Kuinka oppia syömään isompia annoksia ilman pelkoa lihoa?

Niin minulta kysyttin. Kysyttiin kerran monien muiden kysymysten joukossa ja viime viikolla kysyttiin taas uudestaan. Tapasin nuoren naisen, joka on vaikeuksissa elämän kanssa ja etsii tietä ulos syömishäiriöstä. Hän tiesi blogini, uskalsi avautua. Hän avautui sairaudesta, josta itsekin tiedän enemmän kuin tahtoisin. En tahtoisi olla mikään ohjekirja enkä tahdo antaa vinkkejä. En tahdo neuvoa oppimaan asioita, joista itsekin etsin ulospääsyä mahdottoman pitkään. Sitä kaikkea kun tiedän monen etsivän täältä sivuilta, vinkkejä ja vääriä menetelmiä. Asioita, joita en tahtoisi ajatella eikä kenenkään muunkaan kuuluisi. 

Muistan itsekin lukeneeni paljon tietoa blogien ja kirjoitusten kautta. Oikein etsimällä etsin uusia tapoja toimia aivan väärin. Etsin tapaa lopettaa syömisen. Etsin tapaa laihtua olemattomaan kokoon. Etsin tapaa olla sairaampi kuin muut. Etsin tapaa olla parempi. Etsin tapaa hyväksyä itseni sellaisena kuin olen, vaikka oikeasti etsin tapaa hallita jotain elämässäni, en vain tiennyt mitä. Kun kaikki muu elämässä on sekaisin ja siinä samassa oma mieli,  on helppo etsiä jokin kiintopiste jota seurata. Hallita itseään ja toimintojaan, yrittää olla jollain tapaa täydellinen. Onko se sitten kuitenkaan täydellisyyttä kun riutuu ja laihtuu? Oppii olemaan syömättä ja laihtuu toisen silmissä aivan olemattomaksi. Olo menee huonommaksi ja mieli masentuu. Mitä sillä laihalla kropalla tekee, jonka elämän keskipiste on laskea kaloreita ja miettiä koska olisi tarpeeksi? Ei mitään.

IMG_4538 IMG_4527

Helppohan näitäkin sanoja on kirjoittaa nyt kun itse ymmärtää mikä vääryys on ollut kohdella itseään niin. Helppo puhua, kun ymmärtää. Se ymmärtäminen ei vain aina tule niin helpolla. Tällä hetkellä arvostan omaa terveyttä ja kroppaa niin paljon, että olen jopa valmis lopettamaan urheilun ja liikunnan jos keho niin vaatii. Aikaisemmin tein kaikkea väkisinkin. Ei paikoillaan voinut olla, ei vain pystynyt. Flunssa ylitettiin juoksemalla rauhallisemmin ja väsymys lähti juoksemalla kovempaa ja useammin. Jep. Ei se ehkä niin mene. Nyt kun selkä meni ja ei saa liikkua, niin tajuan paremmin oman kehon tärkeyden. Jos en pääsisi liikkumaan edes ylös sängystä, niin enpä kovin paljoa tekisi viilatulla ja muokatulla kropalla. Mitä teen lihaksilla, jos niitä ei voi käyttää? Mitä teen juuri oikealla rasvaprosentilla, jos se kroppa ei ole valmis liikkumaan. En mitään. Tärkeintä onkin kaikki muu. Se mikä pään sisällä liikkuu, se olo joka itsellään on päivän pääteeeksi. Tyytyväisyys itseään kohtaa.

Mikä on oikea rasvaprosentti? Miksi sellaisia lukuja pitää edes kirjoittaa mihinkään muiden nähtäväksi, ei se luku kerro meistä ihmisenä mitään

Miten opin siis syömään isompia annoksia ilman että pelkään lihomista? Kaikki lähti suurimmilta osin siitä, että aloin kaivata lihaksia. Aloin kaivata muotoa kroppaani ja sitä, että näyttäisin siltä, että olen treenannut paljon. Sen kun huomasin nimittäin itsekin, että ruipelo olemus ei ollut enää mikään kaunein. Se alkoi jopa hävettää. Aloin lisäämään muutama vuosi sitten pikkuhiljaa vapaammin ruokia lautaselle. Luin paljon siitä mitä ruoka sisältää ja mikä tekee hyvää hyvinvoinnille. Yritin selittää itselleni päivittäin, että kasvava lihasmassa tarvitsee ravintoa. Ymmärsin myös, että aivot tarvitsevat hiilareita toimiakseen ja voidakseni tehdä tehokkaasti töitä on vain syötävä niitä. Pakolla. Lisäsin lautaselle leipää ja puuroa. Aloin tehdä monipuolisempia annoksia, seurasin ruokapäiväkirjasta sitä miten onnistuin suunnitelmissani. Päivistä tuli välillä hyvä mieli, välillä koin epäonnistuvani. Tunteet ja järki eivät kulkeneet aivan käsikädessä. Ennen söin pelkkää salaattia raejuustolla ja kanalla, mutta tämän jälkeen lautaselle alkoi eksyä myös erilaisia marjoja ja hedelmiä. Hedelmiä, saako niitä muka syödä vaikka niissä on niin paljon sokeria? Sen jälkeen kaikenlaiset siemenet ja pähkinät tuli lisättyä myös mukaan. Samoin avokadoa ja lohta. Huh miten paljon rasvaa. Tajusin, että hyvät rasvat ovat tärkeitä ja pelkästään rasvattomuudella ei voi elää. Sainkin aika nopeasti nostettua kehon rasvaprosenttia ylöspäin ja samalla alkoi kasvaa lihas. Ei kylläkään nopeasti, mutta kuitenkin. Kaikki tapahtui pikkuhiljaa.

Oliko tämä helppoa? Alkuun täytyy tottakai myöntää, että kun seuraa vaa’an lukemaan ja se näyttää niin kamalaa isoa lukua, niin kyllähän se tekee pahaa. Aamulla kiukuttaa ja ei tee mieli lähteä mihinkään. Vaatteet ei sovi ja turhautuu. Naama on irvessä. Siltikin peilistä näkyi suoraan parempi olemus ja paljon terveempi kroppa kun opin katselemaan oikein. Olo tuli paremmaksi ja oli hyvä olla. Ei jokaisen luun tarvitse paistaa ulos ihon alta, jotta voi olla onnellinen. Ei se ole terveellistä. Ajan kanssa tämän varmasti oppii ainakin suurin osa meistä, joille se on vaikeaa. Pitää vain ihan oikeasti yrittää ja löytää jokin oma tavoite. Minulla se alkoi tahdosta hankkia lihaksia, sinulla se voi olla vaikka tahdo pystyä tekemään jotain muuta. Heikolla kropalla kun ei tehdä mitään kunnolla ja suoritus jää puolitiehen.

IMG_4550

Opin siis syömään isompia annoksia sitä kautta, että tajusin todellisen terveellisyyden olevan terveessä kropassa. Ei mun vartaloni voi hyvin ilman rasvaa, vaan olo on paljon parempi kun olen hieman pyöreämmässä kunnossa. Jos mulle olisi pari vuotta sitten kerrottu, että tulen omistamaan nyt yli 20 prosentin rasvakerroksen, niin luultavasti olisin ahdistunut ihan kamalasti. Olisin mennyt vielä pahempaan kuntoon ja olisin laihtunut entisestään. Onneksi kuitenkin järki palasi takaisin kotiin ja opin ajattemaan muutakin kuin tuntemuksilla. Siksi tämäkin kaikki täytyy tehdä itselleen oikeaan aikaan, eikä ainakaan väkisin. Mielen pitää pysyä tahdissa perässä, muuten se jää jalkoihin ja juoksee karkuun. Ollaan pulassa. Liika terveellisyys kun ei ole oikeasti terveellistä ja siitä nauttii vain mieli joka on sairas. Se tahtoo aina vaan lisää ja haalii uusia oppeja. Keksii syitä syödä vähemmän ja kieltäytyy asioista, jotka millään tapaa voisi tehdä keholle huonoa. Mieli tekee usein meille itsellemme pahaa, kun annamme sen kulkea liikaa tiensivuun. Sitä pitää ohjata parempaan suuntaan vaikka vähän väkisinkin. 

Ortoreksia, sillä kai voisi parhaiten joitain aikoja kuvata elämässäni. On niitä muitakin sanoja, mutta tuota voisi käyttää siitä osasta, joka kieltäyi suurimmasta osasta ruokaa. Turvaruoat olivat vain sallittuja, niihini oli helppo turvautua kuten sanakin kertoo. Salaatti ja kana. Raejuusto oli mun pelastukseni. Ai miksikö syön sitä yhä? Myönnän että se on mulle helppo ravinto joka tilanteeseen. Tiedän mitä se sisältää, tiedän että siinä ei ole lisäaineita ja se on kevyttä. Sen maku on iskostettu mun makuhermoilleni niin vahvasti, että se tekee mulle ihan mahdottoman paljon mielihyvää. Niin. Turvaruokaa parhaimmillaan. Syön sitä koska se tekee hyvän olon. 

IMG_4031

 

Toivottavasti tämä kirjoitus auttaa jotakuta ymmärtämään paremmin miksi paraneminen on tärkeää. Ehkä joku ymmärtää, miksi on hyvä yrittää vaikka se välillä olisi vaikeaa. Kestää helposti vuosia, kun sille tielle lähtee, mutta kunhan oppii hyväksymään pienet edistykset niin on jo paremmalla suuntaa. Ei kaikkea voi saavuttaa yhdessä yössä, harvalle tapahtuu niin. Anna itsellesi aikaa, opettele miettimään asioita kehon hyvinvoinnin kautta ja samalla opit miksi sinäkin voit paremmin kun syöt hyvin. Ei meidän koko määritä sitä mitä olemme ihmisenä, ei kukaan katso sun kokoasi. Sun sanasi ja tekosi merkitsevät, ei lautasen sisältö. 

Piste. 

19 thoughts on “Kuinka oppia syömään isompia annoksia ilman pelkoa lihoa?

  1. Mulla on lokerossa vähän aihetta liippaava kirjoitus…en oo vielä osannut julkaista sitä :D Kaipaan vielä rohkeutta. Parantuminen on pitkä prosessi ja ehkä tärkeintä on ymmärtää, ettei mikään tapahdu yhdessä yössä. Kuten sanoit, siihen voi mennä vuosia. Joku joskus sanoi, että parantumiseen menee kaksi kertaa se aika, jonka on sairastanut. Kuulostaa tosi masentavalta, mutta se saattaa hyvin olla totta. Ratkaisevaa on, että muutoksen täytyy tapahtua pään sisällä ja saada itsensä motivoitumaan siihen, että pitää itsestään huolta. Välittää itsestään niin paljon, että tahtoo pitää huolta… <3

    Tykkää

    1. Piti vielä sanoa, että kaunis kirjoitus. Tärkeä asia. Toivottavasti tää auttoi edes yhtä ihmistä! ;)

      Tykkää

      1. Vuosia se vie ja paljon aikaa. Paljon ajattelua ja itsensä kiduttamista mutta onneksi lopulta oppii. :) Onneksi on ystäviä joille voi myös puhua näistä asioista ja saa apua. Kuten siulle <3

        Tykkää

  2. Kiitos Sinulle tästä. <3 ei kiusata itsejämme, verrata lukemia, haeta kautta rantain lupaa syödä ja luotetaan, että kanssasisarien lisäksi myös hiilihydraatit ovat ystäviämme :)

    Tykkää

    1. Hiilarit on myös kavereita, samoin kaikki muu mikä saa mielen hymyyn ja kropan jaksamaan. Ole hyvä <3

      Tykkää

  3. Kiitos ihanasta postauksesta. Kyyneleet puski lopussa silmiin. Kirjoituksesi kosketti, vaikka itselläni on ollut asia pikemminkin päin vastoin: epäterveellinen ruoka ja sen mättäminen hallitsi elämää vuosikausia. Ruoka vei kehoa, eikä toisin päin. Terveydellisistä syistä olen itsekin havahtunut muuttamaan ruokailutottumuksia. Suurinpiirtein samalta näyttää meidän tämän hetkiset pöperöt :) Entisen elämän ranskalaiset, kananugetit, suklaan ja alkoholin suurkulutus ja liian pitkäksi venyneet ruokailuvälit ovat vihdoin historiaa. Ymmärrän nyt, mikä merkitys terveellisellä ja ravitsevalla ruualla on. Mieli on huomattavan paljon virkeämpi, on yksinkertaisesti vain parempi olla. Sehän se tärkeintä elämässä on :) Tehdä asioita, joista itse nauttii ja jotka tekee onnelliseksi. Iloa ja tsemppiä pimeisiin iltoihin, luen jokaisen kirjoituksesi ajatuksella. T. Toinen raejuustohiiri

    Tykkää

    1. Ole hyvä :) Olipas kauniita sanoja!

      Hienoa, että oon pystynyt muuttamaan tapoja toiseen suuntaan, tasapaino onkin tärkein mikä pitää löytää. Ei liian terveellinenkään tosiaan oo hyvä. Kiva kuulla, että sulla on hyvä olla, se on tärkeintä! Kiva kun kävit kertomassa vähän erilaisesta kokemuksesta ruoan kanssa!

      Tsemppiä siis sullekin :)

      Tykkää

  4. Todella hyvä kirjoitus. Olet kulkenut pitkän ja opettavaisen matkan. Tämä on ollut jo aikaisemmista kirjoituksista aistittavissa. Juuri siksi hieman hätkähdin kun selkäprobleemasi yhteydessä mainitsit, miten nyt on syytä alkaa säännöstellä sitä, mitä lautaselleen laittaa. Ymmärrän hyvin mitä tarkoitit, mutta ymmärsit ehkä, miksi itse tuolloin asiaa kommentoin. :)

    Tykkää

    1. Ymmärsin jo aikaisemmin kun kirjoitit, että mitä tarkoitat. Ei liian terveelliseen saa mennä, itsekin sitä yritän välttää. Tällä hetkellä ollaan kyllä tultu niin pitkä matka, että huh. Ihan itseäkin hymyilyttää oma edistys :)

      Tykkää

  5. Vau. Hieno.

    Kun itse on käynyt saman läpi, on jotenkin hurjan mielenkiintoista lukea tällaista toisen kirjoittamana. Mä en sairastaessani koskaan puhunut siitä kenenkään omanikäiseni kanssa, oikeastaan ainoastaan äidin ja ravitsemusterapeutin kanssa. Näin jälkeenpäin ajateltuna vertaistuki tai edes joku ajatustenvaihto olisi ollut hyödyllistä.

    ”Fitnessiä” ja koko ”salihommailua” parjataan ja syytetään, että ne johtavat nuorten syömishäiriöihin. Kuitenkin usein unohdetaan, että ne voivat ihan oikeasti olla osana auttamassa sieltä pois, kuten sun – ja osin munkin – tapauksessa.

    Ihana, ihana Marissa. <3

    Tykkää

    1. Oon itsekin joo miettinyt, että vaikka tää fitness buumi on huono juttu osittain, niin kyllä se monia on varmasti myös auttanut. Onhan monia muitakin tapoja, mutta on se ainakin meille näemmä ollut tärkeetä. Onneks löydettiin omat keinomme :) <3

      Kiitos Elina <3

      Tykkää

  6. Hirveän hyvä kirjoitus. Mä en itse onneksi koskaan ajautunut täysin syömishäiriöön, vaikka hyvät mahdollisuudet siihen olisi tanssijana ollutkin. Suhde omaan kroppaan oli kuitenkin melko epäterveellä pohjalla pitkään. Nyt olen varmaan tyytyväisin, mitä olen ikinä ollut (luulen, että ikäkin vaikuttaa, kun olen jo yli 30), ja yritän tasapainoilla sen kanssa, etten söisi koko ajan mitenkään ”yltiöterveellisesti”, vaan että söisin myös herkkuja asiaa liikaa ajattelematta.

    Tykkää

    1. Tasapaino on tosi tärkeä, eikä pitäisi ikinä ajatua sille tielle, että pitää kieltäytyä mistään liikaa. Vähän liian moni kun on heikko ja päätyy huonoihin ratkaisuihin vain hallitakseen elämässään jotain. Hieno kuulla, ettet oo sortunut samaan. Fiksua ajattelua sulta Ilona!

      Tykkää

  7. Voisin lainata Petran sanoja: ”Kaunis kirjoitus. Tärkeä asia.” Sitä se nimittäin todellakin on <3 Ihan huikean työn oot kyllä tehnyt itsesi kanssa. Ei voi kuin ihailla sun suhtautumista ruokaan ja liikuntaan – ja elämään yleensäkin. Ihana Marissa <3

    Tykkää

  8. Todella mielenkiintoinen ja asiallinen teksti, ja ehdottoman tärkeä aihe! :) Tasapaino ja terve suhtautuminen elämäntapoihin ovat mielestäni hyvinvoinnin a ja o, ja valitettavan monilta fitness-hurahtaneilta niitä ei mielestäni löydy, mutta onneksi kaikki eivät ole sellaisia. Oma ongelmani ruoan suhteen on aina ollut se, etten tunnu lihovan millään, vaikka söisin mitä tahansa – varmaankin siksi, etten ikinä jaksa syödä tarpeeksi, joten olen ollut aina alipainoinen :D

    Tykkää

    1. Oon aina ihmetellyt, että miten ihmeessä joku voi syödä liina vähän :D Mulla kun vatsa vetäisi aivan liikaa ihan vain sen takia, kun ruoka maistuu niin hyvältä ja herkkuja menisi kilokaupalla. Järki vaan sanoo ei. Ennen sanoi liiankin kanssa ei, mutta nyt ollaan hyvässä tsapainossa. :)

      Tykkää

  9. Aivan mahtava kirjoitus! Netti on niin pullollaan kaikkea vältä sitä vältä tätä tekstejä, sääntöjä ja itsensä kituuttamista.

    Itsekin yritän saada lisää massaa tähän tikkuvarteen ja ajattelu on luojan kiiton muuttunut hurjasti. Pyrin syömään kaikkea ja monipuolisesti ja terveellisesti, mutta lisää tarvitsisi aina vain. Salilla välillä hävettää, kun ei jaksa paljon mitään tehdä ja oma ulkonäkö..

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s