Hymy tarttuu ja nauramalla saa vatsalihaksia

”Ärsyttävää kun olet noin iloinen. Onko pakko hymyillä aina? Kyllä mun mielestä pitää valittaa, jos asiat on ikäviä ja elämä potkii päähän. Eihän täällä Suomessa oo mikään hyvin. Onko susta muka kiva mennä maanantaiaamuisin töihin kun väsyttää? Miksi pitäisi jaksaa olla iloinen ihmisille joita ei tunne, ei ne sitä ansaitse? Ärsyttävää kun pitää päivitellä kaikkea turhaa sinne facebookiin. Kaikki on niin tekopirteitä. Pitää ihmisiä vähän ravistella ja kertoa epäkohdat, niitä kun riittää. Kuka muka jaksaa aina olla hyvällä tuulella, ei se vaan oo mahdollista? Miksi sä oot tollanen, esität varmaan koko ajan? Oot niin outo.”
Ja niin edelleen…
 ***

Siinä muutama lausahdus, joita usein kuulen sekä sanojen positiivisessa, että negatiivisessakin merkityksessä. Tämän ei ole tarkoitus olla mitään hehkutusta tai itsekehua vaan tahtoisin vähän avata omaa ajatusmaailmaani, että miksi on näin. Miksi vaikutan niin iloiselta teidänkin suuntaanne. Ehkä joku teistäkin joskus miettii, että onko se vain esitystä? Pelkkää pintaa ja alla onkin jotain muuta. No ei ole, sen voin luvata. Kyllä tämä kaikki on aivan totta ja aivan täydellä sydämelläni täälläkin jaan päivieni hyvät hetket, ja kerron asioista jotka omasta mielestäni ansaitsevat tulla kuulluksi. Blogimaailma onkin mielestäni aivan ihana uusi paikka, jossa pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin ja voi kunnolla ammentaa positiivisuutta päiväänsä, jos sellaista piritystä kaipaa. En näe milläänlailla huonona asiana tätä uudenlaista muotia, että kirjoitellaa treeniblogeja ja instagramiin tehdään päivityksiä niin onnistuneista treeneisä, rahkapurkeista tai vaikka omasta hikisestä nassusta. Se on sitä tavallista arkea ja pieniä suuria onnistumisia, joita on kiva jakaa. On kiva näyttää muille miten hyviä asioita tässä elämässä on ja kuinka hyvän mielen ne tekevät. Minun puolestani siis jatkakaa tuplavauhdilla urheilupäivityksiä facebookiin ja kuvatkaa reisilihaksianne kaikkien näkyville. Eikös iloa ole hyvä jakaa? 

Mistä tämä ajattelumaailma sitten on lähtöisin? Miksi minua ei ärsytä muiden ilo tai ylipäänsä muiden onnistumiset samalla tavalla kun tuntuu monia muita ärsyttävän? Uskoisin, että kaikki on lähtöisin nuoruudesta ja ikävistä vuosista, jolloin olin pitkiä aikoja masentunut. Sattui ja tapahtui paljon, kasvoin elämään nopeasti. Jo silloin opin elämään niin, että muille en kuuluttanut ongelmiani ja mieluummin pidin yllä hymyä kun kerroin yhtään mitään huonosta olostani. Pohdin asioita yksin ja kirjoitin miljoona sivua päiväkirjoihini. Niitä on muuten vieläkin hyllyt täynnä. Purin niihin turhautumistani. Se ei tietenkään silloin ollut kovin fiksua, vaan jäin yksin asioideni kanssa. Niin ja apuahan ei pyytämättä saa. Varsinkin jos aina vain hymyilee ulospäin ja näyttää olevan elämänsä kunnossa. Ei kukaan voi nähdä kuoren alle, jos sen tekee oikein taitavasti. En vain ole kovin hyvä kertomaan ajatuksiani muille, kun en tahdo kenenkään joutua huolehtimaan minun takiani. Sitäpaitsi, harvaa edes oikeasti kiinnostaa. Koen, että ihmisillä on murheita muutenkin, joten miksi sitten antaisit lisää kannettavaa? On isompiakin ongelmia kuin minä. Paljon isompia. En siis siksi kovin mielelläni arvostele kenenkään valintoja tai tekoja, sillä en voi tietää mitä taustalla on. Toisella voi olla todella paha olla ja minun arvosteluni ei sitä helpota yhtään. Onkin siis parempi antaa ihmisten valittaa ihan itsekseen ja huutaa tyhjälle seinälle, kyllä siitä oppii. Olenhan itsekin oppinut. Nauttimaan elämästä siis. 

IMG_0858
 

Mutta juu, asia taas lähti vähän raiteiltaan. Aika henkilökohtaista tekstiä ja paljon omia ajatuksiani, joita kyllä ei ole tarvis peittääkään. En enää salaa eämässäni mitään, en kiellä läheisiltä ihmisiltäni ongelmia jos niitä on. Pitäähän ne voida jakaa. Siksi onkin tärkeitä ihmisiä, joille voi uskoutua, he jotka auttavat hymyilemään huomennakin. Yhdessä sitäpaitsi kaikki tuntuu aina helpommalta, ilotkin. On helpompi iloita yhdessä, nauraa suuremmin ja kovempaa. Enemmän. Huonot vitsitkin muuttuu hyväksi, kun nauraa yhdessä, oletteko huomanneet? Eikä ne surutkaan tunnu enää niin suurilta, kun ei anna niiden kasvaa liikaa. Miettii heti alkuunsa, että mistä kenkä puristaa ja päättää heti ratkaista asian. Usein niin tapahtuukin.


Tottakai joskus on huonoja päiviä ja joudun käydä läpi ikäviä asioita. Viime vuosi vei ajatuksia pariin suurempaan ongelmaan, mutta tiesin, että kyllä kaikki kääntyy vielä paremmaksi. Uskon, että kaikella on tapana aina järjestyä, onhan järjestynyt ennenkin. Kaikella on syynsä. Nuoruuden ikävät ajat kasvattivat kanttia ja henkisesti koen olevani vahva. Useimmiten ainakin. On tietenkin tiettyjä asioita joissa en ole kovin hyvä. Ihmissuhteissa voi usein olla vaikea ymmärtää miksi toinen sanoo tai tekee tietyllä tavoin tai miksi ei ajatella yhtään muiden tunteita? Miksi vaikka naiset usein haukkuvat toisiaan selän takana ja sitten ollaan parasta ystävää kun ovi aukeaa? Miksi sanotaan pahasti ja unohdetaan toinen? Näitä asioita ei aina vaan voi ymmärtää. 

Mutta kuten sanottu, meitä on moneksi ja kaikki teemme omat valintamme. Minä valitsen toisin. Pysyn poissa vääränlaisesta seurasta, joka voisi tehdä minusta onnettoman. Nuorempana sitä väkisin pysyi mukana (viime vuosinakin vielä) mutta nykyään olen mieluummin yksin, kuin sallin kenenkään astua jaloilleni. Ihmisten pitäisi oppia enemmän arvostamaan toisiaan ja kiittää enemmän. Uskoa toisiinsa. Unohtaa ainainen kateellisuus ja kauna. Harmi vaan sellaista on harvassa ja siksi todella paljon arvostankin niitä muutamia, joilla on minulle aikaa ja jotka arvostavat ystävyyttäni. Antavat minullekin anteeksi jos joskus teen vääriä valintoja tai olen vaikea, enhän kuitenkaan ole täydellinen. Ei kukaan meistä ole. 

Kiitos te siellä jotka varmasti juuri tunnistitte itsenne. Iso halaus teille.

 

Olen itseasiassa jo jonkin aikaa mietiskellyt itsekseni, että mistähän se oikeastaan johtuu, että ei ärsytä koko ajan ja pienet asiat ei tunnu niin vaivaavan. Ympärillä kuulen pientä sähinää päivittäin ja kaikki on aina niin huonosti. Se alkaa usein aamusta ja jatkuu iltaan. Bussikuskille huudetaan, kaupankassalle huudetaan, äidille huudetaan. Koko ajan vaan, vaikka oikeastaan kun vähän pidemmälle miettii, niin eikös asiat olekin aika hyvin. En ymmärrä sellaista karjumista toiselle, kun eihän se toinen ole tehnyt mitään pahaa. Ja jos mietin omia ajatuksiani, niin en keksi asioista ensimmäisenä aina sitä negatiivista puolta, enkä ainakaan kerro sitä eteenpäin jos sen satun huomaamaan.

Teen päätökset itse elämässäni ja elän juuri niin kuin itse tahdon. Sama pätee myös siihen, että omien valintojeni kanssa on elettävä, joten mietin tarkkaan mitä elämälläni teen. Mietin tarkkaan kenelle huudan :D Sitäpaitsi miksi on niin kamalaa, jos joku tahtoo syödä vain superfoodia tai kannattaa pelkkää luomua, eikös se ole hänen valintansa? Olemme kaikki erilaisia, jokainen tekee kuten parhaaksi näkee, oman onnensa eteen on taisteltava. Turha siitä on valittaa ja puhista, syö sinä vaan maksalaatikkoa ja anna toisen vetää raakasuklaata vatsa täyteen. Kummallakin on ihan oma vatsa ja pää, ei niistä yhteistä tule tekemälläkään, eikä maailmanrauhaa synny ruokavalion perusteella. Piste. Plääh, tästäkin kuulin valitusta juuri pari päivää sitten, kyllä on isot ongelmat..

Olen nuoresta saakka panostanut työhöni ja siihen minkä parhaiten osaan, eli hymyyn. Tahdon tehdä ympärilleni hyvän olon, tahdon jakaa sitä iloa joka minulla riittää. Ehkä se näkyy täälläkin. Elämässä on kamalan paljoa asioita joista voi olla iloinen ja ne pitäisi voida osata nähdä ympärillään. Onko se niin kamalaa jos vaikka sataa vettä ja on kylmä, kun voi yrittää muistella, että ehkä viimeiset kaksi viikkoa on ollut aurinkoista ja huomennakin taas on. Ei siis ole maailmanloppu vaikka tärisenkin yhden illan ja joudun vähän palella, kun huomenna voikin jo olla parempaa. Sitäpaitsi olenhan hyvässä seurassa ja edessäni on ruokaa. Pitäisi voida löytää ne pienet ilot, joita varmasti löytyy ihan jokaisen elämästä ja jokaisessa hetkessä. Ei ehkä silloin tunnu siltä, kun joku iskee ilkeät sanat suoraan päin kasvoja, mutta jälkikäteen voi yrittää koota ajatuksensa ja löytää taas paremman fiiliksen. Kirjoittelin tästä aiheesta jo aikaisemminkin tässä tekstissä. Ehkäpä olisi taas hetki listata tämän hetken kiitollisuuden aiheiset asiat omasta elämästä. 

Mistä minä olen juuri nyt kiitollinen? Miksi jaksan hymyillä?

  1. -Jääkaappi on täynnä. Täytin sen juuri ihan itse, kun valikoin kaupasta kaikkea sitä mistä pidän. Hyvä minä! 
  2. -Saan nauttia neljän päivän vapaan juhannuksena. 
  3. -Löysin Jo Nesbon uusimman kirjan satumalta kaupasta eilen ja ette tiedä mikä hymy mulla oli kasvoilla kun näin sen kassalla! Myyjä oli ihmeissään kun kiittelin kirjasta miljoona kertaa. Taisi huomata, että tätä kirjaa oli odotettu, en malta odottaa, että pääsen lukemaan sitä!
  4. -Olen taas löytänyt oman kroppani takaisin, on kevyt juosta ja hyppiä. Salilla käynti on siis loppu ja lihakset on juosseet karkuun samaa vauhtia kun on juostu kilometrejä. Hah, tervetuloa kotiin ruipelompi minä :)
  5. -Sain kehuja työpaikalla. Paljon kehuja. Olin onnesta soikeana.
  6. -Työkaverini vakinaistettiin. Olen tästä vielä enemmän iloinen, hän on niin ihana ihminen, aivan huippu <3
  7. -Minulla on ihana työpaikka, koti, kaverit, perhe….. mitä näitä nyt on. Kaikki on ihanaa. :D
  8. -Uusi Bodycombat alkoi ja olen rakastunut. Voisiko siellä käydä joka päivä? 
  9. -Sain kuulla, että vesimelonia on kuivattuna! En kestä. Naurattaa ajatuskin, en tiedä kyllä miksi. Tuleeko yhdestä vesimelonista rusinan kokoinen? Kiitos Anna ;)
  10. -Kohta lähdetään mökille. Lukemaan uutta kirjaa ja laiskottelemaan laiturille.
Niin, on oikeasti pirun hyvä olla. En tiedä koska tämä tapahtui ja missä vaiheessa löysin näin rauhallisen olon itseni kanssa, mutta juurin nyt on sellainen tilanne elämässä, että voin hetken hengähtää. Pari isoa vaikeaa asiaa on selätetty ja elämä tuntuu olevan oikeilla raiteillaan. Ne raiteet kulkee oikeastaan myös aika kivaa reittiä. Kai sitä on tullut pohdittua niin monet vuodet asioita ja itseään, että vihdoin on aika vain nauttia ja olla. Olen päättänyt, että teen asioita itseni takia ja elän itselleni. Mietin usein liikaakin mitä muut ajattelevat tai kuinka voisin auttaa muita, mutta viime aikoina sitä on oppinut ajattelemaan toisin. Teen kyllä nykyäänkin kaikkeni muiden eteen ja jos apua  pyydetään niin autan, mutta enää en unohda omaa itseäni siinä myllerryksessä. Esimerkiksi väkisin en ole seurassa joka ei tee minusta onnellista. Pidän lähelläni ihmisiä, jotka antavat energiaa ja joille voin antaa omaani takaisin. Tiedän, että jollekkin oma iloni voi olla raastavaa ja jopa negatiivista, mutta sellaisten ihmisten kanssa en sitten voikaan olla. Onneksi on kuitenkin juuri ne ihmiset ympärillä, jotka välittävät ja tietävät miten paljon minäkin välitän takaisin. Hurjasti välitänkin.
 
”Hymyile, niin sinulle hymyillään takaisin. Ajattele ja tunnustele, älä tee pikaista johtopäätöstä ennen kuin tiedät enemmän. Pyri ajattelemaan asioista ensin hyvää ja hae näkökulmaa, joka näyttäisi asian valoisamman puolen. Ole kiitollinen lahjasta jonka saat, älä mieti onko se hyvä vai huono. Se on sinulle ilmainen, annettu ja varsinkin ajateltu. Arvosta ympäristöäsi ja näytä se muille, näytä, että olet paikalla. Hymyile kun siltä tuntuu ja etsi hetkiä jolloin hymysi myös näkyy. Ei ole koskaan huono ajatus hymyillä, kokeile vaikka heti…”
Hiiohoi ja se on ohi nyt. Marissan paasaus loppuu nyt, jos pääsit loppuun niin ansaitset melkeimpä mitalin. Hah. Samoja asioita pohdittu jo ennenkin, mutta eihän kertaus koskaan ole liikaa. Sitäpaitti, teitä on nyt jo niin iso lukijamäärä, että voihan asioita vähän toistaa. Kiva kun olette siellä. Ollaan iloisia ja hymyillään. Nautitaan kesästä ja yritetään unohtaa ikävät asiat vaikka ne kuinka hönkisi niskaan. Höngitään takaisin vaan. Vai mitä sanotte, olenko aivan väärässä, oliko tämäkin kirjoitus nyt hirmuisen ärsyttävä? 

Hei ihanaa, joku oli eksynyt sivuilleni hakusanalla ”verkkarit jalkaan ja mökille” ja kuulkaas juuri nyt teen juurikin niin! Adios amigos, tää tipu kuljettaa itsensä Tammisaareen laiturin nokkaan, eikä poistu siitä ennen sunnuntaita! Kirja kainaloon ja menoks.  
IHANAA JUHANNUSTA! <3

36 thoughts on “Hymy tarttuu ja nauramalla saa vatsalihaksia

  1. Ihana teksti joka sai ainakin mulle hymyn! :) Ite menetin suurimman osan kavereistani, ja vasta vähän aika sitten olen pystynyt iloitsemaan siitä, että minulla on vielä pari ystävää, joista välitän. En tarvitse paljoa kavereita, jotka eivät ole niitä todellisia kavereita. Olen siis nyt joutunut olemaan paljon yksin, sillä eihän ystävilläkään ole aina aikaa. Yksinolokaan ei tarkota sitä etteikö ois tekemistä ja hauskaa :)

    Tykkää

    1. Hymy on paras! Kuulostaapa ikävältä Elisa, vaikka totta on juuri se, että ne muutamat parhaat ystävät on tärkeimmät. Mulla ei varmaan edes riittäisi energiaa (no voi olla, että riittäis :D) sadalla kaverille, joille kertoa kaiken ja olla tekemisissä päivittäin. Eihän siitä tulis mitään.. Siksi mieluiten ne tärkeimmät :) Kiva kun kävit kommentoimassa, tuuhan useammin! =)

      Tykkää

  2. Kauniita ajatuksia ja merkityksellistä pohdintaa. <3 Ite oon käynyt paljon samankaltaisia asioita mielessäni läpi ja tuntuu hyvältä, kun pystyn nykyisin itsekin olemaan aidommin oma itseni ja nauttimaan niistä pienistä hetkistä ja auringon säteistä. Osaat kyllä kirjottaa niin aidosti ja luontevasti, etten vois hetkeekään epäillä sun olevan aidosti sellainen kuin mitä näistä teksteistä välittyy.:)

    Tykkää

  3. Voi marissa, jollain tapaa ymmärrän ajatuksiasi, vaikka meidän lähtökohdat onkin varmasti aika erilaiset. Itselläkin on nuoruudessa taustalla paniikkihäiriötä, jolloin ahdistuksissani tartutin sitä pahaa oloa muihinkin niin, että silloinen poikaystäväkin lähti kun ei jaksanut kantaa taakkaani. Jälkeenpäin ymmärrän tuon todella hyvin. Sen jälkeen en ole halunnut kaataa ongelmiani muiden niskaan ja pikku hiljaa olen opetellut elämässä etsimään kaikesta niitä hyviä puolia. Kuinka mahtavaa tämä elämä nykyään onkaan, kun kaikista päivistä löytää jotain hyvää, jaksaa kannustaa muita ja hymyillä sille kaupan kassallekin, jolle on varmaan koko päivä valitettu vääristä hinnoista ja ties mistä. Se yksi hymy voi pelastaa toisen ihmisen päivän! :) Ja kaikenlisäksi olen huomannut, että kun sitä positiivisuutta jaksaa jakaa muille, niin sitä varmasti saa itsekin takaisin silloin kun tarvitsee. Joskus ne omatkin jalat pettävät kun oikein elämä myllertää, niinkuin minulla kuukausi sitten, mutta silloinkin havahduin siihen ihanaan asiaan, kuinka paljon välittäviä ihmisiä minulla on ympärillä ja he nostivat minut ylös nopeammin kuin uskoinkaan. Ei sinne suruun voinut jäädä pyörimään, kun on niin paljon muuta mistä voi elämässä nauttia :)

    Tykkää

    1. Niin, hymy tarttuu! Juuri kuten sultakin se tarttuu, kun kirjoittelet usein ja jaat kaikkea tietoasi ja tekemisiäsi. Tykkään niin sun jutuistasi :) Onneksi sait apua ja ympärillä on ystäviä, eihän ilman pärjäisikään. Kunpa jatkossa ei tarvittaisi niin ikäviä hetkiä siunkaan elämään ja olisi tasaisempaa <3

      Tykkää

  4. Oon sulle kade, mutta jollakin hyvällä tavalla. Oot tehnyt duunia sen eteen että oot onnellinen ja mitä nyt. No nyt kävelet tasaisemmalla alustalla kuin ikinä ja tähyilet niit kaikkii ihania asioita elämässä. Vaikka sinne sun maalles joku pieni tornado iskisikin niin kestät sen ja jatkat vieläkin vahvempana. Tiedät miten hyvää elämästään voi tehdä mitä on olla onnellinen. Se saa mut hymyilee. Kun ehkä, ehkä se todella, on mahdollista. Itse en ihmisenä ole yhtään samanlainen kuin sinä. Vaikka olisinkin onnellinen, en välttämättä näytä sitä ulospäin. Oon aika neutraali aina. En tykkää/osaa näyttää omii tunteita muille. Mutta ihailen myös sun kaltaisia tyyppejä. Tai ehkä pikemminkin sitä miten paljon oot tehnyt töitä sitä vastaan ettei sun hymyäsi ja iloisuutta sulta viedä. Ja niin, oot aito, kyl sen näkee susta. Ja toi positiivisuus on sun jättimäinen voimavara. Omat aiheeni iloita ovat osittain samoja kuin sulla. En vaan löydä ihmisiä, joiden kaa niitä onnistumisia jakaa. Pikemminkin sitä ilousuutta koitetaan kitkeä musta veke ja koska haluan miellyttää lähimpiäni niin en iloitse arjestani ulkopuolelle. Vain hiljaa päässäni. Se ei kanna noin pitkälle.caro

    Tykkää

    1. Caro, kiitos kun kommentoit ja aina mietit niin tarkkaan mitä sanot. Muista se, että meidän luo olet aina tervetullut ja tällä hetkelläkin mökillä olisi paikka sulle. Tunteita ei tarvitse voida näyttää, ei meidän perheessä kenelläkään ole tapana, sen voi näyttää sitten muilla tavoilla. Aivan kuten mun veljeni näyttää välittämisen ruoanlaittona tai äitimme siinä että lähdemme porukalla usein matkalle. Kaikilla on omat tapansa, saa myös olla hiljaa. Kiitos kauniista sanoista.. :)”En vaan löydä ihmisiä joiden kanssa niitä onnistumisia jakaa” .. mun ovi on aina auki, samoin meidän muiden. <3

      Tykkää

  5. Word. Asiaa ja pureksittavaa riittää ajatuksissasi, miksei kaikki vaan vois olla onnellisia? Mutta susta se huokuu ja kauas, just sen takia luen sun blogia :))

    Tykkää

  6. Voi Marissa! <3 Kirjoitit niin paljon asioita, joihin on helppo itsekin samastua :) Niin hyviä ajatuksia, että toivoisin mahdollisimman monen lukevan tämän tekstin.Itse olen huomannut, että joidenkin mielestä pitää aina tapahtua/saada/ostaa/you name it jotain suurta ja mullistavaa, että voi olla onnellinen. Itse olen sitä mieltä, että ei tarvitse. Esimerkiksi tuo jääkaappi täynnä ruokaa on miullekin sellainen juttu, että sen edessä en voi kuin hymyillä ;)Aurinkoa juhannukseesi! Nautitaan ja rentoudutan, niin ja hymyillään ja nauretaan tietty! <3

    Tykkää

    1. Annaa, arvasin että olet samaa mieltä! Tiedän, että olet varmasti tosi paljon samanlainen :)Toivottavasti sielläkin on ihana juhannus, täällä on ainakin ;) <3

      Tykkää

  7. Ihana Marissa!! :) <3 Kuten Annakin tuossa yllä sanoo, kirjoitit tosi paljon asioita, joista oisin voinut kirjoittaa täsmälleen samoilla sanoilla.Ihanaa kun olet iloinen ja onnellinen! Jatka samalla linjalla ja nauti elämästä täysin rinnoin, niinkun nyt teet! Ite oon yrittänyt nyt vihdoin viimein antaa niiden negatiivisten ihmisten jäädä taka-alalla elämässäni, joita häiritsee mun ilo ja onnellisuus.ps. Muakin rupes naurattaa toi kuivattu vesimelonijuttu!! :D :D :DHauskaa ja hymyntäyteistä juhannusta! <3

    Tykkää

    1. haha, kiitos anna! Täytyypi tulla ;) Monna kiva kun luit tekstin, arvelisin että sulla on paljon samanlaisia kokemuksia ja osaat samalla tavalla nauttia elämästä ihan täysillä :) Oot niin paljon positiivista energiaa, että huh miten paljon intoa ihmiset susta saa!!Ihanaa Jussia sinnekin <3

      Tykkää

    1. Kiitos Linda.. ja hei, ens kerralla sitten lupaat tulla tökkimään mun olkapäähän kun törmätään – mua vähän harmittaa ettet tullut ;) <3

      Tykkää

  8. Vihdoin ja viimein palasin kommentoimaan, piti ensin vähän koota ajatuksia ;) Löysin tästä tekstistä paljon itseäni – en oo koskaan ollut hyvä tukeutumaan muihin vaan oon jäänyt yksin ongelmieni kanssa. Hymy ei oo hyytynyt, vaikka tekisi kuinka pahaa. Kun on saanut osakseen paljon ikävää, oppii myös arvostamaan ihan sellaisia pieniä hyviä asioita :) Ei iloon tarvita todellisuudessa paljon – se on täysin kiinni itsestä! Sä oot ihana esimerkki siitä (Annan ohella), miten hymyyn ei todellakaan tarvita paljon ja osaat olla kiitollinen siitä, mitä sulla on juuri nyt ja tässä :) Ja se hymy tarttuu… Ymmärrän, ettet täällä blogissasi välttämättä tahdo jakaa huonompia päiviäsi ja se on täysin normaalia. En usko, että oot sen tyyppinen ihminen, että murehdit kovin pieniä asioita ja ne isommat jutut ovatkin liian henkilökohtaisia jaettavaksi kenenkään muun kuin todella läheisten ihmisten kanssa. Tiedän silti sun olevan täälläkin aito oma, ihana itsesi! <3 Ja toivon, että pääsen tuntemaan sut paremmin ;)Mä toivon, että ees muutama ihminen tässä maailmassa oppisi elämään kuten sinä – onnellisena siitä täydestä jääkaapista tai hyvästä aamulenkistä ;) Ajattelin juuri sua eilen aamulla, kun juoksin auringonpaisteessa tyhjällä masulla kohti kotia. Fiilis oli todella hyvä ja olin niin iloinen siitä, että lähdin aamulenkille auringonpaisteeseen. Mietin itekseni, ettei oo mikään ihme, jos oot niin hyvällä tuulella, kun päivät alkaa tällä tavalla! :D Oon sanonut tän joskus aiemminkin, mutta älä koskaan ikinä muutu! <3

    Tykkää

    1. Kiitos Petra kauniista sanoista, ootte kaikki olleet niin super ihania, kun huomaan että oikeasti olette kiinnostuneita siitä mitä sanon. Olihan tuokin aika pitkä teksti, niin saavutus lukea se loppuun ;) Helppo kirjoittaa, kun täällä on paljon samoja ajatuksia ja saa herätettyä vielä uusiakin. Toivottavasti moni sai tästä ajatuksen aihetta, edes ihan pikkiriikkisen :)Pitää tutustua, se on varma!! <3 :)

      Tykkää

  9. Sulla on niin fiksu ajatusmaailma, ihailen kyllä sua niin paljon! <3 toiset on vaan kateellisia kun eivät osaa olla yhtää optimistisia. Optimistinen ajattelu tuottaa enemmän onnellisuudentunnetta kuin pessimismi. Ja hymyileminen itsessään tuottaa iloisuutta, sen huomaa monesti. Jos vähän ottaa joku asia pannuun, hetken aikaa koittaa hymyillä niin kyllä olo jotenkin maagisesti kirkastuu :) positiivisuudessa on voimaa!

    Tykkää

    1. Hymy jakaa hyvää oloa ja se ihan oikeasti tarttuu, positiivisuus siis. Mutta niin kyllä tuppaa tekemään se pessimistisyyskin ja siksi kai kirjoitinki tekstin kun tuli orastavia valivali tunteita ja piti tänne tulla ne kertomaan.. ;DJannassa on positiivista voimaa ;) <3

      Tykkää

  10. Loistava teksti, jota lukiessa tuli nyökyteltyä ja hymyiltyä useammallekin kohdalle. Mäkin oon kulkenut pitkän tien irrottautuakseni yläasteaikojen koulukiusaamisesta, masennuksen tunteista ja olemattomasta itseluottamuksesta, joiden tuottamaa pahaa oloa en tokikaan osannut pukea oikein sanoiksi kellekään, mutta päiväkirjat sitten ovat sitäkin enemmän täynnä tekstiä. Nyt voin sanoa osaavani nauttia elämästä.Se oli melkein shokki, kun tiedostin, että elämä onkin aika kivaa. Löysin nimittäin päiväkirjani alusta kaverini facebook-sivulta lainaamani päivityksen, jossa hän iloitsi, miten elämä on niin hienoo ja siksi hän piirtää joka päivä sydämen jonnekin. Sanoi tajunneensa, ettei elämästä nauttiminen vaadi paljon, sen kun nauttii. Olin silloin aikaisemmin iloinen kaverini puolesta, mutta samalla kateellinen, koska en minä osannut. Jotenkin vain ajelehti. Kirjoitettuani tuosta päiväkirjaan löysin tekstin reilun vuoden kuluttua ja järkytyin tajutessani, että ei hemmetti, mä voisin allekirjoittaa tuon nyt täysin. Elämä on hienoo. Alle vuoden aikana olen saanut hullusti rohkeutta ja uskaltanut tehdä sellaisia asioita, joista ennen olen vain haaveillut. Se jos mikä on siistiä.Eräs fiksu ystäväni sanoi taannoin yrittävänsä elää niin, että jokainen päivä olisi onnellinen, ja siinä on kyllä asenne kohdillaan. Jokaisessa päivässä on jotain, vaikka ihan pientäkin, josta voi iloita. Nyt sen jotenkin tajuaa.Oot ihana, Marissa. <3/Maria

    Tykkää

    1. Ihanaa Maria! <3 ja kiitos pitkästä pohdinnasta, tulee täällä päässä hyvä mieli kun huomaa miten moni muu siellä ajattelee samoja asioita. Hienoa, että oot löytänyt niitä pieniä asioita ja nautit elämästä. Kirjoitit todella kauniisti elämästä ja niin sen pitää mennänkin. Elämä on lahja ja sitä pitäisi arvostaa. Ihan joka päivä <3

      Tykkää

  11. Tulin tuosta sun listasta niin hyvälle tuulelle. Pelkäsin jo, että toissapäivänä leikatun viisaudenhampaan tikit repeävät, kun alkoi niin leveästi hymyilyttämään :D Oot ihana positiivinen ja vilpitön ihminen. Jos kaikilla olisi edes ripaus sun positiivista energiaa, maailma olisi paljon parempi paikka :)

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s