Hiihtopäivähän siitä tuli sittenkin!

Aikaisemmin taisin hiukkasen vedättää teitä. Sanoin, että en pääse tänään hiihtämään, kun en saanut veljeäni kiinni. Kävi kuitenkin niin, että puhelin soi päivällä juuri ennen kun olisin lähtenyt lenkille ja veljeni lupasi lähteä mukaani katsastamaan Espoon hiihtoladut. Meillä on tässä ihan lähellä hyvä paikka, johon mennä hiihtelemään, joten vaikka veljelläni oli kiire iltapäivästä salitreeniin, niin onneksi hän ehti mukaan myös hiihtämään. Yksin en olisi tahtonut ensimmäistä kertaa mennä, sillä uusi laji kaipaa neuvoja ja opastusta. Ainakin tälle uunoeemelille.

Kun suljin puhelimen ja tajusin, että nyt sitä sitten lähdetään hiihtämään, niin alkoipa hetkeksi kaduttamaan. Pelkuri tuli taloon ja alkoi mietityttää, että osaankohan mä nyt ollenkaan sitä hommaa ja pysynkö edes pystyssä. Mitä jos lentelen niillä liukkailla kapuloilla ympäriinsä ja ihmiset kattoo, että mikäs tyttörukka toi nyt oikein on? Valmistauduin jopa nappaamaan tyynyn mukaan peppuni suojaksi. Hah. Aikamoinen luotto siis oli omiin taitoihin, vai mitäs sanotte? :D

Nämä olivat kuitenkin vain ensimmäiset ajatukseni, joihin onneksi seurasi jatkoa muutaman minuutin päästä. Tajusin, että eihän se nyt niin vaikeaa voi olla ja pitää vaan rohkeasti luottaa omiin taitoihin. Onhan sitä lasketeltukin jo eskari-iästä saakka, joten eiköhän nyt yhdet sukset pitäisi pysyä jalassa. Ei sitä nyt sentään ihan ensimmäistä kertaa olla urheilemassa. Ja mitäs nyt jos vähän lentelee, ainakin olisi todistusaineistoa, jos saisi muistoksi muutaman pikku mustelman. ;)



Kaverit lähtövalmiina. :)



Lauantaista siis tuli sittenkin hiihtopäivä, aivan kuten olin alunperin suunnitellutkin. Lenkkivaatteet oli valmiiksi jo päällä, joten lähdin heti puhelun jälkeen kävelemään äidilleni. Siellä odottivat joulun jäljiltä sukset ja monot ottajaansa. Neljän kilometrin matka äidilleni (oikeasti matka on 2,2 km, mutta kierrän aina rannan kautta) meni mukavasti lämmitellessä ja pientä hikeäkin sain pintaan. Sykemittarin mukaan kuljin kyllä aikamoisella vauhdilla, sillä keskisyke oli 138. Kävelinkö tosiaan niin lujaa vai pamppailiko sydän jännityksestä? ;)

Äidilläni vaihdoin päälle ohuemman takin ja nappasin matkaan myös hiihtosukat. Monot sattuvat muuten olemaan juuri oikean kokoiset, vaikka ne on valittu minulle ihan umpimähkään. Veljeni voiteli nopeasti sukseni käyttövalmiiksi ja kahdelta oltiinkin jo matkalla sukseilemaan. Voi jehna. Kyllä siinä vaiheessa vähän jännitti. Veljeni kommentit eivät myöskään auttaneet tilannetta. ”Niin Marissa, pukki toi sulle sukset ja monot, mutta kai ymmärrät, että ei se mitään hiihtotaitoja tuonut.” Kiitos tästä. Aina yhtä ihanaa huumoria ja sisarrakkaus kunniaan. Kannustavaa, eikös? ;)



Hiihdon jälkeen hikinen nainen taas kotona.

Mitenkäs se hiihto sitten meni? Jos multa kysytään, niin aivan loistavasti tietenkin. Vähän veti suonta alkumatkaan jalasta, mutta kun siitäkin päästiin, niin johan alkoi suksi luistaa. Nyt voin tosissani käyttää tuota sanontaa, koska sitä se tosiaan teki. Enkä kuvitellut, että homma olisi noinkin helppoa. Laskettelussa sukset ovat paksummat ja vankemmat, joten alkuun oli hiukkasen vaikea tottua heppoisiin suksiin jalkojen alla. Ensimmäisen kierroksen jälkeen olin jo varmempi jaloistani ja hiihto alkoi sujua tosi hyvin. Vauhtikin alkoi olla melko luja ja ylämäet menivät paremmin. Kolmas kierros, joka olikin sitten viimeinen, alkoi tuntua jo aika ylitsepääsemättömältä. Viimeisellä ylämäkitaipaleella olin aivan loppu ja tuntui, että kädet ei kohta jaksa enää mitään, eikä jalkojenkaan irtisanoutuminen työstä ollut kaukana. Torstain selkätreeni ja perjantain pumppi eivät varmasti ollet avuksi tähän suoritukseen. Niin ja taisinpa vielä pumpissa kokeilla maksimipainoja kyykkyyn, joten ei ihme, että jaloissa tuntui rasitus. Maaliviivan nähdessäni olin siis enemmän kuin onnellinen, eikä tuntunut pahalta lähteä kotiin. Energiatasot olivat nollassa ja tämä nainen oli aivan lopussa. Mikä oli kyllä tarkoituskin. Juuri sellaisen olon tahdoin saadakin hiihdolla. Mahtava harrastus siis, ei voi muuta sanoa.

Matkaa ensimmäiselle hiihtoreissuleni kertyi 5,1 kilometriä ja tähän päälle päivän liikuntasaldoon voi lisäillä 4 kilometrin käppäilyn. Hiihtäessä pidin myös sykemittaria matkassa ja maksimisykkeet olivat 189 (siltä se ylämäessä tuntuikin, kun harpoin menemään) ja kaloreita paloi suorituksessa 350. Ei mikään hullumpi laji, kun lukemiin katsoo. Ei hullu yhtään.

Taitaapa tulla tästä lajista uusi talven lempparini. Juoksu saa jäädä ja tilalle otetaan sukset. Voin nähdä itseni ainakin kerran viikossa hiihtoladulla ja varmasti tulen viihtymään siellä pidemmilläkin lenkeillä. Kymmenen kilometriä voisi olla ihanteellinen matka. Ainut miinus on se, että jos en joskus saa kaveria matkaan, niin joudun kävellä ladulle sukset olalla ja lähteä siitä matkaan. Tällä tytöllä ei nimittäin ole ajokorttia, eli köpötellen siis mennään, jos on pakko päästä hiihtelemään. Aivan ovelta en kuitenkaan pääse laduille vaikka näinkin metikössä asun kuin Espoossa ;) heh. 

Ihana olo. Jalat on rikki, pepussa tuntuu ylämäkien vedot ja yläkropassa tuntuu ihan kaikki. Hyvä  loistava treeniviikko takana ja huomenna edessä joogaa tai bodybalancea, ei kuitenkaan mitään rankkaa tai liian rasittavaa. Vähän kyllä tahtoisin mennä hiihtämään uudestaan ja yritinkin jo houkutella veljeäni uudelle reissulle. En siis yhtään ihmettelisi, jos huomenna joudutte kuunnella lisää hiihtojuttuja, kun kerran olen päässyt homman makuun. En olisi uskonut rakastuvani lajiin näin paljon, mutta niinhän siinä pääsi käymään. Kiitos siis tuhannesti äidilleni, joka veljen vinkistä meni hankkimaan nämä sukset. Aivan ihana lahja.

Nyt kirjan pariin hetkeksi, ennenkuin luultavasti silmät painuu kiinni väsymyksestä. Nukkuminen on parasta mitä voin nyt kuvitella ja odotan jo huomista ja mitä kaikkea kivaa se tuo tullessaan. Tiedättekö mitä? Elämä on aika mukavaa useimmiten, eikös olekin. ;)

puspus <3

16 thoughts on “Hiihtopäivähän siitä tuli sittenkin!

  1. Voi elän sun fiiliksissä. Itse kävin tänään hiihtämässä 7km lenkin 7 vuoden tauon jälkeen. Kyllä taisin jäädä koukkuun heti kerralla, vaikka onnistuinkin mäessä imitoimaan pyllymäkeä pari kertaa :D

    Tykkää

    1. Hei jee, meitä on siis kaksi! Tosin sun lenkkisi voitti omani.. Ens kerralla täytyy siis olla pidempään ;) Ja noi pyllymäet pitää kanssa päästä kokemaan :D

      Tykkää

  2. Sulla on kyl niin makeet sukset että jo ne pelkästään houkuttaa ladulle suuntaamista ;D Kieltämättä kuvauskin sai kuulostaan sen hyvältä, se tunne hiihtämisen jälkeen, täys nollataso energiassa mmmmm :)Mulla on isoveljen vanhat sukset joltain ala-asteelta joissa lukee sen nimikin, hahhah x) Mutta aion kyllä yrittää mennä hiihtään EDES yhden kerran tänä talvena!

    Tykkää

    1. Kiitos, tykkään itsekin. Laskettelusukset on samanväriset, niin sopii nyt sarjaan :) Voin kuvitela millaset sukset sulla on ja on kyllä aikamoinen savutus jos niillä himottaa lähteä hiihtelemään :D Toivottavasti nyt ainakin saat itses kerran sinne ladulle. Ainakin on hyvä treeni, jos ei suksikaan luista, niin tulee työnnettyä itsensä tuplateholla eteenpäin :D

      Tykkää

  3. hiihtolenkin jälkeen olo on kyllä just niin loppuunpalanut että huhhuh:D hyvä kun jaksaa jalkaa nostaa vaikka oliskin ”lyhyen” lenkin vetänyt! kuinka kauan sulla muuten kesti toi lenkki?(:

    Tykkää

    1. Juu paitsi että odotin kyllä paikkoja kipeäksi eikä vielä tunnu mitään. Tyhmää :D Olin kyllä aivan loppu ja juuri se olo oli ihan paras. Lenkkiin meni 35 minuuttia kait, en ihan tarkkoja aikoja ottanut. Viimeinen kierros kesti kuulema 10 minuuttia ja matka oli 1,7. Siitä on hyvä lähteä tekemään uusia ennätyksiä. :)

      Tykkää

  4. Oikeesti mä en kestä, Marissa! Oot niin sympaattiselta vaikuttava tyttö. :) Hiihtopostaus muuten osu ja uppos – mäkin haluan!!

    Tykkää

    1. Voi miten kiva kuulla, että ajattelet niin. :)) Tuli taas hymy huulille! Kiitos sinulle siitä, taidatpa siis itsekin olla aika symppis ;)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s