Korvapuustit omenalla

Moni sanoi meille kesän aikana, että pakastin ja kaapit kannattaisi täyttää ruoalla ennen lapsen syntymää. Kuulema aikaa ei keittiössä pian olisi ja kannattaisi luottaa pakastimen aarteisiin ja pikaruokaan. Hyvä kun ehtii mitään edes syödä, sanoi joku. Olin vähä skeptinen tämän asian suhteen ja no, koska meillä on ihan mini pakkanen, en tehnyt asialle mitään. Nyt kun tässä on lähes kaksi viikkoa oltu kotona vaavin kanssa, on huomattu ettei ruoanlaitosta ole mitään ongelmaa ja aikaa leipomuksillekin on ollut ihan hyvin. Onneksi meillä on kaksi ihmistä kotona, yhdessä ehtii hyvin puuhailla keittiössä joka päivä. :)

Meillä on käynyt innokkaita vauvafaneja vieraina jo moneen kertaan ja siksipä on leivottu usein. Pullat on olleet kaikista helpoin tarjoiltava (myös nopein tehdä) ja niitä on meidän keittiössä paistettu monta pellillistä. Normaalisti me ei ihan näin paljon herkutella, mutta on kyllä ollut ihanaa, kun on usein jotain tuoksuvia herkkuja tarjolla. Itsetehtynä kaikki on aina parasta ja ainakin varmasti tuoretta.
dsc06951-1

Korvapuustit on pullista mun mielestäni kaikista parhaita ja sainkin ideaksi yksi päivä lisätä mukaan vähän omenaa. Oikein ohueksi kaulittu pullataikina täytettiin siis kanelilla, sokerilla ja voilla, jonka jälkeen pilkoin tuoreita oman  puun omenia joukkoon. Kannattaa muuten tehdä oikein pientä hakkelusta omenista, niin on helpompi rullailla.

Yritin alkuun tehdä näistä myös korvapuustin näköisiä, mutta pian huomasin, että helpompi oli vain jättää pullat pellille tötteröinä. Kauniita niistä tuli silläkin tapaa ja omenat pysyivät hyvin sisällä :)

dsc06774

Meillä äiti teki lapsena sellaisia isoja puolen kilon korvapuusteja ja olen itsekin tottunut ne rullaamaan sellaisiksi. Siinä olikin ihmeteltävää, kun kavereilla oli tarjolla joskus korvapuusteja ja ne olivat noin kymmenesosan äidin pullista. Siksi sitä on itsekin oppinut leipomaan pullista tarpeeksi suuria, koska hei, liian pienet pullat saavat vain vihaiseksi. Eihän niissä oikein riitä mitään syötävää  ;)

Makoisia hetkiä pullataikinan parissa! :)

Selkä suorana

Ajattelin tänään muistuttaa teitä tärkeästä aiheesta, joka on raskauden kautta noussut taas mun mieleeni, mutta oikeastaan se koskee meistä ihan kaikkia. Tahtoisin, että tänään mietitte kaikki teidän omaa ryhtiänne ja sitä, miten kehoanne kannattelette. Seisothan selkä suorana mahdollisimman usein? Istutko koneen äänessa hyvässä asennossa, et päätäsi edessä roikottaen?  Vedäthän navan sisään, kun kävelet? 

Moni teistä tietää, että oon sairastanut välilevynpullistuman ja siksipä juuri selkä onkin mun ns. heikko kohtani. Se, josta mun pitää pitää aina tosi hyvää huolta ja miettiä jatkuvasti, että kohtelenhan sitä hyvin. Oon tottunut elämään sen kanssa ja vuosien aikana oon oppinut tekemään valintani aina selkää kunnioittaen. Niin treenissä kuin ihan arjen valinnoissa.

Siksi mua jännittikin tosi kovasti raskaaksi tullessa, että mitenkähän kipeäksi saan selkäni (moni tuntuu kärsivän selkäkivuista kun masu kasvaa ja pinopiste siiryy huomaamatta eteenpäin) ja miten voisin sitä välttää.  Onneksi pelko oli turha ja vaikka en asiaa sen kummemmin viimeisen vuoden aikana ole ajatellut, ei kipuja ole tullut.
img_1298

Keskustelin tästä mun lääkärini kanssa aiemmin ja hän veikkasi, että koska ryhti on niin vahva ja mietin jatkuvasti kaikessa mitä teen, että miten selkä voi, ei kipuja ole. En tiedä todellisuudessa, kuinka paljon omalla ryhdillä ja asentojen valinnoilla voi raskauden aikana välttää selän kipuja (vai tulevatko ne joillakin silti esiin?), mutta ainakin muussa elämässä niillä valinnoilla on suuri merkitys. Se selkä pitäisi muistaa pitää suorana aina ja kaikkialla. Työpaikalla konetta naputtaessa, kävellessä, istuessa kahvilassa… ihan missä vain. Joskus on ihan ok lepuuttaa kehoa hetki sohvalla rötväten, mutta olisi hyvä silti usein keskittyä omaan ryhtiin ja pitää huoli, ettei mitään kipuja tulisi. Ei ainakaan siksi, että olet jatkuvasti huonossa ryhdissä.

Onnistuin kuin vahingossa välttämään kivut joista niin monet puhuvat, ilmeisesti selkä on sittenkin jo kunnossa, vaikka pelkäsin että pullistuma muistuttaa itsestään vielä vuosia. Tästä eteenpäin todellakin muistan pitää selkäni aina suorana ja ihan joka paikassa. Niin ja treenata ahkerasti myös lantionpohjanlihaksia ja corea.

Ehkä sinäkin muistaisit, kun aiheen otin nyt esille? :)