioista. Tahtoisin voida jakaa kaikkea energiaa, joka multa löytyy. Tällä hetkellä vaan joku on vienyt mun energiat sadasta lähemmäs nollaa ja sitä on vähän turha jakaa mitä ei ole. Tiedän kuitenkin, että vaikka elämä ei aina ole täydellistä, niin kyllä se sieltä taas pian nousee. Kun hetken makaa tulessa, niin onhan sieltä pakkokin nousta ylös, ellei tahdo tuhoutua ihan kokonaan. Veikkaan myös, että kun saan purettua tätä asiaa tänne kirjoittamalla, olo helpottuu. Ehkä löytyy joku joka ajattelee samoin. Ehkä sinä ymmärrät minua? 

Kun hymyilee väkisin, se muuttuu nopeasti ihan oikeaksi tunteeksi. ;)
Kun hymyilee väkisin, se muuttuu nopeasti ihan oikeaksi tunteeksi. ;)

Kiitos, että mulla on ihmisiä ympärilläni, jotka saa mut tsempattua päivittäin parempaan oloon. Hymyilen edelleen paljon ja olen kiitollinen monista hyvistä hetkistä joita saan jakaa muiden kanssa. Huomaan silti, että kun jään yksin, en osaa pysyä yhtä positiivisena. Siinä kai se oma vahvuus mitataan ja se, miten hyvin voin tällä hetkellä. Kun jää yksin. Uskon siihen, että ajan kanssa kaikkia ratkeaa ja pian olen oma itseni. Oma iloinen itseni ja täynnä voimaa. Huono energia pitää vaan saada ympäriltä pois ja siihen pitää löytää jokin keino. Mutta eikö ne keinot oo jo kaikki yritetty? Ehkä se tapahtuu jo huomenna, enkä tiedä sitä vielä tänään. Ehkä huomenna on hyvä päivä hymyillä enemmän :) 

Kiitos, että kuuntelit mitä tahdoin sanoa, kiitos että luit nämä sanat. Kaikki tsempit ja voimavarat otetaan vastaan, jokainen hymy ja lause tuo täällä mulle todella paljon hyvää mieltä. Tiedän jo ennen tekstini julkaisemistani, että saan teistä paljon tukea. Kiitos siitä! <3

Toivon, että sinulla siellä menee paremmin kuin itselläni juuri nyt! Mukavaa sunnuntaita ja oikein paljon onnea kaikille äideille! :)

15 thoughts on “Kun kenellekkään en toivoisi mitään pahaa…

  1. Voi Marissa <3 Tekis niin kovasti mieli halata sua oikein pitkään! Tsemppiä sinne hirmuisesti! Kyllä huomenna tai ehkä ylihuomenna jo vähän enemmän hymyilyttää.

    Eikä omia murheita kannata verrata toisten murheisiin. Eikä vähätellä. Sun murheet on juuri niin suuria sulle kuin itse päätät. Ei se, että Afrikassa joku näkee nälkää tai että kaikilla maailmassa ei oo kotia, tee yhtään "huonommaks" sun murheita.

    Murehdit sen minkä murehdit ja sitten taas hymyilyttää. <3

    pus!!

    Tykkää

  2. No mä ymmärrän ainakin. Oikein hyvin. Ja uskon, etten ole ainoa. Ei nimittäin yhtään sen paremmissa fiiliksissä olla täälläkään. Kyllähän jo tämä ”pelkkä” liikuntakyvyn tilapäinen menetys aiheuttaa apeita tunteita. Kun vaan miettii, että pääsisipä lenkille tai muuten hikoilemaan ja tyhjentämään sillä päätään. Mutta kun ei pysty.

    Samaa olin tulossa sanomaan kuin Monna. Että omien murheiden vertailu toisten omiin on turhaa. Itse olen ainakin pyrkinyt lopettamaan sellaisen. Toki joku suhteellisuudentaju on hyvä säilyttää, mutta omia murheitaan ei pidä myöskään vähätellä.

    Tsemppiä Marissa! <3 Olen varma, että jonain päivänä se aurinko vielä paistaa meidän molempien risukasaan. Kirkkaasti.

    Tykkää

  3. Ei kukaan ansaitse toiselta huonoa kohtelua tai ilkeyttä, kaikista vähiten ihminen, joka kohtelee aina muita kuin toivoisi, että itseä kohdellaan. Mun täytyy myöntää, että joskus ite sorrun toivomaan, että ”paha saisi palkkansa”, vaikka eihän kukaan ansaitse pahaa elämäänsä :( Siksi musta on ihailtavaa, että pystyt toivomaan muille pelkkää hyvää, miten tahansa ne muita kohtelisivat…

    Ei sun tarvitse ajatella, että olisit aina yhtä auringonpaistetta (täälläkään), koska me ollaan kaikki vaan ihmisiä – hyvine ja huonoine päivineen. Se on todella raskasta olla aina hyväntuulinen, vaikka sisälllä tuntuisi pahalta. Siksi musta on todella ihanaa, että uskalsit kirjoittaa tunteistasi tänne blogiin, vaikka tämä postaus ei jaakaan sitä iloa ja onnea, jota usein välität. Nää on sun tunteitasi ja siksi tärkeitä. Ja kuten Monna sanoi, ei kenenkään murheet oo pieniä, koska ne voivat olla suuria sille ihmiselle itselleen.

    Paljon haleja rakas, nähdään huomenna <3

    Tykkää

  4. Luen sun tekstisi uudestaan läpi paremmalla ajalla, mutta pakko tulla sanomaan jotain.

    Oot ihminen, etkä mitään muuta. Meidät on helppo saada horjumaan. Varsinkin jos oikein yrittämällä yritetään. Aina ei hymyilytä, vaikka elämänasenne olisikin kuinka positiivinen. Saat olla maassa välillä. Ja saat näyttää sitä täälläkin. Tai ei jokaisen tekstin pidä saada meitä kaikkia aina hymyileen/nauraan. Tää teksti oli ihan hirveen koskettava ja oot aika ankara itsellesi siihen suuntaan, ettei sais olla surullinen. Et voi verrata itseäsi ja omia ongelmiasi kehenkään muuhun. Ne ei oo ollenkaan vertailukelpoiset. Mutta sen kyllä tiedät:) en ehdi paremmin vastaa. Mutta oot ihan älyttömällä asenteella varustettu nainen:) kaikel on tapana muuttua hyväksi mutta välillä on horjuttava. Onneksi sul on ihmisiä ympärilläsi, vaikkei niihin haluaisikaan aina tukeutua. Vaan osata olla mieli korkealla yksinkin! Siinähän se vaikeus on. Tsemppiä. :) tai no, voimia.

    Tykkää

  5. Hyvä ajatuksia herättävä kirjoitus! Tällaiset pohtivat blogipostaukset ovat hyvää luettavaa ja itsekin jää pohtimaan asioita samojen aiheiden äärelle. Tsemppiä sinulle (:. Ps. Kielipoliisina korjaan: kenellekään kirjoitetaan yhdellä k:lla.

    Tykkää

  6. Oot aina niin ihanan positiivinen, mutta teki hyvää lukea tästäkin puolesta. Uskon että oot oikeesti tosi elämänmyönteinen ihminen. Se että kerroit myös surullisen ja ei niin aurinkoisen puolen sun elämästä ei vähennä sitä käsitystä. Päinvastoin. Tää vaan vahvistaa sitä käsitystä että osaat ottaa elämän huonotkin vaiheet vastaan, koska niitä on kaikilla eikä elämä ole pelkkää auringonpaistetta. Kaikki ihmiset on kokenu jonkinlaista epäoikeudenmukaisuutta elämässään ja se saattaa tuntua niinkin pahalta että lamaantuu. Tuttua.

    Uskon siihen mitä mullekin on sanottu vastaavissa tilanteissa: se miten kohtelee muita ihmisiä elämänsä aikana tulee lopulta takaisin, aina, hyvässä ja pahassa. En usko että luopuisit tosta asenteesta vaikka en tätä olis kirjottanutkaan. Ehkä kuitenkin auttaa jos joku muistuttaa siitä, että toi on se asenne jolla maailma pelastuu.

    Voimia, olet ihana♥

    Tykkää

  7. Toivon kovasti että sulla on jo parempi mieli! Oon niin onnellinen kun löysin sun blogin, sun teksteistä välittyy aina niin positiivista energiaa mutta jokaisella on oikeus olla välillä myös mieli maassa. Keitä iso kuppi teetä, laita itsellesi jalkakylpy ja käperry sohvalle katsomaan jotain oikeinoikein hauskaa elokuvaa! Rentoudu kunnolla. Huomenna on uusi päivä ja varmasti paljon parempi mieli jo! Voimahali! <3

    Tykkää

  8. Voi muru <3 Minä en tiedä mitään inhottavampaa, kuin ikävä kohtelu, kun siihen ei ole mitään syytä. Se tuntuu epäreilulta, kun ei koe ansainneensa sellaista. Ei niin, etteikö se ikävä kohtelu aina horjuttaisi.. Mutta siinä tilanteessa, kun ei ite tehnyt mitään väärää, se tuntuu vielä inhottavammalta.

    Nyt hymy naamalle ja tuulta päin. Täällä on ainakin yksi ystävä ottamassa kiinni, jos se tuuli kovasti horjuttaa <3

    Tykkää

  9. Voih, tämä osui kun veitsi voihin ja meni suoraan sydämeen kuin amorin nuoli – I feel you!

    Itse olen syksystä lähtien pikkuhiljaa menettänyt terveyttäni viikko viikolta epämääräisten oireiden takia: on huimausta, tärinää, pahoinvointia, väsymystä. Lääkärit eivät satavarmasti osaa sanoa mikä vaivaa ja oireita hoidetaan miljoonin eri lääkkein. Salilla yritin paahtaa entistä enemmän, kasvattaa lihaksia ja alkaa muskelimimmiksi, sillä seurauksella, etten eräänä aamuna enää päässyt ylös vuoteesta niska-, hartia- ja selkäkipujen vuoksi. Lähdin itkien tk-lääkärille, joka puudutti koko selkäni ja antoi akupunktiota sähköllä. Tämän jälkeen sain viikon sairasloman, relaksantteja, kipulääkkeitä sekä lähetteen fyssarille.

    Mitä pahemmaksi oireilu on käynyt, sitä eristäytyneemmäksi olen alkanut: oireiluni kun ei näy päällepäin muutoin kuin silmäpusseina univaikeuksien vuoksi, ei kukaan ymmärrä vaivaani. En myöskään kaadu huimauksesta johtuen, mutta voin esim kaupan kassalla ottaa tiskistä tukea ja sulkea silmäni, koska kirkkaat valot tekevät pahaa. Kun oireilu käy oikein pahaksi, en halua nähdä ketään jo siitä syystä, että tekee pahaa, mutta myös koska tiedän, että oireilu käy yhä pahemmaksi ja alan sitten valittaa ja itkeä vaivaani – joka ei siis edelleenkään näy päällepäin – muille. Oireilu rajoittaa tekemisiäni joka päivä ja vika tikki oli kun olimme Tukholman risteilyllä poikaystävän kanssa, en pystynyt nauttimaan shoppailuista, vaan kävin joka vessassa jonka näin matkan aikana sekaisen vatsan vuoksi ja hourin huimauksesta johtuen. Perseelleen meni.

    Mitä enemmän jään kotiin makaamaan oireiluni kanssa, sitä enemmän eristäydyn omiin oloihini ja tilanteen ollessa kaikkein pahin, viihdyn vain ja ainoastaan läheisimpien kanssa. Tuntuu, että he EHKÄ vielä ymmärtävät tätä, mutta uusia tuttavuuksia en lähde tekemään, koska en voi sopia treffejä leffaan, kaupungille tai edes kävelylle paljoa etukäteen, koska en tiedä minkälainen pääni tila on juuri sinä päivänä :/

    Olen jonkin aikaa seurannut blogiasi, samoin Insta-tiliäsi enkä voi muuta kuin ihailla pirteyttäsi: jaksat pohtia syvällisempiä, fiksuja juttuja, vaikka elämäsi tuskin on ruusuilla tanssimista (harvalla bloggarilla on, vaikka tekstit näin antaa ymmärtää ;))

    Voimia ja jaksamisia sinulle! Toivon niin sun kuin munkin puolestani, että selkäkivut kohta lentäisi hemmettiin ja voitaisiin jatkaa normaalia, tervettä ja hyvää elämää hymyssä suin :) Some day, hopefully. Halit sinulle.

    Tykkää

  10. Miten näin ikävästä sisällöstä voikin tulla lukijalle näin lämmin olo? Voi kunpa edes osa siitä lämmöstä säteilisi takaisin, se olisi vain oikeus ja kohtuus :)

    p.s Jokos Stansvikin brunssi on tsekattu? Merelliset säät alkavat olla hiljalleen taas täällä, eikä tarvitse hytistä kylmän tuulen armoilla.

    Tykkää

  11. Onpa surullista, että joku haluaa käyttää energiansa siihen, että tuottaa toiselle tieten tahtoen pahaa oloa :( Kyllä välillä ihmetyttää kovasti ihmisten aivoitukset.

    Olet ihana tyyppi. Sun jutuista saa usein virtaa ja hyvää fiilistä. Ei se kuitenkaan tarkoita, ettet saisi koskaan olla maassa tai kirjoittaa muita kuin iloisia juttuja; kaikkien elämään kuuluu ylä- ja alamäkiä. Niistä selviämiseen tai niistä nauttimiseen vaikuttaa tosi paljon oma asenne, ja se sinulla on kohdallaan! Tsemppiä. Voin vain kuvitella, miten paljon voimia syö tuollainen jatkuva myyräntyö.

    Tykkää

  12. Minä täällä pitkästä aikaa hei. Tämä postaus kyllä upposi. En tiedä tarinan taustoja, mutta lainaanpa nyt Juha Tapiota ja totean, että ”joku aamu, mä tiedän sen, sä heräät huomaamaan, sinä selvisit”. Halaus ja jaksamisia, toivottavasti tänään on jo parempi mieli. <3

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s